Jyväskylä ilmoittaa säästävänsä huomattavat summat rahaa sillä, että KAIKKI KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÄT vaihtavat lomarahansa 2 viikon ylimääräiseen vapaaseen.
Tämä ei ole lomautus vaan joustoa, jolla huonossa taloustilanteessa saadaan säästöjä - KETÄÄN LOMAUTTAMATTA tai IRTISANOMATTA.
Jämsäläisenä veronmaksajana odotan, että tämä vaihtoehto käytetään myös meillä täysimääräisenä ja koskien kaikkia kaupungin työntekijöitä. Säästö on Jämsänkin työntekijämääräällä huomattava.
Ottakaa mallia maakunnan pääkaupungista, joka ryhtyy säästötoimiin kun on tarvis eikä vitkuttele ja odottele valtiota apuun.
Tämä ei ole lomautus vaan joustoa, jolla huonossa taloustilanteessa saadaan säästöjä - KETÄÄN LOMAUTTAMATTA tai IRTISANOMATTA.
Jämsäläisenä veronmaksajana odotan, että tämä vaihtoehto käytetään myös meillä täysimääräisenä ja koskien kaikkia kaupungin työntekijöitä. Säästö on Jämsänkin työntekijämääräällä huomattava.
Ottakaa mallia maakunnan pääkaupungista, joka ryhtyy säästötoimiin kun on tarvis eikä vitkuttele ja odottele valtiota apuun.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Tämä on muuten ihan arkipäivää monessa yrityksessä ja suhdanteiden mukaan sitä käytetään. Saman jouston pitäisi koskea myös virkamiehiä.
"Tämä on muuten ihan arkipäivää monessa yrityksessä ja suhdanteiden mukaan sitä käytetään. Saman jouston pitäisi koskea myös virkamiehiä."
Yritys voi tarvittaessa pistää ovet kiinni, kun väki lomailee, mutta voiko sairaala, terveyskeskukset tai vanhainkodit tehdä niin?
Kaikki muut putiikit voi viikoksi sulkea. Jämsek, JamIT ja koko kaupungintalo vaan hiihtelemään Pykälään.
Tarvitsevat happea enemmän kuin rahaa!!!
Oletko ihan varma. Jamit vastaa koko kaupungin tietoliikenteestä. Entä jos koneet kaatuu, ja miehet on hiihtelemässä?
Toisekseen Jämsekistä ja Jamitista ei vielä monta lomailijaa kerry.
Palolaitoskin kiinni pariksi viikoksi?
Jee.
Tuota tuota. Kaupungin työntekijät on kyllä tehneet tuota lomarahojen vaihtamista vapaiksi ihan vapaaehtoisesti menneinä vuosina. Syntyikö säästöä, missä näkyy?
Pakottaa ei ketään voi. Kysyisin, mitä muut kaupungin asukkaat, esim. nämä tänne kirjoittajat, aikovat tehdä kaupungin varoja säästääkseen? Siis mitä he aikovat tehdä ihan itseään koskien, muuta kuin esittävät tänne vaatimuksia kaupungin työntekijöiden irtisanomisista ja lomauttamisista? Aikovatko lahjoittaa viikon tai parin osuuden palkastaan kaupungille, vai mitä?
Sehän se hieno ele olisi, osoittaisi todellista yhteisvastuullisuutta!
Itse olen sitämieltä että Jämsästä puuttuu singaali jota ei korkeassa asemassa olevat virkamiehet osaa tai halua antaa,pitää säästää,kun pitää säästää niin ainut joka voi antaa esimerkkiä on johtavassa asemassa olevat virkamiehet,luopuvat jostain mitä hyvänä aikana ovat saaneet itselleen,ei Jämsä mihinkään katastrofiin joudu jos edes yksi virkamies ottaa lomautuksen tai vaikka virkavapaata,koska on pitkiä sairaslomia ja vuorotteluvapaita ja silti hommat pyörii.
Joskus asiat perustuu vapaaehtoisuuteen,toiveeseen että työpaikka säästyy jos kerran joustaa,joskus asiat eivät perustu mihinkään halutaan vain saada työtekijämäärät pieneksi vaikka tiedetään että työmäärä pysyy samana.
Itse olen ottnut lomarahoja vapaana ja olen saanut käydä töissä,olen lahjoittanut parin viikon palkan työnantajalleni, mutta voisitko sinä lahjoittaa ensi kesänä parin viikon palkan töynantajalleni että saan pitää työpaikkani,kaupungin työntekijöilläkin on työnantaja,me jotka maksamme veroa suur Jämsään ja toivon että olisi edes ajatus että säästetään niinkuin Jyväskylässä.
Ei tuo lomarahan muunto vapaaksi ole huono ajatus. Terveydenhuolto, hammashoito, vanhustenhoito,koulut ja palokunta pitäisi kuitenkin unohtaa tästä. Palolaitos käsittääkseni toimii suureltaosin jo vapaaehtoisvoimin. Jotainhan meidänkin pienenevien tulojen kanssa pitää kuntana tehdä.
Kuntalaisena luulen osani tekevän pian nousevan kunnallisveron kanssa, joten emmeköhän kaikki osallistu talkoisiin? Tottakai on ikävää joutua säästötalkoisiin, mutta jotta säilyisimme itse kuntamme asioista määräävinä kuntalaisina on parempi tehdä ajoissa asialle kaikki voitava ennenkuin valtio ottaa meidät ohjaukseensa.
Kuntalaisena voin koettaa säästää menemättä vaikkapa terveydenhuollon asiakkaaksi muutoin kuin oikeasti pakottavassa tilanteessa tai olla valittamatta aurauksesta tai huonosti hoidetuista laduista jne...
Hyvä kun terveydenhuollossa,kotihoidossa yms. yleensa jollain ilveellä saa lomittajia,miten sitten kun ylimääräistä vapaata! Ajatuksena se olisi minunkin mielestäni mainio.
"ei Jämsä mihinkään katastrofiin joudu jos edes yksi virkamies ottaa lomautuksen tai vaikka virkavapaata,koska on pitkiä sairaslomia ja vuorotteluvapaita ja silti hommat pyörii."
Silläkö kaupungin talous saadaan kuntoon, että yksi virkamies pitää pari viikkoa palkatonta vapaata? Juuri tämmöistä se siltarumpupolitikointi on kun ei ymmärretä isoja asioita.
Jaa näpertelyä? Jyväskylässä säästö on miljoonaluokkaa, siitä voit laskea, miten paljon "näpertely" tekee Jämsän 1800 virkamiehen kohdalla.
Ihan tosi, koska firmatkin voi lomauttaa, niin voi kuntakin.
Toki voi, ja lehmäkin voi lentää.
..mutta onko siinä järkeä?
Mitkä olivat Jämsän säästöt edellsestä lomautuskierroksesta muutama vuosi sitten?
Taisi jäädä säästöt saamatta ja lisäksi kaupunki menetti hyvän maineessa ja tiettävästi työllisämistukien menetykset ym. kaiken lisäksi
Se on pikkuisen eri asia laittaa ns. lappuluukulle esim. kännykkäfirmassa kuin peruspalveluja tuttavassa kunnassa.
Kunnan palveluista suurin osa on lakisääteisiä ja joihin kunnalla on järjestämisvelvollisuus. Osassa palvelua on kaiken lisäksi määräajat esim. sos.toimessa ja terveydenhuollossa.
Toinen juttu on sitten se, missä laajuudessa mitäkin palvelua pidetään yllä. Parempi olisi laittaa palvelut kerralla sille tasolle kuin on vara, eikä hakea pikasäästöjä (jotka eivät aina tuo kokonaisuudessa sitä säästöä kuin halutaan) lomautuksilla. Palvelut, joita ei ole pakko järjestää - - ne voisi ajaa alas ensimmäisenä jos rahaa ei ole.
Outoa ajattelua, kuntalainenhan se on kunnan työntekijäkin.
Osallistuu yhtälailla kaikkien kuntalaisten kanssa verojen maksuun ja veronkorotuksiin.
Ja lisäbonuksen pitäisi vielä säästää palkastaankin ja antaa ansaitut lomarahansakin pois.
Ei ymmärrä kaikkien ajatuksenjuoksua.
Miten olisi, jos luottamushenkilötkin osallistuisivat säästämiseen tuhlaamisen sijasta.
Sen sijaan että vääntävät turhista asioista tuntitolkulla kokouksissa istumalla.
He saavat palkkansa lisäksi vielä palkkiotkin, litkivät kuntalaisten maksamat kahveet ja
kulkevat kokouksiin kuntalaisten maksamilla "bensakuluilla".
Niistä on varaa vähän leikatakin, ne ei heiluta kenenkään toimeentuloa.
Joten emmeköhän todellakin kaikki osallistuta talkoisiin, ei vain kunnan työntekijät ja hekin tuplasti.
Muistakaapa tämä politikot kun teette päätöksiä lomautuksista tai lomarahojen ottamisesta.
Miten Jämsällä on vara pitää yllä kahta lautakuntaa sosiaali- ja terveyspuolella? Ja maksaa kaksille päättäjile kokouksissa istumisesta? Tilaajaa ja tuottajaa ei kannata leikkiä täällä ilvesrajalla jossa ei kilpailua ole
ja kilpailijoita ei varmasti tule. Enemmän se juna täältä pois vie. Katsokaa Tampereelle kaksi vuotta ovat yrittäneet ja todenneet että ei tuo säästöjä ja työlästä on leikkiä kun odotettuja tuloksia ei ole tullutkaan. Hyvin voisi säästää lomauttamalla nämä tilaajat ja antamalla tuottajan tuottaa peruspalvelut niitä tarvitse
ville.
kaikkea kokeilla. Kukahan viisas se tämän tilaaja-tuottaja idean on tänne buukannut. Ei kun lisää byrokratiaa.Ja säästää pitäis.
..mutta sillä olisi suuri merkitys, kuka sen veisi poís saman tien. Ajan ja rahan hukaa. Voisi kutsua byrokraattien Patajoen ruoppaukseksi. Kaikkea uskotaa, mikä konsultit esittää ja kuvitellaan sen tuovan manetta ja rikkautta. Sanokaa minun sanoneen, että ei viittä vuotta kestä tämä tilaaja-tuottaja pelleily. Eikä ainakaan kaupungin talous.
Lasketko tuohon ollenkaan sijaisuuksista tulevia kuluja mukaan? Voi käydä niin, että tulos on lähempänä plusmiinusnollaa kuin säästöä.
Kaupungilla on valtavasti enemmän työntekijöitä kuin väestöpohja edellyttäisi. Siihen ei mitään sijaisjärjestelyjä tarvita, paitsi korkeintaan terveydenhuollossa.
Joku kaavoitus tai tekniset palvelut jaksaa kyllä odottaa 2 viikkoa jos ko. viranhaltija juuri silloin sattuvat lomailemaan. Samoin on pääosan kaupungin toiminojen laita.
Jos se onnistuu Helsingissä, Jyväskylässä ja ties monessako kunnassa, SE ONNISTUU MYÖS JÄMSÄSSÄ.
"Kaupungilla on valtavasti enemmän työntekijöitä kuin väestöpohja edellyttäisi."
Kaupungilla on valtavasti enemmän palveluita kuin väestöpohja edellyttäisi. Ja ne on nimenomaan näitä sosiaalipuolen palveluita. Jämsän väestöpohjalla varustettu kaupunki ei edellytä neljää terveyskeskusta, lukemattomia, jos jonkillaisia vanhustentaloja, ei erityishoitoja antavaa sairaalaa eikä lukuisia kyläkouluja. Ennen kuin liiat palvelut on karsittu, mitään "ylimääräistä" työvoimaa ei ole.
Ei sitä väkeä ole pilvin pimein lomautettavissa jostakin "kaavoituksesta" tai rakennustoimistosta.
Kun tämä on coitus tapahtunut Kuoreveden ja Länkipohjan kanssa ja irtisanomisia ei ole sallittu luulisi tekijöitä olevan riittävästi ja lomautuksista ei aiheuttuisi hallaa kuntalaisille, mutta kuten jo aiemmin mainitsin nuo tietyt alat tulee jättää rauhaan. Ihmetyttää ajatus siitä ettei meidän tarvitstsi millään tavalla olla huolissamme kuntamme taloudellisesta tilanteesta tai tehdä mitään uudistuksia tullaksemme toimeen. Jos katsomme lukuja tulojen ja menojen suhteen on pakko huomata tilanteen olevan huolestuttava ja meidän on PAKKO jotain tehdä. Ellemme tee asialle itse voitavaa tekee joku muu sen puolestamme, ja silloin on turha koettaa asettaa "kapuloita rattaisiin" ja luulla kaiken menevän niin kuin ennenkin. Kuntalaisina meidän tulisi herätä ja tehdä yhdessä jotain jotta säilyttäisimme itsemäärämisoikeutemme ja voimme jatkossa vaikutta suuntaan johon haluamme jatkossa kuntamme menevän. Julkisuudessa olemme huonossa huudossa riitojemme kanssa ja toivonkin esimerkiksi kunnan ja Ojalan saavan neuvotteluyhteyden kuntoon ja asiat "oikealle tolalle" Ettei julkikuvamme enempää ryvettyisi.
Koettakaa hyvät ihmiset ymmärtää että yhdessä tällä on elettävä ja toimeen tultava ja vaikka olemmekin asioista erimieltä on yhteinen sävel löydyttävä tai olemme pian kusessa ja joku muu tulee ja laittaa meidät ojennuksen, ja ainakaan minä en sitä haluaisi!
"Kun tämä on coitus tapahtunut Kuoreveden ja Länkipohjan kanssa ja irtisanomisia ei ole sallittu luulisi tekijöitä olevan riittävästi ja lomautuksista ei aiheuttuisi hallaa kuntalaisille,"
Jokaisessa kunnassa on ollut omat terveyskeskuksensa ja vanhainkotinsa ym. palvelut. Kaikki ne ovat edelleen toiminnassa. Kaikki tiet, puistot ym. ovat kaikissa kunnissa edelleen huollettavina jne. Mistä sitä löysää työvoimaa olisi niin valtavasti muka tullut?
"toivonkin esimerkiksi kunnan ja Ojalan saavan neuvotteluyhteyden kuntoon ja asiat "oikealle tolalle" Ettei julkikuvamme enempää ryvettyisi."
Tämä se on toinen harha joka elää sitkeäasti. Mistä kaupungin pitäisi ryhtyä neuvottelemaan. Eihän niissä asioissa muuta neuvoteltavaa ole kuin se, että Ojala lopettaisi kiusanteon valituksillaan. Tosin sekin tie taitaa olla jo muutenkin päätepisteessään.
Vai pitäisikö kaupungin neuvotella siitä, ettei se päästä mitään yrityksiä mailleen Himokselle muuten kuin Ojalan luvalla? Vähän oudolta semmoinenkin "sopiminen" tuntuisi.
Miten voit väittää, että vanhustentaloja tai hoitopaikkoja voisi lopettaa. Vai niin, että on liikaa!!?? Hoitopaikkaa jonottelee valtava määrä dementikkoja ja huonosti pärjääviä vanhuksia kodeissa omaisen hoitamana. Omainen saattaa olla myös vanha jo, kohta itsekin hoitoa vailla. Miten voi olla typeriä ihmisten mielipiteet, jokainen on hoidon tarpeessa jossain vaiheessa elämänsä aikana. Kurjaa jos juuri silloin se hoitopaikka on lopetettu.
Kuinka sitten voitte väittää, että jossakin on paljon turhaa väkeä, joka pitäisi kiireesti irtisanoa tai lomauttaa.
käytännössä mahdotonta, koska likimain 80% menoista johtuu henkilöstöstä.
Halpaa ja halpaa....ja kenen selkänahasta HÄ!
Lomarahan vapaaseen vaihtamisen vaikutukset:
- vähentää työntekijän vuosiansioita noin 5%
- tämä vähennys vaikuttaa mm. eläkeansioihin ja järjestelyvarojen perusteena olevaan palkkasummaan
- sijaisia ei palkata ja tämä lisää työssä olevien kuormitusta entisestään.
- lomarahavapaita sijoitellessa työnantajalla säilyy edelleen määräysvalta (direktio-oikeus) loman ajankohtaa päätettäessä.
- näkyy myös kaupungin tilinpäätöksessä vähentyneinä henkilötyövuosina
- kouluissa ja hoiva- alalla henkilökuntavaje johtaisi kohtuuttomaan riskinottoon ja olisi vaaraksi asiakkaille.
- Kta:n muutokset
Kivan listan teit siitä, miten maailmanloppu tulee jos lomarahat vaihdetaan 2 viikon vapaaseen.
Tosiasioita kuitenkin on yhtä pitkä lista:
- Jämsässä ON huomattavasti enemmän työntekijöitä tuottamassa terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluita kuin muissa kunnissa väestömäärään nähden.
- 2 viikon lomailu ei aiheuta Jämsässä yhtä suuria ongelmia kuin vaikkapa Jyväskylässä.
- Jämsällä EI ole varaa pitää yllä muuta maata parempia palveluita
- Vaikeina aikoina JOUDUTAAN tinkimään kaikesta
Millä sinä maksaisit jämsäläisten muuta maata paremmat palvelut kun verotulot romahtavat ja velkaantuminen on ollut jyrkkää jo vuosia?
Jyväskylässä harkitaan nyt kolmen terveyskeskuksen sulkemista
- Säynätsalo (etäisyyttä Kyllöön 17 km, asukkaita n. 5000)
- Kuokkala (etäisyyttä Kyllöön n. 5 km, asukkaita 15 000)
- Huhtasuo (etäisyyttä Kyllöön n. 9 km, asukkaita 15 000)
Nuo lääkkeet on pian Jämsälläkin edessä ellei mitään tehdä. Ja edessä ovat, vaikka kaikki mahdollinen tehtäisiinkin.
Huomiona vielä, että Jyväskylän talous on Jämsään verrattuna selvästi paremmassa kunnossa vaikeuksista huolimatta.
MISSÄÄN Suomessa ei pystytä järjestämään täydellisiä terveys- tai sosiaalipalveluita, joissa koskaan ei ole kiirettä, kenekään ei tarvitse jonottaa ja kaikki pääsevät kotioveltaan taksilla suoraan lääkärille, josta on kävelymatka kotiin.
Täällä ei tunnu ihmisille millään avautuvan se, että rahaa ei ole ja tinkimään joudumme. Kunnallisten palveluiden suunta Jämsässä on selvä - se on alaspäin.
Samoin haluan muistuttaa, että Jyväskylässä ja sen lähialueella on huomattavasti tiuhemmin bussivuoroja paikasta toiseen kuin Jämsän seudulla. Esimerkiksi lakkautuslistalla olevan Länkipohjan terveysaseman asiakkaat alkavat suunnitelmien mukaan käyttää Kuoreveden terveysasemaa, jonne liikennöi bussi kahdesti virka-aikana. Jämsä - Jämsänkoski välillä busseja menee tiuhemmin mutta jo Koskenpäältä on vaikeampi päästä Jämsään.
Vanhusten liikkumiselle julkinen liikenne on tärkeää ja tällaisille autottomille.
Tämä nyt siis vähän ohi lomautusasian.
" Esimerkiksi lakkautuslistalla olevan Länkipohjan terveysaseman asiakkaat alkavat suunnitelmien mukaan käyttää Kuoreveden terveysasemaa, jonne liikennöi bussi kahdesti virka-aikana."
Se on ikävä tosiasia, että pienten syrjäkylien, jollainen Länkipohjakin on, asukkailla ei ole missään yhtä hyviä joukkoliikennepalveluita käytössään kuin isoissa kaupungeissa kuten Jyväskylässä.
Pikku kylillä ei myöskään pystytä pitämään yllä omia terveyskeskuksia missään päin Suomea. Ei siis Jämsässäkään. Se on ikävää, itsekin toivoisin että pystyttäisiin, mutta rahaa ei ole.
Kun bussit ei kulje jää vaihtoehdoksi liikkumiselle oma auto, omaisen apu ja taksi. Niin se menee, turhahan sitä on kaunistella. Mutta ei sekään ole aina järkevää, muutaman eläkeläisen takia joka kylässä olisi oma terveyskeskuksensa. Jos näin toimittaisiin, ei rahaa riittäisi enää esimerkiksi kouluihin, kirjastoihin tai vanhainkoteihin.
Julkista rahaa on vähän ja se vain vähenee. On tehtävä valintoja mistä voidaan ja mistä ei voida tinkiä. Jostain on kuitenkin otettava.
Niinpä, alaspäin menee kyllä terveydenhoidon korkea tasokin. Jos aletaan tinkimään terveydenhuollon toiminnasta, niin siitä ne vasta kulut kasvaa. Sairaudet lisääntyy, kun kansalaisten hoitoonpääsy vaikeutuu. Pitääkö aina nousta perse edeltä puuhun, ennenkuin huomaa, että olisi helpompikin konsti. Aletaan lopettelemaan mieluummin ns. johtajien pestejä, niitä on liikaa. Ennen riitti 1 ylihoitaja ja 1 ylilääkäri. Nyt on johtohenkilöitä niin paljon, ettei kaikille riitä edes työhuoneita.
ksml tänään Esko Järvenpäältä.
Jos otamme huomioon väestön ikääntymisen ja matkojen pidentymisen terveydenhuollon piiriin päästäkseen on jatkossa yhtälö vaikea ellei mahdoton.
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/malttia-jämsäläiset/376143
aina tarkoituksen mukaan. Kun on kyse Jämsänkosken alueen palveluista, niin kyllä ollaan parrikadeilla välittämättä kustannuksista ja säästötalkoista. Minusta Eskon kirjoitus oli tarkoitushakuínen ja yksisilmäisen kameleontin eurovaalityötä.
koskelaisten vihaaja. Mitään ei Koskelle. Jämsänkosken terveysaseman lähiympyrässä on lähes puolet uuden Jämsän asukkaista, niin vanhajämsäläisiä kuin koskelaisiakin. Hyvä Esko, jatka samalla tyylillä eteenpäin.
Kyllä on hyvä, että on tuommoinen Esko. Hyviä kirjoituksia, mitäs sitä vanha-jämsäläisiä turhia kumartelemaan.
"mitäs sitä vanha-jämsäläisiä turhia kumartelemaan."
Sitkeässä elää meissä isäin henki. Vaikka almmuudentunnostahan siinä pohjimmiltaan taitaa olla kysymys... :)
mökinukko on nykyään Jämsäläinen, mutta ei ymmärrä miksi edelleen negatiivinen jaottelu Koskelaisiin ja Jämsäläisiin jatkuu. Toki enemmistä molemmissa kunnissa vastusti liitosta, mutta valitsemamme päättäjät valitsivat toisin ja nyt olemme yhtä. Koskelaiset eivät koskaan ala olemaan Jämsäläisiä eikä pidäkkään, mutta saman kunnan asukkaita olemme halusimme tai emme. Turhaa on tuhlata energiaa toistemme nokittamiseen koska se ei johda mihinkään.
Tuosta eskon kirjoituksesta sen verran, että ajatellaampa hetki tulevaa. Kun väki ikääntyy niin Jämsässä kuin Koskellakin tulee tarvetta terveydenhuollon piiriin entistä enemmän ja onkin hullua asettaa painetta Jämsään kun voisimme hoitaa Koskelaiset siellä ja Jämsäläiset täällä. Vaikka tuo malli hetken toimisikin en jaksa uskoa siihen pitemmän päälle.
Tuosta aloituksen aiheesta sen verran, että Kuopiossa ne jotka eivät vaihda lomarahoja vapaaseen joutuvat (pakko)lomautetuiksi.
Kovin vaikeaksi muodostuu yhteiselomme täällä Jämsässä. Ns ent.jämsäläiset katsovat kaikkea ns. ent.koskelaisten esiintuomia kannanottoja suurennuslasin alla. Miksi ei voitaisi pysyä niissä kaavoissa, joilla liitossopimus tehtiin? Aina täytyy löytyä joku porsaanreikä, jotta päästäisiin koskelaisia härnäämään. Jämsä lupasi monanlaista, mutta tähän on tultu, lupauksia ei aiota pitää.
Siis pakolliselle lomalle vaan kaikki kaupungin työntekijät, PAITSI terveydenhuollon ihmiset, vanhustenhoitajat, koulut, palokunta jne. Niinkö? Unohtui tietysti vielä päiväkodit ja perhepäivähoitajat. Ne kun pistävät luukun kiinni pariksi viikoksi, niin johan alkaisi poru, mihin ne tenavanne veisitte siksi aikaa?
Ja kun siis niitä ei tämä lomautus koskisi, niin kuinka se sitten voisi koskea siivoojia, laitoshuoltajia, kunnossapidon työntekijöitä ja ruokahuollon ihmisiä? Näitä kun näissä laitoksissa myös tarvitaan ja kaiken aikaa. Vai opettajatko ne ruuat laittaa ja jakelee, ja lääkärit ja sairaanhoitajat huoltaa koneet ja pesee lattiat?
Ja jos pannaan sossu kiinni, niin sitähän se vasta huuto alkaa. Ei taida monta konttoria löytyä, joissa sitä tarpeetonta porukkaa piileksii. :D
"Ei taida monta konttoria löytyä, joissa sitä tarpeetonta porukkaa piileksii. :D"
Eipä taida niin. Eikä kukaan tarpeettomaksi ole ketään sanonutkaan.
Se vain on fakta, että rahaa ei ole ja että samalla tavalla joudutaan säästämään muuallakin Suomessa. Jämsä ei ole mikään oma lintukotonsa, jota maailman meno ei koske.
Ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja, niistä on valittava vähiten huono. Jos ei nyt säästetä, niin parin vuoden päästä tosiaan valtio pistää palvelut nurin kovalla kädellä, se on kaikkien tiedossa. Sen jälkeen ei sitten ole mahdollisuutta valittaa.
Katselkaapa vaikka, mitä on tapahtunut niiden kuntien palveluille, jotka ovat päätyneet valtion huomaan. Siellä on suljettu kaikki mahdollinen ja jokaikinen palvelu on pudotettu lakisääteiseen minimiin.
Jämsällä on varaa tinkiä monesta, ennenkuin ollaan lähelläkään lakisääteistä rajaa. Ja ihmisten olisi nyt hyvä viimeinkin herätä ja tajuta, että kipeää se tekee, mutta vielä kipeämmäksi käy ellemme tee itse asioille mitään.
Onko täällä aikuisia ihmisiä, jotka ovat valmiit ottamaan vastuun omasta kaupungista, omista raha-asioista ja omasta päätösvallastamme? Ei taida olla.
Kirjoitin jo ylempänä tuolla ketjussa koskenpääläisten ja länkipohjalaisten vanhusten kulkemisesta lääkäriin joko Jämsään tai Kuorevedelle.Bussivuoroja kun menee pari päivässä. Joku kirjoitti, että ongelma on sama kaikilla syrjäseuduilla.
Ehkä niin, mutta edellinen kirjoittaja puuttui tärkeään asiaan. Mummut pitää kuljettaa takseilla (taksiseteleillä) lääkäriin, kokeisiin ym. joita vanhuksilla voi pahimmillaan olla viikottain. Suuri osa niistä maksuista kaatuu kunnalle sosiaalipuolelle vain.
Ja toinen seikka. Jämsän vanhustenhuollon uudistus perustuu ajatukselle, että mummut ja papat asuvat mahdollisimman pitkään kotonaan erilaisin tukitoimin. Tämä kaatuu kyllä, jos terveyspalveluiden saatavuus on huono. Silloin vanhusten palveluasumista on taas lisättävä.
Musiikkiopisto se vaan mennä porskuttaa siinäkin vaiheessa kun ne tarpeellisetkin palvelut on höylätty lain sallimille minimeille. Veikkaanpa
Luuletko ihan tosissasi, ettei näitä asioita ole jo laskeskeltu ja seurattu vaikutuksia kymmenissä Suomen kunnissa, joissa terveysasemia on karsittu jo vuosikaudet. Luuletko, ettei se sama matematiikka päde Jämsässäkin?
Siis:
- kunnalle koituvat matkakustannukset taksiseteleistä tekee PALJON, PALJON vähemmän kuin monen lähekkäin sijaitsevan terveyskeskuksen ylläpito
- mummujen ja pappojen kotona-asuminen ei liity siihen, onko terveyskeskus 2 vai 6 km päässä.
- riittävä väestöpohja terveyskeskukselle on lähempänä 10 000 asukasta kuin tuhatta jos halutaan että sen rakennuksen ylläpidon lisäksi veroeurot riittävät myös hoitajien ja lääkäreiden palkkaamiseen
Edellinen kirjoitti pätevästi. Jämsäläiset ja koskelaiset taitaa parhaimmin hitsata yhteen se, että palveluja karsitaan joka puolella. Tähän mennessä nähty on vasta alkua. Loppuu vielä lisää kouluja ja terveysasemia, jäähallit pannaan kokonaan seurojen kontolle jne. Mutta kyllä me se kestetään.
Jos mietitään mistä lähdettiin yhteiselle taipaleelle. Alijäämäisiä vuosia on kummallakin takana useita, ja viime vuodelta kertyi miinusta viisi miljoonaa euroa lisää. Aloitimme taipaleemme yhteensä 13 miljoonaa euroa alijäämäisenä joten ei mitenkään "loistava polku" ole edessä,
Yhteisövero laskee kuin lehmän häntä koska paperiteollisuudella menee huonosti ja muutenkin lama kutistaa tuottoa kovalla kädellä. Se nyt vaan on niin perin kummallista ettei kuntalaiset huomaa missä suossa ryvemme. Kukaan ei tunnu olevan valmis mihinkään toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Pitää kysyä itseltään onko valmis jonottamaan 2-? kertaa pidempään terveyskeskuksessa tai matkustaako lapsi pidempiä koulumatkoja jne... tämä lista on mittaamattoman pitkä ja niistä meidän tulisi valita ne kivuttomimmat, mutta myös kivuliaisiin on pakko tarttua jotta selviämme huonosta ajasta ulos.
Tämä kannataa lukea ja miettiä miten velvoitteista selviämme.
PERUSOIKEUDET, KUNTA
JA VALTION OHJAUS
Suomen Kuntaliiton tavoitteet
lainsäädännön kehittämiselle
Hyväksytty Suomen
Kuntaliiton hallituksessa
7.6.2000
2
SISÄLLYSLUETTELO
Sivu
YHTEENVETO KANNANOTOISTA 3
JOHDANTO 7
Muistion lähtökohta 7
Hallitusohjelma 7
SUOMEN KUNTALIITON TAVOITTEET 8
(1) Kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja 8
(2) Perusoikeudet ja julkisen vallan vastuu 9
(3) Normiohjausta ei ole tarpeellista lisätä 12
(4) Lakisääteiset tehtävät ja rahoituksen turvaaminen 12
(5) Kuntien itsehallinnon vahvistamista ja peruspalvelujen
turvaamista koskevat hallinnolliset muutokset 13
(6) Kunnan tehtävät säädetään lailla, alemmille normeille
täsmällinen valtuutus laissa 15
(7) Ohjaus, valvonta ja arviointi 16
(8) Uudet ohjaus- ja osallistumisjärjestelmät 19
3
Suomen Kuntaliiton hallituksen
7.6.2000 hyväksymät kannanotot
PERUSOIKEUDET, KUNTA JA VALTION OHJAUS -
Suomen Kuntaliiton tavoitteet lainsäädännön kehittämiselle
YHTEENVETO KANNANOTOISTA
Kuntaliiton hallitus on useissa eri yhteyksissä määritellyt lainsäädännön
kehittämisen ja siihen liittyvän kuntien edunvalvonnan lähtökohtia ja
periaatteita (esimerkiksi 3.2.1994 ”Kuntien peruspalvelut ja säädösten
muuttaminen”, 14.3.1996 ”Perusoikeusuudistus ja kunnan tehtävät sosiaalija
terveydenhuollossa” ja 29.5.1996 ”Perusoikeusuudistus ja kunnan
tehtävät sivistystoimessa”).
Kunnilla on laaja vastuu asukkaidensa hyvinvoinnin turvaamisesta ja
elinkeinoelämän edistämisestä sekä paikallis- ja aluetason kehitystehtävistä.
Tässä muistiossa tarkastellaan kuntien asemaa ja tehtäviä vain
lainsäädännön kehittämisen näkökulmasta sekä esitetään Suomen
Kuntaliiton ajantasaistetut kehittämistavoitteet lainsäädännölle. Tässä ei
arvioida valtio-kunta rahoitussuhteeseen liittyviä kysymyksiä.
Valtio-kuntaneuvotteluryhmän linjaukset ja eri osapuolten sitoutuminen
niiden toteuttamiseen ovat lähtökohtana myös lainsäädännön
kehittämistavoitteiden toteuttamisessa. Lainsäädännöllisten tavoitteiden
toteuttaminen edellyttää neuvottelujärjestelmää, jolla voidaan vakiinnuttaa
johdonmukaisuus, pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus kunta-valtio –suhteissa.
Keskeisiä ovat seuraavat asiat (yhteenveto muistion kannanotoista):
(1) Kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja
Kuntien itsehallinnon perustuslainsuojaa on uuden perustuslain 121 §:ssä
täsmennetty. Mm. verotusoikeudesta on nimenomainen säännös, joka
vahvistaa kunnan asemaa myös veronsaajana.
Säädettäessä kunnalle velvollisuuksia perusoikeuksien turvaamiseksi on
otettava huomioon kunnallisen itsehallinnon periaatteet. Perusoikeudet ja
itsehallinto on yhteensovitettava.
(2) Perusoikeudet ja julkisen vallan vastuu
Kuntien vastuulla olevat perusoikeudet voivat toteutua vain, jos huolehditaan
siitä, että erilaisilla kunnilla on tosiasialliset taloudelliset ja muut
edellytykset suoriutua lakisääteisistä tehtävistään ja että palvelut voidaan
turvata kansalaisille yhdenvertaisesti maan eri osissa. Valtio ei voi vapautua
4
perusoikeuden toteuttamisvastuustaan pelkästään siirtämällä lailla tätä
tarkoittavia tehtäviä kunnille (PeVM 25/1994 vp).
Valtiolla ja kunnilla - julkisella vallalla - on perustuslain 22 §:n nojalla
yhdessä vastuu perusoikeuksien ja peruspalvelujen turvaamisesta.
Esimerkiksi oikeusturva-, järjestys- ja turvallisuustehtävät sekä tulonsiirtoja
muut sosiaalivakuutusetuudet mukaan lukien normitettavissa oleva osa
toimeentulotuesta ja elatusturvatehtävät sopivat valtion vastuulle.
Eräiden erityis- ja pienryhmien oikeuksien toteuttamisessa saatetaan tarvita
lisävoimavaroja, voimavarojen uudelleenkohdentamista tai säännösten
täsmentämistä (esim. lastensuojelulapset, kehitysvammaiset, vaikeavammaiset,
mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset). Eräs keino tällöin
on harkita lakisääteisten toimeksiantotehtävien käyttöön ottamista, jossa
kunnalle suoritetaan täysi korvaus.
(3) Normiohjausta ei ole tarpeellista lisätä
Perusoikeuksien turvaamisen keskeinen ongelma ei ole liian väljä
lainsäädäntö, eräitä erityis- ja pienryhmiä lukuun ottamatta (ks. kohta 2).
Ongelmana ovat heikentyneet taloudelliset edellytykset palvelujen
turvaamiseen. Tehtävien ja rahoitusvastuun jako valtion ja kuntien välillä
ei ole kaikilta osin tarkoituksenmukainen (ks. kohta 5).
(4) Lakisääteiset tehtävät ja rahoituksen turvaaminen
Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja ja perustuslaissa säädetty
kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja edellyttävät, että kunnille tehtäviä
säädettäessä varmistetaan voimavarojen riittävyys. Rahoitusperiaate tulisi
sisällyttää perustuslain 121 §:n kuntien itsehallinnon perustuslainsuojaa
koskevaan säännökseen. Rahoitusperiaate on vakiinnutettava osaksi valtion
kuntapolitiikkaa ja lainvalmistelukäytäntöä. Kunnan verotusoikeuden
perustuslainsuoja edellyttää, että selvitetään, miten kuntaveronsaajan
aseman perusteet voidaan säätää nykyistä täsmällisemmin lailla niin, että
kunnan asema myös yhteisöveronsaajana vahvistuu.
(5) Kuntien itsehallinnon vahvistamista ja peruspalvelujen
turvaamista koskevat hallinnolliset muutokset
Valtion ja kuntien välisen tehtävienjaon uudelleenjärjestelyt ovat eräiltä
osin edelleen kesken. Kuntaliiton peruspalvelujen ja rahoituksen tasapainoa
koskevien ehdotusten toteuttaminen on edelleen tärkeätä ja ajankohtaista
(mm. liiton hallituksen ehdotukset ministeri Backmanin neuvotteluryhmälle,
25.6.1998).
(6) Kunnan tehtävät säädetään lailla, alemmille normeille
täsmällinen valtuutus laissa
Perustuslain säännökset edellyttävät, että kunnan toimintaa ohjataan
lähtökohtaisesti vain lailla. Kuntalaissa on riittävät kunnan hallinnon,
talouden ja toiminnan yleissäännökset. Kunnan toimintoja koskevien
5
erityislakien sekä erityisesti asetusten ja näitä alemmanasteisten säädösten
antamista on vältettävä, jollei ole kysymys esimerkiksi perustuslain 80 §:n
1 momentin tarkoittamien yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.
Nykyisten lakia alempien normien antamista koskevien valtuuksien asianmukaisuus
uuden perustuslain kannalta tulee arvioida. Jos kunnan tehtävistä
on perustuslain 121 §:n vastaisesti säädetty lakia alemmilla normeilla,
normeja ei saa soveltaa ja ne on kumottava. Jos perustuslain 80 §:n 2
momentin edellyttämät erityiset syyt normien antamiseen puuttuvat,
valtuutus tulee kumota eikä uutta valtuutusta tule säätää.
Jos kunnalle säädetään uusia peruspalvelutehtäviä, niihin osoitettavien
voimavarojen ja sen, missä laajuudessa kunta järjestää tehtävän, tulisi olla
kunnan päätettävissä (määrärahasidonnaisuus). Kunnan omista lähtökohdista
tekemillä päätöksillä turvataan myös peruspalvelujen toteutuminen.
Myös peruspalvelujen toteuttamisessa saa olla kuntakohtaisia eroja.
Kunnan määrärahapäätöksistä riippumaton kunnan tehtävien sääntely on
tarpeen vain poikkeuksellisesti.
(7) Ohjaus, valvonta ja arviointi
Kunnan itsehallintoa vahvistavan kehittämislinjan mukaista on tukea
lainsäädännöllä erityisesti kunnan omaa kykyä asettaa tavoitteita ja arvioida
niiden toteutumista.
Kunnat määrittävät palvelutarpeen sekä päättävät toimintansa tavoitteista
ja tavoitteiden saavuttamisen arvioinnista kuntalain mukaisesti (valtuusto/
tarkastuslautakunta). Valtio-kuntaneuvotteluryhmässä sovitaan kuntien
peruspalvelujen kansallisen arvioinnin strategia sekä arvioinnin kohteet ja
kriteerit. Kansallisen tason arviointitiedon keruu toteutetaan yhteistyössä
Kuntaliiton, sisäasiainministeriön, muiden ministeriöiden ja tilastokeskuksen
kanssa.
Arviointi ja hallinnollinen valvonta on selkeästi erotettava toisistaan.
Kansallinen arviointi annetaan tarvittaessa puolueettoman asiantuntijaelimen
tehtäväksi.
Valtioneuvoston vahvistama sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja
toimintasuunnitelma (TATO) ja voimavarapäätös ovat huomattavasti
yksityiskohtaisempia ja ohjaavampia kuin aikaisempi sosiaali- ja terveydenhuollon
valtakunnallinen suunnitelma. TATO:n vahvistamisen
yhteydessä ei erikseen arvioida voimavaroja eikä turvata valtion rahoitusta
kunnille suositeltujen tehtävien hoitamiseen. Menettely, jossa kunnan
tehtäviä koskevia suosituksia annetaan irrallaan voimavararatkaisusta, ei ole
asianmukainen. Yksityiskohtaisista suosituksista tulee myös helposti
sitovina pidettäviä normeja. Ylhäältä alaspäin tapahtuva toiminnan
kehittämisen periaate sopii huonosti kuntakeskeiseen toimintamalliin.
6
(8) Uudet ohjaus- ja osallistumisjärjestelmät
Kunnan itse toteuttama toiminnan arviointi on kehittämisen painopiste.
Perusturvalautakuntajärjestelmän kehittäminen, palvelusitoumukset ja
osallisuushankkeet täydentävät kunnan oman toiminnan kehittämistä ja
vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa.
7
Liitemuistio Suomen Kuntaliiton
hallituksen 7.6.2000 hyväksymistä
kannanotoista
JOHDANTO
Muistion lähtökohta Tämän muistion tarkoituksena on ajantasaistaa ja täsmentää Suomen
Kuntaliiton lainsäädännön kehittämiselle asettamat tavoitteet. Tavoitteita
asetettaessa on kiinnitetty erityistä huomiota vuoden 2000 maaliskuun
alussa voimaantulleen Suomen Perustuslain lainsäädännölle asettamiin
vaatimuksiin. Kuntia koskevia säännöksiä annettaessa on otettava huomioon
mm. perustuslain perusoikeussäännökset ja kunnallisen itsehallinnon
perustuslainsuoja.
Valtiolla ja kunnilla on yhteinen vastuu perusoikeuksien ja peruspalvelujen
turvaamisesta. Esimerkiksi yhdenvertaisuuden, oikeusturvan ja hyvän
hallinnon sekä sosiaalisten perusoikeuksien toteutumisen varmistaminen
edellyttää, että niistä säädetään täsmällisemmin lailla. Myös tehtävien
antaminen kunnille edellyttää lakitasoisia säädöksiä. Muistio sisältää lisäksi
liiton ehdotukset tehtävien uudelleen arvioinnista valtion ja kuntien välillä
(kohta 5).
Muistiossa ei arvioida valtion ja kuntien välisiä taloudellisia suhteita. Nämä
kysymykset ovat selvitysmies Jukka Pekkarisen arvioitavana.
Hallitusohjelma Tämän muistion ehdotukset liittyvät pääministeri Paavo Lipposen II
hallituksen ohjelman Kuntapolitiikka -osan toteuttamiseen (15.4.1999).
Muistion ehdotukset tukevat hallituksen tavoitteita.
Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelman kohdan 9 otsikko on
”Aluekehittäminen ja kuntapolitiikka”. Alaotsikossa Kuntapolitiikka
kuvataan hallitusohjelman tarkoittama kuntapolitiikka. Hallitusohjelman
vuosia 1999 - 2003 koskevan, valtioneuvoston kanslian 10.6.1999 kokoaman
hankesalkun ”Valtion kuntapolitiikka” -osassa todetaan seuraavaa:
”Tehtävänä on valmistella valtion ja kuntien yhteinen toimenpidekokonaisuus,
jolla varmistetaan kuntien rahoituksen
riittävyys, vahvistetaan kuntien itsehallinnollista asemaa
lainsäädännössä, kehitetään kuntien palvelujen arviointijärjestelmää,
edistetään seutuistumista ja kuntarakenteen kehittymistä,
lisätään kansalaisten vaikutusmahdollisuutta ja
ehkäistään syrjäytymistä sekä selvitetään valtion ja kuntien
välisiä tehtävien siirtojen mahdollisuuksia”.
Sisäasiainministeriö on hallitusohjelman mukaisesti asettanut 14.6.1999
hallituksen toimikaudeksi valtio-kuntaneuvotteluryhmän (ministeri Korhosen
neuvotteluryhmä). Neuvotteluryhmä on 15.12.1999 hyväksynyt valtiokunta-
yhteistyöasiakirjan ja työohjelman vuodelle 2000. Yhteistyöasiakirjassa
määritellään muun muassa menettelytavat ja toimintaperiaatteet, joilla
8
sovitetaan yhteen valtion ja kuntien kuntapoliittisia tavoitteita, voimavaroja
ja toimintaa.
Sisäasiainministeriö on 1.2.2000 asettanut kuntien itsehallinnollista asemaa
selvittävän hankkeen. Kuntien itsehallintohanke laatii kuvauksen kuntien
itsehallinnon nykytilasta, arvioi itsehallinnollisuuden astetta ja
toimintaedellytyksiä sekä laatii tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Kuntien
itsehallintohankkeessa
S ”tarkastellaan kuntia koskevaa uutta lainsäädäntöä kuntien
itsehallinnollisen aseman kannalta. Uuden perustuslain lisäksi
tarkastelussa otetaan huomioon ainakin kokemukset kilpailulainsäädännöstä,
koululainsäädännöstä, maankäyttö- ja
rakennuslainsäädännöstä, sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan
lainsäädännön muutoksista sekä valtionosuusjärjestelmän
uudistamisesta”.
Hankkeen tavoitteena on, että kuntien itsehallinnollinen asema lainsäädännössä
vahvistuu ja kuntien itsehallinnon toimintaedellytykset ovat turvatut.
SUOMEN KUNTALIITON TAVOITTEET
(1) Kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja
Suomen Perustuslain 121 §:n säännös sisältää muun muassa kuntien
itsehallinnon perusteet ja sisällön.
”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua
kunnan asukkaiden itsehallintoon.
Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista
tehtävistä säädetään lailla.
Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden
ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen
oikeusturvasta.
Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallinto-alueilla säädetään
lailla. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään
ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin
lailla säädetään”.
Perustuslain 121 §:n säännöstä perustellaan seuraavasti (HE 1/1998, s.
175):
”Kunnallista itsehallintoa koskevan hallitusmuodon 51 §:n uudistaminen
on pitkään ollut vireillä, viimeksi lakialoitteen (LA 86/1994 vp) pohjalta
vuoden 1994 valtiopäivillä. Eduskunta hylkäsi aloitteen, mutta esitti
toivomuksen, että hallitus viimeistelisi esityksen kuntien itsehallintoa
koskevien hallitusmuodon säännösten uudistamisesta (EK 10.2.1995/ 1994
vp. PeVM 23/1994 vp).
9
Eduskunnan lausuman mukaisesti on perusteltua yhtenäistää ja ajanmukaistaa
kunnallista itsehallintoa koskevaa perustuslaintasoista sääntelyä.
Samalla perustuslakiin ehdotetaan otettavaksi nykyistä täsmällisemmät
säännökset kunnallisen itsehallinnon keskeisimmistä ominaispiirteistä. Tätä
puoltaa myös Suomen sitoutuminen Euroopan paikallisen itsehallinnon
peruskirjan määräyksiin (SopS 65 ja 66/1991). Asiallisesti ehdotus vastaa
perustuslakivaliokunnan vakiintunutta lausuntokäytäntöä, jonka mukaan
perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee
kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta.
Näin ymmärretty itsehallinto kattaa muun muassa kuntien verotusoikeuden
ja kuntalaisten oikeuden itse valitsemiinsa hallintoelimiin (PeVL 29/1992
vp, 9 ja 17/1994 vp, 31 ja 42/1996 vp)”.
Kuntien itsehallinnon perustuslainsuojaa on uuden perustuslain 121 §:ssä
täsmennetty. Mm. verotusoikeudesta on nimenomainen säännös, joka
vahvistaa kunnan asemaa myös veronsaajana.
Säädettäessä kunnalle velvollisuuksia perusoikeuksien turvaamiseksi on
otettava huomioon kunnallisen itsehallinnon periaatteet. Perusoikeudet ja
itsehallinto on yhteensovitettava.
(2) Perusoikeudet ja julkisen vallan vastuu
Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen sisältämät perusoikeudet ovat
perustuslain 2 luvussa (6 § - 23 §). Eräät taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset
perusoikeudet (TSS-oikeudet) ovat ns. subjektiivisia oikeuksia.
Subjektiivinen oikeus velvoittaa kunnan järjestämään etuuden siitä
riippumatta, onko kunta varannut siihen määrärahaa.
Esimerkiksi viimesijaisena pidettävä välttämätön toimeentulo ja huolenpito
sekä maksuton perusopetus ovat jokaiselle yksilölle turvattuja subjektiivisia
perusoikeuksia (19 § 1 mom., 16 § 1 mom.). Maksuttoman perusopetuksen
sisältö on säädetty vielä perusopetuslailla. Myös maksuton esiopetus on
elokuun 2001 alusta lukien lakisääteinen subjektiivinen oikeus. Sosiaali- ja
terveydenhuollon erityislaeissa on toistakymmentä subjektiivista oikeutta
kunnan järjestämisvastuulla. Ehdottomia subjektiivisia oikeuksia ovat:
- kiireellisen ja välittömän sosiaali- tai terveyspalvelun
tarpeessa olevan henkilön oikeus palveluun,
- EY:n sosiaaliturva-asetus (1408/71, 22 artikla, 1 a §) sekä
asetus Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen
sisältyvien sosiaaliturvaa koskevien eräiden säännösten
soveltamisesta (1583/93, 2 §) oikeuttavat potilaan saamaan
oleskelukunnasta välittömän sairaanhoidon ja tietyissä
välttämättömissä tapauksissa valtuutuksen sairaanhoitopiiriltä
hoidon saamista varten muussa jäsenvaltiossa,
- lapsen elatusta varten maksettava elatustuki (maaliskuu 1977),
10
- toimeentulotuki (tammikuu 1984),
- erityishuoltoa saavan kehitysvammaisen välttämätön kuljetus
(1978),
- korvaus vaikeavammaisen henkilön asunnon muutostöistä ja
asuntoon kuuluvista välineistä ja laitteista (1988),
- alle 3-vuotiaan lapsen päivähoito taikka vaihtoehtoisesti
kotihoidon tuki (1990) tai lasten yksityisen hoidon tuki
(elokuu 1997),
- lastensuojeluperheiden asunto, asunnon puutteiden
korjaaminen ja riittävä toimeentulo (heinäkuu 1990),
- lastensuojelulasten ja –nuorten jälkihuollon etuuksina
annettavat riittävä toimeentulo ja asunnon puutteiden
korjaaminen (heinäkuu 1990),
- vaikeavammaisen henkilön palveluasuminen sekä
kuljetuspalvelut ja niihin liittyvät saattopalvelut (1992),
- lastensuojelunuorten asunto (1993),
- vaikeavammaisen henkilön tulkkipalvelut (1994),
- alle 7-vuotiaan lapsen päivähoito (1996).
Perustuslaki edellyttää, että lailla taataan jokaiselle subjektiivinen oikeus
perustoimeentulon turvaan muun muassa työttömyyden ja sairauden aikana
(19 § 2 mom.). Perustoimeentulon turvasta huolehditaan lähinnä sosiaalivakuutusetuuksilla.
Perustoimeentulon turvan takaavien sosiaalivakuutusetuuksien ulkopuolelle
ei saa jäädä väliinputoajaryhmiä eikä turva saa muodostua viimesijai-sesta
vähimmäistoimeentulon turvaavasta etuudesta (HE 309/1993 vp., s. 70 ja
PeVM 25/1994 vp., s. 10). Esimerkiksi työttömien perustoimeentulon
turvaa ei saa järjestää kunnallisen toimeentulotuen avulla.
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien
ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslaki ei suoraan määrää, miten
vastuu perusoikeuksista ja perusoikeuksien rahoitus tulisi jakaa valtion ja
kuntien välillä.
Kuntaliiton hallitus hyväksyi 3.2.1994 ns. Engfeltin peruspalvelutyöryhmän
muistion ”Kuntien peruspalvelut ja säädösten muuttaminen”, jossa
arvioitiin muun muassa valtion ja kuntien tehtävien luonnetta. Esimerkiksi
oikeusturva-, järjestys- ja turvallisuustehtävät sekä sosiaalivakuutusetuuksien
samoin kuin muiden valtakunnallisesti yhdenmukaista menettelyä ja
sisältöä vaativien etuuksien katsottiin soveltuvan valtion vastuulle.
11
Esimerkiksi normitettavissa oleva osa toimeentulotuesta ja
elatusturvatehtävät sopivat näin ollen valtion vastuulle.
Kunnan tehtävissä korostuvat paikallisuus, läheisyys, paikallisen väestön
tarpeet ja tahto sekä paikallisen harkinnan ja yhteistyön organisoinnin tarve
(”yhteiset asiat”). Tyypillisinä yhteisinä asioina on pidetty kuntalaisten
tarvitsemista palveluista huolehtimista, vastuuta demokratian
toteutumisesta, kuntalaisia palvelevan muun hallinnon ja fyysisen
infrastruktuurin ylläpitoa sekä vastuuta puhtaasta, terveellisestä ja
monimuotoisesta ympäristöstä. Lähinnä sellaiset hyvinvointipalvelut, joissa
edellytetään paikallista harkintaa ja joissa kuntakohtaiset erot sallitaan,
soveltuvat kuntien vastuulle. Esimerkiksi sosiaali-, terveys-, opetus- ja
sivistyspalvelujen järjestäminen on käytännössä pääosin kuntien vastuulla
(TSS-oikeudet). Kuntien on priorisoitava TSS-oikeudet ja ohjattava
riittävästi voimavaroja niiden toteuttamiseen.
Kuntien vastuulla olevat perusoikeudet voivat toteutua vain, jos huolehditaan
siitä, että erilaisilla kunnilla on tosiasialliset taloudelliset ja muut
edellytykset suoriutua lakisääteisistä tehtävistään ja että palvelut voidaan
turvata kansalaisille yhdenvertaisesti maan eri osissa. Valtio ei voi
vapautua perusoikeuden toteuttamisvastuustaan pelkästään siirtämällä
lailla tätä tarkoittavia tehtäviä kunnille (PeVM 25/1994 vp).
Perusoikeusasiakirjoissa on todettu, että lainsäädäntö vastaa yleisesti ottaen
varsin hyvin perusoikeussäännösten vähimmäisvaatimuksia (PeVM
25/1994 vp., s. 6). Kuntapolitiikan lähtökohta on, että nykyiset sääntely- ja
ohjausjärjestelmät ja riittävän rahoituksen turvaaminen varmistavat perusoikeuksien
toteutumisen.
Kuntaliiton hallitus on käsitellyt muistioita vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen
vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa (14.3.1996) ja
sivistystoimessa (29.5.1996). Lainsäädännön tarkastelu osoitti, että kattava
ja asiakkaan asemaa ja oikeuksia turvaava erityislainsäädäntö takaa yleisesti
ottaen varsin hyvin TSS-perusoikeuksien toteutumisen.
On luonnollista, että mielenkiinto kunnallisessa päätöksenteossa kohdistuu
helposti enemmän niihin asioihin, jotka koskevat laajoja väestöryhmiä.
Julkisen vallan on kuitenkin turvattava perusoikeudet myös niille ryhmille,
jotka eivät itse kykene niistä huolehtimaan ja joilla ei ole kunnissa
riittävästi puolestapuhujia. Tällaisina erityisryhminä Kuntaliiton hallitus piti
perusoikeusuudistusta arvioidessaan muun muassa kehitysvammaisia,
vaikeavammaisia, mielenterveyspotilaita, lastensuojelulapsia ja
päihdeongelmaisia (muistio 14.3.1996).
Valtiolla ja kunnilla - julkisella vallalla - on perustuslain 22 §:n nojalla
yhdessä vastuu perusoikeuksien ja peruspalvelujen turvaamisesta.
Esimerkiksi oikeusturva-, järjestys- ja turvallisuustehtävät sekä tulonsiirtoja
muut sosiaalivakuutusetuudet mukaan lukien normitettavissa oleva osa
toimeentulotuesta ja elatusturvatehtävät sopivat valtion vastuulle.
12
Eräiden erityis- ja pienryhmien oikeuksien toteuttamisessa saatetaan
tarvita lisävoimavaroja, voimavarojen uudelleenkohdentamista tai
säännösten täsmentämistä (esim. lastensuojelulapset, kehitysvammaiset,
vaikeavammaiset, mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset). Eräs keino
tällöin on harkita lakisääteisten toimeksiantotehtävien käyttöön ottamista,
jossa kunnalle suoritetaan täysi korvaus.
(3) Normiohjausta ei ole tarpeellista lisätä
Runsaslukuinen ja moniportainen normiohjausjärjestelmä on ollut järkevän
toiminnan esteenä, aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia ja heikentänyt
julkisten palvelujen kuvaa ja kannatuspohjaa. Yhteinen tavoite valtio-kunta
-suhteessa on ollut kuntien itsehallinnollisen aseman vahvistaminen keventämällä
muun muassa valtion normi-, resurssi- ja rahoitusohjausta.
Normiohjauksen keventäminen käynnistettiin useilla valtioneuvoston
periaatepäätöksillä (mm. 9.10.1986, 29.1.1987, 12.5.1988, 9.3.1989,
7.5.1992, 17.6.1993). Normilaki ja sen nojalla annettu valtioneuvoston
päätös edellyttivät, että valtion hallintoviranomaisten määräysten ja ohjeiden
antamista rajoitetaan, selkeytetään ja uudistetaan. Tavoitteena oli
vähentää erityisesti kunnallishallintoon kohdistuvia määräyksiä. Normilaki
oli voimassa 1.1.1990 - 1.3.2000. Säädöskokoelmassa on 1990-luvulla
julkaistu vuosittain noin 1200 - 1800 säädöstä.
Vuoden 1993 valtionosuusuudistus, jossa siirryttiin tehtäväkohtaisesta ja
kustannusperusteisesta järjestelmästä laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään
sekä erityisesti samassa yhteydessä toteutettu normien purku ovat
lainsäädännöllisellä tasolla vahvistaneet kuntien itsehallintoa. Voimassa
olevien sitovien määräysten ja ohjeiden määrä on ilmeisesti lähinnä EUnormien
lisääntymisen johdosta silti pysynyt 1990-luvulla suunnilleen
samalla tasolla, noin 5500 määräystä ja ohjetta (sitovia noin 3800).
Valtionosuus- ja perusoikeusuudistukset sekä normien purku ovat johtaneet
vaatimuksiin kuntien lakisääteisten velvoitteiden tiukentamisesta.
Perusoikeuksien turvaamisen keskeinen ongelma ei ole liian väljä
lainsäädäntö, eräitä erityis- ja pienryhmiä lukuun ottamatta (ks. kohta 2).
Ongelmana ovat heikentyneet taloudelliset edellytykset palvelujen
turvaamiseen. Tehtävien ja rahoitusvastuun jako valtion ja kuntien välillä
ei ole kaikilta osin tarkoituksenmukainen (ks. kohta 5).
(4) Lakisääteiset tehtävät ja rahoituksen turvaaminen
Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 9 artiklan toisen kappaleen
mukaan kunnan taloudellisten voimavarojen tulee olla suhteessa velvoitteisiin
(ns. rahoitusperiaate). Mietinnössään perusoikeusuudistuksesta
perustuslakivaliokunta totesi, että säädettäessä kunnille tehtäviä on myös
huolehdittava, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään
(PeVM 25/1999 vp).
Rahoitusperiaate merkitsee myös sitä, että kunnille ei saa säätää sellaisia
vastuita, joista ne eivät selviä ilman kohtuutonta kunnallisveroprosentin
13
nostamista. Jos rahoitusmahdollisuuksien ja menojen epäsuhde kasvaa eikä
valtio osoita kunnille lisävaroja, lisämenoja synnyttävistä velvoitteista on
pidättäydyttävä ja lakisääteisiä tehtäviä on supistettava.
Kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja, paikallisen itsehallinnon peruskirjan
rahoitusperiaate ja perustuslain julkisen vallan vastuuta koskevat
vaatimukset edellyttävät, että kuntien peruspalvelu- ja muiden lakisääteisten
tehtävien hoitamiseen turvataan riittävä rahoitus kunnan omilla tuloilla ja
valtionosuuksilla. Se, että kunnalla on vapaa oikeus kunnallisveron
keräämiseen ja lainarahoitukseen, eivät yksinään osoita sitä, että riittävä
rahoitus ja kunnan muut toimintaedellytykset on turvattu.
Valtionosuuksien leikkaukset sekä kuntien yhteisövero-osuuden supistaminen
ja muut veronsaaja-aseman heikennykset ovat kiristäneet kuntien
taloutta ja vaikeuttaneet niiden vastuulla olevien tehtävien hoitoa. Kuntien
rahoitusosuus peruspalvelujen turvaamisessa on samalla kasvanut.
Valtio ei saa vyöryttää ensisijaisten sosiaalietuuksien leikkauksia kuntien
rahoitettavaksi. Esimerkiksi työttömien perustoimeentulon turva on järjestettävä
työttömyysturvalakien mukaisilla työttömyysturvaetuuksilla eikä
kunnallisen toimeentulotuen avulla. Leikkausten yhteis- ja kerrannaisvaikutukset
voivat olla merkittäviä kuntien taloudelle ja ongelmallisia kuntien
itsehallinnon perustuslainsuojan kannalta. Myös kunnan veronsaaja-aseman
toistuvilla heikennyksillä voi olla vastaavia seurausvaikutuksia.
Jos kunnille säädetään lisätehtäviä, niiden rahoitus on samalla turvattava.
Jos kuntien rahoitusasemaa heikennetään, kunnan lakisääteisiä tehtäviä on
vastaavasti vähennettävä.
Kustannustenjaon muuttumattomuuden periaatteesta on poikettu kuntien
vahingoksi. Kuntien pitkäjänteisen toiminnan kannalta on nykyisessä valtiokuntarahoitusjärjestelmässä
välttämätöntä huolehtia kuntien ja valtion
välisen kustannustenjaon muuttumattomuuden periaatteen toteutumisesta.
Valtionosuusjärjestelmää tarvitaan tulevaisuudessa ainakin kuntien veropohjaerojen
ja erilaisista olosuhteista johtuvien kustannuserojen tasaamiseksi,
jotta palvelujen saatavuus ja laatu voidaan turvata yhdenvertaisesti
koko maassa.
Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja ja perustuslaissa säädetty
kuntien itsehallinnon perustuslainsuoja edellyttävät, että kunnille tehtäviä
säädettäessä varmistetaan voimavarojen riittävyys. Rahoitusperiaate tulisi
sisällyttää perustuslain 121 §:n kuntien itsehallinnon perustuslainsuojaa
koskevaan säännökseen. Rahoitusperiaate on vakiinnutettava osaksi valtion
kuntapolitiikkaa ja lainvalmistelukäytäntöä. Kunnan verotusoikeuden
perustuslainsuoja edellyttää, että selvitetään, miten kuntaveronsaajan
aseman perusteet voidaan säätää nykyistä täsmällisemmin lailla niin, että
kunnan asema myös yhteisöveronsaajana vahvistuu.
(5) Kuntien itsehallinnon vahvistamista ja peruspalvelujen
turvaamista koskevat hallinnolliset muutokset
14
Kuntaliiton hallituksen 3.2.1994 hyväksymässä peruspalvelutyöryhmän
muistiossa ”Kuntien peruspalvelut ja säädösten muuttaminen” määriteltiin
peruspalveluiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, peruskoulu-, lukio- ja
ammatillinen opetus sekä yleinen vastuu teknisen perusrakenteen
toimivuudesta.
Muistion ehdotuksissa eräs lähtökohta oli se, ettei valtion ja kuntien välinen
työnjako ole kaikilta osin tarkoituksenmukainen eikä se vastaa ainakaan
kunnallishallinnon kehittämistavoitteita. Muistion ehdotukset lisäävät
kuntien mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen, jossa palvelurakenteen
muutoksilla on tärkeä asema. Kannanotot ja ehdotukset ovat osittain
toteutuneet, mutta ovat silti useilta osin edelleen ajankohtaisia.
Kuntaliiton hallitus hyväksyi 25.6.1998 edelleen ajankohtaiset esitykset
pidemmän aikavälin toimenpiteiksi kuntien peruspalvelujen ja niiden
rahoituksen tasapainon turvaamiseksi ministeri Backmanin neuvotteluryhmän
valmistelua varten (liiton ehdotukset 25.6.1998).
Valtion ja kuntien välisen tehtävienjaon uudelleenjärjestelyt ovat eräiltä
osin edelleen kesken. Kuntaliiton peruspalvelujen ja rahoituksen
tasapainoa koskevien ehdotusten toteuttaminen on edelleen tärkeätä ja
ajankohtaista. Kiireellisimmät tehtävien ja rahoituksen uudelleenjärjestelyt
koskevat lähinnä
S subjektiivisten oikeuksien sääntelyn tarkistamista ja niiden
rahoittamista,
S toimeentulotuen normitettavan osan, joka on luonteeltaan
valtion vastuulle kuuluva tulonsiirto- ja perustoimeentuloturvatehtävä,
siirtämistä KELA:n hoidettavaksi ja
rahoitettavaksi; tällä tavoin kuntien vastuulle tulisi jäädä
muuhun sosiaalityöhön kuuluvan viimesijaisen toimeentulotuen
hoitaminen,
S elatusturvatehtävien siirtämistä KELA:n hoidettavaksi ja
rahoitettavaksi,
S holhoustoimen siirtämistä kokonaisuudessaan valtion hoidettavaksi
ja rahoitettavaksi,
S kuluttajaneuvonnan siirtämistä valtion vastuulle,
S ulkomailla kotipaikan omaavien sairaanhoidon sekä eräiden
muiden luonteeltaan valtiolle kuuluvien tehtävien korvaamista
kunnille täysimääräisesti,
S vakuutusyhtiöiden täyskorvausperiaatteen toteuttamista
liikenne- ja työtapaturmien sairaanhoidossa sekä KELA:n
osalta kuntoutusetuuksissa,
15
S maksuja, kelpoisuuksia sekä henkilöstö- ja ryhmäkokonormeja
koskevan sääntelyn väljentämistä.
(6) Kunnan tehtävät säädetään lailla, alemmille
normeille täsmällinen valtuutus laissa
Perustuslain 121 §:n säännös edellyttää, että kuntien hallinnon yleisistä
perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Perustuslain
80 §:n 1 momentin säännös edellyttää, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien
perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten
kuuluvat lain alaan, säädetään lailla. Tämä merkitsee sitä, ettei kunnan
tehtävistä saa säätää lakia alemmanasteisilla säädöksillä. Perustuslain
säännökset ohjaavat esimerkiksi kuntalain 2 ja 3 §:n kuntien tehtävien,
yhteistyön ja hallinnon sääntelyn sisältöä (soveltuvin osin kuntayhtymät).
Perustuslain säännökset edellyttävät, että kunnan toimintaa ohjataan
lähtökohtaisesti vain lailla. Kuntalaissa on riittävät kunnan hallinnon,
talouden ja toiminnan yleissäännökset. Kunnan toimintoja ohjaavien
erityislakien sekä erityisesti asetusten ja näitä alemmanasteisten säädösten
antamista on vältettävä, jollei ole kysymys esimerkiksi perustuslain 80 §:n
1 momentin tarkoittamien yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.
Perustuslain 80 §:n 2 momentissa säädetään valtion viranomaiselle oikeus
antaa kuntia sitovia oikeussääntöjä vain, jos siihen on laissa säädetty ja
soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu valtuutus. Tehtävistä on säädettävä
lailla. Valtuutus voidaan antaa vain, jos kyseiseen laissa määriteltyyn asiaan
liittyy erityisiä syitä oikeussääntöjen antamiseen. Perustuslain 107 §:n
säännös merkitsee, ettei viranomainen saa soveltaa perustuslain tai muun
lain kanssa ristiriidassa olevaa asetuksen tai muun oikeussäännön
säännöstä. Erityisesti lainsäädännössä olevat valtion viranomaisen yleisvaltuudet
kuntia sitovien oikeussääntöjen antamiseen pitää perustuslain
johdosta tarkistaa.
Nykyisten lakia alempien normien antamista koskevien valtuuksien asianmukaisuus
uuden perustuslain kannalta tulee arvioida. Jos kunnan tehtävistä
on perustuslain 121 §:n vastaisesti säädetty lakia alemmilla normeilla,
normeja ei saa soveltaa ja ne on kumottava. Jos perustuslain 80 §:n 2
momentin edellyttämät erityiset syyt normien antamiseen puuttuvat,
valtuutus tulee kumota eikä uutta valtuutusta tule säätää.
Kunnan tehtävien sääntely voidaan toteuttaa lailla lähinnä seuraavien
sääntelyvaihtoehtojen mukaisesti:
– (1) tehtävä on lakisääteinen, mutta kunnalle
vapaaehtoinen (toiminnan käynnistäminen on
kokonaan kunnan harkinnassa)
– (2) tehtävä on lakisääteinen ja määrärahasidonnainen
(kunnan on järjestettävä tehtävä, mutta
voimavarat ja tehtävän laajuus ovat kunnan
harkinnassa)
16
– (3) tehtävä on lakisääteinen ja määrärahasta riippumaton
(kunnan on järjestettävä tehtävä määrärahasta
riippumattomana subjektiivisena oikeutena)
– (4) tehtävä on lakisääteinen ja tarvesidonnainen
(kunnan on järjestettävä tehtävä, jos laissa säädetyt
tarvetta osoittavat perusteet täyttyvät;
esim. kaavoitus)
– (5) ns. lakisääteiset toimeksiantotehtävät (tehtävä
voi olla lakisääteinen ja pakollinen tai lakisääteinen
ja vapaaehtoinen; esim. pakollinen
virkaholhous ja asumisen tukitehtävät sekä
vapaaehtoinen maatalouslomitus).
Jos tehtävä on luonteeltaan sellainen, että tehtävien käynnistäminen on
kunnan harkinnassa, lähtökohtana voidaan pitää sitä, että tehtävä jätetään
pelkästään kuntalain sääntelyn varaan (1).
Kun kunnalle annetaan uusia tehtäviä, se edellyttää tehtävän lakisääteisyyttä.
Kun tehtävä on lakisääteinen ja määrärahasidonnainen, siinä otetaan
parhaiten huomioon kuntien itsehallinnon vaatimukset ja kuntakohtaiset
erot (2).
Perustuslain tarkoittamat perusoikeudet on turvattava lähtökohtaisesti lailla.
Perusoikeuksien toteutumisessa esiintyvät yksittäiset ongelmat voidaan
ratkaista yleensä ilman uusien velvoitteiden ja normien säätämistä.
Esimerkiksi perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen ja 21 §:n oikeusturvavaatimusten
toteuttamisesta voi seurata, että perusoikeuksien
turvaaminen edellyttää poikkeuksellisesti määrärahoista riippumatonta
tehtävien sääntelyä (3 ja 4).
Lakisääteiset toimeksiantotehtävät tulisi perustua valtion ja kunnan väliseen
sopimukseen ja tehtävästä tulisi säätää kunnalle täysi korvaus (5 ja 1).
Jos kunnalle säädetään uusia peruspalvelutehtäviä, niihin osoitettavien
voimavarojen ja tehtävien laajuuden tulisi olla kunnan päätettävissä
(määrärahasidonnaisuus). Kunnan omista lähtökohdistaan tekemillä
päätöksillä turvataan myös peruspalvelujen toteutuminen. Myös peruspalvelujen
toteuttamisessa saa olla kuntakohtaisia eroja. Kunnan määrärahapäätöksistä
riippumaton kunnan tehtävien sääntely on tarpeen vain
poikkeuksellisesti.
(7) Ohjaus, valvonta ja arviointi
Kuntalain 8 §:ssä säädetään valtion ja kunnan suhteesta, jossa korostuvat
neuvottelumenettely ja sisäasiainministeriön vastuu kuntien itsehallinnon
17
huomioon ottamisesta lainvalmistelussa. Lääninhallitus valvoo kuntien
toiminnan laillisuutta. Lääninhallitus voi kantelun johdosta tutkia, onko
kunta toiminut voimassa olevien lakien mukaan.
Hallitusohjelman kuntapolitiikka sisältää muun muassa seuraavan perusoikeuksiin
ja peruspalveluihin liittyvän lähtökohdan.
”Kunnallisten peruspalveluiden laatu ja saatavuus turvataan.
Kuntien peruspalveluiden arviointijärjestelmää kehitetään
yhteistyössä kuntien kanssa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden
ja laadun turvaamiseksi. Otetaan huomioon varsinkin
erityispalveluja tarvitsevien ryhmien palvelutarpeet”.
”Arvioidaan kuntien tehtävien, velvoitteiden ja rahoituksen
tasapainoa”.
Kunnan itsehallintoa vahvistavan kehittämislinjan mukaista on tukea
lainsäädännöllä erityisesti kunnan omaa kykyä asettaa tavoitteita ja
arvioida niiden toteutumista.
Kuntataso
Kunnan itsearviointi on kunnan eri toimielinten ja henkilöstön jatkuvaa
oman toiminnan ja tavoitteiden toteutumisen arviointia. Kuntien
itsearviointi on kunnan tehtävien sekä myös peruspalvelujen arvioinnin
ydin, minkä eduskunta on lääninhallituslain peruspalvelujen arviointia
koskevan muutoksen yhteydessä ilmaissut (HaVM 8/2000 vp). Vaikka
peruspalvelujen laadun ja saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan myös
valtakunnallisesti asetettuja tavoitteita, kunnat huolehtivat silti lähinnä itse
asettamiensa tavoitteiden toteuttamisesta.
Valtuusto määrittelee talousarviossa kunnan toiminnalliset ja taloudelliset
tavoitteet (mm. palvelutarpeen määrittäminen ja tavoitteet palvelutarpeen
tyydyttämisessä). Tarkastuslautakunta arvioi, ovatko valtuuston asettamat
toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet. Tilinpäätökseen
kuuluvaan toimintakertomukseen sisältyy selvitys näiden tavoitteiden
toteutumisesta (mm. arvio vaikutuksista palvelutarpeen tyydyttämisessä).
Kunnan toiminnan itsearviointi ja oma valvonta on säännelty kuntalaissa
(KuntaL 65 §, 68 §, 69 §, 71 § 2 mom.).
Kunnan hallinnosta riippumattomilla tilintarkastajilla, jotka tarkastavat
mm., onko kunnan hallintoa hoidettu lain ja valtuuston päätösten mukaisesti
ja antavat valtuustolle vuosittain tilintarkastuskertomuksen, on tärkeä asema
kunnan valvonnassa (mm. KuntaL 72 §, 73 §, 75 §).
Kunnan tavoitteenasettelun sekä kunnan toiminnan ohjauksen ja valvonnan
tulisi olla mahdollisimman pitkälle valtuuston harjoittamaa. Samoin
tavoitteiden toteutumisen arvioinnin sekä oikeudellisen ja hallinnollisen
valvonnan tulisi kuulua lähinnä kuntalaisille ja kunnan toimielimille.
Tämän kehittämislinjan mukaista on
18
S tukea kuntalaisten laajaa osallistumista asioiden valmisteluvaiheessa
(lainsäädännöllä osallistumista on tuettu muun
muassa uudessa maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä sekä
käytännössä osallisuushankkeella)
S tukea laillisen ja tarkoituksenmukaisen ratkaisun aikaansaamista
jo ensiasteen hallintoviranomaisessa (lainsäädännöllä
tätä on tuettu muun muassa kuntalain oikaisuvaatimusmenettelyllä
ja potilaslain asiamiesjärjestelmällä)
S tukea järjestelmiä, joilla selkeytetään kunnan tavoitteenasettelua
ja niiden arviointia (tällaisia ovat muun muassa Arvihanke,
valtuuston tavoitteenasettelun selkeyttäminen, tarkastuslautakuntien
roolin selkeyttäminen ja palvelusitoumukset).
Aluetaso ja valtakunnantaso
Kunnan toimintaa ohjataan lainsäädännöllä. Perustuslaki edellyttää, että
kunnan tehtävät säädetään lailla ja kuntia koskevia muita oikeussääntöjä
annetaan vain poikkeuksellisesti ja laissa erikseen rajatuissa asioissa.
Kuntien toimintaa koskevan valtionvalvonnan tulisi olla lähtökohtaisesti
vain lakien noudattamisen valvontaa eli laillisuusvalvontaa.
Kuntien toiminnan laillisuusvalvonta kuuluu tuomioistuimille, eduskunnan
oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille ja lääninhallituksille. Laillisuusvalvontaviranomaisten
tehtäviin ei sovellu kunnan tehtävien tarkoituksenmukaisuuden
valvonta eikä arviointi (riippumattomuuden ja puolueettomuuden
vaarantuminen).
Lääninhallitus on toteuttanut kunnan peruspalveluiden arviointia eri
ministeriöiden kanssa tekemiensä tulossopimusten nojalla. Lääninhallituslain
2 §:n muutos merkitsee sitä, että lääninhallituksen lakisääteisenä
tehtävänä on arvioida asianomaisten ministeriöiden ohjauksessa alueellisesti
toimialansa peruspalveluja.
Lääninhallituslain muutoksella ei luoda lääninhallituksille kuntien valvontatehtävää.
Arviointi on aina järjestettävä valvonnasta erillisenä tehtävänä.
Tietojen kerääminen kunnilta arviointia varten perustuu kuntien vapaaehtoisuuteen
(HaVM 8/2000 vp). Lainmuutos ei saa muutoinkaan johtaa
siihen, että lääninhallituksen arvioinnista muodostuu uusi valtion ohjauksen
ja valvonnan muoto tai uusi tapa asettaa kunnille palveluja ohjaavia
normeja.
Kunnat määrittävät palvelutarpeen sekä päättävät toimintansa tavoitteista
ja tavoitteiden saavuttamisen arvioinnista kuntalain mukaisesti (valtuusto/
tarkastuslautakunta). Valtio-kuntaneuvotteluryhmässä sovitaan kuntien
peruspalvelujen kansallisen arvioinnin strategia sekä arvioinnin kohteet ja
kriteerit. Kansallisen tason arviointitiedon keruu toteutetaan yhteistyössä
Kuntaliiton, sisäasiainministeriön, muiden ministeriöiden ja tilastokeskuksen
kanssa.
19
Arviointi ja hallinnollinen valvonta on selkeästi erotettava toisistaan.
Kansallinen arviointi annetaan tarvittaessa puolueettoman asiantuntijaelimen
tehtäväksi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen suunnitelma on korvattu
tavoite- ja toimintaohjelmalla (TATO, päätös 28.10.1999). Valtioneuvosto
vahvistaa ohjelman nelivuotiskaudeksi. Ohjelma sisältää sosiaali- ja
terveydenhuollon kehittämistavoitteet, tarvittavat toimenpidesuositukset ja
toteuttajat. Sitä seurataan ja arvioidaan koko nelivuotiskauden ajan. Valtioneuvosto
päättää erikseen kalenterivuosittain valtion talousarvioesityksen
antamisen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista (voimavarapäätös
vuodelle 2000, 1.9.1999).
Kunnille ei ole asetettu tässä yhteydessä uusia tehtäviä eikä sitovia määräyksiä.
TATO:ssa ei ole kuntia sitovia määräyksiä eikä ohjeita, vaan se
sisältää yksinomaan suosituksia. Ohjelman seuranta kytkeytyy
lääninhallitusten suorittamaan peruspalvelujen arviointiin. Sosiaali- ja
terveysministeriö seuraa ja arvioi tavoite- ja toimintaohjelman toteutumista
vuosittain. Hallitus raportoi ohjelman toteutumisesta joka toinen vuosi
eduskunnalle annettavan sosiaali- ja terveyskertomuksen yhteydessä. Myös
vuosittain talousarvion antamisen yhteydessä hyväksyttävässä
valtioneuvoston voimavarapäätöksessä tarkastellaan tavoite- ja toimintaohjelman
toteutumista sekä päätetään seuraavaksi varainhoitovuodeksi
tarvittavista toimenpiteistä ohjelman toteutumisen vauhdittamiseksi tai
edistämiseksi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa lähdetään siitä,
että kunnat toteuttavat sosiaali- ja terveyspalvelujen reaaliaikaista seurantaa
ja toteutumisen arviointia. Kunnan oman reaaliaikaisen seurannan ja
arvioinnin tulokset palvelevat eri tasojen päätöksentekoa sekä palvelujen
käyttäjiä.
Valtioneuvoston vahvistama sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja
toimintasuunnitelma (TATO) ja voimavarapäätös ovat huomattavasti
yksityiskohtaisempia ja ohjaavampia kuin aikaisempi sosiaali- ja terveydenhuollon
valtakunnallinen suunnitelma. TATO:n vahvistamisen
yhteydessä ei erikseen arvioida voimavaroja eikä turvata valtion rahoitusta
kunnille suositeltujen tehtävien hoitamiseen. Menettely, jossa kunnan
tehtäviä koskevia suosituksia annetaan irrallaan voimavararatkaisusta, ei
ole asianmukainen. Yksityiskohtaisista suosituksista tulee helposti sitovina
pidettäviä normeja. Ylhäältä alaspäin tapahtuva toiminnan kehittämisen
periaate sopii huonosti kuntakeskeiseen toimintamalliin.
(8) Uudet ohjaus- ja osallistumisjärjestelmät
Perustuslain 21 §:n oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset edellyttävät
muun muassa, että lainsäädäntö on selkeätä ja ymmärrettävää, henkilöstö
on osaavaa sekä asiat käsitellään viivytyksettä ja asianmukaisesti.
Hyvän hallinnon vaatimuksista on johdettavissa se, että ”yleisen hallintomenettelyn”
on turvattava jokaiselle mahdollisuus hyvään palveluun ja että
”erityisiä menettelyjä” tarvitaan vain sitä täydentämään.
20
Sosiaali- ja terveydenhuollossa kuntien palvelujärjestelmien lain- ja asianmukaisuutta
ja perusturvan toteutumista kunnissa valvoo valtakunnallinen
perusturvalautakunta. Sosiaali- ja terveysministeriössä toimivan perusturvalautakunnan
toimintaa on tehostettu muun muassa parantamalla sen
tunnettavuutta, nopeuttamalla asioiden vireilletuloa, aktivoimalla järjestökenttää
sekä parantamalla yhteistyötä kuntien kanssa asioiden valmistelussa.
Valtakunnallinen perusturvalautakunta sopii myös opetus- ja sivistystoimen
palveluihin.
Palvelusitoumukset ovat julistuksia, joissa luvataan tuottaa ja kehittää
julkisia palveluja tiettyjen laatukriteerien mukaisesti. Kunta voi antaa
sitoumuksia kaikissa toiminnoissa. Ne suunnitellaan ja niiden toteutumista
seurataan yhdessä kunnan asukkaiden kanssa. Sitoumuksista ei ole tarpeellista
tehdä lakisääteisiä, vaan ne täydentävät lainsäädäntöä ja lisäävät
palvelutoiminnan läpinäkyvyyttä. Kun asukkaat osallistuvat palvelusitoumusten
valmisteluun ja valvontaan ja kunta vastuuttaa julkisesti
itseään, se voi lisätä palvelujen laatua ja luottamusta kunnan toimintaan.
Palvelusitoumuksilla voidaan vahvistaa kansalaisnäkökulmaa ja asiakkaiden
asemaa palveluissa. Palvelusitoumusten käyttöönottaminen ja sisältö
on asianmukaista jättää kuntien harkintaan. Palvelusitoumusjärjestelmän
samoin kuin erilaisten palautejärjestelmien ja asiakastyytyväisyyskyselyjen
kehittäminen on mukana Julkisten palvelujen arviointistrategia -projektissa.
Sisäasiainministeriö on yhdessä Kuntaliiton kanssa käynnistänyt helmikuussa
1997 Osallisuushankkeen, jossa pyritään kehittämään ns. pienen
demokratian toimintatapoja. Projektissa kerätään ja välitetään kunnille
tietoja erilaisista osallisuuskokeiluista samalla, kun kuntia tuetaan erilaisten
kokeilujen käynnistämisessä ja toteuttamisessa. Projekti vahvistaa
kansalaisnäkökulmaa kuntien palveluissa. Osallisuushankkeella lisätään
kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa.
Sen jatkaminen on tarpeellista.
Kunnan itse toteuttama toiminnan arviointi on kehittämisen painopiste.
Perusturvalautakuntajärjestelmän kehittäminen, palvelusitoumukset ja
osallisuushankkeet täydentävät kunnan oman toiminnan kehittämistä ja
vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa.
c:/KUNTAPOLPM.doc
"Kyllä me se kestetään"- lausuntosi kuulostaa minusta hiukan raivostuttavalta siitä syystä, että säästötoimet aiheuttavat joillekin muutakin kuin palvelujen muuttamisen muutamaa kilometriä kauemmas.
Joillakin on säästöissä toisia paljon enemmän kestämistä. Ei näitä säästöjä tasan kaikkien kesken makseta. Todelliset säästöt kun tulevat palkkakuluista ja niitä voidaan pienentää pääasiassa yhdellä tavalla.
Esim. meidän perheen molemmat työssäkäyvät ovat kaupungin palveluksessa. Toisella loppuvat työt ensi vuodenvaihteeseen, toisella on hommat katkolla viiden vuoden kuluttua. Me taidamme siis säästää kaupungille rahoja jonkin verran keskivertoa enemmän, iloisina talkoolaisina ja "kyllä me se yhdessä kestetään"-hengellä ladattuina...
kestävän kuin mies kaikki säästöt, jotka eivät suoranaisesti kohdistu häneen...
"Me taidamme siis säästää kaupungille rahoja jonkin verran keskivertoa enemmän, iloisina talkoolaisina ja "kyllä me se yhdessä kestetään"-hengellä ladattuina..."
Metsään meni arviosi ja rankasti. Ettäkö kaupungin työntekijät säästäisivät muita enemmän. Katsopa ympärillesi! Moni on jo menettänyt työnsä. Vielä useampi on lomautettuna. Työpaineet ovat jo kasvaneet melkoisiksi niillä, jotka työskentelevät yksityisellä puolella. Uusia irtisanomisia ja lomautuksia on tulossa jatkossakin.
On ikävää, jos hommat teistä toisella loppuvat vuodenvaihteessa. Se on ilmeisesti määräaikainen työsopimus, joka päättyy, koska ketäänhän kaupungilta ei olla irtisanomassa, edes näinä huonoina aikoina. Ja se, että se toinenkin teistä joutuisi kenties vaihtamaan lomarahansa vapaaksi (mistä tässä keskustelussa oli kyse) on vielä AIKA kaukana siitä todellisuudesta, missä enemmistö elää näinä aikoina.
On oma asiasi, haluatko pyrkiä vaikeuksista eteenpäin talkoohengellä vai olla marttyyri nettipalstalla. Mutta kannattaisi muistaa, että tosiaankin tämä taloustilanne koskee kaikista vähiten julkisen puolen työntekijöitä. Ja K.Y.Nikko oli aivan oikeassa, me todellakin selviämme tästä kaikista vaikeuksista huolimatta. Niin on selvitty ennen ja tullaan selviämään jatkossakin. Ihminen on ällistyttävän sopeutuva, uutta keksivä ja elämää sitkeästi jatkava rotu.
"Metsään meni arviosi ja rankasti. Ettäkö kaupungin työntekijät säästäisivät muita enemmän. Katsopa ympärillesi! Moni on jo menettänyt työnsä. Vielä useampi on lomautettuna. Työpaineet ovat jo kasvaneet melkoisiksi niillä, jotka työskentelevät yksityisellä puolella. Uusia irtisanomisia ja lomautuksia on tulossa jatkossakin."
En väittänyt kaupungin työntekijöiden olevan sen huonommassa asemassa, sanoin että NÄISSÄ SÄÄSTÖTALKOISSA eivät kaikki kaupunkilaiset kanna samaa taakkaa. Siksi se "ME kestetään"-lausahdus (mitään K.Y. Nikon työelämästä tietämättömänä toki) nosti niskavillat pystyyn. Onko Sinulla joku syy luulla, etten tietäisi työtilannetta koko valtakunnassa tällä hetkellä, myös yksityisellä puolella? Katsoisin kuitenkin, että edellä mainitsemani tilanteemme myös tarkoittaa jonkinlaista tinkimistä - noin viestisi otsikkoon viitaten.
"Ja se, että se toinenkin teistä joutuisi kenties vaihtamaan lomarahansa vapaaksi (mistä tässä keskustelussa oli kyse) on vielä AIKA kaukana siitä todellisuudesta, missä enemmistö elää näinä aikoina."
En usko, että enemmistö onneksi vielä olisi ihan tällaisessa tilanteessa. Moni kylläkin. Ja se joukko suurenee koko ajan. Kuuntelin juuri tuossa ajellessani radiouutiset...
"On oma asiasi, haluatko pyrkiä vaikeuksista eteenpäin talkoohengellä vai olla marttyyri nettipalstalla."
Aivan.
"Mutta kannattaisi muistaa, että tosiaankin tämä taloustilanne koskee kaikista vähiten julkisen puolen työntekijöitä."
Tiedän tämän enkä ole muuta väittänytkään. Me julkisella puolella sentään tiedämme hyvissä ajoin työmme loppumispäivämäärän.
"Ja K.Y.Nikko oli aivan oikeassa, me todellakin selviämme tästä kaikista vaikeuksista huolimatta. Niin on selvitty ennen ja tullaan selviämään jatkossakin. Ihminen on ällistyttävän sopeutuva, uutta keksivä ja elämää sitkeästi jatkava rotu."
Olen samaa mieltä sinun ja Nikon kanssa. Viestini olikin se, että kuntalaiset eivät osallistu "tasasummilla" näihin _kunnallisiin_ säästötalkoisiin. Toisilta vaaditaan muutakin kuin talkoohenkeä.
Jatkot!
Kirjoitin tuon "kyllä me se kestetään" -lauseen tsemppimielessä ja siksi, että mitäpä muuta mahdollisuutta tässä olisi. Ei rahaa taiota lisää, loppuu se kaupungiltakin. Pääsee ne tuolla tosi syrjäseudullakin lääkäriin ja kouluun vaikka etäisyydet ovat ihan toista luokkaa. Silti asuvat pohjoisen korvessa.
Tottakai nämä jutut kohdistuvat yksilöihin eri lailla. Jos se teitä yhtään lohduttaa, niin iskee se minuunkin. Luulenpä että pakkoeläkkeeni alkaa lähestyä pikemmin kuin tiedänkään. En ole siitä erityisen ilahtunut, mutta täytyypä keksiä jotain uutta tai ainakin sopeuttaa kulutus äärimmäiseen minimiin.
Tarkoittaako kirjoittaja, että Thky:ssä oli ennen 1 ylihoitaja ja 1 lääkäri...taitaa olla kirjoittajalla huonomuisti tai ongelmia ymmärryksessä.
Vuonna 2008 jo terveydenhuollossa oli johtohenkilöitä enemmän kuin 1 laatuaan, osastonhoitajia sekä lukuisamäärä apulasiosastonhoitajia. Jokaisessa kunnassa liäksi johtajia ja lähiesimiehiä.
Täytyy muistaa, että ns. Uudessa Jämsässä tuotetaan v. 2009 entisen terveydenhuollon kuntayhtymän terveyspalveluiden lisäksi myös kolmen kunnan alueen (vanha Jämsä, Jämsänkoski ja Kuhmoinen)kaikki sos. ja tervyspalvelut ja siten myös johtajien määrä on suurempi kuin ennen terveydenhuollon kuntayhtymässä. Ei kymmenien tuhansien miljoonien palveluita hoida 1 johtaja ja 1 lääkäri missään päin Suomea.
Lomarahoja vapaisiin, mutta ei se paljon tuo säästöjä. Vaihtoja ovat tehneet juuri nuo virkamiehet ja työntekijät hallinnollisissa hommissa, joita on vain pieni osa, todella pieni osa koko henkilöstöstä. Ja nämä vaihdot on tehty vapaaehtoisesti.
Ja kuten sanoin se ei ole riittänyt ennenkään niin ei se riitä nytkään. Jos lomarahojen vaihto koskee opettajia ja hoitopuolta niin sitten syntyy säästöt. Mutta oletteko valmiit siihen että lapsenne opetetaan isoissa luokissa ja hoidot jää retuperälle. Tänään uutisissa ei Jyväskylässäkään siihen olla suostumassa.
Jos otetaan mallia niin otetaan sitten muissakin asioissa kun vain siinä että kaupungin työntekijöiden pakotetaan kantamaan yksin kunnan talous tasapainoon. Että näin Jyväskylässä.
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/terveysasemia-kiinni/374525
Kosken terveysasema kiinni välittömästi, niin ne tekee säästötalkoissa isommatkin, vieläpä maakunnan pääkaupunki.
Muistakaakin pysyä terveysaseman puolustajat sanojenne takana.
Meillä on nyt hyvä malli Jyväskylästä minkä mukaan eletään. Niin lomarahoissa kuin terveysasemissa.
Suolahteen uusi terveysasema
Suolahteen rakennetaan täysin uusi terveysasema. Vanha terveysasema poistetaan käytöstä vakavien sisäilmaongelmien vuoksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelmat kesäkuun kokouksessaan.
Kaupungin virkamiesjohto oli aikaisemmin esittänyt, että Suolahden terveysaseman edellyttämät tilat kunnostetaan Kisakatu 4:ssa sijaitsevaan ja kaupungin suurilta osin omistamaan kiinteistöön. Kaupunginhallitus oli kuitenkin ehdottanut uusien, mutta aikaisempaa pienempien tilojen rakentamista terveyskeskukselle. Sosiaalitoimen tilat siirretään mahdollisuuksien mukaan Kisakatu 4.n kiinteistöön.
Valtuuston enemmistö kallistui hallituksen esityksen kannalle pitkällisen keskustelun jälkeen suoritetussa äänestyksessä, äänin 52-8, 13 äänestäessä tyhjää.
Uuden terveysasemaa suunnittelemaan asetetaan työryhmä ja terveysaseman kustannuksiksi arvioitiin alustavasti 2,7-2,8 miljoonaa euroa.
Hassu kommentti. Ei mitään tekemistä ketjun muiden kommenttien kanssa.
se se hassu oli.
Kuka tekee lomautettujen työt? Se revitään toisten työntekijöiden selkänahasta. Kuka tekee ja jakaa lapsille ruuat. Kuka opettaa. Kuka hoitaa ja lääkitsee. Kuka hoitaa kiinteistöjä. Kuka auraa/hiekottaa. Kuka korjaa vuotavan vesiputken. Pistetäänkö kirjastot kiinni ja jäähallit. Nämä on niitä näkymättömia asioita joita kukaan ei mieti, mutta heti tulee valitusta jos töitä ei ole hoidettu.. Lomautetaan kaupunginjohtajat, siinähän sitä säästöö syntyy. huvittavaa että tämän kokoisella kaupungilla on kaksi kaupunginjohtajaa. Luovutaan uuden koulun rakentamisesta.
Uudesta koulusta ei luovuta! Vanha on homeessa ja vaarantaa lastemme terveyden.
Yläaste raketeille viipymättä! Lama-aika on parasta aikaa rakentaa. Tiedä vaikka arvioidut kustannukset alittuisivat kun työ- ja tarvikekustanukset alenevat laman syvetessä.
viisasta laittaa Seppolan koulu jäihin ja miettiä vielä kuitenkin peruskorjausvaihtoehto. Jämsällä ei ole varaa nyt rakentaa uutta koulua. Näin on.
rakennettava. Ei lamasta nousta, jos kaikki lopetetaan. Uutta putkeen, pääasia että joku taho työllistyy ja veroja kertyy kaikkien hyväksi. Työvoimaa on ja rakentamisessa mikä kuitenkin on edessä, säästetään juuri silloin. Hyvään aikaan on paljon paljon kalliimpaa rakentaa.
En ole rakennusalalla en sotaa enkä sitä elämää kokenut mutta sodan jälkeisestäkin pulasta selvittiin, kun alettiin suuntaamaan asiat järjellä tulevaisuuteen. Silloin asiat osattiin hoitaa kun oli pakko ajatella tulevaisuutta ja miettiä mistä leipä otetaan. Sen jälkeen ihmiset onkin elänytkin vain tunteiden ja helpon elämän/rahan varassa ja tässä taas tulos. Toisen kerran jo lyhyellä aikavälillä.
Nyt ei ole enää aika eikä varaa tunteilla koulujen ja terveysasemien perään. Ne palvelut on ja hoidetaan, vaikkei joka kylällä ja joka nurkalla ja kotiovella. Jokaisen meistä on luovuttava jostain että pysytään edes vähän leivänsyrjässä jokainen. Ei me tarvita enää työttömiä lisää ei sossun asiakkaita. Ne on meidän jokaisen veronmaksajien harteilla tahdottiin tai ei ja niitä on jo riittämiin.