Lueskelin eilen Kotimaa-lehteä kirjastossa. Mieleen jäi Kielletty hedelmä-elokuvaa käsittelevästä artikkelista väite, että vanhoillislestadiolaiset voivat pitää uskonyhteisönsä oppeja vilpittömästi omina mielipiteinään, vaikka näin ei olisi.
Minun mielestäni tällainen väite ei aivan täysin pidä paikkaansa. Yhtä hyvinhän voisi väittää, että kristityt väittävät vilpittömästi uskovansa Jumalaan, vaikka eivät oikeasti uskoisikaan. Onhan tuossa ajatuskulussa kuitenkin sillä tavalla totuuspohjaa, että uskonnolliset dogmit eivät ovat aina omaksuttu kyseenalaistamatta ja ilman omaa päättelyä. Jos päättelyä onkin, niin sekin pohjautuu dogmeihin. Esimerkiksi samaa Raamatunkohtaa, jolla perustellaan itsetyydytyksen synnillisyys voidaan perustella myös keskeytetyn yhdynnän synnillisyys, mikä voi perustua aiemmin omaksutun syntikäsityksen mukailuun.
Minun mielestäni tällainen väite ei aivan täysin pidä paikkaansa. Yhtä hyvinhän voisi väittää, että kristityt väittävät vilpittömästi uskovansa Jumalaan, vaikka eivät oikeasti uskoisikaan. Onhan tuossa ajatuskulussa kuitenkin sillä tavalla totuuspohjaa, että uskonnolliset dogmit eivät ovat aina omaksuttu kyseenalaistamatta ja ilman omaa päättelyä. Jos päättelyä onkin, niin sekin pohjautuu dogmeihin. Esimerkiksi samaa Raamatunkohtaa, jolla perustellaan itsetyydytyksen synnillisyys voidaan perustella myös keskeytetyn yhdynnän synnillisyys, mikä voi perustua aiemmin omaksutun syntikäsityksen mukailuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvin sekavaa päättelyä, yritä uudestaan ja uppoudu todellisiin premisseihin, älä jaarittele
Siellä oli yksi eivät sana liikaa. Sitäkö tarkoitit sekavuudella? Voisitko tarkentaa, että mikä asia jäi epäselväksi.
pyörittäjä täällä, eiköhän lähetä jo koisimaan että jaksetaan aamulla nouta taas uuteen työpäivään.
Puhut dogmien omaksumisesta oman suppean kokemuksesi pohjalta. Sinulla on kokemusta vain aivopestynä olemisesta. Sen lisäksi on olemassa myös todellinen hengellisyys, josta sinä et tiedä mitään. Tällaisessa ajattelussa ne mitä sinä sanot dogmeiksi omaksutaan oman kokemuksen perusteella.
Tiedän kyllä, että hengellisyys voi syntyä väärinkäsityksen pohjalta, joka voi syntyä jostakin tunnetilasta. Mitään spontaania jumalauskoa ei kuitenkaan ole, vaan siihen tarvitaan aina ulkopuolinen ärsyke. Kukaan ei väitä uskovansa Raamatun Jumalaan, jos ei ole koskaan siitä kuullut tai edes lukenut.