Muistelen menneitä aikoja, olin silloin nuori, vuosiluku oli jotain 1975.
Rauhanyhdistys oli juuri peruskorjattu, joissa poikana olin talkoissa.
Seurat alkoivat tuttuun tapaan virrellä, siionin virsiä veisattiin. Ensimmäinen puhuja astui korokkeelle. Muistan ne tutut sanat, että olemme onnellisia vain me, jotka pääsevät taivaaseen.
Tuli mieleen, että onkohan vain me?. On pieni tämä piiri. Maailmassa on n. 5 miljardia ihmistä. Ja tämä LLL on vain Lapin usko.
Väliaika tuli, kahvit juotiin ja tupakat poltettiin!
Toinen mv.saarnamies voimakkain sanakääntein puhui nuorten synneistä. Itki sanojen välein, että nuoret ovat niin riettaita ja julkijumalalattomia. Tunsin itseni hyvin huonoksi, itsetuntoni laski, vaikka en polttanut tupakkia enkä koskaan ollut viinaa maistanut. Itsetunto meno.
Sitten alkoi tapahtua.
Saarnamies kehoitti epäuskoisia poistumaan rauhanyhdistyksen tiloista. Ovet lukittiin ensin ulko-ovi ja sitten sisäovi.
Seuroissa ollut uskovainen mies, jonka ulkonäoltä olin tuntenut pitkään, kutsuttiin kovaäänisesti seurakunnan eteen.
"Hoitomies" väitti, että on jonkun kuullut sanovan, että käyttää lääkkeitä väärin. Joudut pyytämään anteeksi, muuten panen sinut saatanan haltuun. Oliko siis käyttänyt liikaa lääkkeitä?
Pappa itki, istui lattialle, itkuun purskahti, että on lääkärin määräämiä lääkkeitä, joita otan ohjeiden mukaan. Ei auttanut.
Kesti monta tuntia, välillä oli pitkä hiljaisuus, pappa itki, anteeksiantoa ei tullut.
En tiedä miten asianlaita meni jatkossa, huonot muistot jäi, menin opiskelemaan muualle paikkakunnalle. Ehkä pappa kuoli syyllisyyteen!
Mutta syvät negatiiviset muistot jäi.
Tämä tapahtui P-Pohjanmaalla.
Rauhanyhdistys oli juuri peruskorjattu, joissa poikana olin talkoissa.
Seurat alkoivat tuttuun tapaan virrellä, siionin virsiä veisattiin. Ensimmäinen puhuja astui korokkeelle. Muistan ne tutut sanat, että olemme onnellisia vain me, jotka pääsevät taivaaseen.
Tuli mieleen, että onkohan vain me?. On pieni tämä piiri. Maailmassa on n. 5 miljardia ihmistä. Ja tämä LLL on vain Lapin usko.
Väliaika tuli, kahvit juotiin ja tupakat poltettiin!
Toinen mv.saarnamies voimakkain sanakääntein puhui nuorten synneistä. Itki sanojen välein, että nuoret ovat niin riettaita ja julkijumalalattomia. Tunsin itseni hyvin huonoksi, itsetuntoni laski, vaikka en polttanut tupakkia enkä koskaan ollut viinaa maistanut. Itsetunto meno.
Sitten alkoi tapahtua.
Saarnamies kehoitti epäuskoisia poistumaan rauhanyhdistyksen tiloista. Ovet lukittiin ensin ulko-ovi ja sitten sisäovi.
Seuroissa ollut uskovainen mies, jonka ulkonäoltä olin tuntenut pitkään, kutsuttiin kovaäänisesti seurakunnan eteen.
"Hoitomies" väitti, että on jonkun kuullut sanovan, että käyttää lääkkeitä väärin. Joudut pyytämään anteeksi, muuten panen sinut saatanan haltuun. Oliko siis käyttänyt liikaa lääkkeitä?
Pappa itki, istui lattialle, itkuun purskahti, että on lääkärin määräämiä lääkkeitä, joita otan ohjeiden mukaan. Ei auttanut.
Kesti monta tuntia, välillä oli pitkä hiljaisuus, pappa itki, anteeksiantoa ei tullut.
En tiedä miten asianlaita meni jatkossa, huonot muistot jäi, menin opiskelemaan muualle paikkakunnalle. Ehkä pappa kuoli syyllisyyteen!
Mutta syvät negatiiviset muistot jäi.
Tämä tapahtui P-Pohjanmaalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja sitten häväistys.
Näin sitä pittää.
Noi on niin hirveitä ja surullisia juttuja noi hoitokokousjutut! Kaukana Kristuksen rakkaudesta! Kyllä on saatana pahasti saanut sokaistua silloisten hoitomiesten silmät!
Ihmettelen kuitenkin kuinka pieni määrä on noussut vastustamaan ko. toimintaa!
Sitä jos ei seiso tukevasti Kristuskalliolla, ei ole Pyhän Hengen antamaa voimaa ja auktotiteettia vastustaa rohkeasti tällaista!
"Hoitokokoukset olivat siunauksellisia."