Näyttää siltä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto on täysin kuutamolla turvatakuuasiassa.
Minusta se ei ole mikään takuu, jos avun antaminen on jokaisen maan omassa harkinnassa.
Onko Matti Vanhanenkin sossujen kanssa samassa kelkassa?
Kyllä nyt saa tämä pelleily riittää - vaaleja on tulossa jatkossakin.
Minusta se ei ole mikään takuu, jos avun antaminen on jokaisen maan omassa harkinnassa.
Onko Matti Vanhanenkin sossujen kanssa samassa kelkassa?
Kyllä nyt saa tämä pelleily riittää - vaaleja on tulossa jatkossakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, mitä hyötyä kenellekään on näin löysistä sitoumista. Suomen pitää vaatia sellaiset takuut että pyydettäessä muiden maiden on annettava apua.
Tottakai vastavuoroisesti.
Jos esimerkiksi Suomi joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja pyytää apua Ruotsilta, niin sieltä pitää tulla apua. Samaten jos ruotsalaiset tarvitsevat apua niin silloin myös suomipoika on apuaan antamassa.
Vielä lauantaina Itälä vaati Suomen hallitusta hyväksymään Italian esityksen, jonka mukaan itse kullakin EU-maalla olisi oikeus lähteä PYYTÄMÄTTÄ auttamaan jotain toista EU-maata, jonka tämä katsoo olevan avun tarpeessa.
Meillä suomalaisilla on YYA-neuvottelujen ajalta kokemusta siitä, että sopimuskumppanimme Neuvostoliitto tarjosi sanamuotoa, jonka mukaan yksipuolinen avuntarpeen toteaminen riittää avun perusteeksi. Suomalaiset pysyivät tuolloin lujana nimenomaan siinä, että lopulliseksi sanamuodoksi tuli maininta molemminpuolisesta ja yhteisestä avuntarpeen toteamisesta ja autettavan osapuolen pyytämästä avusta.
Suomella on siis kokemusta siitä, että juridinen sanamuoto on hiottava huolellisesti, eikä olla höynäytettävä. Italian tarkoitus oli varmaankin hyvä, mutta sillä ei ole samanlaisia kokemuksia kuin meillä.
Itälänkin tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta hän ei vain hätäillessään huomannut vaaraa, vaikka juristi onkin. Tosin nyt tietenkin häpeää ja yrittää selitellä tarkoittaneensa toista, mitä todistettavasti adventinaattona puhui.
Kumman vähän on kiinnitetty huomiota Italian turvatakuuesityksen ja sitä myötäilleitten maiden tietynlaiseen pyyteettömyyteen. Eihän nykyisillä EU-mailla ole potentiaalisia vihollisia naapureinaan. Ainoa poikkeus on Suomi. Ensi vuonna, kun Viro, Latvia ja Liettua liittyvät EU:n, tilanne muuttuu. Suomen poliitikkojen pitäisi nyt vihdoin kertoa kansallekin, mistä homma on kiinni. Pelätäänkö, että Venäjä ärsyyntyy, jos Suomella on liian hyvät turvatakuut vai sitä, että joutuisimme mahdollisesti Baltian maita puolustamaan?
Suomi on kertakaikkiaan juuttunut vanhojen traumojensa vangiksi. Pahoin pelkään, ettei nykyisen ulkopolitiikan kärkiporukasta (Halonen, Tuomioja, Vanhanen) ole tämän noidankehän murtajaksi.