Paljon muistoja mielessä, kai se on tämä vuodenaika joka niitä nostattaa. Siitä on niin kauan kun kysyit, että olinko pahastikin raiteiltani. En muista, mitä änkytin vastaukseksi. Ei tuo raiteilta suistuminen katastrofi ollutkaan, toki siltä tuntui pitkään ja koville otti, mutta ilman sitä jatkaisin varmaan vieläkin kohti itsetuhon pääteasemaa. Muutos ei ole helppoa, sitä en väitä, enkä ollenkaan laittaisi pahakseni, jos saisin siihen tukea. Sanoin jossain vaiheessa, etten tiedä, haluanko kertoa sulle mitään, ja väitin että kaikki on ihan hyvin. No, ylpeyshän ei minua vienyt tälläkään kertaa pitkälle. Toivottavasti annat anteeksi, olin typerys kun en luottanut.
Miten tästä pääsisi sinulle puhumaan? Haluatko kuulla? Ahistaako se, että minulla on syviä tunteita?
Miten tästä pääsisi sinulle puhumaan? Haluatko kuulla? Ahistaako se, että minulla on syviä tunteita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitukseesi ja siksi muutama sana. Ymmärrän ylpeyden, tunnistan sitä itsessänikin ja joskus se voi olla suuri este etenemiselle. Tukea olen aina ollut tarjoamassa sellaisille, jotka eivät ole sitä kaivanneet, ja jos joku sitä pyytäisi, niin varmasti sitä antaisin. Muutos ottaa aina koville, tiedän sen varsin hyvin itsestäni, mutta tulokset palkitsevat ja vievät eteenpäin. Luottamus on aina ansaittava, varsinkin jos on useasti pettynyt, näin ajattelen itsekin.
Minä ainakin haluaisin kuulla, eikä puhumisesta pidä tehdä liian suurta kynnystä. Aivan arkipäiväisistä aloittaminen voi johtaa syvempään keskusteluun, jos molemmista löytyy sellaiseen kiinnostusta. Mulla on itselläkin syviä tunteita, eikä toisen tunteet ainakaan ahdista minua.
Hänen puolestaan toivon, että tästä on jotain apua.
Asiallinen vastaus on aina tervetullut. Hyvä pointti tuo normaalin keskustelun kautta eteneminen. Sekään ei vain aina ole niin helppoa, kun on jännitteitä päässyt kertymään ja kun rauhallisia yhteisiä hetkiä on harvoin. Mutta toivon, että hän näkee minun yrittävän kovasti, eikä hermostu kokonaan. Kaikkea hyvää sinulle.
ei ahdista mikään, ei omat eikä muiden tunteet.
Mutta et taida voida olla hän, jota ajattelin tätä kirjoittaessani. Vai kuljenko niin lappu silmillä tänään(kin), että näin erehtyisin? Saattaa olla, että olen nyt niin puutunut koko palstaan, etten tunnistaisi häntä täällä, vaikka sellainen ihme sattuisikin kohdalle = hän täällä vastaamassa mulle.