Erityisen vahingollisina Boxberg ja Heikka pitävät "suomettumisen hämähäkkejä" eli jo 1970-luvulla vaikuttaneita poliitikkoja, virkamiehiä ja muita eliitin jäseniä, joiden 1970-luvulla omaksumat asenteet ja verkostot haittaavat keskusteluilmapiiriä vieläkin.
Heikka ja Boxberg ovat tehneet oman verkostoanalyysin siitä, ketkä nykyisistä päättäjistä "työskentelivät demokratian vastaisissa talkoissa". Kirjoittajat ovat listanneet ihmisiä, jotka ovat toimineet päättävissä asemissa heidän itäblokin päämääriä edustaviksi ja diktatuureja ihannoiviksi luokittelemissaan järjestöissä, kuten DDR:n tunnustamiskomiteassa, Suomi–Neuvostoliitto-seurassa, EEC:n vastustajissa ja Rauhanpuolustajissa.
Joukossa on tuttuja nimiä, kuten Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Erkki Liikanen ja Kalevi Kivistö. Heiltä Boxberg ja Heikka odottavat julkista tilintekoa suhteista 1970-luvun kommunistihallituksiin, katumusta ja jopa anteeksipyyntöä.
"Hämähäkit ovat tehneet parhaansa estääkseen menneisyyden kriittisen tarkastelun Suomessa." Boxberg sanoo. Pamfletin arvostelun kärki on vasemmistopoliitikoissa. Kokoomuksesta Boxberg ja Heikka nostavat esiin lähinnä Ilkka Kanervan, joka pyrki 1970-luvulla parantamaan kokoomuksen suhteita Neuvostoliittoon.
Kunnianpalautusta kirjoittajat kaipaavat muutamille aikanaan sivuraiteille ajautuneille oikeistopoliitikoille.
"Monet meistä pitävät vieläkin Tuure Junnilaa tai Georg C. Ehrnroothia pikkuisen tärähtäneinä. Oikeasti he olivat ihmisiä, jotka kannattivat vaaleja", Heikka sanoo.
Heikka ja Boxberg ovat tehneet oman verkostoanalyysin siitä, ketkä nykyisistä päättäjistä "työskentelivät demokratian vastaisissa talkoissa". Kirjoittajat ovat listanneet ihmisiä, jotka ovat toimineet päättävissä asemissa heidän itäblokin päämääriä edustaviksi ja diktatuureja ihannoiviksi luokittelemissaan järjestöissä, kuten DDR:n tunnustamiskomiteassa, Suomi–Neuvostoliitto-seurassa, EEC:n vastustajissa ja Rauhanpuolustajissa.
Joukossa on tuttuja nimiä, kuten Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Erkki Liikanen ja Kalevi Kivistö. Heiltä Boxberg ja Heikka odottavat julkista tilintekoa suhteista 1970-luvun kommunistihallituksiin, katumusta ja jopa anteeksipyyntöä.
"Hämähäkit ovat tehneet parhaansa estääkseen menneisyyden kriittisen tarkastelun Suomessa." Boxberg sanoo. Pamfletin arvostelun kärki on vasemmistopoliitikoissa. Kokoomuksesta Boxberg ja Heikka nostavat esiin lähinnä Ilkka Kanervan, joka pyrki 1970-luvulla parantamaan kokoomuksen suhteita Neuvostoliittoon.
Kunnianpalautusta kirjoittajat kaipaavat muutamille aikanaan sivuraiteille ajautuneille oikeistopoliitikoille.
"Monet meistä pitävät vieläkin Tuure Junnilaa tai Georg C. Ehrnroothia pikkuisen tärähtäneinä. Oikeasti he olivat ihmisiä, jotka kannattivat vaaleja", Heikka sanoo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vallassa on aina ollut noin 50-vuotiaat henkilöt lähinnä miehet. 7o-luvulla otetta maailmasta pitivät yli viisikymppiset kaverit eli sodan käyneet ja sota-aikana eläneet.
Tuona aikana SDP ja SAK sai rahaa CIA:lta kommunismin vastaiseen taisteluun. Tätä taistelua kävi edellämainittu ryhmä.
Lisäksi SDP:ssä oli jaettu tehtävät, jopa nuorisopuolella. Kun Neuvostoliton tyypit tulivat vierailulle, jotka oli pakko ottaa vastaan (laske rajalla olevat divisioonat), niin niitä tyyppejä jututtivat kokeneimmat nuoret. Jotka osasivat ryypätä ja puhua oikealla tavalla - olen tavannut sellaisia.
Lisäksi eri työväenliikkeen lohkoissa jaettiin tehtäviä, jossa joku oli DDR aktiivi ja joku pohjoismaisen yhteistyön aktiivi.
Jokaisen SDP-aktiivin piti olla jonkun itäblogin ystävyysseuran jäsen tai hengaaja, muuten vasemalla SKDL-voimat ja oikealla Kepu olisivat iskeneet.
SKDL olisi iskenyt ay-liikkeeseen ja Kepu kansanedustuslaitokseen. SDP oli kahden NKP voiman välissä, mutta siitä huolimatta onnistuttiin selviämään 60-luvulla ay-hajaannuksesta, puoluehajaannuksesta, urheiluliikkeen hajaannuksesta. Tuotiin muunmuassa Pekka Kuusen avulla pohjoismainen hyvinvointivaltio käsite, joka on kopio Ruotsin demareilta. TUPO järjestelmä omaleimaisti entisestään Suomea, verrattuna itäblogin maihin.
70-luvulla Suomi ei ollut vapaa maa eikä edes rikas. 80-luvulla me karattiin kulutusdemokratian avulla idästä eli erot alkoivat näkyä selvemmin.
Rikkaus alkoi vapauttaa Suomea totalitarismin ikeestä. Toki poliittinen liturgia säilyi.
No kohta tutkitaan ketä tuki Bushin politiikkaa ja Guantamon vankileirejä.
Olen lukenut sen verran Heikan juttuja Aamulehdestä, että osaan sijoittaa kaverin samaan sarjaan kuin Timo T.A. Mikkonen, joka on sentään majuri sotilasarvoltaan. Heikka ei ole.
Vaikuttaisi siltä, etä Heikka on mielipiteiltään lähes äärioikeistolainen ja mitään mielenkiintoista tai oikeasti kommentoitavaa siltä taholta ei koskaan tule. Äärioikeistolaisuus on mielen sairaus ei poliittinen suuntaus.
Asiaa kuvaa hyvin se, että Heikan tunteet vellovat joidenkin Tuure Junnilan Georg C. Ehrnroothin puolesta. Hän ei "halua" ymmärtää tilannetta, missä tuolloin elettiin. Heikka tekee halpahintaista oikeisto-propagandaa asioilla, joita tuolloin jonkun oli pakko tehdä. Tässä mielessä hän on kaukaista sukua näille porvari-ääliöille, jotka häiriköivät esimerkiksi tällä palstalla.
Heikan kirja asettuu perin ryhdikkäästi siihen toimintasuunnitelmaan, jonka juuret ovat äärioikeistolaisissa kuppikunnissa ja jotka saivat Bushin kaudella omistajaohjausta Atlantin takaa. Kas siinäpä aihe tutkivalle journalismille. Syntyikö kirja sattumalta, päkistettiinkö se ajan hengessä vai mikä on tuon turhan tuotoksen synnystystuskien takana. Olisi kiva tietää.
DEMLA Verkostoituminen kannattaa aina ! Kysy vaikka Jörkalta !