Tammikuun lopulla diagnoosiksi vaikea masennus, paniikkihäiriö, vaikea ahdistuneisuus ja unettomuus, sairaslomaa ainakin huhtikuun alkuun. Lääkkeitä hirveä määrä, kalliitakin mokomat, ja terapiaakin pitäisi saada, mutta julkiselle ei täällä mahdollisuuksia aikoihin, pitäisi kuulemma mennä yksityiselle tai jonottaa ainakin vuosi. Kela ystävällisesti ilmoitti etten saa sairaspäivärahaa ennen kuin olen ollut sairaana 55 arkipäivää, koska olen asunut ulkomailla enkä ehtinyt olla työttömänä työnhakijana kuin vajaat kolme kuukautta. Samasta syystä (ja puolison tulojen takia) jäin ilman minimityömarkkinatukeakin. Ja ne puolison tulot nyt eivät Suomen verotuksen jälkeen ole kovin hulppeat.
Onko tosiaan niin että Suomessa, tässä hienossa hyvinvointivaltiossa jossa kaikki ovat tasa-arvoisia onkin ihmisryhmä jolle ei tarvitse perusturvaakaan suoda. Jos ei ole työtä, ei siis saa edes sairastua? Jotenkin pitäisi saada lääkkeet ostettua, syötyä ja lapsen lukiokirjat maksettua, lapsilisäkin loppui sopivasti kun tytär täytti 17. Kelasta ei saa tietoa edes kiskomalla, sivuilta ei saa selkeää kuvaa asioista, ja pykäliä on enemmän kuin laki sallii.
Pitääkö tässä heittäýtyä sosiaalitoimiston asiakkaaksi - tosin eiköhän meidät katsota liian hyvätuloisiksi sielläkin. Ja entäs jos sairastun uudelleen ennen kuin olen ollut työkuntoinen vuoden, sittenkö ei saa enää lainkaan tukea sairauskustannuksiin?
Ja ei, en oleta yhteiskunnan elättävän minua, olen kyllä hakenut työtä ennen sairastumistani aktiivisesti. Tarvitsisin vain hieman helpotusta arkeni sujumiseen jotta kuntoutuisin taas työkuntoiseksi ja pääsisin ehkä työhönkin. En todellakaan halunnut sairastua. Nyt on vain niin toivoton olo, tuntuu että apua ei saa mistään, kukaan ei kuuntele, ja tähän päälle taloudelliset vaikeudetkin.
Onko muita tässä tilanteessa, olisi helpottavaa kuulla miten olette jaksaneet...
Onko tosiaan niin että Suomessa, tässä hienossa hyvinvointivaltiossa jossa kaikki ovat tasa-arvoisia onkin ihmisryhmä jolle ei tarvitse perusturvaakaan suoda. Jos ei ole työtä, ei siis saa edes sairastua? Jotenkin pitäisi saada lääkkeet ostettua, syötyä ja lapsen lukiokirjat maksettua, lapsilisäkin loppui sopivasti kun tytär täytti 17. Kelasta ei saa tietoa edes kiskomalla, sivuilta ei saa selkeää kuvaa asioista, ja pykäliä on enemmän kuin laki sallii.
Pitääkö tässä heittäýtyä sosiaalitoimiston asiakkaaksi - tosin eiköhän meidät katsota liian hyvätuloisiksi sielläkin. Ja entäs jos sairastun uudelleen ennen kuin olen ollut työkuntoinen vuoden, sittenkö ei saa enää lainkaan tukea sairauskustannuksiin?
Ja ei, en oleta yhteiskunnan elättävän minua, olen kyllä hakenut työtä ennen sairastumistani aktiivisesti. Tarvitsisin vain hieman helpotusta arkeni sujumiseen jotta kuntoutuisin taas työkuntoiseksi ja pääsisin ehkä työhönkin. En todellakaan halunnut sairastua. Nyt on vain niin toivoton olo, tuntuu että apua ei saa mistään, kukaan ei kuuntele, ja tähän päälle taloudelliset vaikeudetkin.
Onko muita tässä tilanteessa, olisi helpottavaa kuulla miten olette jaksaneet...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan osaa :( tammikuun alussa myös diagnoosiksi vaikea/vakava masennus.
Jos ei tosissaan ole rahaa maksaa vuokraa ja ostaa ruokaa jne, niin silloin kyllä sossu auttaa. Pakko auttaa, ei ketään voi sillan alle pakottaa.
tuttua tekstiä
itselläni on ollut masennus eri asteisina 97 vuodesta lähtien.välillä ollut jo paljon parempia kausia.
mutta nyt olen ollut sairaslomalla 10kk olkapään leikkauksen takia,joka on nyt sitten pahentanut masennusta.todettiin melkeinpä syvä masennus,lääkkeitä nostettiin hurjasti,ja psykiatri oli sitä mieltä että en ole työkunnossa.itseni mielestä juuri se on mikä minua auttaa enkä todellakaan halua jäädä nyt vielä mielenterveyden takia sairaslomalla.
koska olen usein nähnyt sen että työssä olo on minulle oiva lääke.eikä ainakaan tämmöinen sairasloma.
yhtä kituuttamista koko ajan koska sairaspvraha on niin pieni.sossu ei ole minua missään vaiheessa auttanut,tienaan juuri vielä sen rahan.mutta laskujen jlk ei todellakan jää mihinkään muuhun.nyt kamala stressi että saisin
lääkärit kiinni ja kuntoutuspaperit töihin paluuseen eteenpäin,koska sairasloma loppuu 31.3 ja silloin loppuu oikeus sairaspvrahaakin,jolloin jos sairaslomas jatkuu joudun sairaseläkkeelle ja minun ollessa 24v eläke todella pieni.mutta lääkäri ei soita vaikka lupaa.hermo menee..ja nyt vielä huono olo kun juuri nostanut lääkkeitä.sinin kannattaisi saada psykiatri kirjoittamaan b-lausunto kelaan ja hakea kelakorttiin sitä tunnusta masennuksesta ni saat lääkkeet max.3e