Miehelläni on diagnosisoitu Bibo muutamia vuosia sitten. Se oli järkyttävin asia elämässäni. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja pelkään että ne sairastuvat myös Biboon. Voitteko kertoa kokemuksia, periytyykö Bibo lapsille. Ahdistaa asia niin kovasti välillä etten saa nukutuksi. Rakastan kyllä miestäni, hän ei ole koskaan ollut aggressiivinen tai muutenkaan viina ongelmainen. Mistä omaiset löytää tukea?
Ahdistaa lasten kohtalo
Ahdistunut puoliso
172488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Bipolaarisairaus on periytyvä, mutta ei niin, että lapset välttämättä sairastuvat. Isäni sairasti, meistä viidestä lapsesta kolme sai sairauden. Omista viidestä lapsestani yhdellä on diagnoosi. Muut ovat nähtävästi ja toivottavasti terveitä.
Sinä olet jo löytänyt yhden foorumin, jossa voi saada tukea, eli tämän verkkokeskustelupalstan. Joillakin paikkakunnilla toimii vertaistukiryhmiä sairaille ja omaisille. Etsi netistä ja kysele terveyskeskuksesta.
geneettinen sairaus, anteeksi. Suosittelisin että rauhottuisit ihan ja tutkisit asiaa ja etenkin kävisit ammattilaiselta esim. miehesi lääkäriltä kysymässä lisää tietoutta asiasta.
Täällä puhutaan joskus jopa neljästä eri mielensairaudesta ja niistäkin väärin faktoin. Voit saada täällä todella väärän kuvan miehesi tilasta.
Minua auttoi sairauteni hyväksymisessä se että mietin sitä samallalailla kuin se olisi jokin fyysinen sairaus tai vamma jossain muualla kohti kehoa esim. kuten paha atooppinen ihottuma tai diabetes. niihinkin on lääkityksensä ja hoitonsa nekin hankaloittaa elämää, eikä ne silti ole maailmanlopun asioita. Ei ole tämäkään. Täkeintä ja ratkaisevinta on se miten sinun miehesi itse suhtautuu saireuteensa ja hoitaako hän sitä. siinä sinulla läheisenä on tärkeä rooli auttajana ymmärtäjänä ja tukijana. Se että ottaa 4 tabua päivässä ja elää siten muuten normaalia ja täysipainoista elämää tuskin on kuoleman paikka ja maailmanloppu kellekkään.
Täällä kyllä pyörii jos jonkinlaista "asiantuntijaa". Oikein hirvittää kun lukee näiden "asiantuntijoiden" mielipiteitä. Oikeaa apua ja paikkansa pitäviä faktoja osaavat antaa vain ammatti-ihmiset.
Lisäisin vielä, että psykiatrian asiantuntijat. Yleislääkäreillä ei kokemukseni mukaan ole kovinkaan kummoisia tietoja bipolaarista.
Toisaalta ei kannata vähätellä vertaisneuvojia. Täällä kyllä liikkuu mitä ihmeellisimpiä tarinoita ja ohjeita. Ota niistä nyt sitten selvä.
Alttius bipoon SAATTAA periytyä mutta se ei vättämätä tarkoita että lapsi sairastuu. Sairastumiseen tarvitaan yleensä ns laukaiseva tekijä kuten esim voimakas sressi, jokin suuri elämänmuutos, esim avioero, läheisen kuolema, muutto pois kotoa, opintojen aloittamin yms. Kaikki alttiuden perineet eivät kuitenkaan sairastu koskaan.
Tämä sairaus ei suinkaan varsinaisesti pariydy lapsille mutta altistaa kylläkin lapset sairastumaan samaan sairauteen koska elävät tätä sairautta elävän ihmisen luona. Itselle kävi juuri näin, äitini sairasti tätä samaa tautia ja nyt 28 vuotiaana se puhkesi minullekin..mutta kun kysyin asiaa lääkäriltä, sanoi ettei varsinaisesti periydy mutta olen herkempi saamaan tämän taudin ja esim.voimakas masennus, stressi, isot elämänmuutokset voivat puhkaista tämän taudin ja juuri näin minulle kävi..ensin sairastin voimakkaan masennuksen ja sen jälkeen iso elämänmuutos kun muutto toiselle paikkakunnalle ni muuta siihen ei sitten enää tarvittukaan..eli nyt olen itsekin bipo mutta sopeutunut jo elämään tämän kanssa ja lääkkeillä henkinen hyvinvointini on ihan hyvä nykyään..ja töissä käyn ihan normaalisti. :) olenkin suhtautunut tähän kuin diabetekseen, pakko ottaa päivässä ne muutamat pillerit et pysyy henkisesti koossa. :)
Mistä olet saanut tiedon että tälle sairaudelle altistuu jos lapsi/lapset asuvat sairaan ihmisen luona? Tietääkseni tämä sairaus ei periydy sosiaalisesti, vaan kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle altistaa nimenomaan perimä. Nykykäsityksen mukaan kyseessä aivoperäinen sairaus jossa keskushermoston mielialojen säätely on häiriintynyt.
Käytösmalleja lapset voivat tietääkseni periä mutta se taas on aivan eri asia kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Minulla on bipo.Sisarellanikin on bipo.Vanhemmillani ja isovanhemmillani ei sellaista ole,joten keneltä se on sitten peritty.Uskon kyllä,että perimällä olisi suotuisa vaikutus tämän puhkeamiseen.Jonkunlainen biologinen selitys voisi olla mahdollinen.Toisaalta minun biponi puhkesi burnout in jälkeen,joten kai olosuhteillakin voi olla osansa.Olihan minulla kyllä mielialan heilahteluja pitkin aiempaa elämää,mutta jotenkin kai "normaalin" rajoissa.Siis yhteenvetona sanoisin,että taudin puhkeamiseen vaikuttaa useampi,kuin yksi syy.Lapsilleni olen yrittänyt sanoa,että säännölliset elämäntavat ilman isoja paineita pitävät taudin poissa.
Tämähän se nykykäsitys juuri onkin. Bipoon sairastuminen on sekä geenien että ympäristötekijöiden seurausta.
Itse asiassa geeni/geenit (en muista onko kyseessä yksi vai useampi geeni) jotka altistavat bipolle, on jo löydetty. Näin minua valisti oma psykiatrini.
Tästä asiasta ja perityvyydestä on ihan tutkituakin tietoa olemassa. Itse olen lukenut ihan kirjasesta että, jos toisella vanhemmista on kaksisuuntainen. Mahdollisuus että jollakulla lapsella on se, on 50%. Jos vanhemmilla molemmilla on kaksisuuntainen niin mahdollisuus että se periytyy lapselle on jo 75%. Painettua tietoa löytyy kyllä ja onkin sanottu että tämä on vahvasti periytyvä sairaus. Omilla lapsillani on tämä sairaus nyt yhdellä neljästä. Sekin hallinassa. Että ei tämä sairaus ihan maailmanloppu ole. Mitä tulee tuohon vertaistukeen niin siihenkin saattaa apu löytyä yllättävänkin läheltä sinua. Monella paikkakunnalla nimittäin toimii sellainen järjestö kuin, omaiset mielenterveystyöntukena. Sieltä saa tukea ja tietoa. Yhteystietoja löytyy esim. netistä goolettamalla.
Niin, kyllä mun psykiatri ainakin sanoi ettei tämä sairaus suoranaisesti periydy mutta se ilmapiiri missä elät luo lapsien sairastumiselle edellytykset. Mutta toki siihen liittyy myös se onko lapsi muutenkin henkisesti heikko, on stressaantunut, jännittävä vai onko vahva psyykkisesti..sillä psyykkisesti heikot ihmiset sairastuu tähän huomattavasti useammin kuin vahvat persoonat. ja tää opetettiin meille myös koulussa, eli luulisin kyllä että näin tämä kyllä oikeasti menee sillä tuskinpa lääkäri mulle alkais ihan puuta heinää syöttämään..?
Niin eihän tämä sairaus suoranaisesti periydy, vaan alttius siihen SAATTAA periytyä, siis ihan genettisesti. Sehän ei vielä tarkoita sitä että lapsi sairastuu vaan sairastumiseen tarvitaan myös laukaiseva tekijä eli esim voimakas stressi, suuri elämänmuutos jne. Tästä on ihan tutkittua tietoa ja nämä sairaudelle altistavat geenit on jo löydetty. On kyllä suuri ihmetyksen aihe jos lääkärisi ei tätä tiedä, sen varran paljon asiaa on tutkittu ja ne altistavat geenit jo tosiaan löydetty. Tästä on ollut jo aikaa sitten artikkeli alan lehdessäkin.
Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että alttius bipolaarisairauteen periytyy. Se että sairaus osuisi useammin henkisesti heikoille tai bipolaariympäristössä kasvaneille, on minulle uutta ja hämmästyttävää.
Entinen puolisoni oli maanis-depressiivinen.
Sairaus oli erittäin vaikea.
Hänen kummankaan vahemman suvussa ei ole muita tähän sairastuneita. Asiaa on selvitelty pitkälle
taaksepäin.
Meillä on yksi yhteinen lapsi ja tämä sama asia on mietityttänyt monta kertaa. Myönnän että pelkään lapseni sairastuvan. Mutta näköjään sairaus voi vain tulla jollekin henkilölle eikä aina periytyä.
Koska bipolaarisairaus on monen geenin periyttämä ja voi esiintyä piilevänä ts. sairaus ei puhkea kukkaan koko elinaikana, voi olla niin, ettei vanhemmissa ole diagnosoitu sairautta, mutta he ovat kuitenkin olleet bipolaarigeenien kantajia.
Lapsen sairastuminen, jos toinen vanhemmista kantaa bipolaarigeenejä, on todennäköisyydeltään parinkymmenen prosentin luokkaa. Koska kysymyksessä on monen geenin sairaus, ei periytyminen ole mitenkään yksiselitteisen varmaa.
bipolaaritapaus. Nykyinen lääkäri vähän ihmettelee asiaa, mutta ei pidä diagnoosia vääränä. Tiedän, ettei minun pitäisi hankkia lapsia koskaan, mutta miten biologisen kellon saa pois päältä? :-(
Hei!Miehelläni myös diagnisoitiin sama sairaus n.2 v sitten,silloin oli tosi paha ja pitkä maaninen vaihe ,tässä välissä mennyt hyvin ja nyt kolme viikkoa sitten mentiin taas sairaalaan ! meillä myös tytär joka on 5v.Periytyvyyttä on mielestäni turha murehtia etukäteen tai seuraavaa maniaa,opit tunnistamaan oireet ja auttaa miehesi lääkäriin ajoissa !Elä vaan tässä hetkessä ja nauti lapsistasi antamatta asian jolle et mitään mahda masentaa sinua!Toivottavasti ei meille tule se eteen että lapsi myös sairastaa mutta murehditaan sitä sitten ! Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle !kannattaa ottaa sairaudesta selvää ja oppia tunnistamaan oireet ja muutenkin puhua siitä puolisosi ja ehkä ammattilaisen kanssa ! ei meidän tarvitse yksin olla !Vaan apua saa pytää !