http://www.dailymail.co.uk/news/article-1151902/Adrift-40-days-British-couple-cheat-death-12-day-Antigua-voyage-leaves-stranded-storm-ravaged-seas.html
Alempana toisessa vistiketjussa oli keskustelua peräsinvauroista. Peräsinvaurioiden todettiin olevan vaarallisempia kuin maston menetykset. Tästä tuli jälleen tuore todiste. Vene ajelehti 40 vrk Atlantilla ennenkuin pariskunta pelatettiin. Vene jouduttiin hylkäämään. Ylläolevasta uutislinkistä huolimatta, joku kuitenkin väittää tällaista:
”Peräsimen menetys esim keskellä Atlanttia ei voi olla mikään kohtalokas ongelma, koska keskimäärin on kaksi viikkoa aikaa korjata peräsin tai rakentaa hätäohjaus. Tilanne on täysin toinen kapeilla saaristoväylillä, jolloin karilleajo on peräsimen hajotessa minuuttien kysymys”.
Mistä oikein on kysymys? Onko kevytmielinen suhtautuminen peräsinvaurioihin yleistä?
Minun mielestäni asiasta kannattaa ainakin keskustella. Siksi otin aiheen uuteen viestiketjuun.
Alempana toisessa vistiketjussa oli keskustelua peräsinvauroista. Peräsinvaurioiden todettiin olevan vaarallisempia kuin maston menetykset. Tästä tuli jälleen tuore todiste. Vene ajelehti 40 vrk Atlantilla ennenkuin pariskunta pelatettiin. Vene jouduttiin hylkäämään. Ylläolevasta uutislinkistä huolimatta, joku kuitenkin väittää tällaista:
”Peräsimen menetys esim keskellä Atlanttia ei voi olla mikään kohtalokas ongelma, koska keskimäärin on kaksi viikkoa aikaa korjata peräsin tai rakentaa hätäohjaus. Tilanne on täysin toinen kapeilla saaristoväylillä, jolloin karilleajo on peräsimen hajotessa minuuttien kysymys”.
Mistä oikein on kysymys? Onko kevytmielinen suhtautuminen peräsinvaurioihin yleistä?
Minun mielestäni asiasta kannattaa ainakin keskustella. Siksi otin aiheen uuteen viestiketjuun.
Vastaukset 25
Vanhimmat
näkyy mielestäni sellaisten henkilöiden toimissa jotka lähtevät valtamerille ilman työkaluja ja varaosia ja/tai taitoa käyttää niitä. Jos jumittunut peräsin estää purjehtimisen, ongelma poistuu kun vetää akselin rälläkällä poikki. Jos moottorin laturi hajoaa, niin uusi tilalle varastosta. Valtameripurjehtijat ovat täälläkin kertoilleet että 2 henkilön varusteet painavat 1-2 tonnia, kai tuohon painoon saa mahdutetuksi välttämättömät varaosat ja työkalut, eikä noiden varusteiden hintakaan liene niiden hankkimisen esteenä.
jos lähtee valtamerelle,on oltava oikea toimiva varaohjausjärjestelmä suunniteltuna ja rakennettuna jo asennusta vaille valmiiksi.ei ole iso homma asentaa peräpeiliin valmiita ripustuksia varaperäsimelle ja ostaa peräsinlapaa mukaan.vuotopeitteitä isot kasat samoin.täällä rannikolla näitä asioita tulee olla ainakin mietitty.näin kaiketi asiat useimmiten ovatkin.
tulevaisuudessa lähden valtamerelle, olen varautunut pahimpiin uhkiin: peräsimen- ja maston menetys, runkovuodot ja pahin mahdollinen skenaario: nalkuttava akka.
En kuitenkaan ajatellut rälläkkää ottaa mukaan (selvitän sen sijaan etukäteen, mistä kohtaa tuo tanko saadaan rautasahalla poikki). Myöskään varalaturia ei tule mukaan. Jos laturi hajoaa, siirrymme purkkiruokaan ja ohjaamme päivisin käsin.
Veneeni moottori on vuodelta 2005 ja laturi on ok. Ajattelin hankkia kuitenkin uuden isomman laturin ja laittaa nykyisen varastoon odottamaan sitä huonoa päivää. Latureiden tehot ovat parin viime vuoden aikana nousseet uusissa moottoreissa. Näin saisin päivitettyä koneeni ajantasalle.
Tuplalaturia ei toisaalta moottoriasentajani suositellut, koska niillä ei saavuteta kovinkaan merkittävää lataustehon lisääntymistä. Akuston vastaanottokyky kuulema putoaa nopeasti, kun ne alkavat täyttymään. Suurin hyöty kahdesta laturista on, kun toinen on varalla eli ei kulumassa.
Jos sinulla on alle 300 Ah akusto, et siitä suuremmasta laturista hyödy juuri mitään. Vain latausten ensi minuuteilla latausvirta on suurempi kuin vanhalla (60 A) laturilla.
Jos akustosi on 600 Ah luokkaa tai suurempi (tai > noin 400 Ah Gel- tai AGM-akuilla), kahdesta samaan aikaan toimivasta laturista on jo hyötyä. Latureiden yhteen kytkentä hyvin toimiviksi vaatii tietoa.
kannattaa suhtautua varauksella:
1 brittiläinen iltapäivälehti uutisoi tapauksen sensaationa.
2 jutussa on todistettavasti asiavirhe (täällä havaittiinkin jo että paatissahan oli kuvissakin näkyvissä tuuligeneraattori)
3 pelastustoimet viranomaisten osalta olivat epäloogisia. Artikkelia seuranneissa kommenteissa ihmeteltiin, miksei muka aluksia juuri ollut lähistöllä, alus ajelehti useiden kauppalaivareittien läpi.
Luulisin itse, että toimittajan asiantuntemus on loppunut kesken, kun hän on tehnyt jutusta dramatiikkaa. Tosiasiat jäivät siis tarinan jalkoihin.
Purjehduskokemus ei välttämättä tarkoita, että olisi pystyvä veneenkorjaaja. Meillä suomassa rakennetaan itse omakotitalot, korjataan veneet ym. Tämä ei ole yleistä maailmalla. Siksi täällä ihmetellään usein avuttomuutta kriisitilanteissa.
Haluaisin itsekin tietää, mikä tuolla oikein meni pieleen? Onko vene esimerkiksi rakennettu niin, ettei peräsin akseliin pääse kiinni ilman mittavia purkutoimia?
Etkö ole seurannut esim. ARC:n peräsinvaurioita?
Tavallisin syy veneen menettämiseen on ollut peräsimen menetys kokonaan.
Peräsimen menetyksestä on seurannut täydellinen ohjauskyvyttömyys tai hallitsematon vuoto niissä tapauksissa, joissa vene on menetetty tai hylätty ajelehtimaan.
ARC 2002 tapauksessa, jossa vene menetettiin, veneeseen rakennettiin merellä uusi peräsin. Valokuvissa se oli varsin tukevan näköinen, mutta ei sittenkään kestänyt. Kaikki yritettiin ennenkuin miehistö evakuoitiin toiseen alukseen.
Lehtikuvassa näkyvän tuuligeneraattorin teho ei todennäkäisesti riitä watermakerin päivittäiseen käyttämiseen. Mikä siinä oli asiavirhe? Vesihän riitti ja sähkö riitti välttämättömimpään. Aurinkopaneelit sentään mainittiin. Monissa water-makereissa sähkönkulutus on sen verran suuri, että juomaveden valmistus edellyttää suurempaa tehoa kuin aurinkopaneeli tai tuulimylly tuottaa.
Itse olen purjehtinut kolme kertaa Atlantin yli. En muista, että Keski-Atlantilla olisi laivoja näkynyt kertaakaan. Meri on aika iso. Pari vuotta sitten pelastettiin Karibialla vene, joka ilman radioyhteyksiä oli ajelehtinut 80 vrk näkemättä ainoatakaan laivaa!
Minusta on hyvä, että tapaus raportoitiin lehdessä. Ehkä se antaa ajattelemisen aihetta veneiden peräsinrakenteista ja hätäohjausjärjestelmistä.
Isoille vesille lähtijöiden ei kannata unohtaa tuuliperäsimiä. Ne toimivat ilman sähköä ja muutamat mallit toimivat sellaisinaan myös hätäohjausjärjestelmänä.
http://www.hydrovane.com/home.html
, tai akselissa olevaan rattaaseen pääsee kiinni, voisi siitä vääntää peräsimen väkisin suoraan. Eikös rattiohjauksissa yleensä ole mahdollisuus pinnan käyttöön varaohjauksena, jos ratti hajoaa.
Nythän vene käsittääkseni hylättiin, eli olisi oikeastaan pitänyt lopuksi avata pohjasta venttiili. Kyllä siinä olisi mielestäni voinut käyttää rajujakin otteita, vaikka katkaista akselin, kun on valmis hylkäämään muutenkin veneen. Onko hallittu peräsimen pudotus mahdollista, riippuu tietysti veneestä. Minun veneessäni on.
tankkeri otti operaation vastaan 80 mailin päässä, siis näköyhteyttä ei ollut. Kauppa-alukset kulkevat aika kovaa, eli ne menevät muutamassa tunnissa näkökentän ohi. sadan mailin säteeltä menee varmasti useita laivoja atlantinylittäjien iloksi, eikä aluksille välttämättä tule pitkää koukkausta, jos ne saavat tiedon ajoissa.
Veneen miehistön evakuoiminen isoon kauppa-alukseen merkitsee veneen hylkäämistä. Ikävä puoli tapauksessa oli varmaankin se, ettei sopivan pientä alusta löytynyt apuun. Hengenvaaraahan ei ollut niin kauan kuin vesi ja ruoka riitti. Kippari oli ilmoiuttanut tilanteensa satelliittipuhelimella US Coast Guardille. Coast Guard ilmoitti tilanteen kauppalaivalle vasta siinä vaiheessa, kun pariskunta alkoi olla uupunut ja vesi oli vähissä. Avun vastaanottaminen merkitsi veneen hylkäämistä.
"After alerting the US coast guard, he continued to try and free the rudder, but a power failure 10 days later knocked out his desalination unit, which provided drinking water. The coastguard told the couple they were too far out to be rescued, and storms began to batter the yacht."
peräsin puuttuu, on ohjauskyvyttömyys. Veneen suuntavakavuus häviää kokonaan. Sitä ei pysty ohjaamaan purjein. Erilaiset spinnupuomiviritykset on niin helppoja kotona kirjoituspöydän ääressä...
Ehkä on turha epäillä, etteikö kippari olisi yli kuukauden aikana yrittänyt korjata peräsimen jumittumista. Hänhän yritti ohjata venettä myös ajoankkurilla (drogue).
Tässä tapauksessa veneen kippari oli pyytänyt apua ongelmiinsa US Coast Guardilta, mutta vene oli CG:n toimintasäteen ulottumattomissa keskellä Atlantia.
Vasta sitten, kun tilanne veneellä paheni, kippari lähetti 'mayday'-hätäsanoman. Silloin US Coast Guard hälytti paikalle lähimmän laivan. Kesti vain noin 5 tuntia hätäsanoman lähettämisestä miehistön tankkeriin pelastamiseen.
Nimittäin spinnupuomi! Jos peräsimeen takertuu barracuda tai vastaava, tai se muuten vain hajoaa, voi spinnupuomista väsätä köysistä kätevän, primitiivisen, ja ohjailtavuudeltaan suht vaatimattoman peräsimen, vai pitäisikö sanoa ohjaimen. Tietenkin auttaa, jos spinnupuomi ei ole hiilikuituinen, tai muuten höyhenenkevyt , jotta se ei "plaanaa" veden päällä. Eli rakennusohjeet ovat: skuuttiköysi molempiin koukkuihin, ja vinsseille, jonka jälkeen heitetään puomi perästä yli. Tämän jälkeen saa venettä ohjailtua kiristämällä jompaa kumpaa narua vuorollaan, riippuen mihin ollaan suuntaamassa.
Samaa puomia voi myös käyttää hätätakilana sitomalla sen köysillä (joita kaikilla on aina tarpeeksi mukana) pystyyn, jonka jälkeen voit viritellä siihen vaikka fokan.
nyt kyseessä olevan veneen peräsin oli juuttunut toiseen laitan. Tämä vaikeuttaa hätäohjailua merkittävästi. Kun ei tarkemmin tunne tapausta, on vaikea sanoa olisiko edes akselin katkaisu pudottanut lapaa reiästä ulos.
Cruisersforum.com keskustelussa esitettiin tärkeä pointti. Peräsinakselin katkaisu/irroitus olisi kenties voinut johtaa vakavaan vuotoon. Alhaalla akselissaan roikkuva peräsin voi murtaa akselin reikää. Pahasti vuotava vene on hengenvaarallisempi kuin vuotamaton ohjailukyvytön vene.
Sellaisia tapauksia on sattunut, jossa peräsinvaurio on johtanut vuoto-ongelmiin ja uppoamiseen.
Tapauksen arviointi on tietenkin arvailua toistaiseksi, kun riittävät faktatiedot puuttuvat.
Mielenkiintoinen juttu sekin, että ohjausmekanismi oli huollatettu ennen lähtöä.
"...ohjausmekanismi oli huollatettu ennen lähtöä."
Kenellä ei ole taitoa huoltaa peräsinmekanismia ennen lähtöä, ei varmasti ole taitoa korjata sitä matkan aikana. No, tämähän tuosta alkuperäisestä uutisesta kävikin ilmi varsin selvästi. Tuossa aikaisemmin joku keksikin että suomalaisille, jotka ovat pudonneet puusta silloin kun roomalaiset jo teettivät kaiken likaisen työn orjilla, tällaiset kaytännön ongelmat eivät ole mitään ihmeellisiä ratkaistavia. Veikkaan että Duncker olisi korjannut vian puolessa tunnissa eikä ehkä olisi muistanut mainita mokomasta pikku jutusta mitään matkakertomuksessaan. Tai ehkä sittenkin: sikafleksillä viime vuonna korjattu peräsin juuttui taas poikittain....:)
tässä pari aika hyvää artikkelia.
Kuinka varma on ohjausjärjestelmäsi?
http://www.hydrovane.com/SelfSteeringHowSafeIsYourRudder.html
Miten ohjaat venettä ilman peräsintä?
http://www.worldcruising.com/content/S633301403351990000/Managing_Emergencies_Rudder_Failure_wcm25.pdf
Spinnupuomia käytettäessä peräsimenä siihen kannattaa kiinnittää ankuriketjua painoksi. Muuten puomi ja siihen kiinnitetty vessan ovi tai muu levy pyrkii nousemaan pintaan.
Siinä varmasti osut oikeaan, että nykypurjehtijoista yhä suurempi osa ei osaa eikä haluakaan huoltaa venettään itse. Tämänkin fooruminen keskusteluissa se on ilmennyt. Joku katsoo ettei edes solmujen osaaminen ole tarpeellista, puhumattakaan vaijeritöistä, moottorin huollosta jne. Ehkä veneen työkalut ja varaosat ovat sen mukaiset. Jos pientä vikaa tulee merellä, soitetaan apua.
Veikkauksesi Dunckerin teräsveneestä meni sikäli pieleen, että siinä tuskin on yhtä vaurioille altista peräsinmekanismia kuin suojaton lapioperäsin rattiohjauksineen on. Siinä olet oikeassa, että ne peräsinvauriot, joissa varaohjausjärjestelmä toimii, eivät ylitä uutiskynnystä. Niitä on ARC:ssakin sattunut usein. Näin kävi mm. eräälle suomalaisveneelle, jonka peräsinlapa katkesi tuhannen mailin päässä satamasta. Se tarvitsi ulkopuolista apua vasta laituriin tulossa Karibialla.
Erään kaverini peräsin jumittui Islannin pohjoispuolella. Hän korjasi peräsimen vasta kotisataman telakalla, jonne hän purjehti Hydrovane tuuliperäsimensä avulla.
Eräässä omassa veneessäni peräsin jumittui kvadrantin pulttien pettäessä yöllä Skagerrakilla melko kovassa merenkäynnissä ja tuulessa. Siitäkin selvittiin ilman ulkopuolista apua, joten sattuuhan näitä... Vain niistä puhutaan, joissa sattui jotain yleisöä kiinnostavaa.
Varmaankin aika kurja tilanne, jos nyt haveristin lapioperäsin olikin jumittunut akselin taipumisen takia johonkin poikittaiseen asentoon eikä venettä sen takia pystytty pitämään halutussa kurssissa kohti Antiguaa. Kritiikkiä kipparin toimista on niin helppo esittää, kun kaikkia tapahtumaan liittyviä asioita ei ole tiedossamme. "Maalla ollaan aina viisaita, kun merellä sattuu".
Eihän siellä Atlantilla tietysti niin päteviä purjehtijoita ole, kuin juttusi mukaan esimerkiksi sinä kavereinesi.
Silti tuossa peräsinongelmaisessa veneessäkin oli hyvin kokenut kippari, 7 Atlantin ylitystä takana. Hän voitti juuri tuolla Sara-veneellään (Dufour 43) Heineken-regatan Open-luokan vuonna 2005.
Ei purjehduskokemus tietysti ole sama asia kuin hyvä mekaanikon pätevyys, mutta yleensä nuo kokeneet avomeripurjehtijat osaavat myös korjata epätoivoiseltakin tuntuvia ongelmia.
Kun nyt tuo Hydrovane-tuuliperäsin ilmestyi juttuun mukaan, tasoitellaan sitäkin. Nyt ARC:n aikana ainakin 2 Hydrovanea hajosi, mm. suomalaisen Meritähden tuuliperäsimen (Hydrovane) kiinnitysvarsi murtui.
paljon asiallista pohdintaa. Itse en ehkä olisi päätynyt katkaisemaan peräsinakselia. Mutta sellaista pohdin, että vene ehti ajelehtia 40 vuorokautta. On tietysti mahdollista, että koko ajan on ollut kova merenkäynti, mutta on saattanut olla tyyntäkin (en ole jaksanut lukea kaikkia kirjotuksia tapahtuneesta). Peräkaiteessa näkyy perämoottori, joten vosi kuvitella, että kumivenekkin on. Pienellä nikkaroinnilla ja pitkällä vipuvarrella (spinnupuomi) olisi saattanut pystyä kääntämään peräsimen suoraan asentoon esim. kumiveneestä (ei helppoa, mutta kumivene köysillä kiinni niin, ettei anna periksi) tai uimatasolta. Tämä olisi varmaan helpottanut hätäohjailua merkittävästi. Olisin ainakin yrittänyt ennen peräsimen pudottamista. Jumittumisen syytä kun ei tiedetä, minkälaiset rajoittimet, ettei käänny liikaa, laakerointi, akselin vääntyminen, ohjailukoneiston vaurio, rakenteiden pettäminen???
Irvailusi oli tarpeetonta. Totesin kritisoinnin olevan helppoa, koska faktoja ei ole tiedossa.
Saran kipparin kokeneisuutta osoittaa sekin, ettei hän heti lähetellyt hätäviestejä vaan raportoi tilanteensa merivartiostolle ja yritti suunnata kurssin Karibialle. Tilanne muuttui huonoksi vasta kuukautta myöhemmin, kun ohjailu Karibialle ei onnistunut ja ruokakin oli vähissä.
Ei liene tiedossa minkälaisesta peräsinvaurosta tässä oli kysymys. Se on tiedossa, että vuotoa ei ollut ja keli pahaksi onneksi oli myrskyinen. Eräässä foorumissa kerrottiin uhkaavasta F 10 myrskystä Bermudalla ja puolustettiin kipparin päätöksen tekoa.
Itselläni oli edellisessä veneessäni Hydrovane 45.000 mailin verran. Nyt sama tuuliperäsin on toisessa veneessä, joka on sillä kiertänyt Islannin ja on lähdössä kohti Kap Hornia. Siksi kysyisin, oliko Meritähden Hydrovane asennettu alkuperäisosien ja valmistajan ohjeiden mukaisesti ja minkä kokoisesta Hydrovanesta oli kysymys. Ja tarkalleen ottaen, mikä osa siitä rikkoutui?
On tietysti jokaisen oma asia minkä tyyppisen hätäohjausjärjestelmän veneeseensä asentaa. Scanmarilla (Monitor) on oma mallinsa.
Tarkoitatko viestilläsi sitä, ettei esim. Hydrovanea kannata hankkia, kun kahden kerrotaan rikkoutuneen? Tiedän useamman Windpilot Pacific Plussan, jonka alumiininen akseli on katkennut korroosion takia. Silti sekin on mainio laite ja varteenotettava vaihtoehto tuuliperäsimeksi.
Tuuliperäsimiä ei kannata aliarvioida.
Practical Boat Owner - lehdessä huhtikuussa 2007.
Aika outo reaktio ruveta kertomaan kuinka huono Hydrovane oli Meritähdessä.
Veneen perän alle sukeltelu isossa swellissä ei ole kovin turvallista. Joku on suositellut pyöräilykypärän käyttämistä (monilla on fillarit varusteet mukana) mikäli valtamerellä joutuu jostain syystä sukeltamaan veneen alle.
On myös esitetty, että ainoa riittävän voimakas työkalu vaikkapa yrittää peräsimen vääntämistä on köysi ankkurivinssi.
Väkivaltaisilla tempuilla tietenkin otetaan riski tilanteen muuttumisesta entistä huonommaksi. Kyseinen vene sentään pysyi pinnalla eikä miehistöllä ollut välitöntä hengenvaaraa.
On selvä, että hätäohjauksen onnistuminen ei olisi ylittänyt uutiskynnystä. Mediaa ei kiinnosta tippaakaan, jos joku korjaa peräsimen tai rakentaa toimivan hätäohjauksen ja purjehtii sillä Atlantin yli.
veneen perän alle swellissä. Mutta ajattelinkin, että spinnupuomin päähän virittäisi "haarukan", jonka työntäisi peräsimeen ja yrittäisi vääntää. Kaikissa omistamissani veneissä (5 nykyinen mukaan lukien) on peräsin ollut näkyvillä kurkistettaessa peräpilin alle. Toisissä vähän kauemana kuin toisissa. Ratista käännettäessä voima ei ole kovin suuri, samoin veden paineesta aiheutuva oikaiseva voima. Siksi ainakin kannattaisi yrittää. Toki peräsinakselin päästä vääntämällä varaohjauksellakin saa jonkinlaisen voiman. Toinen voi vielä auttaa ratista kääntämällä. Voihan se olla että ovat kaikki yrittäneetkin, muttei ole auttanut. Harmi etteei saada tietää, mikä jumittui.
todella päättää vääntää peräsinakselin mutkalle, olkoon yksi tai kaksirattinen Dufour niin minkäs teet. Tuosta ei vielä asia selviä..
Kipparilla oli kokemusta useista Atlantin ylityksistä ja jo yhdestä aikaisemmasta peräsinvauriosta. Tällä kertaa korjausyritykset estyivät myrskyjen takia. Ehkä aikaan kuullaan lisäselvityksiä.
His attempts to fix the rudder failed as the 42-ft yacht was battered by storms.
Stuart, who runs James Cookson builders' merchants in Stockport, said: "I have had rudder failure before and I thought it was going to be tricky but I thought I could mend it.
"During all that time we were not in any imminent danger. We battled for 40 days to try and get it to land.
"I used a parachute-style device to try and slow the yacht down and guide it to land.
http://www.stockportexpress.co.uk/news/s/1098222_my_40_days_adrift_at_sea