Ruotsalaisessa lehdessä Segling, nro 2, 2009 on mielenkiintoinen kirjoitus. Veneissä näyttäisi olevan eroja, kun asiaa on kysytty muutamilta vakuutusyhtiöiltä.
http://di.se/Nyheter/?page=/Avdelningar/Artikel.aspx?stat=0&ArticleID=2009\02\25\326071&SectionId=Dinapengar&menusection=Dinapengar;DinapengarNyheter
http://di.se/Nyheter/?page=/Avdelningar/Artikel.aspx?stat=0&ArticleID=2009\02\25\326071&SectionId=Dinapengar&menusection=Dinapengar;DinapengarNyheter
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kun vertaa uusien ja vanhojen veneiden köliprofiileja. Modermi etureunastaa pysty evaköli (uudet veneet) pysäyttää veneen paljon tehokaammin kuin loiva (vanhat veneet), varsinkin kun kivi/kallio osuu lähelle kölin alareunaa, mikä on tyypillinen tapaus. Lisäksi moninen vanhojen veneiden viinilasimainen runkoprofiili jakaa törmäysrasituksen tasaisemmin runkoon. Nämä asiat on tietysti tuotu esille jo monta kertaa aiemminkin..
Tähän saakka vakuutusyhtiöt ovat olleet hiljaa ja nostelleet kaikkien veneiden vakuutusmaksuja heikkojen veneiden takia. Hyvä, jos riskiveneistä vihdoin tiedoitetaan ja maksuihin tulisi riskiluokitus.
Tuntuisi oikeudenmukaisemmalta, että herkästi hajoavilla veneillä olisi suhteellisesti korkeampi vuosimaksu kuin vaikkapa jollain pitkäkölisellä lasikuitufolkkarilla, joka kyllä kestää monenlaisia pohjakosketuksia.
vene ja mikä hyvä vene? Veneiden onnettomuuksista saadaan kuitenkin autoihin verrattuna paljon vähemmän tilastotietoa, joten ainakaan tilastoihin ei voi vedota hyvän ja huonon erottamiseksi toisistaan. Jos veneen rakenteesta riippuvaiset venekohtaiset vakuutusmaksut määritettäisiin, olisi pahin riskiryhmä suurisyväyksiset ja raskaat veneet rakenteensa ja toisille potentiaalisesti aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Kölittömät leijat pääsisivät vastaavasti pienemmillä vakuutusmaksuilla. Minä en ainakaan olisi muutoksesta mielissäni.
näyttämään oikeat kustannukset eri venemallien vahinkotilastoihin. Siinä ei huomioida asenteita tai mielipiteitä. Vakuutusten hinnoittelu on esimerkiksi autojen kohdalla merkki ja mallikohtaista. Sama tulee toteutumaan myös veneille, kun alan keskittyminen ja sarjatuotannon voittokulku tästä vielä laman siivittämänä etenee.
Lama ei todellakaan tule siivittämään halpojen sarjatuotantoveneiden myyntiä. Päinvastoin juuri niitä halpaveneitä velaksi ostelleet Toyotistit ovat niitä jotka venemarkkinoilta rahoituspulassaan katoavat tuleviksi vuosiksi.
Muutamilla vakuutusyhtiöillä on jo muuten merkkikohtaiset venevakuutukset, ainakin sillä ahvenanmaalaisella.
Näin siinä jutussa:
"....försäkringsbolaget har noterat ökande problem med fabrikaten Bavaria, Hanse och Dehler och anser att svenska båtar generellt är bättre än de tyska.
Några försäkringsbolag uppger för Segling att de funderar över möjligheten att införa en differentierad premieprissättning baserad på "bättre" och "sämre" konstruktioner.
Försäkringsbolaget Alandia har redan olika tariffer beroende på geografiskt ursprung och fabrikat. Att slå en signal till försäkringsbolaget före en båtaffär och informera sig om premien kan därför vara en bra idé för segelbåtsspekulanten.
"Visst finns bra kontinentalbyggda båtar också. Men det börjar bli problem även med många svenska båtar", säger Pelle Hedberg på Alandia till Segling.
"De måste hänga med i trenden. Alltså med snabbare, lättare, båtar. Då blir följderna ofta sämre tålighet för grundstötningar", säger Pelle Hedberg och framhåller två i sitt tycke robusta skandinaviska båtar: Diva och Linjett."
Ei tästä minulle selvinnyt muuta kuin, että joillakin veneillä oli enemmän ongelmia. Varsinkin muutamat keskieurooppalaiset kuuluivat niihin.
Alandian sivuilta en löytänyt merkkikohtaisia maksuluokituksia. Vielä?
Linkissä näytti olevan keskustelusivut, mutta asia ei valjennut. Kertoisitko siitä ahvenanmaalaisesta yhtiöstä (Alandia?), saako pitkäköliseen halvemman vakuutuksen?
tai ainakin aiemmin on saanut merkkikohtaisia vakuutustarjouksia erikseen pyytämällä, esim Finngulfiin on saanut vakuutuksen hieman edullisemmin.
"kymmenien veneiden valmistajat" pois kuvioista ainakin joksikin aikaa. Voi olla nyt paljon vaikeampaa lähteä tuhkaisesta pesästä siivilleen vanhoilla konkurssimuoteilla.
Ehkäpä nuo vakuutusyhtiön heikoiksi mainitsemien keskieurooppalaisten halpiksien suosiokin romahtaa, jos niiden vakuutusmaksut nousee kalliiden korjausten takia.
Ehkä joku muukin kuin minä olisi kiinnostunut veneestä, jossa pintakiillon ja turhuuksien asemasta pääpaino olisikin lujassa rakenteessa ja merikelpoisuudessa.
sitovia tilauksia tekemään!
Voisin tilata, jos halpiksen hinnalla saan sen vahvan ja merikelpoisen paatin. Tähän mennessä olen joutunut hankkimaan kaikki veneeni käytettyjen markkinoilta.
Olen purjehtinut 80-luvulta lähtien skandeilla kokoluokissa 17-31 jalkaa. Vuonna 2006 ostin uutena saksalaisen "halpiksen" ja olen ollut erittäin tyytyväinen.
"Avomerikelpoisuus" ainakin Itämeren kovissakin sääoloissa on ollut siedettävää. Eräs kaverini, joka on kiertänyt valtameriä enemmänkin kertoi pahimmat kelit sattuneen hänelle juuri Itämerellä.
Kuuluu niitä halpiksia seilaavan pallonkierrossa tälläkin hetkellä ja pärjäävät ihan kohtuullisesti.
itse jo kauan aikaa. Siksi minun vakuutukseni koskee vain telakointia, varkauksia ja vastuuvakuutusta. On muuten ainakin ifissä noin tehden halpa vakuutus.
Kivillä käyntejä ei pitäisi vakuutuksista korvata, koska tähän on helppo ratkaisu: älkää ajako kiville! Opetelkaa ensin turvallisilla vesillä navigoimaan ja käsittelemään venettänne.
liikennevakuutuksessa olisi "älkää ajako kolareita"!
"Opetelkaa ensin turvallisilla vesillä navigoimaan ja käsittelemään venettänne".
Tässä tietenkin olet oikeassa, mutta etkö ole tullut ajatelleeksi yhtään pitemmälle? Onnettomuuksia on sattunut ja tulee sattumaan kaikesta huolimatta. Ihmimillisiä erehdyksiä et pysty eliminoimaan etkä hallitsemaan luonnonvoimia.
Se mihin tulisi vaikuttaa, on veneiden liian heikko rakenne.
Miksi kölit, peräsimet ja rungot hajoavat juuri niissä olosuhteissa, joissa veneitä yleisesti käytetään?
Perhevene ei kestä saariston kivikkoista saaristoa, jossa pohjakosketus ennemmin tai myöhemmin sattuu lähes jokaiselle. Turha siitä on syytellä veneenomistajia, että pienikin kolhu aiheuttaa suuret vauriot. Veneiden hintakilpailu on johtanut liian heikkoihin rakenteisiin. Niissä rakenteissa pihtaillaan, mitä veneen ostaja ei näe - "moni kakku on päältä kaunis, mutta silkkoa sisäsltä"!
Miksi peräsimiä irtoaa, vääntyy tai jumittuu valtamarikelpoisissa veneissä, kun niitä käytetään valtameripurjehdukseen?
Kyllä veneteollisuudessa nyt on mätää niinkuin ruotsalaislehden juttukin osoittaa!
Jos katselet purjevenetarjontaa yli 32 jalan kokoluokassa, niin huomaat että kaikki veneet ovat valtameripursia, CE-A. Käytännössä mikään vene ei kestä valtameriolosuhteita, ei edes omatekoinen, amerikkalaisten saarnamiesten oppien mukaan romukasaksi varusteltu teräsvene, eikä ylivertaisen hintalaatusuhteen omaava sarjatuotantovene. Veneet ovat kuitenkin hyvä turvavaruste laivoissa, kuten laskuvarjo lentokoneessa.
itsekin. Veneessäni on tukeva pohjarakenne ja puolipitkä köli (luokitellaan eväksi kuitenkin). Tiedän milloin on pohjakosketuksen riski, siksi olen osunut huimaavalla 1-2 solmun vauhdilla. Maalivaurioita kölin ala-etureunaan.
Säästän satoja euroja / vuosi, kun en osallistu töppöilijöiden korjaustalkoisiin. Vaikka minulla olisikin tuollainen kasko-vakuutus, en kuitenkaan muuttaisi purjehdustyyliäni. Kyllä minua hävettäisi korjauttaa taitamattomuuteni seurauksia kanssaveneilijöiden pussista.
Auton kasko täysillä bonuksilla maksaa minulle selvästi alle 200 euroa / vuosi. Miksi veneiden kaskot ovat paljon kalliimpia? Onko vesillä pelkkiä tunareita vai käytetäänkö yhteistä pussia hyväksi? Kyllä autolla suunnilleen samat käyttötunnit tulee kuin kulussa olevalla veneelläkin. En ole autoani kaskolla korjauttanut.
tekemään venettä valtameriveneeksi, ei tietenkään.
32-jalan kokoluokassa ja sitä suuremmissa on hyvin vähän veneitä, jotka on nimenomaan suunniteltu valtameriveneeksi. Niitäkin toki on. Jopa pienempiäkin valmistetaan, esim. Vancouver 28.
CE/A-luokituksen mukaisesta valtamerikelpoisuudesta on tullut markkinointitermi. "Valtamerikelpoisuus" herättää varmaankin mielikuvia etelämeren saarista, joille venehaaveilija päiväunissaan kuvittelee lähtevänsä. Vai mikä muukaan syy on siihen, että saariston perheveneilijät haluavat valtamerikelpoisen veneen?
"Käytännössä mikään vene ei kestä valtameriolosuhteita" ???
Käytännössä valtameripurjehduksia maapallon ympäri toteutetaan koko ajan.
Parhaillaan muutamia suomalaisveneitäkin on reissussa, myös teräsveneitä (kuten s/y Iiris toisella kierroksellaan) - "romukasaksi varusteltu teräsvene" niinkö?
"Kyllä minua hävettäisi korjauttaa taitamattomuuteni seurauksia kanssaveneilijöiden pussista." Siksi et ota venevakuutusta.
Mutta sitten kuitenkin sinulla on autossasi kasko.
" En ole autoani kaskolla korjauttanut."
Eikä kasko ole sinulle turha, koska rahoitat niiden taitamattomien autoilijoiden töppäyksiä.
Koska olet itse taitava eikä vahinkoa voi tapahtua, miksi kasko?
Entä jos Itämerta ylittäessäsi jysäytät yöllä uppotukkiin ja hajotat veneesi? Onko se taitamattomuutta? Osaamista ja taitamista on varmaankin se, että pysyttelee rantavesillä ja ajelee 1-2 solmun vauhtia ;-)
että monikaan eläkeläispappa ja -mamma (en tarkoita erityisesti mainitsemasi veneen miehistöä) ei ymmärrä, miten ekstriimistä hommasta valtameripurjehduksessa on kysymys, kun veneitä nykyään luokitellaan "valtamerikelpoisiksi" ja järjestetään suuria karavaaneja merten yli. Rupattelu kotiin pitkin matkaa satelliittipuhelimella luo myös valheellista turvallisuuden tunnetta. Vielä 70-luvulla valtameripurjehtija hyvästeli kotiväkensä tietoisena siitä ettei ehkä koskaan palaa kotiin. Ja kyllä, moni on kuollut ihan kotonaankin kiikkutuoliin.
on "Itämerta ylittäessäsi jysäytät yöllä uppotukkiin ja hajotat veneesi"-tapaus ja kuinka moni on selvää taitamattomuutta / välinpitämättömyyttä. Uppotukkiin osumisia korjataan muutama/vuosi eikä niistä synny satojen eurojen maksuja jokaikiselle purjehtijalle.
Tiedän kyllä, että otan tietoisen riskin jättämällä monta riskiä omalle kontolleni. Tämä johtuu edellämainitusta periaatteesta: olen vakuuttunut, että venevakuutuksia käytetään hyväksi. Jos nyt vähän kolisee niin viedään sitten leeveneelle vakuutuksen piikkiin. Tai jos masto katkeaa niin runoillaan myrskylukemia mittariin.
Autoilussa riskit ovat veneilyä ennalta-arvaamattomampia. Liikenteessä ei voi ajaa kahta solmua, vaan on otettava riskejä, tai joku ajaa perääsi. Pystytkö sinä pysäyttämään autosi aina näköpiirissäsi olevalla matkalla, tai peuran tullessa 40 km/h oikealta eteesi?
Makselkaa vain venekaskojanne, ehkä joku yhtiö tulevaisuudessa onnistuu luomaan minullekin sopivan venekaskon, jossa korvataan oikeasti ennalta arvaamattomat tilanteet.
mieltä. Kaksi kertaa veneelläni Atlantin ylittäneenä olen toista mieltä. Ei valtamerien ylittäminen ole mitään extremeä. Hankalampia olosuhteita voi olla kesäisellä Itämerellä Pohjanmerellä ja varsinkin Englannin Kanaalissa. Venekerhojen satamat ovat täynnä valtamerelle kelpaavia purjeveneitä. Kuutta solmua kiveen ajoa ei kestä juuri yksikään. Valtamerellä ei olekaan kiviä vain vettä ja aaltoja.
..paitsi, että nuoruuden innossasi kohdistit kritiikkisi "eläkeläispappoihin ja -mammoihin".
Yhtä hyvin voi väittää, että nimenomaan aloittelevat purjehtijat ovat se mainitsemasi riskiryhmä eikä ne, jotka ovat seilanneet kymmeniä vuosia ennen eläköitymistään.
Ilmeisesti sinulla sattui olemaan kivat kelit ja sen perusteella yleistät kahden legin kokemuksesi kaikkiin valtameriin.
Atlantin ylityskin on kovin erilainen, kun teet sen jotain muuta reittiä kun tavanomaisen Kanaria-Karibia ja Karibia-Azorit retken tai jos tuurisi ei ole hyvä eikä ajoitus optimaalinen.
Olisihan se tosiaan kiva, jos valtamerillä olisi "vain vettä ja aaltoja". Kurja vain, että on paljon muutakin ja yhä enemmän. Myös se "vain vesi ja aallot" upottavat kaiken kokoisia aluksia, joka vuosi.
Ei ollut tarkoitus olla ikärasistinen. Mutta ajatukseni oli, että lähinnä iäkkäämpi väestö on turvallisuushakuista, eikä lähtisi ylitykselle jos ei olisi noiden mainitsemieni seikkojen vuoksi harhautunut ajattelemaan ettei valtameripurjehduksessa ole mitään vaaraa, kun kaupastakin kerran voi ostaa juuri siihen tarkoitukseen valmistetut välineet. Nuoruuden innossani ajattelin pilottimallisten aurinkolasien olevan riittävä päänsuoja moottoripyöräillessä, nyt 50-vuotiaana ajattelen toisin koska ei ole myytävänä mitään päänsuojalaseja.
lukemisen muutama päivä sitten. Hänen mottonaan merillä on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan eikä väärässä paikassa väärään aikaan. Tämän lisäksi hän on oppinut kantapään kautta olemaan pissaamatta tuuleen. Lue niin tiedät mitä tuo jälkimmäinen tarkoittaa.
Kohta puoli miljoonaa mailia purjehtineena Cornell ei ole joutunut pahempaan keliin kuin muutaman kerran. Ei kai koskaan ylivoimaisiin keleihin, kun oli hiljan Helsingissäkin luennoimassa.Hänen tämänhetkinen veneensä on herättänyt hieman ihmetystä köliratkaisustaan. Eli on taittuvakölinen, hydraulisilla systeemeillä. Sitä ihmettelen minäkin?
Kokonaan ilman kaskoa on jo vähän ylimielistä uhoa mielestäni. Mutta totta on, että osalla kuskeista riski on pienempi kuin toisilla. (Varmaan noin 90 % veneilijöistä on omasta mielestään keskimääräistä parempia.)
Mutta tähän on ihan hyväkin välimuoto tarjolla: jos tiedät olevasi "turvallinen" ja epäilet maksavasi kaskossa turhasta, pidä kasko mutta nosta omavastuuta. Esim. omavastuu 100 eurosta 500 euroon suunnilleen puolittaa vakuutuksen hinnan. Omavastuu tonniin niin vakuutus on jo todella halpa.
Ei Cornellin kirjakaan pane aliarvioimaan valtameriä "vain vetenä ja aaltoina", jossa veneellä kuin veneellä pärjää ilman ongelmia. Kirja tosiaan kannattaa lukea.
Hienoa muuten, että "guru" saatiin käymään Suomessa luennoimassa. Hänellähän on ollut suomalainen gasti useilla reissuilla. Muutamat suomalaisveneet ovat sattuneet tapaamaan Cornellin eri puolilla maailmaa...mukava mies.
Se mikä kullekin on "paha keli", on kovin subjektiivista. Kyllä itsellenikin oli "tosi kova keli" kun sattui ekan kerran olemaan navakka vastatuuli Ahvenanmeren ylityksessä tai kun perhe oksenteli Bornholmin ja Gedserin välillä. Nyt yli 30 v myöhemmin muistot lähinnä huvittaa...Niistä olosuhteista on aika pitkä harppaus Agulhasin virtaan tai F 8 keliin Sumburgh Headia kiertäessä.
Kaikki on suhteellista. Kun v.1979 Fastnet Racen jälkeen purjehtijoita haastateltiin poikkeuksellisen kovasta kelistä, jossa useita veneitä upposi, aussikippari totesi: "emme havainneet mitään normaalista poikkeavaa myrskyä". Se mikä meille on myrsky, voi "kiiweille ja ausseille" olla "nice breeze".
Vähän sama asia on varmaankin se, että ne maailman kovimmat myrskyt on yleensä Porkkalan selällä tai heinäkuussa Visbyn retkellä - siis Itämeren täytyy olla pahin ;-)
vakuutusyhtiölle on aivan sama onko vene uusi vai vanha, heikko vai vahva, jos sen pitää sen korjaus maksaa.kun asia koskettaa vakuutusyhtiötä,on törmäys ollut joka tapauksessa kova ja särkenyt laminaattirakenteita.toinen juttu on tietysti että joidenkin veneiden korjaus on veistämölle hankalampaa kuin toisten,mutta ne ovat lindgrenin huolia eikä paljoakaan kosketa vakuutusyhtiötä.vene myös särkyy samalla tavoin kiveen osuessaan oli se seuran-, suomen- tai merirosvolipun alla.yhtä kallista.korjaustapahtumaan johtaa yleensä inhimillinen virhe.
Mitä heikompi vene, sitä isompi vahinko ja sitä kalliimmaksi tulee vakuttusyhtiölle. Ja se nostaa vakuutusmaksuja..
Näyttää useiltakin kirjoittajilta unohtuneen, että vakuutusyhtiön kannalta merkityksellistä ei ole pelkästään se, miten paljon jonkin venetyypin korjauksista aiheutuu kustannuksia, vaan myös se, miten usein ko. venetyypille sattuu korvattavia vahinkoja suhteessa vakuutuskantaan. Seuraavaan tapaan:
-venetyyppi X: 100 vakuutettua venettä, vakuutusmaksu 500 euroa/a, vuosittain 10 vahinkoa keskikustannuksella 2000 euroa => vakuuutusmaksujen ja korvausten erotus 30 000 euroa
-venetyyppi Y: 10 vakuutettua venettä, vakuutusmaksu 500 euroa/a, vuosittain keskimäärin 0,5 korvattavaa vahinkoa keskikustannuksella 2000 euroa => vakuutusmaksujen ja korvausten erotus 4000 euroa.
Luonnollisesti liiketoiminnan tuloksessa on mukana muitakin tekijöitä ja vakuutusmaksujen laskukaava on paljon mutkikkaampi, mutta tässä esimerkissä olikin tarkoitus valottaa sitä, että vakuutusyhtiön kannalta on vähemmän merkityksellistä, miten kallista on tietyn venetyypin korjaus vahingon sattuessa verrattuna siihen, miten todennäköisesti tulee korvattavaa ylipäätään.
En tiedä, missä määrin venevakuutuksissa jo sovelletaan tällaista laskentaa. Autovakuutuksissa se on ollut normikauraa jo vuosikymmeniä.
Olisi myös jotenkin johdonmukaista, että veneilijän omat tekemiset ennen vahinkotapahtumaa vaikuttaisivat enemmän korvaukseen. Esimerkiksi korotettu omavastuu pohjakosketuksista väylän ulkopuolella...
että onnettomuuksia sattuu mahdollisimman paljon ja niihin kuluu tuhottomasti rahaa. Tämä tietysti kuulostaa aluksi hölmöltä, mutta mitä suuremmat kassavirrat sitä enemmän rahaa voidaan vetää välistä omistajien kukkaroon. Vakuutuksen ottaja on kuitenkin aina viimekädessä se, joka lystin maksaa.
hieman toista luokkaa, jos puhutaan korjaamolla tehtäviä karilleajovaurioiden paikkauksia.
Eipä taida parilla tonnilla vielä veneessä tapahtua mitään. Noissa suursarjavalmisteissa menee jo sisustuksen/sisämodulin purkamiseen melkoinen määrä työtunteja, vaikka se yleensä karilleajon seurauksena enemmän tai vähemmän irtoaakin.
Todelliset korjauskulut alkavat sieltä 5-10 tuhannen euron väliltä.
"Esimerkiksi korotettu omavastuu pohjakosketuksista väylän ulkopuolella..."
Mieti tätäkin asia vähän pitemmälle. Jos sinun tapanasi on kulkea vain saaristoväyliä ja käyttää väylän varrella olevia vierassatamia, et ehkä tule ajatteleeksi muita mahdollisuuksia.
Monet muut seilaavat väylien ulkopuolella navigoiden ja ankkuroivat luonnonsatamisssa. Ei sitä pidä tuomita ja määrätä korkeampia omavastuita! Jos et purjehdi ollenkaan tai liikut läheivesillä väylien keskellä, miksi ottaisit vakuutuksen? Eikö sinulle silloin riitä pelkkä ns. kolmannen osapuolen vakuutus, joka korvaa muille veneille aiheuttamasi vahingot?
Ajatus väyläpurjehduksista on siinäkin mielessä hiukan typerä, että edes kaikialla Skandinavian rannikoilla ei olekaan samanlaisia väyliä kuin kotivesillä. Jos ensi kesänä satut purjehtimaan vaikka Jyllannin länsirannikolla tai vuono-Norjassa, katselepa karttoja ja väyliä siellä. Kapeikot ja satamien sisäänmenot on merkitty väylämerkeillä, mutta muualla valitset itse missä kuljet. Pitäisikö olla korotettu omavastuu, jos töksäyttää pohjaan vaikkapa laskuvedellä tai jos mitään väylää ei ole?
Lujitemuovikorjaamoiden työllisyyden kannalta on tietenkin hyvä, että heikkoja veneitä tehdään ja sen takia isoja remontteja riittää.
Eikö olisi oikein, että ne veneet joille eniten kalliita korjauksia sattuu, luokitellaan kalliimpaan maksuluokkaan? Segling-lehden mukaan näitä olisivat ilmeisesti ainakin muutamat keskieurooppalalaiset venemerkit...
Itse asiassa sarjavalmisteisten ratkaisut ovat kestävyyden kannalta näitä piensarjaveneitä parempia. Tämän olen havainnut pitkän venekorjaajan urani aikana. Kestävyys lähtee hyvästä suunnittelusta.
tehnyt ruotsalaisiin arvoveneisiin.
...peruselementteihin kuuluu riskianalyysi ja sitä kautta se, että korkeamman riskin asiakkaat maksavat enemmän. Tätä toteutetaan myös käänteisesti, eli asiakkaan riskiä lisännyt toimintatapa saattaa vaikuttaa korvaukseen. Asiasta on ihan verrannollinen esimerkki: ainakin oman vakuutusyhtiöni ehdoissa on, että kilpailussa tapahtuneella vahingolla on korkeampi omavastuu. Olisi aivan perusteltua, että myös veneilijän omat navigaatioratkaisut vaikuttaisivat. Tietysti tuo väylällä/väylän ulkopuolella on vähän ontuva jako, koska periaatteessa valtio maksaa osumat, joita väylätietojen mukaan ei olisi pitänyt voida tapahtua. Mutta olisi täysin perusteltua, että esimerkiksi tapahtumat a) pohjakosketus paikassa, jossa merikartan mukaan pitäisi olla vähintään 10 metriä vettä ja b) pohjakosketus paikassa, jossa kerrotaan olevan alle 5 metriä, esim. ns. luonnonsatamissa, olisivat korvauskäsittelyssä eriarvoisia, koska veneilijän ottama riski on ollut erilainen.
Mitä niihin venetyyppien eroihin tulee, niin aivan oikeinhan se on, että korvauskulut vaikuttavat venetyypin maksuihin. Ja ainakin jossain määrin ne vaikuttavatkin jo nykyään. Mutta yritin sillä esimerkilläni selittää, että venetyypille tehtyjen korvausten kustannus ei ole AINOA laskentaan vaikuttava asia. Jälleen se riskianalyysi: jos venemallin A korjaukset ovat kalliimpia per tapaus kuin venetyypin B, mutta vakuutettujen veneyksilöiden ja toisaalta vahinkotapausten määrän vuoksi venetyypin B keskimääräiset korvauskustannukset ovat korkeammat, niin onko oikein, että venetyyppi B saisi vakuutuksen halvemmalla?
Viesti on, että oikea vakuutusmaksutaso ei ole pääteltävissä niin suoraan yksittäisten vahinkojen kustannuksista kuin täällä on esitetty. Segling-lehden jutusta ei käynyt ilmi yhtään mitään siitä, mitkä ovat vahinkokustannukset kokonaisuudessaan eikä edes se, miten usein vahinkoja sattuu eri venetyypeille. Ainoastaan se, että venetyyppien välillä on eroja siinä, mitä vahinko maksaa silloin, kun se sattuu.
Tuli mieleeni vielä yksi esimerkkityyppi ihan elävästä elämästä: olen nähnyt muutaman tapauksen, joissa vene on saanut pohjakosketuksen paikassa, jossa ilmoitettu syvyys on ollut pienempi kuin veneen syväys. Onko sinun mielestäsi todellakin oikein, ettei vakuutusyhtiö millään lailla rokottaisi korvauksissa tuollaisessa tapauksessa?
Mihin tarvittaisiin korotettua omavastuuta väylien ulkopuolella? MKH on vastuussa väylistään ja maksumiehenä, jos kolahtaa nimellissyvyyksiä noudatettaessa. Toisaalta rajatapauksia olisi liian kanssa määriteltäessä, mikä on väylä. Väylää ei esimerkiksi mene kenenkään laituripaikalle ja sielläkin voi hyvin vaikka laiturin ankkuri vaania. Väylillä pysyttäymisen yleinen mielekkyys on jo sitten toinen asia, johon ei kannata tässä puuttua.
Jos korvaus tai omavastuu riippuisi mainitsemistasi asioista, ajaisiko kukaan kiveen, joka on merkitty syväystä matalammaksi? Vain ensimmäistä vuottaan purjehtivalla ei ole tiedossa vakuutusehtoihin sopivaa karilleajopaikkaa. Toisaalta, millä erotetaan tietoinen riskinotto inhimillisestä virheestä, joista sentään valtaosa vakuutustapahtumista johtuu? Virheitähän voi tehdä lähes äärettömän monin tavoin.
ainakin osa riskinottajista saataisiin maksamaan omien ratkaisujensa seurauksia. Epäilemättä sinun kaltaisiasi nilkkejä on, jotka tyynesti väittäisivät osuneensa pohjaan ihan muualla kuin todellisuudessa.
Miksi muuten oletat, että "vain ensimmäistä vuottaan purjehtivilla ei olisi tiedossa ehdot täyttävää osumapaikkaa"? Minusta on päinvastoin todennäköisempää, että suurin osa purjeveneilijöistä ei pystyisi osoittamaan paikkaa, jossa merikartan tiedoista huolimatta osuu. Tässä äkkipäätään kun mietin tuntemiani tapauksia, en muista kuin yhden, jossa osujalla oli jälkikäteen perusteet olla hämmästynyt siitä, että osui. Kaikissa muissa tapauksissa olisi vahinko ollut huolellisemmalla kartanluvulla ja/tai kartan perusteella vaaralliseksi tiedetyltä alueelta poissapysymällä vältettävissä. (Sen ainoankin tapauksen kohtaan on nykykartoissa syvyystieto korjattu.)
Kuullostaa siltä että ajelet vain väyliä pitkin? Saaristossa luoviessa joutuu usein poikkeamaan väylältä melkoisesti ja kaiku ei aina varoita ajoissa matalasta eivätkä merikartat ole usein riittävän tarkkoja väylän ulkopuolella.
meidän venekunnassa on, että luovillakin pitää pysyä ns. "valkoisessa vedessä". Saaristossa ollaan muutenkin varovaisia luovimisen suhteen, koska tilaa on usein melko lailla vähän. Noin suunnilleen periaatteenamme on, että luovimme vain, jos pystymme tekemään sen samalla pysytellen poissa väyliä pitkin ajavien ajolinjoilta. Sitäpaitsi emme erityisesti pidä luovimisesta; jos mailin matkalla joutuisi tekemään useamman kuin kaksi käännöstä, niin meillä kyllä putoavat purjeet herkästi alas ja kone käynnistyy.
Ovatko purjeveneilijät niitä, jotka eivät löydä karttaan merkitsemättömiä tai todellista syvemmiksi merkittyjä kiviä, joita purjehtijat löytävät? Itse olen löytänyt pari ja kaikki tuntemani osaavat kukin nimetä omansa. Ehkä sitten tunnen vain purjehtijoita.
Jos sanomalla ajaneensa kivelle, jonka joskus on löytänyt, pääsee vaikkapa 500 euroa pienemmillä kustannuksilla, epäilen kaltaisiani nilkkejä olevan enemmänkin. Olisi se vähän liian helppoa. Minun ei edes tarvitsisi väittää ajaneeni kahta kertaa samaan kiveen, kun en vielä ole koskaan venettäni kivellä käynnin takia korjauttanut.
Vaadittaisiinko muuten pienempään omavastuuosuuteen aina myös viimeisin painos kartasta, vai riittäisikö kukaties edellisenä vuonna hankittu? Mitä on huolellisempi kartanluku? Olisiko esim. paperikartan taitteeseen näkymättömiin kulunut kiven symboli käypä selitys? Tai yksinkertainen sadekuuron ja silmälasien heikentämä kyky lukea karttaa? Kuten aikaisemmin sanottu, kivelle voi tulla ajaneeksi lukemattomista syistä, myös aivan uskomattomista, miten vakuutusyhtiö voisi niitä erotella.
ulkopuolella on monesti turvallisempaa purjehtia, sillä väyliä pitkin ajavat syväykseltään rajoitettujen alusten lisäksi ne, jotka eivät hallitse väistämissääntöjä tai kartan luku tuottaa vaikeuksia. Esim. kapeissa väylissä laivan väistäminen käy luontevasti ajamalla merimerkkien ”väärältä” puolelta. Miksi siitä pitäisi rangaista, että pyrkii välttämään yhteentörmäyksiä ja helpottamaan muuta liikennettä?
lähtee siitä, että voitto maksimoidaan. Pienellä kassavirralla, eli tyhjästä on paha nyhjästä, ei tulosta tehdä. vakuutusyhtiöiden kampanjat vahinkojen minimoimiseksi ovat yksinkertaisen ihmisen kusetusta, aivan kuin vahinkojen minimointi olisi yhtiölle edullista, uskokoon ken haluaa.
Lisäksi pitäisi perhepurjehtijapellen ajatuksen mukaan myös 9 m väylällä pysyä merkkien välissä, kun Silja tulee vastaan. Siis myös sen matalan kohdalla, joka on siinä 9 m tuntumassa. Sallitun ja liiallisen riskin raja olisi mahdoton määrittää. Eipä toisaalta ollut hänen ensimmäinen pöljä ajatuksensa täällä.
hellitä pipoa, ettei kiristä liikaa. wanna be skiglaajan kommentti
Tuon kirjoituksen jälkeen ei väitteelle "purjehtijat ovat epärehellisiä" enää enempää todisteita tarvitakaan. Jos miina oli tahallaan asetettu, niin taisi asettaja tuntea pappenheimarinsa.
Eikö riittänyt, että munasit itsesi jo edellisillä kommenteillasi. Eskom ja Joakim eivät näytä välittävän, mutta me muut nauramme sinulle jo ihan kippurassa. Opettele lukemaan ja kommentoi vasta sitten, kun olet varmasti ymmärtänyt mitä kirjoitettiin. Minkä alan asiantuntija sinä olet?