Ja tämä ei ole vitsi...
Minulla on ollut tajunnanhämärtymistuntemuksia jo vuosia, ihan lyhyitä ja varsin lieviä. Toisinaan kohtaukset ovat tuntuneet "miellyttäviltä", pehmeä, lämmin, värisevä olo.
Nyt kohtaukset ovat toisinaan lähes orgastisia, eli naama menee punaiseksi, veri syöksähtää ns. elimiin, tulee kuuma, pulssi nousee. Tavallaan olo on siis miellyttävä, mutta sairauteen yhdistettynä tottakai inhottava. Olo voi kestää tunteja, puistattaa, värisyttää jne.
Onko kellään muulla vastaavaa vai hajoaako pääkoppani nyt vain lopullisesti...?
Minulla on ollut tajunnanhämärtymistuntemuksia jo vuosia, ihan lyhyitä ja varsin lieviä. Toisinaan kohtaukset ovat tuntuneet "miellyttäviltä", pehmeä, lämmin, värisevä olo.
Nyt kohtaukset ovat toisinaan lähes orgastisia, eli naama menee punaiseksi, veri syöksähtää ns. elimiin, tulee kuuma, pulssi nousee. Tavallaan olo on siis miellyttävä, mutta sairauteen yhdistettynä tottakai inhottava. Olo voi kestää tunteja, puistattaa, värisyttää jne.
Onko kellään muulla vastaavaa vai hajoaako pääkoppani nyt vain lopullisesti...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunne itse kohtauksien(tajunnanhämärtymiskohtauksia)aikana on hyvinkin miellyttävä ja rentouttava. Oikeastaan tunne ennen tai jälkeenkään kohtauksen ei ole paha, ne on vain ne sivuoireet jotka epilepsiasta ja lääkkeistä tulee jotka raivostuttaa.
Itselläni on myös poissaolokohtauksien aikana jotenkin... Rauhallinen, ihana... helpottava tunne. Olen täysin siellä omassa yksityisessä maailmassani, turvassa oman pään sisässä. Kukaan ei voi häiritä minua ja kylmä todellisuus on kaukana eikä pysty vahingoittamaan minua. Sitten herään ja... Petyn. Elämä jatkuu. Ihmiset ympärillä katsoo oudosti ja joudun taas selittämään mikä tuli. Huoh.