En tiedä enää, mille osastolle ja mille keskustelupalstasivulle tämä kuuluisi, mutta laitoinpa tämän tänne. Jospa joku osaisi nähdä tähän asiaan:
ja kuinkahan tämän aloittaisin?
Minä olen aina tuntenut itseni erilaiseksi kuin muut, ja jostain syystä alempiarvoiseksi.
Tällä hetkellä tämä tunne vain voimistuu ja saa minut hämilleni. En itsekään tiedä syitä käyttäytymiseeni ja onko minulle olemassa joku diagnoosi. (rajatila kenties?)
Minusta tuntuu että kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele. Tuntuu että en osaa pukea asioita lauseiksi enkä osaa (miksiköhän sitä nyt sanotaan)ilmaista itseäni oikein. Minusta on niin surullista, kun ihmiset eivät vain tunnu kuuntelevan tai vastaavan minulle mitään, kun puhun. Joskus tuntuu, että minua pidetään ihan höppänänä. Tiedän että olen fiksu ja minulla on taitoja ja tietämystä. Työpaikallakin minua pidetään vain "piilossa". Minulla teetetään töitä ja se on hyvä, kun vain hoitaa hommansa-periaatteella, mutta sosiaalisiin tilanteisiin minua ei päästetä. Joskus minusta tuntuu, että olisi parempi pysyä kotona eikä tavata ketään.
Miksi ajattelen näin? Miksi ihmiset ei toden totta huomioi? Miksi minun viesteihini ei vastata? Miksi ihmiset menevät hämilleen minut tavatessaan? Ihan vieraatkin ihmiset kaupassa tuntuvat huvittuvan kun näkevät minut. Onkohan kyse eleistä tai jostain muusta, tiedä häntä. Samoiten kun tutustun uuteen ihmiseen ja alan puhumaan, hän tekee minusta omat johtopäätökset esim. vaikka olen jo aikuinen nainen, hän saattaa pitää minua aivan lapsena ja vaikka minulla on lapsi, hän viestittää: "miten sinulla on lapsi". Pienuuteni sekä nuoren ulkonäköni perusteella olen kokenut jonkinlaista ikä/ulkonäkösyrjintää.
Kävin tänään hieman korkeamassa virassa olevan henkilön luona. Minulle jäi taas jotenkin nolo olo itsestäni. Osasinkohan olla oikein ja sanoa oikeita asioita ja teinkö itsestäni ihan typerän. Ja mietin, mitä hänelle voi puhua, tai mitä saan puhua. Kyse oli työtilanteestani johon olen ollut tyytymätön. En sitten loppujen lopuksi osannut pukea ajatuksiani ymmärrettävään muotoon. Jäi sellainen túnne, että toivottavasti en loukannut ketään ja toivottavasti en saanut vierailullani kenellekään harmia. Kyse oli kuitenkin vain oikeuksistani ja minusta minulla on oikeus vaatia tasapuolisuutta. Miksi minä kuitenkin kadun ja miksi muut ajattelevat, että minä en ole tarpeeksi fiksu ja aikuisen ihmisen ajatusmaailman omaava niitä vaatimaan? Olenko liian kiltti ja naiivi? JA näkeekö joku, kannattaako minun ottaa vastaan tämän päiväinen työtarjous?
Tässäpä oli asiaa, mutta jos joku osaisi "katsoa" tilannetta, olisin kiitollinen.
ja kuinkahan tämän aloittaisin?
Minä olen aina tuntenut itseni erilaiseksi kuin muut, ja jostain syystä alempiarvoiseksi.
Tällä hetkellä tämä tunne vain voimistuu ja saa minut hämilleni. En itsekään tiedä syitä käyttäytymiseeni ja onko minulle olemassa joku diagnoosi. (rajatila kenties?)
Minusta tuntuu että kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele. Tuntuu että en osaa pukea asioita lauseiksi enkä osaa (miksiköhän sitä nyt sanotaan)ilmaista itseäni oikein. Minusta on niin surullista, kun ihmiset eivät vain tunnu kuuntelevan tai vastaavan minulle mitään, kun puhun. Joskus tuntuu, että minua pidetään ihan höppänänä. Tiedän että olen fiksu ja minulla on taitoja ja tietämystä. Työpaikallakin minua pidetään vain "piilossa". Minulla teetetään töitä ja se on hyvä, kun vain hoitaa hommansa-periaatteella, mutta sosiaalisiin tilanteisiin minua ei päästetä. Joskus minusta tuntuu, että olisi parempi pysyä kotona eikä tavata ketään.
Miksi ajattelen näin? Miksi ihmiset ei toden totta huomioi? Miksi minun viesteihini ei vastata? Miksi ihmiset menevät hämilleen minut tavatessaan? Ihan vieraatkin ihmiset kaupassa tuntuvat huvittuvan kun näkevät minut. Onkohan kyse eleistä tai jostain muusta, tiedä häntä. Samoiten kun tutustun uuteen ihmiseen ja alan puhumaan, hän tekee minusta omat johtopäätökset esim. vaikka olen jo aikuinen nainen, hän saattaa pitää minua aivan lapsena ja vaikka minulla on lapsi, hän viestittää: "miten sinulla on lapsi". Pienuuteni sekä nuoren ulkonäköni perusteella olen kokenut jonkinlaista ikä/ulkonäkösyrjintää.
Kävin tänään hieman korkeamassa virassa olevan henkilön luona. Minulle jäi taas jotenkin nolo olo itsestäni. Osasinkohan olla oikein ja sanoa oikeita asioita ja teinkö itsestäni ihan typerän. Ja mietin, mitä hänelle voi puhua, tai mitä saan puhua. Kyse oli työtilanteestani johon olen ollut tyytymätön. En sitten loppujen lopuksi osannut pukea ajatuksiani ymmärrettävään muotoon. Jäi sellainen túnne, että toivottavasti en loukannut ketään ja toivottavasti en saanut vierailullani kenellekään harmia. Kyse oli kuitenkin vain oikeuksistani ja minusta minulla on oikeus vaatia tasapuolisuutta. Miksi minä kuitenkin kadun ja miksi muut ajattelevat, että minä en ole tarpeeksi fiksu ja aikuisen ihmisen ajatusmaailman omaava niitä vaatimaan? Olenko liian kiltti ja naiivi? JA näkeekö joku, kannattaako minun ottaa vastaan tämän päiväinen työtarjous?
Tässäpä oli asiaa, mutta jos joku osaisi "katsoa" tilannetta, olisin kiitollinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
ei sinussa ole mitään vikaa. Sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet. Muut ihmiset käyttäytyvät huonosti, jos eivät malta keskittyä ja kuunnella kun ilmaiset itseäsi. Kaikki me olemme erilaisia ja niin on juuri hyvä.
Voit saada ehkä jotain ajatuksia itseymmärryksen lisäämiseksi tästä Liisa Keltikangas-Järvisen jutusta:
http://www.tsv.fi/ttapaht/011/luonto.htm
Temperamenttitutkimus on Suomessa pitkällä ja minun mielestäni temperamentti selittää paljon sitä, miten ja miksi olemme keskenämme erilaisia.
Toinen mieleen tuleva mahdollisuus on, että sinulla mahdollisesti on lievä Asperger-oireyhtymä. Tunnen lähipiiristäni asperger-ihmisiä ja heillä on usein kokemus, että eivät tule oikein ymmärretyksi. Usein he ovat poikkeuksellisen älykkäitä tai lahjakkaita jollakin elämän alueella, mutta sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa on vaikeutta. Asperger-ihmisillä on vertaistukiryhmiä.
Valoa tiellesi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, olet hyvä.
Kiitoksia Agaatti!
Täytyypä käväistä lukemassa linkkisi.
Itseasiassa eilen luin juuri Aspergerin oireyhtymästä.
Olen myös lukenut aikuisten ADHD-sivuja, sekä rajatilapersoonallisuushäiriöstä sekä epävakaasta persoonallisuudesta.
Olen saattanut epäillä myös MS-tautia muiden oireideni vuoksi.