Itselläni paniikkihäiriö 3 vuotta. Julkistenpaikkojen- ja kulkuneuvojenkammo. Olin Prismassa kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. En tiennyt mitä tämä on, kun lääkäri kertoi minulle sitten, että kysymyksessä on paniikkikohtaus. Sen jälkeen en uskaltanut paljoakaan kauppoihin mennä, saati muualle, kun pelkäsin kohtausta.Kotonakin saan kohtauksia, kun ajattelen, että minun pitäisi mennä kauppaan. Aika patti tilanne, kun ennen matkustelin paljon ja olin töissä Suomen ja viron hotelleissa.
miksi minulle kävi
näin???
1251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekkin sain muutamia kohtauksia kaupassa ja mikä yllättävintä, ne tuli aina tuttujen kanssa puhuessa.
Menin hyllyjen väliin ja hengitin syvään
Katselin lehtiä tai vaatteita, kunnes olin valmis menemään kassalle.
Olen kuullut monia juttuja siitä, kun asiakas on jättännyt kärryt, kun ei ole pystynnyt jonottamaan.
Yks hyväkeino, mikä ei siedä päivän valoa.
Olin kerran kassan jonossa ja tuli tunne, että en selviä kassalle asti.
Rupesin katselemaan minkäläisia peppuja naisilla on.
Näin se meni ohi.
Vaalilautakunnassa taas laskin urheilusalin puolapuita ja ikkunoita.
Olen lukennut, että eräs käytti ranteessansa kuminauhaa, jossa oli helmi. Kun alkoi tuntua pahalta, niin hän virutti kumia ja paukutti helmeä niin, että kipu vei ajatukset pois.
Olen käynnyt puhumassa jopa Tampere talolla.
Liiton kokouksissa.
Ratkaisin asian niin, että menin ennakkoon istumaan eteen ja katsoin, miltä se sali näyttää.
Oikeastaan en erottannut salista yhtään mitään.
Pidin aina lyhyitä puheita, mitkä pystyi pitämään melkein hengittämättä.
Itse olen joutunnut lähtemään kesken erilaisista tilaisuuksista, kun tuntui, että kontrolli pettää.
Kuitenkin olen mennyt sinne taas seuraavan kerran.
Ihan sama, kun hiihtelen aina pimeällä metsälatuja.
Aluksi pelkäsin joka rasahdusta ja meno oli melkein paniikin omaista.
Sitten päätin, että kun risahtaa, niin tarkastan mikä se oli.
Silloin ei tarvii aina juosta karkuun.
Tee itsellesi ohjelma, minkä mukaan etenet.
Ensin vaikka käyt kahvilla ja keräät onnistuneita suorituksia ihan pinistäkin asioista.
Pikkuhiljaa altistat itseäsi enemmän.