Mitä pitää tehdä, että unohtaa miehen, josta ei tiedä edes nimeä?! Törmäsin häneen työn tiimoilta pari kertaa liki vuosi sitten. Koska nähtävästi olen täysidiootti, en saa häntä mielestäni. Ja minä olen sentään aikuinen nainen - liki hävettää! Alkuun oli taivaallista fiilistellä ihastumisen tunteella ja toivoa uutta törmäystä! Sittemmin olo on kääntynyt tuhdin turhautumisen puolelle...
Miten eroon typerästä tunteesta???
aarrrrrgghh!!!
3610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joko vaihtamalla kohdetta
tai repimällä itsensä tunteista irti kuten minä tein. Ei tunnemaailmaa ollenkaan.
ihmisestä tulee sillon tieteellinen, aika kylmä tavallaan.
eläimellistä, luontoa on sekä että, tunteet ja tunteeton elämä
tavallaanhan sitä seuraan silti edelleen sääntöjä, käyttäytymistä, opittuja tapoja. Mutta jos ne kaikki säännöt vedetään pois,
semmosesta ihmisestä tulee pelottavan itsekäs.
Mutta itselleni tunteettomuus sopii paremmin
sillä on tietty hintansakin, joitain satunnaisia nais"uhreja" välillä jotka hakee sydäntäni ja huomaavat että se on jääkylmä :)
mutta pettymyksiä, turhautumisia ei ole, et loukkaannu oikeen mistään jos ei ole tunteita.
Jos sinusta on sisimmistä voimaa siihen, olet voimakas persoona niin tunteettomana saatat huomata manipuloivas muita, koska kun ei ole tunnemaailmaa, kaikki se voima kanavoituu suunnitelmien tekemiseen ja tekniikoiden,taitojen parantamiseen joko tekemällä tai analyysillä.
mut veikkaanpa että valitset ennemmin tunteet, uuden kohteen niille
molemmat tiet yhtä kiehtovia
Olen avioliitossa elävä nainen ja muutuin muutama kuukausi sitten laskelmoivaksi. En halua kertoa tarkemmin syitä, mutta yksi on miehen uskottomuus...
Parhaillaan olen alkanut manipuloida miestäni ja huomannut, että se on helppoa ja taloudellisesti kannattavampaa kuin ero...
Siinä rakkaudettomien vaimojen kerhossa onkin paljon jäseniä. Varakkaan tai edes kohtuutuloisen miehen kupeessa on taloudellisempaa pysytellä kuin lähteä itsenäiseen, mutta rahallisesti epävarmempaan elämään. Ensimmäisessä vaihtoehdossa saa bonuksena katkeruuden, jälkimäisessä itsekunnioituksen.