Moikka kaikille!
Minulla on nyt kahtenä viimeyönä tullut yksi hyvin kivulias supistus ja ollut polttelua selässä. Viimeyönä sitten sen kivuliaan supistuksen aikana valahti housut märäksi ja luulin sen olevan lapsivettä. Kävin tänään sairaalassa varmistamass asian niin ei ollut lapsivettä, mutta sisätutkimuksessa ilmeni että "kohdunsuu on auki 1,5 sormelle ja vauvan pää tuntuu, kanavaa on vielä hieman jäljellä." (rv. 38 4) Sitten kätilö sanoi kotiuttavani minut vielä kotiin.
Mitä tämä tarkoittaa? Onko synnytys käynnistynyt kun kohdunsuu on jo avautunut? Tai onko synnytyksen alkaminen lähellä? Kuinka nopeasti tämä synnytys voi tästä alkaa, joudunko vielä odottamaan kauan? Olisin jo valmis synnyttämään kun yöt nukun huonosti ja päivisin on hirmu tukala olo.
Kertokaa ihmeessä omista kokemuksista jos sellasia löytyy!!? :)
Minulla on nyt kahtenä viimeyönä tullut yksi hyvin kivulias supistus ja ollut polttelua selässä. Viimeyönä sitten sen kivuliaan supistuksen aikana valahti housut märäksi ja luulin sen olevan lapsivettä. Kävin tänään sairaalassa varmistamass asian niin ei ollut lapsivettä, mutta sisätutkimuksessa ilmeni että "kohdunsuu on auki 1,5 sormelle ja vauvan pää tuntuu, kanavaa on vielä hieman jäljellä." (rv. 38 4) Sitten kätilö sanoi kotiuttavani minut vielä kotiin.
Mitä tämä tarkoittaa? Onko synnytys käynnistynyt kun kohdunsuu on jo avautunut? Tai onko synnytyksen alkaminen lähellä? Kuinka nopeasti tämä synnytys voi tästä alkaa, joudunko vielä odottamaan kauan? Olisin jo valmis synnyttämään kun yöt nukun huonosti ja päivisin on hirmu tukala olo.
Kertokaa ihmeessä omista kokemuksista jos sellasia löytyy!!? :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis mulla oli esikoisesta viikolla 34 kolmena yönä peräkkäin kipeitä supistuksia hiukan vajaa kaksi tuntia, sitten ne loppuivat kuin seinään. Kävin lääkärissä, kohdunkaulani oli lyhentynyt kolmesta sentistä yhteen ja oli hyvin pehmeä, sain sairaslomaa äitiysloman alkuun asti ja seksi- ja siivouskiellon. Kipeät supistukset loppuivat levolla, mutta napakoita harjoitussupistuksia oli useita joka päivä.
Viikkoja oli takana 37 3 kun taas yöllä tuli vajaan kahden tunnin ajan kipeitä supistuksia ja housuihin valui limaa, limatulppa oli siis irronnut. Seuraavana päivänä (37 4) oli synnytystavan arviointiultra, jossa lääkäri teki myös sisätutkimuksen. Hän totesi ettei ole kertaakaan sen jälkeen kun paikkakunnaltamme loppui synnäri, tuntenut näin edistynyttä tilannetta kohdunsuulla, olin sormelle auki ja kohdunkaula oli täysin kadonnut ja vauvan pää niin alhaalla, ettei vatsan päältä painelemalla meinannut sitä enää edes löytää. Pisti kuitenkin vielä kotiin, mutta täydelliseen vuodelepoon, vessaan sain nousta, en mihinkään muualle. Sitten tulikin seuraava päivä ja ilta, salkkarit loppuivat ja nousin sohvalta lähteäkseni vessaan. Kuului äänekäs poks ja masuani vihlaisi, kuin hehkulamppu olisi poksahtanut, miehenikin kuuli sen toiselle puolelle olohuonetta. Katsoimme aluksi toisiamme ihan ihmeissämme, kunnes mieheni älysi kysyä, että menikö vedet? Ja siinä samassa tunsin kun housuihini alkoi lorista vettä, sitä tuntui tulevan litratolkulla, vaapuin vessaan ja lapsivettä tuli vielä siinä pytylläkin. Kyllä, vedet meni... Mieheni lähti tankkaamaan autoa ja minä kävin suihkussa helpottaakseni heti alkaneita KIPEITÄ supistuksia. Nappasin sairaalakassini mukaan ja lähdimme ajamaan lähes 60 kilometrin päähän synnyttämään. Ehdimme olla sairaalassa vain vajaa kolme tuntia kun poikamme jo syntyi, vain ilokaasun voimalla, muuta kivunlievitystä en ehtinyt saamaan. Koko touhuun vesien menosta istukan syntymiseen meni vain 4,5 tuntia. Emme edes ehtineet kunnolla tajuta synnytyksen käynnistymistä kun poikamme olikin jo sylissämme.
Vielä nykyisinkin naureskelemme sille illalle, erityisesti mieleemme on jäänyt se, että ensimmäinen ihminen joka sai synnyttämään lähtemisestämme tietää, oli mieheni pomo, mieheni kun soitti hänelle ettei tule seuraavana päivänä töihin... Sitten vasta ilmoitimme tuleville isovanhemmille... :)
No, tässä nyt minun ensimmäinen synnytykseni, ajattelin kirjoittaa sen vastaukseksi, koska oma tilanteesi on niin lähellä silloista omaa tilannettani... Kovasti tsemppiä, ehkäpä se pienokaisesi sieltä kohta syntyy! :)
Vaikka saisit tänne 100 synnytyskertomusta niin
yksikään niistä ei kerro millaiseksi oma synny-
tyksesi muodostuu. Ammattilaiset ei jaksa täällä
vastata (jonninjoutaviin höpötyksiin) joten ke-
hoitan sinua aivan rauhassa odottelemaan -
tulet kyllä näkemään "onko synnytys lähellä"
- kukaan ei voi sitä tietää. Voi olla että lap-
sivesikalvo puhkesi "korkealta" ja se oli todella
vettä, mutta silläkään ei ole oleellista merki-
tystä.
että ihmiset tällä palstalla kyselee toisten ihmisten kokemuksia. Jos itse haluat vain ammattilaisten sanan joka asiaan niin ok, mutta itse kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita. Tunnut kommentoivan jokaista vähän samalla tavalla että täällä ei kysyä saa.
En ole kieltänyt vaan sanonut ettei niistä ole hyötyä. Mutta jos täällä - ja kuten ilmeisesti
viihteen vuoksi ollaan niin voihan aikaa täälläkin
tappaa. Luulisi vain että olisi rakentavaakin tekemistä. -Sitäpaitsi jos TIETÄÄ haluaa niin
sitä varten on netissäkin ihan muita palstoja.