tätä oli korpelalaisuus

Korpelan poislähdön jälkeen hänen kannattajistaan koostuva ryhmä sai yhä enemmän julki-
suutta. Heidän kokouksensa Kiirunassa keräsivät parhaimmillaan useita tuhansia uteliaita
vanhoillislestadiolaisen rukoushuoneen ulkopuolelle. Nämä uteliaat sekä tapahtumia seuraa-
maan tulleet lehtimiehet saivat kaipaamaansa huvia. Korpelalaisten kokoukset kestivät iltapäi-
västä aina pitkälti yli puolen yön. Kokoukset olivat erityisen äänekkäitä. Seurahuoneen sisältä
saattoi kuulua pitkään jatkuvaa kiroilua. Aina silloin tällöin tuli joku korpelalainen seurahuo-
neen ulkorappusille ja lauloi ns. Mooseksen virren. Tämän ”virren” sanat kuuluivat seuraa-
vasti: ”Paapelin portto helvettiin, syvään helvettiin, saatana perkele!” Virsi piti ”laulaa” mah-
dollisimman kovaa. Kaiken tämän tarkoituksena oli kirota pois kaikki vaivaavat pirut ja
perkeleet uskovaisia häiritsemästä. Perkeleet ja pirut tunnisti korpelalaiskokouksissa teini-
ikäinen saamelaistyttö, joka kierteli kokousten aikana pitkin kokoussalia ja tuijotti kutakin
korpelalaista vuorollaan kasvoihin. Jos saamelaistyttö näki jonkun kasvot mustana, niin tämän
oli mentävä kokoustuvan rappusille laulamaan ja tanssimaan oman koreografiansa mukaisesti
em. Mooseksen virsi. Ulkopuolella olevia tapaukset tietenkin kiinnostivat kovasti.
Huhtikuun alussa 1935 viranomaiset saivat tarpeekseen korpelalaisten toiminnasta. Sunnun-
tain 6. huhtikuuta vastaisena yönä pidätettiin yhdeksän johtavaa korpelalaista. Pidätykset ta-
pahtuivat sitä mukaa kun joku korpelalainen tuli rappusille laulamaan Mooseksen virttä.
Muodollisena syynä pidätyksille oli Kiirunan korpelalaisten johtajan Mooseksen puhelu polii-
silaitokselle, jossa hän uhkaili poliiseja hyökkäyksellä, jolleivät nämä vapauttaisi aikaisem-
min pidätettyjä kahta naista. Seuraavana aamuna poliisit päästivät joitakin pidätettyjä vapaik-
si. Holmgrenin ja muutaman muun johtavan korpelalaisen poliisit toimittivat hoitoon Furunä-
setin mielisairaalaan Piitimeen. Nämä pidätykset ja hoitoon ohjaaminen rauhoittivat tilanteen
Kiirunassa. Vapautumistaan seuranneena vuotena Niilo Holmgren pysyi kotonaan. Korpelalaiskokouksia
oli hänen luonaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Korpelalaisia saapui kokouksiin mm. Kiirunas-
ta. Ennen joutumistaan Furunäsetin mielisairaalaan Holmgren saarnasi edessä olevasta taivas-
matkastaan. Tämä taivasmatka tulisi tapahtumaan näkyvällä tavalla. Holmgrenille oli kuiten-
kin alkanut epäillä, että taivasmatka olisikin luonteeltaan hengellinen. Hän alkoi opettaa tai-
vasmatkan merkitsevän sitä, että henki, josta hän ja Toinen Profeetta olivat jo osalliset, jaet-
taisiin korpelalaisille tiettynä hetkenä. Arkin tulon Holmgren selitti hengellisesti. Arkki olisi
sama kuin Sana ja Kristus, jonka henki vuodatettaisiin tuona määrättynä hetkenä korpelalai-
sille. Kukin saisi henkeä sen mukaan kuin pystyi ottamaan vastaan. Ne, jotka julistivat Sanaa,
saivat hengestä suurimman osan. Tällä Holmgren tarkoitti itseään. Näin taivasmatka ja arkki
näkyvinä asioina katosivat korpelalaisuudesta.
Holmgren tulkitsi omaa aiempaa julistajan rooliaan Johannes Kastajan persoonasta käsin.
Tuohon saakka hän oli ollut osallinen Johannes Kastajan hengestä ja yrittänyt ”kastaa” ihmi-
siä korpelalaisiksi, jotta he edes jossain määrin saattoivat olla synnistä vapaita. Nyt hän kui-
tenkin uskoi tulleensa osalliseksi Kristuksen hengestä ja siten edustavansa korpelalaisille
Kristusta. Tämä merkitsi kaikkien korpelalaisten syntien puhdistamista hänen kauttaan. Ku-
kaan korpelalainen ei enää ollut syntinen eikä edes kyennyt syyllistymään syntiin.
Ensimmäinen seuraus synnittömyydestä oli alkoholin tuleminen mukaan kokouksiin. Tämä
tapahtui pääsiäissunnuntaina 28.3.1937, jolloin Holmgrenin luo tuli muutamia juopuneita kor-
pelalaisia, joilla oli mukanaan olutta. Holmgren ei tähän mennessä ollut kokouksissa tai nii-
den yhteydessä käyttänyt alkoholia. Tästedes asia oli toisin. Aluksi hän nautti kokouksissa
olutta, sittemmin erilaisia alkoholi- ja eetteripitoisia lääkkeitä, esimerkiksi ”Hokmannin tip-
poja” ja konjakkia. Korpelalaiset saattoivat tuoda konjakkia Holmgrenille suuria määriä ker-
rallaan. Kesällä 1937 korpelalaiset aloittivat mäskin ja paloviinan teon. Joulukuussa 1938
Holmgren ja pari muuta korpelalaista saivat sakot Pajalan ja Korpilombolon käräjillä
laittomasta paloviinan valmistuksesta.
Samanaikaisesti alkoholin käytön kanssa korpelalaiskokouksiin tuli tanssi ja kortin pelaami-
nen. Kokouksissa pelattiin maijaa, massia ja viittä korttia. Holmgrenin luona tanssittiin hanu-
rin säestyksellä valssia, sottiisia, hamboa ja polkkaa; Kiirunassa täytyi tyytyä gramofoniin,
kun soittotaitoista henkilöä ei ollut saatavilla. Kysymykseen tanssin luvallisuudesta Holmgren
vastasi, että kaikki oli korpelalaisille luvallista sisäisen vapauden vuoksi. Tanssin tarkoitukse-
na oli kiittää Jumalaa paljosta vapaudesta. Kesästä 1937 lähtien melkein jokaisessa korpela-
laiskokouksessa tanssittiin.

Talvella 1938–39 otettiin käyttöön kaksi uutta seremoniaa. Näiden seremonioiden tarkoituk-
sena oli vähentää sitä häpeää, jota korpelalaiset keskenään tunsivat. Uusia seremonioita kut-
suttiin ”kampaamiseksi” (kamning) ja ”pensselöimiseksi” (pensling). Kampaamisakti suoritet-
tiin pääasiassa iltaisin. Tavallinen kampa välineenä miespuolinen korpelalainen kampasi nais-
ten sukupuolikarvoituksen ja naispuolinen miesten. Pensselöimisakti seurasi yleensä kampaa-
misaktia. Kukin pensselöitävä korpelalainen kumartui eteenpäin ja paljasti takapuolensa. Sen
jälkeen takapuoleen kaadettiin vettä. Pensselöimisen suorittajaksi valittu korpelalainen siveli
kaadettua vettä tavallisella pullasudilla peräaukon ympärillä (i trakten av stolgången). Lopuk-
si toisen selkä ja takapuoli pyyhittiin kuivaksi pyyhkeellä. Holmgrenin mukaan kampaamis-
aktilla ei ollut suoranaista seksuaalista sisältöä, vaan se piti tulkita viattomaksi leikiksi.
Eräs korpelalainen taas perusteli kampaamis- ja pensselöimisaktia sillä, että Jumala on luonut ihmisen kaikki ruumiinosat ja siksi ei tarvinnut hävetä sukupuolielimiä yhtään enempää kuin
muitakaan ruumiinosia.

Holmgrenilla oli valta vapauttaa kukin korpelalainen synnistä. Tästä seurasi, että korpelalaiset
saattoivat nauttia viinasta, pelata korttia ja tanssia sekä olla keskenään sukupuoliyhteydessä
ilman syyllisyydentunteita. Sukupuolisuus saikin Holmgrenin julistuksessa keskeisen aseman.
Hänen mukaansa sukupuoliyhteyden tarkoitus oli sukupuolivietin tyydyttämisen lisäksi ylis-
tää Jumalaa luomisteoista. Holmgren perusteli käsitystään Raamatun esimerkeillä: Lootin
kaksi tytärtä synnyttivät lapsen oltuaan sukupuoliyhteydessä isänsä kanssa, Jaakobilla oli kak-
si vaimoa ja kaksi jalkavaimoa, Salomolla oli 1 000 vaimoa ja Hoosea meni porton kanssa
naimisiin sekä piti lisäksi rakastajatarta ja porttoa. Kansanperinne ja ns. luotettavat
todistajat kertovat korpelalaiskokouksissa tapahtuneista orgioista. Mutta vain korpelalaisia vi-
ran puolesta kuulustelleet poliisit ja muut heidän kanssaan korpelalaiskäräjien yhteydessä te-
kemisissä olleet viranomaiset sekä itse korpelalaiset tiesivät mitä kokouksissa todella tapah-
tui. Poliisikuulustelupöytäkirjat tai muu vastaava arkistomateriaali ei tue käsitystä siitä, että
korpelalaiskokoukset olisivat olleet luonteeltaan orgiastisia.
Viranomaiset olivat seuranneet korpelalaisten toimia vuodesta 1935 lähtien. Pienikin epäily
riitti ratsioiden tekemiseen.

Ensimmäinen seurauksiltaan vakava kohtaaminen korpelalaisten
ja viranomaisten kanssa tapahtui huhtikuussa 1938. Silloin rajavartija törmäsi yöllä humalai-
seen Niilo Holmgrenin johtamaan kolmen miehen seurueeseen Muonionjoen jäällä. Miehet
tuoksuivat kotipolttoiselta. Aamulla poliisit tekivät ratsian Holmgrenin kotiin ja löysivät etsi-
mänsä. Holmgren ja muutamat muut saivat 12. joulukuuta 1938 sakot luvattomasta palovii-
nanvalmistamisesta.
Kevättalvella 1939 kävi ilmi, että alaikäisiä oli tullut raskaaksi korpelalaiskokouksissa. Tällä
perusteella poliisi pidätti 25. huhtikuuta 1939 pahasti alkoholisoituneen Niilo Holmgrenin se-
kä hieman myöhemmin muutamia muita korpelalaisia. Mittavien poliisikuulustelujen ja muun
selvitystyön jälkeen Pajala-Korpilombolon käräjät tuomitsivat vuosina 1939–1940 kaikkiaan
kuusi korpelalaista eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Yksi korpelalainen passitettiin syynta-
keettomana mielisairaalaan sekä reilut viisikymmentä korpelalaista saivat sakot. Vankeustuo-
mioiden perusteena oli alaikäisiiin kohdistunut haureus (otukt mot minderårig) ja sakkojen si-
veyttä vaarantavat toimet (sedlighetssårande gärningar).
1940-luvun lopulla tuomiot oli kärsitty. Korpelalaisuus jatkoi tästä eteenpäin elämäänsä pie-
nenä ja tavallisena yhteiskuntakelpoisena uskonnollisena liikkeenä sekä kukin korpelalainen
normaaleina Ruotsin kuningaskunnan alamaisina. Korpelalaisuus sai kuitenkin maineen – tai
pikemminkin tahran, josta he eivät sittemmin ole päässeet eroon. Korpelalaisuus jäi elämään
kansanmuistissa orgialahkona, jonka toimiin ja käsityksiin liitetyt tarinat ovat muuttuneet ajan
myötä entistä hurjemmiksi.