kylmää faktaa aasialaisvaimon hankinnasta

Jollet asu metsässä, tiedät, että monet työ- ja opiskelupaikat ovat kansainvälisiä. Itse asunut noin 5 vuotta aasiassa, joten ei liene yllättävää, että vaimokin sieltä 'matkamuistona' tuli.

Lisäksi tiedän hyvin monia kaltaisiani tarinoita.
Kaukolomille ei myöskään kannata lähteä viikoksi tai kahdeksi, toisin kuin Turkkiin, vaan lomaromanssit jotka tiedän tarkoittavat useiden kuukausien ehkä vuoden vuorotteluvapaata, joten tällöinkään ei liene yllättävää, että poikamiehet vaimoja reissuiltaan löytävät.

"Tapasin" oman vaimoni webbisivujen välityksellä. Paikan päällä kävin 3 kertaa. sitten hän tulikin jo Suomeen.

Olen jo vanhempi (39v). Edellinen pitkä suhde kariutui 10v jälkeen.

Tapasin hänen perheensä 3. kerralla (noin 6kk aikana). He eivät olleet kauhean ihastuneita ajatukseen että tytär muuttaa niin kauas mutta ensitapaamisen jälkeen ovat ottaneet avosylin minut vastaan. Nyt siellä ollaan kerran vuodessa muutama viikko.

Hän tuli suomeen viisumilla, joka haettiin heti sillä periaatteella että naimisiin mennään (eikä paluulippua edes ollut). Naimisiin mentiin 3kk sen jälkeen kun hän tuli. Tämän jälkeen 1. asumislupa 1v. Ollaan ostamassa asuntoa ja jossain vaiheessa lapsia. Viisumin hakemisessa oli aikamoinen paperisota - kaikki piti olla kiinaksi ja englanniksi ja kaikenmaailman toimistoissa leimattu oikein ja notaarisoitu etcetc. Siihen meni noin 1-1.5 kk.

Miksi tämä kamala vaiva? No, minulla on ollut suhteita kiinalaisiin naisiin aiemminkin ja olen pitänyt kulttuurista. Eritoten perhesuhteet/asenne perhettä kohtaan vaikuttavat. Haluan tuntea olevani osa isompaa perhettä (ja nyt sitä totisesti olenkin).

Kansalaisuutta voi hakea vasta piitkän ajan kuluttua. Nyt hän puhuu suomea kohtuullisesti (1 vuosi takana). Opiskelee yliopistossa, toivoo kovasti työllistyvänsä - siihen on esteenä ei täydellinen suomen kielen hallinta.

Isompia ongelmia ei ole ollut, joitain kulttuurien välisiä törmäyksiä tosin. Puhumalla asioista selviää. Saatan hakeutua sinne töihin jossain vaiheessa kun kiinan kieli on paremmin hanskassa. Kaunis ja mukava maa asua.

Tapasin netissä. Kirjoittelimme toisillemme vuoden verran ja sitten menin katsomaan paikan päälle. Ei voi sanoa, että se olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä, kielitaito (hänen) oli aika huono ja maa ja tavat olivat muutenkin aika outoja.

Hän oli kuitenkin mitä ilmeisemmin jo päättänyt miten asiat tulevat menemään ja oli järjestänyt kaiken valmiiksi. Muutaman päivän kaupunkikiertelyn jälkeen menimme katsomaan hänen vanhempiaan. Olin vähän hermostunut ja olisin ollut vielä enemmän jos olisin ymmärtänyt miten iso juttu se siellä on. No, minut otettiin kuitenkin pienen alkuhämmingin jälkeen ihan ookoosti vastaan ja viikon päästä olin jo kihloissa.

Palasin takaisin yksinäni ja laitoin papereita sisään. Seuraavana vuonna kävin sitten hakemassa kultani ja silloin minut otettiin jo vastaan kuin kuningas. Kuulin myöhemmin, että perheelle ja koko suvulle olisi ollut todella kova paikka jos en olisi tullutkaan, vaimoni olisi mahdollisesti tehnyt itsemurhan. No, nyt on asuttu täällä jo jokunen vuosi ja jälkikasvua on yksi kappale. Vaimo on ollut kotirouva koko ajan mutta laittanut siinä sivussa internetbisnekset pystyyn ja on nyt Vietnamissa rakentamassa asuntohotellia. Kovin se on bisneshenkinen.

FAKTAA: Tavattiin netissä(Vietnamcopid.com) ja sieltä sähköpostin kautta kirjoiteltiin ja lähetimme toisillemme kuvia, kirjoiteltiin joku 3-4kk. eikä vielä tosiaankaan tunnettu hyvin toisiamme. Lähdinkin reissuun vähän asenteella et katotaan mitä tuleman pitää.

Lentokentällä tyttökaverini oli vastassa ja se ei ollut rakkauta ensisilmäyksellä.

Tyttökaverilla oli Vietnamissa kovasti kiirettä koulussa ja töissä.
Tehtiin seraavanlainen järjestely: Tyttökaveri lopetti työt ja pesi mun pyykit ja mä maksoin saman kuin töistä ois saanut rahaa, tämä raha meni koulumaksuun(n.20€/kk)
Saimme nyt kahdenkeskistä aikaa ja tutustuimme nyt kunnolla.
Tottakai olin alkuun varuillani, mutta pian huomasin että olin tavannut sen oikean. Tyttöni oli perheen ainoa lapsi ja hän asui kahdestaan äitinsä kanssa Saigonissa.
Englanti sujuu ja sujui tosi hyvin, mut anopilta ei lainkaan.
Olin reissussa tasan 6kk. ja mielestäni se on vahimmäis aika et tunnetaan toisemme, en halunnut lähteä ilman tyttöäni minnekkään, jos olisin esim. välillä lähtenyt suomeen sydän olis itkenyt verta ja kirjotella nyt ainasia "I miss you" viestejä, pää ei olis kummallakaan kestänyt. Olinhan varannut reissuuni vuoden aikaa.
Olen monesti itkenyt onnesta, koska vaimoni on niin hyvä, meillä on hyvä olla kahdestaan.

Tulimme vuosi sitten Vietnamista Suomeen ja siitä kuukauden päästä naimisiin ja sitten oleskelulupa kuntoon, luvan päätöksessä meni poliisilla vain 2viikkoa.
Vaimo osaa suomenkielen ja hän on nyt raskaana 4kk.
Kun tapasimme, oli vaimoni neitsyt ja minullakin poikuus tallella :)
Vietnamissakin huomaa tosi hyvin et Suomi Miehessä on valuuttaa!
Koeta pitää pää kymänä(vaikka välillä 40C) ja lötää se oikea! Äläkä rupee pelaan kaikkien tyttelien kanssa!

Onnea etsintään!

Minä olen koko työikäni kulkenut maailmalla erilaisissa työtehtävissä kunnes yhdessä vaiheessa työt suuntautuivat etupäässä Kiinaan.
Ihastuin maahan sen verran etten enää välttämättä vapaa-ajallani sieltä takaisin Suomeen tullutkaan vaan rupesin tutustumaan myös maan muihin kaupunkeihin.
Näillä "retkillä" sitten tapasinkin nykyisen vaimoni kun eräässä paikassa tuli kieliongelmia ja hän tuli ystävällisesti tulkiksi selvittämään asiaa.
Ehkä kuukauden verran oltiin tapailtu ennenkuin tapasin myös hänen vanhempansa.
Lähes vuoden verran siellä sitten asusteltiin kunnes alkoi näyttää siltä että minun Kiinan työtehtävät alkaa ilmeisesti loppumaan. Niimpä mentiinkin siellä naimisiin ja kun vielä sain työtehtäväni järjestettyä siten ettei minun enää tarvitse maailmalla reissata, niin asetuttiin pysyvästi Suomeen.
Olin nimittäin jo aikaisemmasta avio- ja avoliitosta oppinut, ettei liitto kestä jos puolisot asuvat eri maissa. Ja onhan nykytilanne ihan toista kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä mikä maa on seuraava asuinpaikka, vaan voi ihan kaikessa rauhassa suunnitella tulevaisuutta täällä.

Suomen kansalisuutta hänellä ei edelleenkään ole koska Kiina ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta.
Siksipä kiinassa matkustelun kannalta onkin yksinkertaisempaa kun omistaa Kiinan passin siinä on oleskelulupa Suomeen.