Naisen uupumus. Yksi puhuttelevimpia tekstejä mitä olen aikoihin lukenut tulee VL Foorumilta, naisen kirjoittama tuokiokuva(ehkä päiväkirjakatkelma):
"Eikö tähän tilanteeseen ole mitään helpostusta, eikö? Onko pakko vaan jaksaa, vaikkei jaksakkaan, onko? En jaksa, en jaksa, en jaaaksaa!
Mitä en jaksa, mitä? Nuita lapsiako, niinkö? Jaksan minä niitä ja ne ovat suunnattoman ihania aarteita, mutta kun en jaksa hoitaa niitä!
Haluan olla rauhassa, kuuletteko?! Älkää kysykö mult mitään! Älkää huutako "äiti"! Pelkään jo tuota sanaakin, se tulee niin vaativana ja se tulee joka suunnalta.
Enkä jaksa mennä perheeni kanssa joka sunnuntai seuroihin. Enkä jaksa osallistua kahvituksiin ja myyjäisiin. Haluan silti uskoa. Antakaa mun uskoa rauhassa, älkääkä epäilkö sitä.
Jos uskoa mitataan toiminnallisuutena ry:n tilaisuuksissa, sitä on hirveän vähän. Vähän sitä on joka tapauksessa, mutta toivon sen riittävän.
En jaksa tehdä edes arkirutiineja; käydä kaupassa, siivota, tehdä ruokaa, käyttää lapsia neuvolassa, käydä vanhempainilloissa jne. Mutta minun pitäisi.
En jaksa. Mitä en jaksa? En jaksa elää! Pliide, antakaa mun olla rauhassa, antakaa mun nukkua, älkää häiritkö mua!
Ota taivaan Isä minut pois jo täältä. En jaksa hoitaa nuita lapsia, jotka miulle annoit ja joita rakastan täydestä sydämestäni. Taivaan Isä, anna minulle anteeksi nämä kamalat ajatukseni!
Eikö ole olemassa mitään porsaanreikää, eikö???"
"Eikö tähän tilanteeseen ole mitään helpostusta, eikö? Onko pakko vaan jaksaa, vaikkei jaksakkaan, onko? En jaksa, en jaksa, en jaaaksaa!
Mitä en jaksa, mitä? Nuita lapsiako, niinkö? Jaksan minä niitä ja ne ovat suunnattoman ihania aarteita, mutta kun en jaksa hoitaa niitä!
Haluan olla rauhassa, kuuletteko?! Älkää kysykö mult mitään! Älkää huutako "äiti"! Pelkään jo tuota sanaakin, se tulee niin vaativana ja se tulee joka suunnalta.
Enkä jaksa mennä perheeni kanssa joka sunnuntai seuroihin. Enkä jaksa osallistua kahvituksiin ja myyjäisiin. Haluan silti uskoa. Antakaa mun uskoa rauhassa, älkääkä epäilkö sitä.
Jos uskoa mitataan toiminnallisuutena ry:n tilaisuuksissa, sitä on hirveän vähän. Vähän sitä on joka tapauksessa, mutta toivon sen riittävän.
En jaksa tehdä edes arkirutiineja; käydä kaupassa, siivota, tehdä ruokaa, käyttää lapsia neuvolassa, käydä vanhempainilloissa jne. Mutta minun pitäisi.
En jaksa. Mitä en jaksa? En jaksa elää! Pliide, antakaa mun olla rauhassa, antakaa mun nukkua, älkää häiritkö mua!
Ota taivaan Isä minut pois jo täältä. En jaksa hoitaa nuita lapsia, jotka miulle annoit ja joita rakastan täydestä sydämestäni. Taivaan Isä, anna minulle anteeksi nämä kamalat ajatukseni!
Eikö ole olemassa mitään porsaanreikää, eikö???"
Vastaukset 18
Vanhimmat
kirjoitus, tuon voisi hyvin julkaista myös PM:ssä.
Ai niin.. hauskuus voi olla vaarallista.
Tämähän on totuus tuhansissa suomalaisissa kodeissa tälläkin hetkellä.
naurattaa tää meidän elämä tällä planeetalla ja kun joskus oikin kunnolla naurattaa niin saa tuntea että voi kun tää on hauskaa tää elämä. Ennenkaikkea on ihmeellistä että niillä meidän "vaikeuksillakin" on lopulta hyvä lopputulos.
ja minulla kun ei ole yhtään lasta. Minulla on työ. Minulla on menestyvä yritys. Jumala on minua Siunannut.( mieheltä ja perheeltä varjellut)
Perheen äitejä Jumala on Siunannut ja tältä kaamealta yritysmaailman mylläkältä varjellut.En jaksa enää olla jatkuvasti puhelimessa. Tarkastaa-, ja maksaa laskuja. Laskea palkkoja. Joka on muuten tehtävä taas huomenna aamulla kello kymmeneen mennessä, enkä ole ehtinyt vielä edes aloittaa. En jaksa avata sormet verillä kirjekuoria, lukea e-maileja, ottaa tilauksia vastaan ja vaikka mitä. Tekisi mieli edes pyhäksi laittaa puhelin kiinni, mutta se ei käy. Se vaan ei käy. Ja silloinkin, ennenkaikkea silloin asiakkaat soittavat.
Jospa saisi olla edes yhden päivän suurperheen äiti. Olla vastuussa omista lapsista. Iloita heistä. Leipoa. Siivota. Silittää.
Ei se käy. Koskaan enään en ehdi olemaan normaali. Pakko palkata apulainen, asunnon (Huom. asunnon en sano tätä koskaan kodiksi)hoitoon. Siivoukseen ja muuhun. Jospa saisi...
En jaksa. En vaan jaksa.
Mutta jostain syvältä nousee mieleen kilpailevan yrittäjän (ei VL.n) HS.stä leikkaama artikkeli jonka hän minulle taannoin esitti:
Siinä toimittaja vetosi raamattuun, en vaan muista sitä raamatun kohtaa, mutta siinä oli ajatus: "Jos tämä on Jumalasta kukaan ei voi sitä estää, mutta jos tämä on ihmisestä se tyhjiin raukeaa."
Sitä se minunkin elämässäni on. Tämä on Jumalan minulle antamaa siunausta.
suosittu nykyajan "virsi"
mistä todella pidätte - edes välillä. Siitä saa voimaa. Jollekin se on jotain kaunista, harrastus tai ihan mitä vaan, joka vielä kiinnostaa. Jos vain kiinnostaa nukkua, masennus on pahasti päällä.
Niin ei kai se masennusta ole, jos on paljon töitä. Eilen illalla puolenyön jälkeen nukkumaan. Tänä aamusti kymmenen yli kuusi ensimmäinen työntekijä soitti ja tarkisti tämänpäiväisen ohjelman. Nyt olen jo laskenut ja maksanut palkat, ajanut pari tietokoneajoa, kirjoitan tänne ja pyrin olemaan klo:8.00 työssä. Olen itse soittanut jo kaksi puhelua, niille kahdelle muulle työntekijälle. Viimeistään puolikymmeneksi pitäisi ehtiä iäkkään äitini luona käymään, katsomassa aamutoimet, aamulääkkeet, tämänpäivän asiointitarpeet,(kaupat, apteekit ym.. tilaamassa lääkäri- ja laboratorioajat hänelle.) JNE... Tuskin tänäiltana ehdin nettiin kirjoittelemaan. Huominen päivä on myös työpäivä, ainakin 17.30 asti ja siitä eteenpäin jatkaa yksi työtekijä. Sunnutai-iltana klo; 17.00 aloittaa uusi juuri regrytoitu työtekijä yövuorolla. Hänet pitää sitä ennen perehdyttää. Seuroihin sunnuntaina menen jos Jumala suo.
En mä omasta mielestäni ole masentunut. Mutta kun joku kirjoittaa ettei jaksa, niin voin vastata etten minäkään aina tunnu jaksavan, vaikka kuinka ajattelisi nyt että ; ensi viikko on helpompaa.
Se vaan on tätä MINUN OSAANI. Vanhapiika. Joka saa vain olla. Tai taitaa olla sitä elämää parhaimmillaan. "Työtä ja tuskaa."
Itseasiassa voin sanoa että ärsyttää kun puhelin soi ja se soi minulla jatkuvasti. 99% on työasioita.
Teeppä nyt sitten tässä jotain mistä TODELLA pitää !!!
viestissä ollut hauskuus kaukana ja asiat jo aika pahalla mallilla. Mutta teitä tyhjäpäitä, jotka ovat aivonsa tyhjentäneet SRK:n alttarille, vaan näyttää riittävän!
Olet omassa rakentamassasi oravanpyörässäsi ja jaksat siinä niin kauan kunnes huomaat, että kaikki on turhaa. Oma kunto voi pettää, talous romahtaa tai jotain yllättävää kuitenkin ilmaantuu. Jumala pysäyttää ihmisen silloin, kun on mennyt överiksi.
Mikään kun ei saisi muodostua merkittävämmäksi kuin sisäinen uskon elämä, siinä kun olisi tarvis kasvaa ja kehittyä taivasta varten. Maallinnen kunnia ja menestys katoaa, ruoste raiskaa ja tuholaiset syövät aherruksemme tuloksen. Vaikka taloudellisesti näyttäisi menevän lujaa ja hyvin, sielu kärsii.
Ihmisen pitääkin asettaa elämänsä arvot siihen järjestykseen, että balanssi säilyy. Arvonasetanta kyllä onnistuu vaivattomasti sen jälkeen, kun koko palikkapino on rojahtanut, mutta se on kivulloisempi tie.
Sinuna delegoisin hieman töitäni ja keskittyisin vanhuksen hoitoon, koska hän ei kauaa ole luonasi ja menetettyä aikaa et takaisin saa. Jos olisit elänyt aviosuhteessa, osaisit ehkä luonnostaan ottaa aina huomioon myös muut ihmiset ja heidän yksilölliset tarpeensa. Ihmisenä siis kehittyisit enemmän auttamalla vanhustasi kuin elotonta firmaasi - toki työntekijöidenkin hyvinvointi on tärkeää. Rahaa tulee siinä sivussa, jos on tarpeen.
Ilkeästi sanottu?
mutta totta monen osalta. Sinä olet siinä tilassa nyt.
Yksi sananlasku sanoo: "On niin kiire soutaa, ettei ole aikaa käynnistää perämoottoria".
Olet siinä tilanteessa. Pysähdy ja mieti, mitä se voisi sinun kohdallasi tarkoittaa.
"ylitse pursuavaa"
On hyviä vastauksia. Mä luulen että jokainen Suomalainen nainen sais aikaan omasta elämästään samanlaisia kirjoituksia kuin minäkin.
Innoittajana kirjoittamaan oli se kun olen silloin tällöin lukenut näitä nettipalstoja niin tuntuu siltä että perheenäidit, yleesä kaikkialla, pitävät itseään ylirasittuneina ja "tuli uupumisen hetki" uupuneina, kuin pakosta.
Jokaisella on kuitenkin se oma elämä jossa Jumala on "asumisen ajat ja rajat säätänyt". Kaikilla on yhtä vaikeaa tai helppoa, tai onnellista tai onnetonta, se on subjektiivista. Ainut mitä Jumala tahtoo on se että ihminen, minä ja sinä, elämme Jumalan tahdon mukaan.
Saamme tietenkin kertoa jos tuntuu pahalta oma osa, mutta todellisuudessa, silläkin jolle kerromme huolemme, on oma ristinsä. Vaikka ulkopuolisesta näyttää että joku pääsee helpommalla.
Sitä tässä yritin todista.
Mä tiedän että moni (lainausmerkeissä) kadehtii minua. Se kadehtiminen menee kyllä ihan hukkaan, sillä oikeasti mun päivittäinen elämäni on vaan yhtä: ### hmmm.. sekamelskaa!!!!!
"Keskity vanhuksen hoitoon." Aivan. Minä, kiireisin.
Missäs ne kuusi muuta sisarusta on joilla on perheet ja äiti on heidänkin äitinsä. Ei vaan käy vaikka eivät kaukanakaan asu, ja heillä kun olisi useampiakin kävijöitä perhettä kohden.
Kaikella rakkaudella heitä kohtaan. En itse ole yhtään heitä parempi, mutta
neljäskäsky, se annettiin ja on myös tarkoitettu meille aikuisille. Meidän tulee huolehtia meidän vanhemmistamme heidän vanhuudessaan.
tuon puhuttelevan tekstin.
Se kuvaa sitä arkipäivää, joka on piilossa. Se on niin rehellinen, ilman mitään kaunisteluja. Se ihan viiltää sielun sopukoita myöten.
Se kuvaa masennusta. Aivan niin. Pelkkää masennusta.
Mikähän on masennuksen syy? Sekin tulee ilmi tuossa kirjoituksessa. Aivan liian suuri työmäärä äidille, joka ei koskaan saa levätä. 24/7 aina valmiina. Liian suuret vaatimukset. Kuitenkin hän rakastaa lapsiaan. Siinä suuri ristiriita, jota hän ei ole kyennyt ahtaitten vl-normien takia ratkaisemaan.
Mahdoton yhtälö.
Tuo äiti tietää, ettei hänen tilanteeseensa ole tulossa apua miltään suunnalta. Hän on umpikujassa ehkäisykiellon takia, koska se on yhdistetty hänen jumalanlapseuteensa. Hän ei voi periä vl-uskon mukaan taivasta, jos hän ehkäisee. Hän haluaa kuitenkin olla taivasmatkalla. Siksi hän haluaa vain olla rauhassa. Ehkä hän haluaisi myös kuolla, muta sitä hän ei uskalla sanoa ääneen.
Me muut voimme vain rukoilla hänen puolestaan, että hänen silmänsä aukenisivat ymmärtämään sen, että Jeesus on rakkaus, Hän on rakastanut meitä kaikkia, myös tuota masentunutta äitiä. Jeesus ei laske ihmisten harteille suurempaa taakkaa, kuin mitä he jaksavat kansaa, mutta fariseukset (lue: SRK) sen tekee, eikä nosta sormeaankaan sitä helpottaakseen. Tuon äidin pitäisi uskaltaa siirtyä ihmisuskosta ja fariseusten sääntöjen alta vapaan Jumalan lapsen sisareksi ja Jeesukseen uskovaiseksi.
Käytännön asioissa hänen pitäisi ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja myös maallisiin lääkäreihin apua saadakseen.
käytännössä?
Häivy ja etsi Jeesus Herraksesi, niin kaikki sinulle annetaan.
Pian unohtuu tuo kekstysleiri, emme.
Rauhaa
Oliko keskitysleirillä juutalaisia?
Vai mitä tarkoitat keskitysleirillä?
Se oli aikoinaan vakava asia.
Ei perheenäidin osa, pahimmassakaan tapauksessa voi vastata keskitysleiriä.
Joten. ?
hauska
Kirjoitus on tavattoman puhutteleva ja herättää myötätuntoa. Toivon sinulle, tuntematon kirjoittaja, että saisit rohkaisua ja voimia läheisiltäsi, että saat voimat löytää kestävän ratkaisun niin että uupumuksesi ei etenisi pahemmaksi, kohtalokkaaksi itsellesi ja lapsillenne. Tarvitset kai perustavanlaatuista muutosta elämäntilanteeseen, käytännön apua, jotta sinä saat levätä tarpeeksi, jotta voimasi palautuvat...Paljon myötätuntoa täältä...