19.02.2009 10:11
Tuula Lampi kertoo Me Naisissa 19-vuotiaana tyttärensä Mandin kuoleman aiheuttamasta surusta, jonka kanssa hän on yrittänyt elää vuoden.
Hänen kallein asiansa on Mandin jäähyväiskirje, joka löytyi tyttären tavaroista päivää ennen kuin varmistui, että tytär oli päätynyt riistämään itseltään hengen kauppakeskuksen naistenhuoneessa.
"Älä syyllistä itseäsi ikinä", Mandi kirjoitti äidilleen viimeisenä pyyntönään.
Tuula Lampi kertoo Me Naisissa 19-vuotiaana tyttärensä Mandin kuoleman aiheuttamasta surusta, jonka kanssa hän on yrittänyt elää vuoden.
Hänen kallein asiansa on Mandin jäähyväiskirje, joka löytyi tyttären tavaroista päivää ennen kuin varmistui, että tytär oli päätynyt riistämään itseltään hengen kauppakeskuksen naistenhuoneessa.
"Älä syyllistä itseäsi ikinä", Mandi kirjoitti äidilleen viimeisenä pyyntönään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
painoi.Masennus ilmeisesti.
väärät vanhemmat itselleen. normaali äitit ja isät kasvattavat ja hulehtivat omista lapsistaan hyvin.
kärsimään toisten ihmisten pilkkaa, ei enää jaksanut. Todella ikävää!
tätäkin asiaa täytyy vatvoa? Eikö omaisten hätä ja suru paina mitään! Juurihan edellisellä sivulla noin 40 viestiä käsitteli tätä samaa asiaa ja lukijoita oli lähes 20.000. Jättäkää jo nuoren tytön kuolemasta kohkaaminen, opettakaa omia lapsianne olemaan kiusaamatta toisia ja kirjoittakaa jo jostain iloisemmasta "juorusta".En tosin usko, että Tuula ja Jussi Lampi lukevat näitä kirjoituksia, mutta silti........
äiti suree, mutta eikös se Jussi mennyt keikalle heti seuraavana viikonloppuna? EHkä vanhempien pitäisi olla enemmän läsnä. Ura on monelle liian tärkeä.
Jotkut romahtavatkin lopullisesti, se ei ole kaunista katseltavaa. On jopa omaisia, jotka ovat kuolleet suruun läheisen itsemurhan jälkeen. Jos äiti suree lehdessä, se ei tarkoita, etteikö isäkin surisi. Jotkut tarrautuvat työhön tai johonkin tekemiseen, tekemisellä saa surutyötä siirrettyä siihen hetkeen kun on valmis käsittelemään asian.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi!
esittelevät sitä, etteivät ole ymmärtäneet elämästä oikeastaan yhtään mitään. Ajatelkaa, jos sama meno jatkuu teillä koko elämän loppuun asti?
Oisko vähän noloa jos ei edes tajuis miten typeriä puhuu.
välittämättä näistä.
Ymmärsitkö ehkä jotain väärin?
Kuten sanottu, toivottavasti vanhemmat jotenkin kestävät.
Ei se mitään, saat anteeksi.
kyllä surusta saa kertoa ja surun näyttää ja pitääkin, mutta en mäkään ymmärrä niitä, jotka tuollaisen kauhean asian (jos vielä oman käden kautta) jälkeen pystyvät kokoamaan itsensä ja välittömästi töitä jatkamaan,vaikea sanoa, mutta minulta menisi kyllä aikaa itsetutkiskeluun ja enkä ehkä sitten pystyisi kyllä unohtamaan asiaa ja tekemään työtäni vaikkapa opettajana...tiedä sitten
jatkoi töitä? Peruttuja esiintymisiähän oli useampia lähiomaisella.
Silläkö mittaatte surun määrää?
Jos joskus sellaista koette, niin te joudutte omat tapanne selvitä, kohtaamaan ihan henkilökohtaisesti.
Siihen kun ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa. Asioita on helppo arvostella, kun ei omalle kohdalle ole koskaan kuolemaa sattunut.
En usko, etta kiusaaminen oli syy tapahtuneeseen, kylla kotiolot vaikuttavat yllattavan paljon lapseen. Ja vanhempien ero, esim...
varmasti kuinka monta peruttua työjuttua...?Haloo, mistäs helkutista sä täällä tiedät , mitä kukakin on menettänyt, lapsensa miehensä? Oletpas ennustaja, ehkä tuo juuri kirjoitti oman kokemuksensa kautta´? Hirveä tapaus,...
sit puhunu jos näin on.
Jos seisot jonossa ja joku huutaa et hei Pekka ja sun nimi ei o pekka ni et kai sä sieltä jonosta pomppaa veke ja huuda että Ei mun nimi oo Pekka.
koko ketju?
Onko tämä seriffistä todellakin sellainen ketju, jonka tulee olla netissä omaisten kestettävänä?