Koko tämä tilanne on mennyt vain huonompaan suuntaan, en jaksaisi enää riutua loputtomassa ikävässä.
Ollaan kuules kokeiltu monia keinoja unohtaa toisemme, esim. välttelyä, ei katsekontaktia, ei hymyilyä, välillä jätimme moikkaamisen pois, pientä mököttämistäkin oli ehkäpä havaittavissa ja viimeisenä keinona olimme muutamia kuukausia näkemättä toisiamme. Näiden keinojen summana sain tulokseksi vielä suuremman ikävän ja tunteeni sinua kohtaan sen kuin kasvoivat vain. Loppua ei näytä tulevan, enkä haluaisikaan :)
Myöhemmin tilanne parani ja palasimme melkeinpä alkuun, eli taas vaihdoimme katseita ja jne..
Nyt tilanne on tullut siihen pisteeseen, että kohta tulen ja nappaan sinut. Varo vain ;)
Pitäisikös meidän yrittää tutustua ja katsoa mitä tekisimme tälle ikävälle tilanteelle :))
Ps. Olit kyllä todella sulonen, kun yritit olla huomaamatta minua. Höpsö taidat olla, tulen kohta sinne ja rutistan sinua :)
Ollaan kuules kokeiltu monia keinoja unohtaa toisemme, esim. välttelyä, ei katsekontaktia, ei hymyilyä, välillä jätimme moikkaamisen pois, pientä mököttämistäkin oli ehkäpä havaittavissa ja viimeisenä keinona olimme muutamia kuukausia näkemättä toisiamme. Näiden keinojen summana sain tulokseksi vielä suuremman ikävän ja tunteeni sinua kohtaan sen kuin kasvoivat vain. Loppua ei näytä tulevan, enkä haluaisikaan :)
Myöhemmin tilanne parani ja palasimme melkeinpä alkuun, eli taas vaihdoimme katseita ja jne..
Nyt tilanne on tullut siihen pisteeseen, että kohta tulen ja nappaan sinut. Varo vain ;)
Pitäisikös meidän yrittää tutustua ja katsoa mitä tekisimme tälle ikävälle tilanteelle :))
Ps. Olit kyllä todella sulonen, kun yritit olla huomaamatta minua. Höpsö taidat olla, tulen kohta sinne ja rutistan sinua :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
ikävö ihan rauhassa
Mistä alusta, kun mitään ei koskaan ole edes alkanut?
Ei tuollaista voi tajuta? Siis mitä sä nyt enää alat ruikuttaan? Pitäiskö tässä olla ihan ihastuksissaan vaaleanpunaiset lasit silmillä, että oih ja voih, joku kaipaa? Itseasiassa saat kyllä katsoa peiliin, jos sulla on kurja olo. Mä tein sen, minkä koin oikeaksi, lopputulos oli mun kannalta ainakin rauhoittava ja se riittää, mitäpä siitä enää. Enkä mieti asiaa enää. Sun osaltasi en tiedä, eikä asialla ole mun eikä mun elämän kannalta nyt kuitenkaan merkitystä.
Ei mulla ole mitään pakkoa ollut unohtaa ketään. Itse asiassa ei edes tarvitse, mutta se muistaminen, ei ole hirveästi aihetta mulla ainakaan muistella, ei päällimmäisenä ole ne ihanat asiat tässä nyt pinnalla, joten eiköhän se unohtaminen yleensä näin käy ihan itsestään ja automaattisesti.
Mä en ota kantaa sun tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, ne on sun päätettävissäs ja tehtävissäs, ei mun vastuulla. Olet jättänyt tekemättä ja tehnyt sen, minkä olet. Mitäpä minä sitä enää kommentoisin mitenkään.
En oikein usko suhun tai sun tekemisiin. Sä osaat jos haluat, et ole halunnut, miksi koskaan haluaisitkaan. Miksi minä olisin itseäni kohtaan niin epäempaattinen, että jättäytyisin roikoskelemaan, josko tilanne joskus sun osalta muuttuisi, kun se ei ole itse asiassa edennyt sen senttiäkään eteenpäin, pikemminkin kilometrejä taaksepäin ja kyse ei ollut musta. Eikä mulla ole oikein mitään sanottavaa mihinkään.
Voisin heittäytyä tuohon unelmoimiseen, mutta olen sen verta järkevä, että tuskin edes osaisin. Ja miksi pitäisi? Jos se sua helpottaa, niin siitä vain. Mun elämää ja tilannetta se vaan ei vie mihinkään suuntaan, pikemminkin tekee vaan vaikeammaksi mennä eteenpäin. Ei sun välittäminen (tai itseasiassa nuo lupaukset) oikeassa elämässä ole mitään vai onko? Ehkä sulle, mutta mitään niistä ei ole mulle asti riittänyt ja ei tule varmasti riittämäänkään. Välitän itsestäni sen verran, että musta saa toki välittää, mutta ei elämää eletä huomenna, vaan tänään. Ei odotukset tee elämää vaan eläminen.
Ei kenenkään tarvitse tosielämässä riutua ikävässä. Jos itse ikävöi, voi tehdä jotakin, se joko palkitsee tai sitten huomaa, että ikävä oli turhaa. Se on aina valinta, mitä arvostaa. Aina on mahdollista tehdä jotakin, kaikilla. Mutta jotkut joskus valitsevat sen tien, että mielummin elävät jossain draamojen haavemaailmassa sekä rakkauksien, että pettymysten suhteen, kuin oikeasti viitsisivät mitään itse vaivautua.
Musta toi ap:n kirjoitus oli herttainen ja kovin inhimillinen- ei tollasen ihmeellisen purkauksen arvoinen. Siis kyse on ikävä-palsta, eiköhän täällä sitten ikävöidä.
Kun itse puhut näin: "Mutta jotkut joskus valitsevat sen tien, että mielummin elävät jossain draamojen haavemaailmassa sekä rakkauksien, että pettymysten suhteen, kuin oikeasti viitsisivät mitään itse vaivautua." Niin kaikesta purkauksesta päätellen epäilen, että elät itse siellä draamojen maailmassa enemmän kuin toi ap..
Joo saahan sitä aikansa kuluksi ikävöidä, ei se vaan ketään muuta vissiin hetkauta yhtään, jos ei tosissaan koskaan aio asialle mitään. Ei kenenkään tarvi olla ikinä ikävissään, jos ei halua, aina voi valita.
Herttaisuudessaankin ap vois varmaan sit jotenkin elää oikeastikin, jos todella haluaa, jos ei halua, niin se on sit siinä.
Mä olen aika realisti kyllä. vähän inhorealistikin nykyään, en kyllä kuvittele mistään mitään, mikä ei ole oikeastikin totta, ei lupaukset eikä kauniit puheet merkitse mitään kellekkään, jos niillä ei vaan ole katetta. Mä en ala tuhlata elämääni ikävöimällä turhuuksia.
kysyä, että mitä ihmettä teet tällä palstalla?
En minä ainakaan pysty päättämään, että nyt en sitten ikävöi jotain ihmistä. Moni täällä palstalla oleva ikävöi koska ei ole mahdollista olla sen ikävän kohteen kanssa-syitä voi olla monia. Ei se ikävä silti päättämällä ohi mene ja sitä sitten haluaa purkaa jonnekin: kuka tänne, kuka ystävälleen, kuka päiväkirjalleen, kuka terapeutilleen, kuka liikunnalla jne.
Puhun järkeä. :) Mä kyllä osaan ajatella, että ikävöinkö vai enkö, suurin osuus ikävästä vaan ei ole aitoa ikävää, vaan jotain muuta. Ikävöidä voi sit jos joku on kuollut, siihen saakka aina voi asioille jotakin. jos on joku muu syy, se syy on sit tärkeempi kuin se ikävän kohde, ja jos ei ole toiselle tarpeeksi tärkeä, ei ole, vaikka haluis mitä. Yleensä ne ikävät haihtuu jotain asialle tekemällä, muuten sellainen tunteen lietsominen on vaan aika älytöntä. Joko huomaa, että ikävöinti on aivan turhaa ja turhauttavaa, jolloin se loppuu tai sit huomaa, että ei ole aihetta ikävöidä, jos voi olla ihmisen kanssa ikävöimättä.
joo mut turha ikävöidä, kun tekis itse asialle jotain, niitä kiertoteitähän saa olla sen miljoona, jos haluaa olla tekemättä. Mitä terapeuteista tai päiväkirjoista, jos niitä pitää tärkeempänä kuin ihmistä itseensä. Ikävä vaan, et ikäväkin saa joskus aika groteskeja piirteitä, kun oikein mässytellään sillä ikävän tunteella, mut siihenpä se suuri tunne-elämän toteuttaminen sit jääkin. Eli se siitä.
aloittamaan alusta? Paha juttu tämä ikävä, ei tällasta olis tarvinu kenenkään keksiä :( ... mun pitäis kanssa päästä tästä eroon... onnistuiskohan se silleen, että palaa alkuun? ;)
Sanottava tämä mulle suoraan, en muuten usko.
=> poistuu hymyillen takavasemmalle
joksi mua luulet.
sen tehnytkin, muttet antanut tilaisuutta siihen. Taidan olla liian sisukas ja olla luovuttamatta, vaikka sitähän olen jo monesti yrittänyt. Jokin vaan sisälläni käskee olla luovuttamatta.
Koko tilanne on yhtä suossa tarpomista, päätäni myöten olen jo siellä. En taida enää yksin päästä ylös, joten tulisitko auttamaan? :)
Huomasin sen itsekin. Toivottavasti sitten oli sulle! ;D
luulottelijoiden oikojia ja vielä pahempia luulottelijoita!!
Ei se kuule taatusti ollut se keneksi sinä taas luulit :)
Taidat olla vähän itserakas :)
vaikka kovin tutulta tää teksti aluks näyttikin ja hetken jo luulin et se olit sinä. Ois hyvinkin passannut tähän meidän suhteeseen. :)
odottaakin että menet ja nappaat hänet :)
Eli lyhyesti, vie jalat alta!
Ikäväsi loppuu vain pistämällä toimeksi. Suora puhe, kauniit sanat, päättäväisyys ja sinnikkyys tarvittaessa: oikea lähestyminen. Loppusilaus tulee pienellä suunnitelmallisuuudella eli vähän romantiikkaa peliin niin
Tuo kaikki minusta kertoo, että sitä sinulta on koko ajan odotettukin ja kun et ole tajunnut niin sitä on nakeltu niskoja ;)
JOS SAAN NEUVOA, JOS NYT KUULEVIIN KORVIISI OTAT
Jos ja kun laitat toimeksi ja tuo ikävähän ei lopu jos sinä et ilmeisesti ole se aktiivisempi osapuoli, odotettavissa voi olla epävarmuutta, yllättyneisyyttä ehkä pientä torjuntaa ensin edellämainituista johtuen, mutta määrätietoisuus sitkeys asenteena kerrot mitä hän sinulle merkitsee ja miksi teidän tulisi olla yhdessä.Ei se selkäänsä käännä, kun et anna, pyydät yhtä iltaa yhdessä, sitten tarvittaessa toista.
Ensi lähestymiseen huoliteltu ulkonäkö ja vaikka ihan oikea punainen ruusu tai useampi mukaan,,, tuskin voi torjua ;) sitten tuohon illanviettoon sitä romantiikkaa lisää. Pitää osoittaa toiselle tietävänsä mitä on tekemässä ja mihin hommaa viedään, että ei nainen lipsu käsistäsi :))
asiallisesta viestistä! :) Hyviä neuvoja ovat ja tottakai otan ne kuuleviini korviin, mutta niiden toteuttaminen ei aina ole yhtä helppoa.
Kyllä sitä rohkeutta löytyisi, mutta kyseinen nainen teki hyvin selväksi, ettei meillä ole puhuttavaa tämän enempää. On asioita mitkä vaikeuttavat tätä tilanne ja ymmärrän täysin hänen kantansa tähän tilanteeseen, koska olen joutunut itsekkin miettimään sitä asiaa yhdeltä jos toiselta kantilta.
Mutta siitä huolimatta olisin valmis yrittämään ja katsomaan mitä tästä tulisi, luulen ettei tästä tule sen pahempaa sotkua mitä se nyt on, heh
Tutustutaan toisiimme rauhassa ja tunnustellaan tilannetta sen mukaan. Ei meillä ole kiire mihinkään :))
toisesta 'höpsön'. Jotkut ei saa sanaa suustaan, toiset ei tiedä minne katsoa, kolmannella pettää jalat alta: parhaimmillaan voi olla vaikka kaikkea. ´
Jos tuo toinen on höpsö, eli ei tiedä miten toimia, järki menee poikki kun sinut näkee, semmoista on oikeasti helppo pukkia eteenpäin ja sinne oikeaan suuntaan kun tietää mitä itse on tekemässä
niin se taitaa olla, tunteet ne voi näyttää tai olla näyttämättä monella eri tavalla.
Meissä on vähän samaa piirrettä, puurosuuhan hänestäkin taitaa tulla :) Höystettynä vielä järjen menetyksellä ja jähmettymisellä. Ainakin itsestäni taitaa nämä kaikki löytyä. Tottakai, sitä yrittää esittää "normaalia", mutta lopputulos on kaikkea muuta..
Sanoa jotain pahasti, ja tehnytkin kun ei oo ees kattonu sua välillä. Itseni kohdalla typerä mies jota rakastan sanoi jonkin typerän riidan jälkeen, että aikoo katsella muita, ja sanotaan nyt näin että mitä minä pääsi "todistamaan" ei antanut aihetta muuta olettaakaan. Siitä päädyttiin me omaan suohomme.
Eli siinä on sanottu ja tehty jotain teidän kohdallakin, mikä on lukinnut tilanteen, eikä purkaudu, jos sinä et rohkeasti ota sitä askelta. Ilmeisesti hän pitää tilannetta sinun vikana, tai et ole ainakaan parantanut sitä teoillasi. Siksi selvän aloitteen kai pitäisi tulla sieltä. En nyt tiedä sen paremmin mikä homman nimi on, mutta yhtymäkohtia nyt vain sattuu olemaan omaan tilanteeseen.
Sanoilla ja teoilla tilannetta pitää lähteä korjaamaan ja alusta paremmalla onnella viemään uudelleen eteenpäin. Jotkut on niin herkkiä, että aika helposti pukkaa toisen pois luotaan ja elämästään kun siihen herkkään kohtaan menee satuttamaan. Se taas vaatii herkkiä tekoja ja sanoja että sinne pääsee takaisin.
voi olla hyvin mahdollista, mutta tässä tilanteessa luulen, ettei asia ole näin. Mielestäni en ole sanonut mitään pahasti, saati sitten tehnyt. Huvittavinta kaiken lisäksi on, kun nämä meidän keskustelutuokiot on sormin laskettavissa.
Rakkaudestahan se hevonenkin potkii, mutta tämä meidän polle on jossain teillä tietämättömillä :)
Kyllähän tuossa sinun kirjoittamassa viestissä on paljon asiaa ja toivottavasti saat omat asiasi kuntoon vielä.
Mitä vielä tuosta "aloitteen tekemisestä" ja askeleen ottamista, niin olisin valmis ottamaan sen ja tekemään, en itseni vaan meidän molempien takia ja hyvässä lykyssä yhteisen taipaleen vuoksi. Mutta en minä voi tulla kuin puoleen väliin vastaan, yksin en pääse kovin pitkälle..
että hän odottaa sitä selvää suoraa aloitetta ja tilanne varmastikin sitä vaatii myös, että voi yleensä alkaa vastaan tulemaan
seuraavanlainen menettely: aluksi voit lähestyä hienovaraisesti asiassa, jolloin toinen saa miettiä rauhassa asiaa. Tämän jälkeen voit sitten lähestyä häntä määrätietoisemmin, mikä kertoo että olet tosissasi ja toinen ei lähde siitä karkuun.
Terv. kokemusta on
TURHA RUNOILLA, TURHA ANOO
ET SAA EES KERTAPANOO!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pitäisi teidän tutustua. Suurin este on kuitenkin teidän pelko, kohdata toisenne (?)
Kohtaaminen on vaikeaa, mutta parasta mitä voi toiselle tarjota on oma itsensä ja rakkautensa.
Jos ei ole joku pelimies niin sitä suoraa lähestymistä ei osaa aina tehdä niin coolisti. Liian tavanomainen tai kaverillinen lähestymistapa voi olla laimea eikä kala tartu koukkuun.
Semmoinen romanttinen ylilyönti voi kuitenkin olla paras ase naisen valloitukseen, pyyhkäistä jalat alta. Ja se osoittaa että on tosissaan.
Käytännön toteutus on hankalaa, tiedetään, mutta tässä tapauksessa toimisi minusta parhaiten. Sinulla on sana hallussa, jos tulee sinusta puurosuu, kirjoita kirje tai pieni viesti ja anna se hänelle, kirjoita aloite, jos oikein pelottaa :) laita kaverisi tuttavuutta tekemään kanssasi, tai ota taustatueksi, naiset ei siitä niin tykkää, mutta hei, jos se auttaa.
Tarkoitus pyhittää aika pitkälti keinot
ettet ole tarpeeksi kiinnostunut hänestä tai et halua häntä, ainakaan tosissasi. Siinä on paha tulla vastaan.
jännittää niin ettei sanaa suusta tule, niin ajattele että se jännittäminen johtuu siitä että se on itselle todella tärkeää, molemmille. Kun välittää jostakin niin kovasti, niin silloin tekee parhaansa. Kun lähestyt niin ajattele, että sinä ja te olette hänelle ehkä aivan yhtä tärkeitä.
Suosta ei helpolla pääse kun kumpikin odottaa toista ylös kiskomaan. Sitä on joko yhdessä haparoiden ruvettava toisianne kiskomaan (tutustuminen ja siitä hiljalleen eteenpäin) tai kunnon kertanykäisy (se aloite). Jos ei tee kumpaakaan, tai aloittaa ja jos jomman kumman jättää puolitiehen niin sinne vain uppoaa lisää, kumpainenkin. Niin ja jokin pieni yllättävä lähestyminen on hyvä, yritä semmoista, että siinä joutuu jo jotain reagoimaan ja puhumaan sinulle. Siinä on alku.
Kun alkuun pääsette niin teillä voi olla hyvinkin yhteinen, onnellinen taival, jos suhteenne merkitsee teille niin paljon. Sitä ei mene sitten ryssimään, kun niin kovasti saa tehdä sen eteen töitä.
Aloittakaa alusta, tutustukaa kuten normaalisti toisiinsa viehättyneet ihmiset. Tarpeettomasti teette tästä liian vaikeaa.
Joskus pitää antaa sen menneen olla. Mielestäni paras keino teillä on aloittaa alusta on todella oikeasti aidosti aloittaa alusta. Antakaa menneen olla ja tutustukaa toisiinne niinkuin normaalisti tutustutaan, kuin ette tuntisi toisianne, ilman historiaa ja menneen taakkaa. Hoida homma niinkuin hoitaisi sen kenen tahansa muun naisen kanssa. Vaikka olisikin kuin erityinen ja ihana ja jalustalla niin nainen se on niinkuin muutkin naiset. Tepsii itsevarmuus, pieni röyhkeys jopa, mukavat sanat, jne. ja nainenhan haluaa että mies tietää mitä tekee, aloitteen ja muun kanssa.
Se mennyt kai siinä painolastina suohon vetää. Kummasti tulee uskallusta ja uutta mahdollisuutta kun tutustutte toisiinne kuten kehen tahansa toiseen. Samalla rakennatte suhteelle vankempaa pohjaa.
Pyydä ulos, käykää treffeillä, tutustukaa. Flirttaile, hurmaa, viettele. Ihmiset ja asenteet muuttuvat. Kummankin tulisi mielestäni antaa toisellensa mahdollisuus aloittaa suhde puhtaalta pöydältä. Katse nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Mitä sillä menneellä on merkitystä?
Paras alku on täysin uusi alku. Ja nainen se on siinä missä muutkin naiset. Jos naisten kanssa pärjäät, samat temput toimii häneenkin, enemmän efforttia kun kerran on elämästä kyse. Ei se nyt kylmä ole, et kai muuten niin välittäisi, ettei lämpenisi kunhan vaan aloitat sen suoran valloitusretken.
Huh, tulipa kirjoitettua. Mutta kyllä sinä nyt ihan turhaan säädät ja teet asioista monimutkaisempia ja hemmetin vaikeampia kuin ne ovat. Ja sitten toinen osapuoli tekee niistä kanssa. Suossa ollaan, yhdessä erikseen. Ajattele ja lähesty asiaa uudella tavalla eri näkövinkkelistä. Yksinkertaisemmin.
:)