Itselleni tehtiin lääkkeillä tyhjennyt tuulimunan takia joulukuun alussa. Meitä oli täällä silloin monta samaan aikaan tyhjennystä kokemassa. Mitä teille kuuluu?
Me sitten päädyttiin ottaan koiranpentu jota oltiin suunniteltu jo kauan, mut aina vaan siirretty. Vauvaahan yritettiin kaksi vuotta ja tuulimuna oli tulos. Olin niin varma, et kauan menee taas ennen kun tärppää...
Ollaan menty perjaatteella tulee jos tulee mutta hormoonilääkitystä en ole avittamaan aloittanut. Nyt keskityn vaan koiranpentuumme ja vauvajuttuja ei juuri ole tullut edes mietittyä...
Me sitten päädyttiin ottaan koiranpentu jota oltiin suunniteltu jo kauan, mut aina vaan siirretty. Vauvaahan yritettiin kaksi vuotta ja tuulimuna oli tulos. Olin niin varma, et kauan menee taas ennen kun tärppää...
Ollaan menty perjaatteella tulee jos tulee mutta hormoonilääkitystä en ole avittamaan aloittanut. Nyt keskityn vaan koiranpentuumme ja vauvajuttuja ei juuri ole tullut edes mietittyä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei vaan!
Mä olen myös miettinyt, mitä teille muille kuuluu...
Mulla itse asiassa "tilanne jatkuu edelleen"... Tää on aivan käsittämätöntä! Ja turhauttavaa!
Kirjottelin muistaakseni viimeksi, kuinka vuoto lopulta loppui ja kaikki kääntyi hyväksi. No, muutama päivä meni silloin vuoden alkupuolella ilman vuotoa, mutta sitten vaaleanpunaista tiputtelua alkoi taas tulla päivittäin. Välillä oli muutama päivä väliä, mutta taas tuli pientä vuotoa (aivan kuin valkovuotoa, joka oli vaaleanpunaista)ja sitä sitten jatkui ja jatkui. En ollut tästä lainkaan huolissani, koska tiesin limakalvojen olevan tuollaisen kuukauden tyhjennyksen jälkeen varmasti aika ohuet ja herkät. Eräs lääkäri on mulle joskus sanonut, että koska mulla on todettu HPV, ja se aiheuttaa silloin tällöin tulehdustilan, niin limakalvoista saattaa tihkua verta, joka sitten värjää valkovuodon.
No tämä vuoto oli aina välillä vähän rusehtavaa (kuten ennen km:a), mutta sitten se taas muuttui vaal.punaiseksi. Kaikki oli hyvin ja ajattelin, että kierto taitaa olla vähän sekaisin. Kyllä se siitä. Sitten alkoi tulla päiviä, jolloin vaal.punaista lorahti oikein kunnolla. Mietin, että mitä ihmettä. Soitin päivystykseen ja kyselin, voiko kyseessä olla ekat kuukautiset, koska ajan puitteissa, niin olisi voinut olla. Minulle todettiin, että se on ihan normaalia, ja kyse saattaa tosiaan olla kuukautisista, koska kohdussa ei olisi ollut enää ylimääräistä limakalvoa, jonka olisi sitten pitänyt tulla kuukautisvuotona pois. Lorahtelu kesti viikon, joka oli minulle aivan normaali kuukautisten pituus. 1,5 viikkoa meni taas tiputtelun merkeissä, ja sitten alkoi tulla kirkasta verta.
Ajattelin, että kyseessä on joko keskenmeno tai sitten "kello on sekaisin" ja kyseessä on uudet kuukautiset. Soitin taas polille, koska veriryhmäni on Rh- ja tarvitsen keskenmenon jälkeen (jos raskaus on edennyt tarpeeksi pitkälle, jonka kestosta mulla ei ollut mitään varmuutta) sen Anti-D -piikin. Kyselin mitä tehdä, ja sain ohjeeksi tehdä ihan ensimmäisenä raskaustestin. No se oli (onneksi) negatiivinen, niin keskenmenoasiasta ei tarvinnut huolehtia. Sitten päädyimme siihen, että kyse kuukautisista. Hyytymiä tuli kuukautisten tapaan.
Elämä jatkui ja niin taas tiputteluvuoto ilmestyi kuvioihin välillä punertavana, välillä rusehtavana. Välillä tuli wc-käynnillä paperiin kirkasta verta, mutta sen suurempaa vuotoa ei ollut. Viime lauantaina tuli taas pyyhkäisyllä kirkasta verta, ja sitten kärsivällisyys loppui. Soitin lääkärille ja kävin tarkistuksessa; kohtu tyhjä ja normaali, vuotoa ei näkyvissä ja vuodon syy epäselvä. Sain lähetteen verikokeeseen ja lääkäri sanoi suoraan, että jos hCG on positiivinen, niin joudun kaavintaan. Olin ihan surun murtama. Kaikki aiemmin käsitellyt tunteet nousivat pintaan. Itku tuli. Ajattelin, eikö tämä paska koskaan lopu. Onnekseni hCG oli negatiivinen. Huomenna mulla on nyt sitten lääkärin soittoaika ja toivon, että tää asia saataisiin vihdoin päätökseen. Saankohan kenties jotain hormoneja? Vai millä tällaista hoidetaan? En tiedä...hitusen jännittää.
Tänään taas tuli verta...tää on niin kuluttavaa! Olen kulkenut vaipat housuissa joulukuun alusta lähtien -kohta jo kolme kokonaista kuukautta- nyt sais luvan riittää! Kotoa en voi lähteä edes koiran kanssa lenkille, jos en varustaudu kunnolla :( Mieltäni helpottaa nyt vain se, että huomenna olen taas asian tiimoilta vähän viisaampi...toivottavasti ainakin. Sitten, kun tämä on lopullisesti ohi, niin meillä ainakin alkaa uusi yritys. Mulla on kokoajan vauva-asia mielessä ja kaverit vaan ympärillä sikiää. Kohta syntyy taas kaksi uutta tulokasta. Voi kun ois jo mun vuoro! Onneksi sentään asia on käsitelty jo niin hyvin, että elämä on pääosin palautunut normaaliin uomaan :)
Mitenkäs te muut?
...selvisi, että vuodolle ei ole "mitään syytä". Vaihtoehdoiksi lääkäri antoi joko e-pillereiden aloittamisen (pillereitä syötävä vähintään kolme kuukautta, jotta niistä olisi oikeasti jotain hyötyä) tai sitten on vaan odoteltava, että kierto tasaantuu itsestään. Lääkäri ei suositellut pillereitä, koska tarkoituksena on kuitenkin yrittä lasta. Eli vaippa housussa jatketaan...
Mulla on ollut vuotoa lääkkeellsiestä tyhjennyksestä lähtien (2.1.) enemmän ja vähemmän koko ajan, tosin suurin osa aika niukkaa , paitsi pari viikkoa sitten yhtäkkiä todelal runsasta, kaksi päívää aivan kuin olisi hanasta käännetty. HCG laski alle viiden vasta kaksi viikkoa sitten.
Kierron palauttamiseksi sain 10 päivän terolut-kuurin, viisi ensimmäsistä päivää vuoto vielä jatkui, mutta loppui vihdoin. Lopetin kuurin sunnuntaina ja odottelen taas tyhjennysvuotoa jonka olisi pitänyt alkaa "parin päivän päästä kuurin lopetamisesta".
"Pari päivää" on varmaan aika suhteellista, kai tässä täytyy ensi viikolla hermostua sitten siitä jos vuoto ei ole vielä silloin alkanut...
Itselläni siis terolutin näyttivät auttaneen, mutta en tiedä sopivatko kaikille. Normaalisti kierto on säännöllinen, 28-29 pv, jopa kohdun ulkoisen raskauden jälkeen 8ei hoitoa, pelkkä seuranta) kierto palautui heti normaaliksi, vaikkei hcg ollut edes laskenut vielä alle viiden.
Jatkuva vuoto alkoi kyllä olla aika rasittavaa, veikkei kipuja tms. ollut, aloitin rautakuurinkin varmuuden vuoksi.
Mulla vuoto jatkunut ja jatkunut edelleen...välillä tiputtelua ja välillä hulahtaa niin, ettei siteestä ole mitään hyötyä. Nyt on ollut "kuukautiset" (viimeiset 2 viikkoa) "kropankellon" mukaan, mutta tätä samaa tämä on ollut alusta asti. Vaipat housuissa siis joulukuun alusta lähtien...huh, huh!
Vihdoinkin (polillekin taas soitettuani) sain "omalta" lääkäriltäni (painostettuani häntä, kuten polin lääkäri niin neuvoi)Terolut-kuurin. (Kaikki labrakokeet oli ihan normaalit, eikä "missään ole mitään vikaa".) Toivottavasti tämä vuoto nyt helpottais, kohta takana jo 14 viikkoa tätä sontaa. Tähän on kyllä jo niin turtunut, ettei haaveilu uudesta yrittämisestä enää ole edes mielekästä, koska sitä vaan pettyy joka päivä uudestaan, kun vuoto jatkuu. Sitä on alkanut jo ajatella, että tässäkö tää nyt oli.
Mitenkäs teillä muilla, jotka olette joutuneet tuon kyseisen kuurin syömään? Miten homma oikein toimii? (Mulla odottaa resepti apteekissa, että sen sieltä huomenna noudan. Puhelimitse en saanut lääkäriltä mitään ohjeita, joten reseptissä olevan ohjeistuksen varassa sitten ollaan...)
En voi kun ihmetellä miten oot jaksanut. Mistä ihmeestä sitä vuotoa riittääkin. Toivottavasti lääkkeet nyt auttaisi ja pääsisit normaali kiertoon takaisin.
Mä oon syönyt Teroluttia kierron lyhentämiseksi, eli mun kokemuksista ei sinänsä taida apua olla. Mä olin kiukkuinen kun ampiainen kun noita söin vaikka annostus oli pienin mahdollinen.
Me aloitettiin uusi yritys heti kun mahdollista ja uskomatonta mutta totta plussasinkin jo. (Joulukuussa keskeytettyä yritettiin pari vuotta). Ylihuomenna on alkuraskauden ultra, mut oon ihan varma, et ei siellä mitään kuitenkaan ole...
...kyllä tää on välillä sellaista sumussa kulkemista. Kaikesta huolimatta on kyllä todella piristävää kuulla, että joskus elämäkin voi voitaa, niin kuin toivottavasti teidän tapauksessa! Ilmottele sitten, mikä on tilanne. Olisi kiva joskus kuulla mukaviakin uutisia :)
Kyllä siellä jotain näkyi, mutta ei vastannut viikkoja. Viikkoja piti olla 7 2, mutta sintti vastasi rv 5 3. Sykettä ei vielä ainakaan näkynyt. Nyt vaan annetaan ajan kulua ja seuraava ultra on vasta viikolla 11, jollei sitä ennen jotain tapahdu... Eli epätietoisuus jatkuu, mutta ainakin lääkäri oli ihan toiveikas...
...aina niin ahdistavaa! Toivottavasti kaikki on nyt vaan kunnossa. Mä olen ikuinen pessimisti, joten heti tuli mieleen oman raskauteni alku, kun kehitys ei ollut edennyt viikkoja vastaavasti. Lääkäri oli tuolloin toiveikas, mutta mulla oli heti alusta asti sellainen olo, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.
Mä pidän nyt peukkuja ja varpaita pystyssä, että sulla menisi tällä kertaa kaikki hyvin alusta loppuun. Ilmoittele taas kuulumisia, kun tiedät jotain... *halaa ja rutistaa oikein kovasti jaksamista tuleviin viikkoihin*