sulle jonka vuoksi lapseni melkein kuoli

Hän selvisi nipin napin onnettomuudesta hengissä jonka tapahtumatumaketjun loppupäässä kaiken tuotit sinä. Minulla ei ole ollut tilaisuutta puhua koskaan kanssasi siltä miltä sinusta tai minusta tai kenestäkään tuntuu koko juttu niin että tietäisin mitä itse ajattelet kaikesta jälkeenpäin. Ihmettelen sitä että en voi olla kovin vihainen siitä että vammautit lapseni hänen loppuelämäkseen, en tule koskaan kokonaan käsittämään sitä. Ja sitä että lapseni kärsii joka ikinen päivä fyysistä kipua, oli päivä mikä hyvänsä. Se tieto raastaa puolestaan minua joka päivä. Ihmettelen mistä hän saa voimia jatkaa elämäänsä, kun tulevaisuus romahti yhdessä hetkessä.

Nuoret en ymmärrä teitä, miksi tätä tapahtuu koko ajan. Useimmat teistä selviävät melkein mistä tahansa. Miksi ette paranna ajattelu- ja toimintatapojanne ennenkuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu.

Teho-osastolla sängyn luona seistessäni en ole koskaan selkeäämmin tuntenut ettei jonkun aika ole vielä tullut vaikka niin pelkäsin ja itkin hirvittävästi, niin lähellä kuolema oli että tuntui kuin taivas olisi ollut lähempänä sinä yönä kun rukoilin lapseni hengen puolesta.

Haluaisin sinun vain tietävän, etteivät nämä sekavat tunteet sinua kohtaan tule ikinä loppumaan, ehkä haluan suojella itseäni tuntemasta vihalta, vihan tunteelta jota en ole ansainnut. Ehkä se jonakin päivänä leimahtaa täyteen liekkiin, luoja varjelkoon minua siltä.

Toivon vain että sinä ja kaikki ymmärrätte että olette vastuussa muidenkin elämästä toimiessanne miten toimitte, oli nuppinne missä kunnossa tahansa. Ja että kostonhaluisiakin kintereillänne riittää mokien jälkeen. Sinäkin sen tiedät, vaikka lapseni ei tunne sinua kohtaan kostonhalua. Sen vuoksi olen todella ylpeä hänestä. Hän on jalo ihminen, joka ansaitsi elämän.