Nyt on elämä menny kyllä huolestuttavaan suuntaan. Onneksi tajusin sen itsekin ja ymmärsin tilata ajan psykologille. Se aika on vasta joulukuun 15, joten ajattelin kirjoitella tänne nyt tuntemuksia.
Musta on tullu ihan kummallinen. Oon eristäytyny ihmisistä ja ystävistä ja makaan masentuneena illat kotona. Itken paljon. En jotenkin jaksa/kestä ihmisiä. Oon asiakaspalvelutyössä ja väsynyt siihenkin. Mulla on yliopistokoulutus, mutta en jaksa hakea koulutustani vastaavaa työtä. Oon jännittäjä ja punastelen työssänikin. Käytän Propralia sydämentykytykseen ja jännitykseen. Oon tavallani seuraihminen enkä pidä yksinolosta vaikka jännitänkin myös kavereitani. En uskalla aina olla oma itseni ja tulen vaivautuneeksi. Aistin herkästi toisten ja omat mielialat, tuntuu, ettei kukaan oikeasti välitä minusta. Luulen, että muut säälivät minua ja pitävät minua onnettomana luuserina. Välillä oon niin herkkänä, etten kestä mitään ääniä ja normaalia kerrostaloelämää. Tuntuu, et sydän pysähtyy, jos jossakin edes vähän räsähtää. Tutkin paljon henkisiä kirjoja ja mietin kuolemaa. Pelkään kaikkia sairauksia hysteerisesti ja olen varma, että minulla on syöpä jossakin. Pelolleni saattaa tulla varmistus parin viikon päästä kun pääsen Keskussairaalaan polille. Veriarvoni olivat osittain perseellään. En uskalla kunnolla edes myöntää, mutta saattaisi olla myös helpotus kuulla sairastavansa parantumatonta sairautta. Vaikka en tietenkään toisallta ikinä toivoisi sairastuvani syöpään. Mutta olisi helpotus kuolla pois, koska tällaisenaan elämäni ei ole elämisen arvoista. En ole onnellinen, en ole koskaan ollut. Afrikan köyhä ja nälkiintynyt lapsi elää varmasti henkisesti rikkaampaa elämää kuin minä. Voisin vaihtaa osaani hänen kanssaan. Ulkoisesti kaikki on hyvin, mutta ei se merkkaa minulle mitään. Haluaisin olla onnellinen, mutta sehän lähtee vain itsestä. Eikä minulla ole resursseja saada itseäni onnelliseksi. Kaikki on tylsää. Voi masennus, tästä tilanteesta taitaa olla vain yksi tie ja se on hautaan. En uskaltaisi tappaa itseäni, mutta luontohan korjaa pois omansa. Olen rasite sekä itselleni että yhteiskunnalle.
Musta on tullu ihan kummallinen. Oon eristäytyny ihmisistä ja ystävistä ja makaan masentuneena illat kotona. Itken paljon. En jotenkin jaksa/kestä ihmisiä. Oon asiakaspalvelutyössä ja väsynyt siihenkin. Mulla on yliopistokoulutus, mutta en jaksa hakea koulutustani vastaavaa työtä. Oon jännittäjä ja punastelen työssänikin. Käytän Propralia sydämentykytykseen ja jännitykseen. Oon tavallani seuraihminen enkä pidä yksinolosta vaikka jännitänkin myös kavereitani. En uskalla aina olla oma itseni ja tulen vaivautuneeksi. Aistin herkästi toisten ja omat mielialat, tuntuu, ettei kukaan oikeasti välitä minusta. Luulen, että muut säälivät minua ja pitävät minua onnettomana luuserina. Välillä oon niin herkkänä, etten kestä mitään ääniä ja normaalia kerrostaloelämää. Tuntuu, et sydän pysähtyy, jos jossakin edes vähän räsähtää. Tutkin paljon henkisiä kirjoja ja mietin kuolemaa. Pelkään kaikkia sairauksia hysteerisesti ja olen varma, että minulla on syöpä jossakin. Pelolleni saattaa tulla varmistus parin viikon päästä kun pääsen Keskussairaalaan polille. Veriarvoni olivat osittain perseellään. En uskalla kunnolla edes myöntää, mutta saattaisi olla myös helpotus kuulla sairastavansa parantumatonta sairautta. Vaikka en tietenkään toisallta ikinä toivoisi sairastuvani syöpään. Mutta olisi helpotus kuolla pois, koska tällaisenaan elämäni ei ole elämisen arvoista. En ole onnellinen, en ole koskaan ollut. Afrikan köyhä ja nälkiintynyt lapsi elää varmasti henkisesti rikkaampaa elämää kuin minä. Voisin vaihtaa osaani hänen kanssaan. Ulkoisesti kaikki on hyvin, mutta ei se merkkaa minulle mitään. Haluaisin olla onnellinen, mutta sehän lähtee vain itsestä. Eikä minulla ole resursseja saada itseäni onnelliseksi. Kaikki on tylsää. Voi masennus, tästä tilanteesta taitaa olla vain yksi tie ja se on hautaan. En uskaltaisi tappaa itseäni, mutta luontohan korjaa pois omansa. Olen rasite sekä itselleni että yhteiskunnalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mullakin on ongelmana se, että en pysty olemaan missään rentoutunut ja oma itseni olenkin vain kotona omassa huoneessani YKSIN. Heti kun joku toinen ihminen tulee lähelle, alan tarkkailla käytöstäni ja jännittää. Mulla on kyllä hyviä kavereita, mutta silti en pysty heidän seurassaan olemaan rento. Mulla tulee usein kausia, että en ota kavereihini ollenkaan yhteyttä(ei kiinnosta, en jaksa) ja sitten ne soittelevat mulle hädissään että mitä sulle kuuluu, kun en ilmota.
Toisaalta olen kuitenkin seurallinen ihminen, pidän juttelemisesta, mutta niin pitkään kun se pysyy pinnallisena.
En tiedä sivuaakon tämä yhtään tota sun ongelmaas, mutta pitipähän tulla johonkin purkaan mietteitään...
Pelkään tai ehkä tiedän että, olen sairas. Mulla suunilleen samat ongelmat kun sulla, tai kuulostat aika paljon minulta. en tiedä mikä minua vaivaa. olen ujo, ja luulen välillä että minulla on syöpä. Olen varmaan jonkun tyypin skitsofreenikko. Äitini luulee minusta enemmän kuin minä itse itsestä. Hän jopa kiusaa ja tarkkailee minua kun olen ujo, vaikka on itse vielä ujompi. Miksi hän on tuollainen?
Olen kateellinen niille joilla on kultainen äiti. Olen aina ollut enemmän isäni tyttö. Muutenki olen itkenyt yöt ja toivonu onnellista elämän alkua mutta, se tuntuu niin kaukaiselta. Olen monesti siinä pisteessä että, jaksanko elää.
Kun pikkusiskoni kuoli, olen sen jälkeen tullut hulluksi. Luulen että, kaikki kaverini ei hyväksy mua. Olen kaikissa ulkopuolinen, ujo, köpelö joka asiassa kavereideni edessä en tiedä mitä sitten tekisi. muita ongelmia yms.
Aä vain heitä pyyhettä kehään elämä on aina elämisen arvoista itse olen rämpinyt niin syvässa suossa että tilanne tuntui täysin toivottomalta mm. itsetunto ja itsekunniotus katosi jä päässä pyöri itsetuhoisia ajatuksia, mutta tänä päivänä olen kiitollinen etten
tehnyt itselleni mitään. Olet menossa oikeaan suuntaan kun olet menossa psykologille.
Mulla on kaveri joka on monia vuosia luullut,että hänellä on joku vakava sairaus,syöpä tai mikä millonkin.Hän on nyt vähän yli parikymppinen. Kaikki maailman kokeet on otettu sairaalassa ja rahat käytetty yksityisten tutkimuksiin.Hän ei usko ketään.Kaikki on väärässä ja kattokaa vaan kun ilmetään joku aivokasvain niin siinähän näette! On tässä oltu satoja kertoja kusipäitä kun ei uskota että kyllä sieltä jotain kohta löytyy.
Kyllä on läheisetkin kovilla.