Olen ollut melko lailla lapsesta asti tällainen tahdoton hälläväliä-tyyppi, en muista että mulla olis koskaan ollut mitään erikoisempia omia haluja mihinkään. Menin vaan muiden mukana ja sinne mihin käskettiin.
18 ikävuodesta eteenpäin kaikki meni päin persettä. Kouluja jäi kesken ja alkoi seinille hyppiminen. 22-vuotiaana alkoi todella ahdistamaan, kerran ensiavun kauttakin mentiin.
Vakituiseen työpaikkaan päädyin lopulta erään työttömiä mielenterveyskuntoutujia venkslaavan säätiön avulla, siellä sitten tein zombina duunia parisen vuotta. Oli sentään joku rutiini ja syy nousta aamuisin. Tosin sielläkin alkoi pollassa vipottaa loppua kohden, mahdollisesti siitä syystä kun sai tietää uhkaavasta lomautuksesta ja arvasi että omalle kohdalle se kuitenkin osuu.
Sitten lomautettiin ja olen ollut työttömänä nyt 4kk. Työkkäristä sanotaan että jotain pitäisi keksiä, enhän minä ikuisesti voi odottaa että ne soittaisi takaisin töihin.
Tuntuu vaan että ei yksinkertaisesti jaksa eikä kiinnosta mikään. Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Aamulla kun herään niin en saa itseäni sängystä ylös ainakaan tuntiin, töllötän vaan seinää enkä edes ajattele mitään. Paitsi tänään alkoi tulemaan jo niitä "elämä on turhaa"-ajatuksia. Terapiat tuntuu turhalta, tulihan siellä muutama vuosi juostua ilman sen kummempia apuja. Lääkkeitä nyt kuitenkin aloin taas syömään, mutta tuskin nekään nyt mitään ihmeinnostusta mihinkään tuovat.
18 ikävuodesta eteenpäin kaikki meni päin persettä. Kouluja jäi kesken ja alkoi seinille hyppiminen. 22-vuotiaana alkoi todella ahdistamaan, kerran ensiavun kauttakin mentiin.
Vakituiseen työpaikkaan päädyin lopulta erään työttömiä mielenterveyskuntoutujia venkslaavan säätiön avulla, siellä sitten tein zombina duunia parisen vuotta. Oli sentään joku rutiini ja syy nousta aamuisin. Tosin sielläkin alkoi pollassa vipottaa loppua kohden, mahdollisesti siitä syystä kun sai tietää uhkaavasta lomautuksesta ja arvasi että omalle kohdalle se kuitenkin osuu.
Sitten lomautettiin ja olen ollut työttömänä nyt 4kk. Työkkäristä sanotaan että jotain pitäisi keksiä, enhän minä ikuisesti voi odottaa että ne soittaisi takaisin töihin.
Tuntuu vaan että ei yksinkertaisesti jaksa eikä kiinnosta mikään. Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Aamulla kun herään niin en saa itseäni sängystä ylös ainakaan tuntiin, töllötän vaan seinää enkä edes ajattele mitään. Paitsi tänään alkoi tulemaan jo niitä "elämä on turhaa"-ajatuksia. Terapiat tuntuu turhalta, tulihan siellä muutama vuosi juostua ilman sen kummempia apuja. Lääkkeitä nyt kuitenkin aloin taas syömään, mutta tuskin nekään nyt mitään ihmeinnostusta mihinkään tuovat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.