Mä olen kuullut useasti väitettävän, että aasialaiset lapset ovat pienenä selvästi rauhallisempia kuin eurooppalaiset. Ne siis itkevät vauvana vähemmän - jos juuri koskaan - eivätkä huuda ja mekasta niin kuin suomalaiset. Varsinkin lentokoneessa huomaa eron turistilennon (vain suomalaisia perheitä) ja vuorolennon (paljon aasialaisia perheitä) välillä, ero on kuin yöllä ja päivällä.
Väitettä on perusteltu sillä, että olosuhteet lapselle täällä Suomessa ovat raadolliset ja kovaa itkua on tarvittu riittävän huomion saamiseen. Kylmyys ja äidin köyhä ruokavalio ei ole sekään vähentänyt stressiä.
Itse näkisin, että suomalaislapsille ei ole opetettu kärsivällisyyttä ja annettu ymmärtää, että huutamalla saa.
Olisihan se isällekin helpompi sellainen rauhallinen ja onnellinen söpö kiinantyttö kuin änkyrä suomalaisjästipää...
Väitettä on perusteltu sillä, että olosuhteet lapselle täällä Suomessa ovat raadolliset ja kovaa itkua on tarvittu riittävän huomion saamiseen. Kylmyys ja äidin köyhä ruokavalio ei ole sekään vähentänyt stressiä.
Itse näkisin, että suomalaislapsille ei ole opetettu kärsivällisyyttä ja annettu ymmärtää, että huutamalla saa.
Olisihan se isällekin helpompi sellainen rauhallinen ja onnellinen söpö kiinantyttö kuin änkyrä suomalaisjästipää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
erään tapauksen, ei pidä paikkaansa. Ihan samalla tavoin ne vollottaa tarhassa kuin suomalaisetkin lapset Niin ja puolethan siitä lapsesta on tosiaankin suomalainen, vaikka usein vinot silmät saavatkin ;)
Mitä sä oikeasti yrität todistaa tuolla thaikkulandiallasi?
..olet sinäkin oikea valopää.. ei kun muutat sinne Thaimaaseen vaan!
Olen huomannut ihan saman asian, sekä täällä Suomessa, että matkoillani. Aasiastapäin suuntautuneet mukulat ovat itse rauhallisuuden perikuvia. Olen huomannut myös, että sieltäsuunnalta peräisin olevat naisetkin ovat paljonpaljon rauhallisempia ja ´mukavammanoloisia´ kuin pohjoismaalaiset virkasiskonsa. Aasialaisista miehistä minulla ei ole havaintoa, eli heitä en osaa verrata suomalaisiin nähden.
Johtuen siitä että sielläpäin naisilla ja lapsilla ei ole arvoa, he pelkäävät, ovat alistettuja ja hakattuja! Kyllä minun mielestäni on parempi olla äänekäs ja hyvinvoiva kuin hiljainen ja hakattu.
Et ilmeisesti ole koskaan käynyt Itäkeskusta idempänä? :D
Vaimoni ajatteli samoin ennen kuin pääsi itse näkemään Thaimaahan kuinka siellä miehetkin hoitavat lapsiaan siinä kuin äiditkin. Itse asiassa thaimaalaiset "pilallehemmottelevat" pikkulapsiaan. Hermoja ei menetetä, vaan huudon sijaan naurahdetaan lapselle ja kopataan se syliin. :)
Tulipa tässä muutama pointti mieleen.
Ensinäkin, meidän molemmat lapset on olleet aina tosi tyytyväisiä, eivät itkeskelleet vauvana paljon ollenkaan ja nyt isompanakin ovat rauhallisia (mutta kuitenkin eloisia) ja hyvätapaisia. Uskoisin sen johtuvan ensinäkin siitä että lasten äiti on "ymmärtänyt" vauvojaan aina tosi hyvin, osannut vastata tarpeisiin, antanut valtavan paljon läheisyyttä ja hellyyttä, nukuttanut lapsia vieressä (mikä muuten on Aasian maissakin yleinen käytäntö!) ja imettänyt melko pitkään. Itse taas olen isänä ollut niin paljon läsnä kuin mahdollista ja leikkinyt antaumuksella vähän hurjempiakin leikkejä. Lapset on kasvatettu kunnioittamaan ja uskomaan vanhempia, lapsen kunnioittamista unohtamatta. Molemmin puolin pyydetään tarvittaessa anteeksi jne.
En tiedä onko aasialaisten ja suomalaisten lasten perustemperamenteissa jotain eroa, mutta uskon että hoitotyylillä ja kasvatuksella on iso vaikutus lasten käyttäytymiseen.
Tosiaan myös tuo naisten alempi asema ja tiukka kuri saattavat alistaa hiljaisuuteen... En tiedä.
Ja tuosta ruokavalion "köyhyydestä", erot ovat varmasti ihan perhekohtaisia. Veikkaisin, että keskimäärin Suomessa syödään paremmin kuin Aasiassa jo pelkästään varallisuuserojen takia.
erilaiset lastenkasvatustavat. Ei tarvii mennä edes Aasiaan, vaan esim. Tanskassa jo on ihan erilainen meininki kuin Suomessa. Vanhemmat esim. lopettavat bussissa kännykkäpuhelut siihen paikkaan kun lapsen suu ensimmäisen kerran mutristuu, eivätkä jatka niin kauan kunnes parku ylittää kanssamatkustajienkin sietokynnyksen. Ja kaupassa kyykistyvät karkkia tahtovan lapsen viereen lapsen tasolle keskustelemaan lapsen kanssa lapsen tuntemuksista, eivätkä vaan huuda eitä tai vastaavasti lykkää lapselle karkkiaskia käteen.
jos kersat saa tehdä niin kuin ne tykkää, ne tekee sen aina.
ne myös ossaa olla hankalia jos saavat sillä aina tahtonsa peräksi.
kasvatus se on se juttu, ei rotu.