silmiinkatsomisen pelko

Itse pääsin siitä yli 20 vuotta sitten kun eräs kaveri neuvoi, että älä katso silmiin vaan silmien väliin,että katsottava ei sitä voi tietää katsotko silmiin vai silmien väliin.Voit itse kokeilla sitä peilin edessä.

Itselläni on paha sosiaalisten tilanteiden pelko, enkä voi katsoa lainkaan silmiin. Tämä ilmenee myös oman perheeni parissa. Minun on vaikea katsoa silmiin ja jos yritän katsoa, alkaa silmissäni tuntumaan oudolta. Siksi katsonkin yleensä maahan tai johonkin muuhun. Varsinkin tuntemattomimpien kanssa jutellessa tahtomattani katson KOKONAAN toiseen suuntaan ja voi vain arvailla, mitä se toinen siitä ajattelee. :(

Eikö joissakin kulttuureissa oo naisilta kielletty katsomasta miehiä silmiin? Oon saattunu kyllä keksiä ton itekki, mutta... Kummiski. Ennen mä kiinnitin siihen tosi paljon huomiota. Ketkä katsoo melkein silmää räpäyttämättä koko keskustelun ajan silmiin ja ketkä välillä vilkuilee muualle. Nykyään mä kyllä pystyn kattomaan silmiin, nimittäin mä unohdan tosi monesti koko asian. Se voi kyllä johtaa siihen, että mä unohdun tuijottaan sitä keskustelu kumppania siksi ajaksi kun se puhuu, eikä se varmaan oo kauheen kivaa... =/ Mutta minkäs sille voi. Mutta yleensä mulla on se ongelma, että mä en tiiä kuinka kauan on kohteliasta kattoo. Se tuntuu jotenki epäkohteliaalta vaan väkisten tuijottaa toista suoraan silmiin, vaikka se toinen ei välttämättä ees huomaa, että mua ahdistaa. Mutta kyllä mä nykyään oon pääsemässä siitä yli. Ja arvatkaapa miten?? Mä vaan yksinkertasesti unohdin koko asian! Ja mä sanon teille ihmiset, että mitä vähemmän te sitä murehditte sen parempi. Siinä keskustelutilanteessa sellaset asiat unohtuu lopulta melko nopeesti, jos ihan täysin vaan unohtaa koko asian. En tiiä oliko tästä apua. Todennäkösesti ei, koska mä kyllä tiedän miten helvetin vaikeeta voi olla jonku ihan oikeen pelon unohtaminen.. Mutta yrittäkää!