20 vuotta

miten loukkaa kun toiselta "menee maku" yhteiselämään, kun eteen tulee avioehdon allekirjoitus?

Olen itse sen joutunut kokemaan ja tajuamaan, että kumppani oli kanssani vain rahojeni takia.

Aina jeesustellaan sillä, että ei muka anneta materialististen arvojen hallita, mutta tosiasisassa käy juuri niin niiden kohdalla, jotka eivät halua allekirjoittaa. He eivät halua rakkauttakaan jos eivät saa rahoja!!!!

Nainen on miehen omaisuutta vain niin paljon kuin itse haluaa.

pohtinut kirjoitti:

miten loukkaa kun toiselta "menee maku" yhteiselämään, kun eteen tulee avioehdon allekirjoitus?

Olen itse sen joutunut kokemaan ja tajuamaan, että kumppani oli kanssani vain rahojeni takia.

Aina jeesustellaan sillä, että ei muka anneta materialististen arvojen hallita, mutta tosiasisassa käy juuri niin niiden kohdalla, jotka eivät halua allekirjoittaa. He eivät halua rakkauttakaan jos eivät saa rahoja!!!!

Nainen on miehen omaisuutta vain niin paljon kuin itse haluaa.

Lue lisää

menimme viime vuonna naimisiin ja meillä on avioehto turvaamassa mieheni omaisuutta(firma, talo, autot). Itse kirjoitin nimeni sopimukseen itkien ja pitkin hampain, en sen takia, että olisin halunnut mieheni rahat, vaan siitä suuresta pelosta, että vuosikausien jälkeen mieheni jättää minut nuoremman naisen takia, ja minä jään lapsiemme kanssa tyhjän päälle, vaikka vuosikausia olen omat pienet tuloni tuonut yhteiseen kotiimme ja perheeseen, yksin hoitanut kotona kaikki lapset miehen toiveesta, eläke jäänyt karttumatta...koko ajan tehden 24/7 yötä yhteisen yrityksemme (perhe) eteen. Minun työni vaan ei kanna muuta hedelmää, kuin että lapsistamme kasvaa fiksuja ihmisiä, ja mies saa tällöin mahdollisuuden kasvattaa pääomaansa vieläkin suuremmaksi (muka meitä varten), vaikka se ei meille muuten kuin kattona pään päällä näy. Minulla ei ole aikaa eikä rahaa tehdä koskaan mitään omaa kivaa, enkä ilman lapsia pääse mihinkään, koska mies on töissä. Toisaalta, jos minä en kasvattaisi lapsia, ei miehellänikään olisi mahdollisuutta perheen lisäksi saada vielä rahaakin tienattua...

Kylmä tosiasia on se, että suuri osa miehistä pettää ja jättää. Omanikin on niin aikoinaan monesti tehnyt. Ei tosin pitkään aikaan enää ole ainakaan kiinni jäänyt... Vaikka yhteiselo onkin suht onnellista, takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että mies vain turvasi oman tulevaisuutensa, siltä varalta, jos pitääkin päästä emännästä eroon. Mielestäni avioehdon vaatiminenkin on aikamoinen epäluottamuslause, ja kertoo pitkälti myös siitä, ettei mies arvosta sitä panosta, jonka vaimo vuosien työllä kodin ja perheen eteen on tehnyt. Eli, vaikka molemmat tekisivätkin saman päämäärän eteen töitä, ainoastaan miehelle jää siitä eron sattuessa jotain konkreettista käteen.

Luulen, että mieheni halusi juuri nähdä, olenko rahojen perään, ja kun olin allekirjoittanut, lupasi myöhemmin muuttaa sopimuksen niin, että eron sattuessa saan tietyn summan rahaa. Summa samalla kasvaisin tietyin väliajoin avioliiton jatkuessa. Nyt sitten odotellaan, koska mies saisi lupauksensa pidettyä.

Pointti oli se, että koskaan ei avioehdon tekeminen tai vaatiminen ole niin mustavalkoista kuin moni luulee. Harvoin on kyseessä se,että toinen oikeasti olisi vain puolison rahojen ja omaisuuden perässä.

on syntynyt ja se on hyvä juttu. Yritin alkuperäisessä tekstissä tuoda esille, sitä että mielestäni meillä materialistinen puoli nimenomaan EI ole hallinnut liittoa.

Yhdessä on hankittu mitä on hankittu ja muuta ei kaivata. Ennen avioliittoa asuimme avoliitossa 4 vuotta. Eli yhteensä liki 25 vuotta. Siihen aikaan mahtuu niin 80-luvun "kulutusjuhla" kuin sen jälkein lama ja taas tämän hetkinen taantuma. Oikeastaan koko ajan on elämän tyyli ollut samankaltainen. Ja rahat on riittäneet,,,

............ kirjoitti:

menimme viime vuonna naimisiin ja meillä on avioehto turvaamassa mieheni omaisuutta(firma, talo, autot). Itse kirjoitin nimeni sopimukseen itkien ja pitkin hampain, en sen takia, että olisin halunnut mieheni rahat, vaan siitä suuresta pelosta, että vuosikausien jälkeen mieheni jättää minut nuoremman naisen takia, ja minä jään lapsiemme kanssa tyhjän päälle, vaikka vuosikausia olen omat pienet tuloni tuonut yhteiseen kotiimme ja perheeseen, yksin hoitanut kotona kaikki lapset miehen toiveesta, eläke jäänyt karttumatta...koko ajan tehden 24/7 yötä yhteisen yrityksemme (perhe) eteen. Minun työni vaan ei kanna muuta hedelmää, kuin että lapsistamme kasvaa fiksuja ihmisiä, ja mies saa tällöin mahdollisuuden kasvattaa pääomaansa vieläkin suuremmaksi (muka meitä varten), vaikka se ei meille muuten kuin kattona pään päällä näy. Minulla ei ole aikaa eikä rahaa tehdä koskaan mitään omaa kivaa, enkä ilman lapsia pääse mihinkään, koska mies on töissä. Toisaalta, jos minä en kasvattaisi lapsia, ei miehellänikään olisi mahdollisuutta perheen lisäksi saada vielä rahaakin tienattua...

Kylmä tosiasia on se, että suuri osa miehistä pettää ja jättää. Omanikin on niin aikoinaan monesti tehnyt. Ei tosin pitkään aikaan enää ole ainakaan kiinni jäänyt... Vaikka yhteiselo onkin suht onnellista, takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että mies vain turvasi oman tulevaisuutensa, siltä varalta, jos pitääkin päästä emännästä eroon. Mielestäni avioehdon vaatiminenkin on aikamoinen epäluottamuslause, ja kertoo pitkälti myös siitä, ettei mies arvosta sitä panosta, jonka vaimo vuosien työllä kodin ja perheen eteen on tehnyt. Eli, vaikka molemmat tekisivätkin saman päämäärän eteen töitä, ainoastaan miehelle jää siitä eron sattuessa jotain konkreettista käteen.

Luulen, että mieheni halusi juuri nähdä, olenko rahojen perään, ja kun olin allekirjoittanut, lupasi myöhemmin muuttaa sopimuksen niin, että eron sattuessa saan tietyn summan rahaa. Summa samalla kasvaisin tietyin väliajoin avioliiton jatkuessa. Nyt sitten odotellaan, koska mies saisi lupauksensa pidettyä.

Pointti oli se, että koskaan ei avioehdon tekeminen tai vaatiminen ole niin mustavalkoista kuin moni luulee. Harvoin on kyseessä se,että toinen oikeasti olisi vain puolison rahojen ja omaisuuden perässä.

Lue lisää

ylipäätään menit naimisiin miehesi kanssa? Kerrot, että hän pettää, ei tunnu arvostavan sinua ja perheen hyväksi tekemääsi työtä, ei auta arjessa... Et sinä avopuolisona olisi nykyistä huonommassa asemassa tainnut olla. Mielestäni tiellä on parisuhdeongelma, jolla ei avioehdon kanssa ole mitään tekemistä.

............ kirjoitti:

menimme viime vuonna naimisiin ja meillä on avioehto turvaamassa mieheni omaisuutta(firma, talo, autot). Itse kirjoitin nimeni sopimukseen itkien ja pitkin hampain, en sen takia, että olisin halunnut mieheni rahat, vaan siitä suuresta pelosta, että vuosikausien jälkeen mieheni jättää minut nuoremman naisen takia, ja minä jään lapsiemme kanssa tyhjän päälle, vaikka vuosikausia olen omat pienet tuloni tuonut yhteiseen kotiimme ja perheeseen, yksin hoitanut kotona kaikki lapset miehen toiveesta, eläke jäänyt karttumatta...koko ajan tehden 24/7 yötä yhteisen yrityksemme (perhe) eteen. Minun työni vaan ei kanna muuta hedelmää, kuin että lapsistamme kasvaa fiksuja ihmisiä, ja mies saa tällöin mahdollisuuden kasvattaa pääomaansa vieläkin suuremmaksi (muka meitä varten), vaikka se ei meille muuten kuin kattona pään päällä näy. Minulla ei ole aikaa eikä rahaa tehdä koskaan mitään omaa kivaa, enkä ilman lapsia pääse mihinkään, koska mies on töissä. Toisaalta, jos minä en kasvattaisi lapsia, ei miehellänikään olisi mahdollisuutta perheen lisäksi saada vielä rahaakin tienattua...

Kylmä tosiasia on se, että suuri osa miehistä pettää ja jättää. Omanikin on niin aikoinaan monesti tehnyt. Ei tosin pitkään aikaan enää ole ainakaan kiinni jäänyt... Vaikka yhteiselo onkin suht onnellista, takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että mies vain turvasi oman tulevaisuutensa, siltä varalta, jos pitääkin päästä emännästä eroon. Mielestäni avioehdon vaatiminenkin on aikamoinen epäluottamuslause, ja kertoo pitkälti myös siitä, ettei mies arvosta sitä panosta, jonka vaimo vuosien työllä kodin ja perheen eteen on tehnyt. Eli, vaikka molemmat tekisivätkin saman päämäärän eteen töitä, ainoastaan miehelle jää siitä eron sattuessa jotain konkreettista käteen.

Luulen, että mieheni halusi juuri nähdä, olenko rahojen perään, ja kun olin allekirjoittanut, lupasi myöhemmin muuttaa sopimuksen niin, että eron sattuessa saan tietyn summan rahaa. Summa samalla kasvaisin tietyin väliajoin avioliiton jatkuessa. Nyt sitten odotellaan, koska mies saisi lupauksensa pidettyä.

Pointti oli se, että koskaan ei avioehdon tekeminen tai vaatiminen ole niin mustavalkoista kuin moni luulee. Harvoin on kyseessä se,että toinen oikeasti olisi vain puolison rahojen ja omaisuuden perässä.

Lue lisää

Eli ajattelit sitoa miehen itseesi hänen rahoillaan? Naisetko eivät petä, kun saavat avio-oikeuden rahaan, jota eivät ole joutuneet itse ansaitsemaan?

Arvaapa miltä tuntuu kun käy niin, että vetistelevään morsiameen uskoo ja jättää avioehdon tekemättä ja parin vuoden kuluttua huomaa olevansa avioliitossa naisen kanssa, joka on juuri synnyttänyt lapsen, joka ei edes ihonväriltään voi olla omasi?

Miksi syytät avioehtoa miehesi uskottomuudesta? Ei ne korreloi millään tavoin. Uskoton ollaan ihan omasta tahdosta! Omasta tahdosta myös jäädään sitä uskottomuutta katsomaan - kukaan ei pakota!

Kokeilepas miltä tuntuu elättää itse itsesi! Ei se niin kamalaa kuin mitä sä luulet! Saattaapa joskus olla sullakin niin paljon, että vaadit uudelta aviopuolisolta ehdon kirjoittamista.

naiset..... kirjoitti:

Eli ajattelit sitoa miehen itseesi hänen rahoillaan? Naisetko eivät petä, kun saavat avio-oikeuden rahaan, jota eivät ole joutuneet itse ansaitsemaan?

Arvaapa miltä tuntuu kun käy niin, että vetistelevään morsiameen uskoo ja jättää avioehdon tekemättä ja parin vuoden kuluttua huomaa olevansa avioliitossa naisen kanssa, joka on juuri synnyttänyt lapsen, joka ei edes ihonväriltään voi olla omasi?

Miksi syytät avioehtoa miehesi uskottomuudesta? Ei ne korreloi millään tavoin. Uskoton ollaan ihan omasta tahdosta! Omasta tahdosta myös jäädään sitä uskottomuutta katsomaan - kukaan ei pakota!

Kokeilepas miltä tuntuu elättää itse itsesi! Ei se niin kamalaa kuin mitä sä luulet! Saattaapa joskus olla sullakin niin paljon, että vaadit uudelta aviopuolisolta ehdon kirjoittamista.

Lue lisää

nyt meni hieman asian vierestä...
Toki naisetkin pettävät joskus, itse en ole sitä koskaan tehnyt, enkä tee. Mies on tosiaan aikoinaan pettänyt, ei tosin siis enää moneen vuoteen.

Ei tod ole ollut tarkoitus "sitoa" miestä itseeni rahoillaan. Kyse oli mielestäni siitä, että vuosien päästä, jos eroamme, minä olen tehnyt tasan tarkkaan yhtä paljon(enemmänkin) työtä perheen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen kuin miehenikin, tosin itse osaksi pakosta luopuen omasta kivasta ja vapaa-ajasta. Silloin ei mielestäni ole oikein, että mahdollistettuani sen, että mies saa sekä haluamansa perheen ja mahdollisuuden tienata rahaa, ja eron tullessa vuosien työ ja sitoutuminen ei ole minun tai lastemme tulevaisuutta turvannut ollenkaan. Eli olisin siis ollut todella edullinen piika ja palvelijatar. Siinä oli syy minun vastahakoisuuteeni avioehdon suhteen. Kuitenkin sen allekirjoitin, eli minun motiiveistani avioliiton suhteen ei liene epäselvyyksiä.

Meitä on moneen junaan, ja puhuin omasta tilanteestamme. Meillä ei olisi mainitsemasi tilanne "väärän" värisestä lapsesta mahdollista. Itseni tunnen tarpeeksi hyvin, jotta voin näin sanoa. Ikävä jos sinulla on tällainen tilanne käynyt...

Minusta vain tilanteessamme en kokenut, että mieheni lainkaan arvostaa minun panostani perheemme ja yhteisen hyvinvoinnin eteen... niin moni vuosia epäitsekkäästi työtä tehnyt nainen (toki mieskin) jää tyhjän päälle ilman mitään konkreettista näyttöä työstään.

Itseni olen aina elättänyt, niin kuin vieläkin teen, vaikka hoitovapaalla olenkin juuri nyt. Sen kanssa ei ole ollut mitään ihmeempiä ongelmia, ja ahkerasti olenkin tehnyt töitä sen eteen. Nyt vain tilanne on se, että pienten lasten kanssa ei sitä pesämunaa voi kasvattaa ja mieheni kanssa haluamme kuitenkin vielä lisää lapsia, ja se tarkoittaa sitä, että rahantulo ei ainakaan lisäänny...

sinä kirjoitti:

ylipäätään menit naimisiin miehesi kanssa? Kerrot, että hän pettää, ei tunnu arvostavan sinua ja perheen hyväksi tekemääsi työtä, ei auta arjessa... Et sinä avopuolisona olisi nykyistä huonommassa asemassa tainnut olla. Mielestäni tiellä on parisuhdeongelma, jolla ei avioehdon kanssa ole mitään tekemistä.

Lue lisää

mies siis aikoinaan petti, ei enää vuosiin...on ansainnut luottamuksen takaisin ainakin toistaiseksi. Parisuhde voi hyvin, kiitos kysymästä. Vaikkakin miehellä näköjään se rahapiru välillä meneekin perheen edun edelle...Lue ystävällisesti seuraavalle kirjoittamani vastaus.

Lastenkin kannalta ja esim mahdollisen kuolemantapauksen kannalta avioliitto on kyllä paljon parempi kuin avoliitto. Sen lisäksi perinteisiä kun mieheni kanssa olemme, halusimme liitollemme papin siunauksen.

ed. kirjoitti:

nyt meni hieman asian vierestä...
Toki naisetkin pettävät joskus, itse en ole sitä koskaan tehnyt, enkä tee. Mies on tosiaan aikoinaan pettänyt, ei tosin siis enää moneen vuoteen.

Ei tod ole ollut tarkoitus "sitoa" miestä itseeni rahoillaan. Kyse oli mielestäni siitä, että vuosien päästä, jos eroamme, minä olen tehnyt tasan tarkkaan yhtä paljon(enemmänkin) työtä perheen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen kuin miehenikin, tosin itse osaksi pakosta luopuen omasta kivasta ja vapaa-ajasta. Silloin ei mielestäni ole oikein, että mahdollistettuani sen, että mies saa sekä haluamansa perheen ja mahdollisuuden tienata rahaa, ja eron tullessa vuosien työ ja sitoutuminen ei ole minun tai lastemme tulevaisuutta turvannut ollenkaan. Eli olisin siis ollut todella edullinen piika ja palvelijatar. Siinä oli syy minun vastahakoisuuteeni avioehdon suhteen. Kuitenkin sen allekirjoitin, eli minun motiiveistani avioliiton suhteen ei liene epäselvyyksiä.

Meitä on moneen junaan, ja puhuin omasta tilanteestamme. Meillä ei olisi mainitsemasi tilanne "väärän" värisestä lapsesta mahdollista. Itseni tunnen tarpeeksi hyvin, jotta voin näin sanoa. Ikävä jos sinulla on tällainen tilanne käynyt...

Minusta vain tilanteessamme en kokenut, että mieheni lainkaan arvostaa minun panostani perheemme ja yhteisen hyvinvoinnin eteen... niin moni vuosia epäitsekkäästi työtä tehnyt nainen (toki mieskin) jää tyhjän päälle ilman mitään konkreettista näyttöä työstään.

Itseni olen aina elättänyt, niin kuin vieläkin teen, vaikka hoitovapaalla olenkin juuri nyt. Sen kanssa ei ole ollut mitään ihmeempiä ongelmia, ja ahkerasti olenkin tehnyt töitä sen eteen. Nyt vain tilanne on se, että pienten lasten kanssa ei sitä pesämunaa voi kasvattaa ja mieheni kanssa haluamme kuitenkin vielä lisää lapsia, ja se tarkoittaa sitä, että rahantulo ei ainakaan lisäänny...

Lue lisää

on kyse valinnoista. Jos valitset toisen tukemisen otat vastaan kaiken sen, mitä se sitten tuokin tullessaan. Sinun on turha sovitella marttyyrin viittaa harteillesi, koska olet tilanteessasi vapaaehtoisesti.

Entä elintaso? Miehesi varat mahdollistavat sinullekin etuja avioliiton aikana. Elät joka päivä siinä samassa missä miehesikin. Saat käyttää aivan kaikea sitä, mitä hänkin. Haluaisitko sen vastikkeetta? Miksi?

Olen henk.koht. ehdottomasti sitä mieltä, että omaisuutensa saa ja PITÄÄ suojata, jos niin asian näkee, eikä siihen saa olla nokan koputtamista jos nimensä on paperiin laittanut.

Totuus kyllä on, että näitä sopimuksia riitautetaan paljon.

alempana kirjoitti:

on kyse valinnoista. Jos valitset toisen tukemisen otat vastaan kaiken sen, mitä se sitten tuokin tullessaan. Sinun on turha sovitella marttyyrin viittaa harteillesi, koska olet tilanteessasi vapaaehtoisesti.

Entä elintaso? Miehesi varat mahdollistavat sinullekin etuja avioliiton aikana. Elät joka päivä siinä samassa missä miehesikin. Saat käyttää aivan kaikea sitä, mitä hänkin. Haluaisitko sen vastikkeetta? Miksi?

Olen henk.koht. ehdottomasti sitä mieltä, että omaisuutensa saa ja PITÄÄ suojata, jos niin asian näkee, eikä siihen saa olla nokan koputtamista jos nimensä on paperiin laittanut.

Totuus kyllä on, että näitä sopimuksia riitautetaan paljon.

Lue lisää

enpä tosiaan olettanutkaan, että monikaan vähänkään varakkaampi mies ymmärtäisi tällaista tilannetta...eli toisin sanoen noin jyrkästi asioihin suhtautuva mies ei vain yksinkertaisesti arvosta naista ja hänen panostaan perheen eteen läheskään tarpeeksi. Koska kodinhoito ja lasten kasvatus 24/7 ei siis ole miehen mielestä palkan arvoista työtä. Varsinkaan meidän tapauksessa, vaikka minä kirjaimellisesti hoidan kodin ja lapset 24/7 sillä välin kun mies on töissä ja sitten omissa vapaa-ajan riennoissa, ja käy kotona vain nukkumassa. Minulla vapaa-aikaa ei ole, eikä myöskään tällä hetkellä rahaakaan omiin ostoksiin tai harrastuksiin.

Siitä pääsenkin tähän elintasoasiaan: juu kiva kämppä löytyy ympäriltä, mutta siihen se sitten jääkin. Muusta avioliiton mahdollistamasta "varallisuudesta" minä en kyllä pääse nauttimaan tippaakaan. Kuten sanottu, miehellä on autot ja muut huvitukset, samoin runsaasti vapaa-aikaa, ja minä saan olla hattu kourassa anomassa ruokarahaa kauppaan...vapaa-ajasta puhumattakaan.

Luulin, että parisuhteessa, perheessä ja avioliitossa on kyse kompromisseista, siitä, että jos jotain haluaa, on jotain pakko antaakin, ja että se pätee molempiin osapuoliin. Siksi suostuin miehelleni puolisoksi ja hänen lastensa äidiksi. Luulin, että minun uhraukseni (vapaa-ajan ja tulojen menetys) vastineeksi minäkin saisin jotain avioliitosta irti. Enkä tarkoita rahaa, vaan kunnioitusta ja mahdollisuuden turvat myös oman tulevaisuuteni ja lasten myös.

En olisi missään nimessä halunnutkaan, että eron tapahtuessa saan puolet kaikesta, vaan lähinnä jonkinlaisen "korvauksen" panoksestani yhteisen hyvän puolesta. Nimellinenkin summa olisi riittänyt. Tosin mies sen minulle lupasikin(muuttaa siis avioehtoa), ja nyt odotellaan, milloin mieheni kasvattaa selkärangan ja lunastaa lupauksensa.

Mitä valintoihin tulee, ehkä olisin sitten voinut valita toisin. Tein mieheni kuitenkin onnelliseksi näin ja luulin saavani saman onnen ja turvan itsellenikin.

Nimeni laitoin paperiin, kyllä, ja osoitin siis vilpittömyyteni, mutta kyllä nyt jo alkaa olla pikkuisen huijattu olo, kun ilmaiseksi ja itsestäänselväksi piiaksi itseni lupasin. Niin, kaikkea se typerä rakkaus laittaa tekemään...

Toisaalta, jos ei oma mieheni arvoani ymmärrä, niin miksipäs sitten vieraat miehetkään ymmärtäisivät.