Yleisön pyynnöstä uudestaan, korjattuna
ja laajennettuna versiona haapavesi marssi.
Kuten huomaatte, olen painottanut useassa
kohdassa työnteon tärkeyttä ja varsinkin
maajussin vötkylöille siinä on sanomaa.
Haapavesi marssi
1.
Syntymämaan, parhaimmillaan, kotiseutuni rakkaimman nään,
on mieleni taas, et nähdä sen saan, kaunihin laaksomme tuon.
Laulu reipas Haapaveden on, uljas kuin kansansa tää,
tänne riennän, tänne matka tuo, tunteeni lahjaksi suon.
Kuljen tuonne luokse seutujen, syntymäkehtoni luo.
2.
Siintävät yön, usvaisenaan, järvemme helminä sen,
tuoksuvat taas, kesämme maan, kukkaset nuo niittyjen.
Voimamme on lämpöisyys maan, innoitus rakkauden työt,
suuntamme on horjumaton, soihtumme tähtien vyöt.
3.
Kun lentävät nuo, lintujen vuot, auroina yllämme pois,
on aika jo tuo, korjata pois, antimme luonnosta vois.
Kun martona maa, levätä saa ja aittamme täytetty on,
tuntea voi, on palkkamme tää, kiittäen laulumme soi.
4.
Talvisen maan, kauneudessaan, korpeimme kuuraiset puut,
valkoinen on, metsä ja maa, riemuiten laulaa nyt suut.
Tahtomme tie, suojella lie, luontomme varjella näin,
käydä nyt saa, laulaen ain, yhdessä vaivoja päin.
5.
Voi aistia sen, tunteen niin suloisen, kuink rintani sykkiä voi,
tunnen heräävän maan, kevät tullut on taas,
leivosten laulu kun soi.
Ajan valoisan tuon, muistan ain kirkkauden, kesän airut on aika nyt tää,
Mut tehkäämme taas, kevään askareet pois, ei
kesken ne meiltä nyt jää.
6.
On sankarit nuo, mennehet pois, kauaksi aikojen taa,
mut alkaen taas, on tahtomme vain, syntyä uusi tää maa.
Voimmehan kai, olla nyt taas, vuorollaan näin ahertaa,
kuljemme tien, mi valmiiksi vie, työn joka eessämme on.
7.
Kun aikani on, historiaa, poissa kun käypi mun tie,
ollahan voin, uskoen sen, ei seutumme taantua voi.
Tietäen sen et luottaen voin, jättää mun syntymämaan,
uskon tahtoon nuorempien, heille nyt neuvoni jaan,
Silloin tiedän, on onnemme tuo, seuraava tähtien luo.
ja laajennettuna versiona haapavesi marssi.
Kuten huomaatte, olen painottanut useassa
kohdassa työnteon tärkeyttä ja varsinkin
maajussin vötkylöille siinä on sanomaa.
Haapavesi marssi
1.
Syntymämaan, parhaimmillaan, kotiseutuni rakkaimman nään,
on mieleni taas, et nähdä sen saan, kaunihin laaksomme tuon.
Laulu reipas Haapaveden on, uljas kuin kansansa tää,
tänne riennän, tänne matka tuo, tunteeni lahjaksi suon.
Kuljen tuonne luokse seutujen, syntymäkehtoni luo.
2.
Siintävät yön, usvaisenaan, järvemme helminä sen,
tuoksuvat taas, kesämme maan, kukkaset nuo niittyjen.
Voimamme on lämpöisyys maan, innoitus rakkauden työt,
suuntamme on horjumaton, soihtumme tähtien vyöt.
3.
Kun lentävät nuo, lintujen vuot, auroina yllämme pois,
on aika jo tuo, korjata pois, antimme luonnosta vois.
Kun martona maa, levätä saa ja aittamme täytetty on,
tuntea voi, on palkkamme tää, kiittäen laulumme soi.
4.
Talvisen maan, kauneudessaan, korpeimme kuuraiset puut,
valkoinen on, metsä ja maa, riemuiten laulaa nyt suut.
Tahtomme tie, suojella lie, luontomme varjella näin,
käydä nyt saa, laulaen ain, yhdessä vaivoja päin.
5.
Voi aistia sen, tunteen niin suloisen, kuink rintani sykkiä voi,
tunnen heräävän maan, kevät tullut on taas,
leivosten laulu kun soi.
Ajan valoisan tuon, muistan ain kirkkauden, kesän airut on aika nyt tää,
Mut tehkäämme taas, kevään askareet pois, ei
kesken ne meiltä nyt jää.
6.
On sankarit nuo, mennehet pois, kauaksi aikojen taa,
mut alkaen taas, on tahtomme vain, syntyä uusi tää maa.
Voimmehan kai, olla nyt taas, vuorollaan näin ahertaa,
kuljemme tien, mi valmiiksi vie, työn joka eessämme on.
7.
Kun aikani on, historiaa, poissa kun käypi mun tie,
ollahan voin, uskoen sen, ei seutumme taantua voi.
Tietäen sen et luottaen voin, jättää mun syntymämaan,
uskon tahtoon nuorempien, heille nyt neuvoni jaan,
Silloin tiedän, on onnemme tuo, seuraava tähtien luo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Henriikki kommunistien silimille sonttaa.
vasureille temput.