Kateus on tuttua kaikissa yhteisöissä.
Ennakkoasenteet syntyvät usein kielteisessä muodossa, uusi ei kiinnosta, tai sitä pitää ainakin epäillä.
Katsottuaan täällä uusien sopeutumista joukkoon, huomaa kuinka uusi toivotetaan tervetulleeksi, kiva kun uusia tulee, rohkeasti vain aloituksia tekemään!
Muutama kirjoitus ja mikä sinäkin luulet olevasi kysymys putkahtaa esiin. Kateuttako?
Pitkään mukana ollut tuttu kirjoittaja ohitetaan vastaamatta, tai huomautetaan, kaunko vielä meinaat täällä olla? Kateuttako?
Mukana ollut kirjoittaja tekee aloituksen, jos se on asiaa, se joko poistuu tai jää vastauksia vaille. Kateuttako, vai kiinnostavuuden puutetta?
Väärä aihe?
Seksi kiinnostaa sitä enemmän mitä kysyvämmäsääs muodossa aihe esitetään. Kiinnostavaa / kielteistä palautettakin. Inhottavaa, mukavaa kun joku puhuu, noin minäkin ajattelen.
Uskonto / politiikka, riidan aihe.
Elämä itsessään, terveys ja hyvinvointi. Asiallisuutta, kiinnostavaa, asenteellisuutta, kehuttavaa, kun joku sentään.
Joitakin kirjoittajia ei vain *huomata* asiasta ja aiheesta riippumatta. Rekisteröity kirjoittaja on täällä harvinaisuus, vähemmistönä esillä, piilossa kirjoittavia. LKateusko on vienyt piiloon?
Tekisi mieli vastata, ei uskalla, joku mitätöi ajatukset! Tee avaus ja katsotaan mihin pystyt!
Kukaan ei ota kantaa asiallisesti, tai, ainakin ani harva. Kateuttako? Näyttikö *hän* heti leijonankyntensä asiantuntevuudellaan aiheesta?
Sanoiko hän liian selkeästi mitä tarkoitti?
Kuoleeko asiallisuus ja keskustelu kateuteen?
Kuoleeko keskustelijoiden kiinnostus ennakkoasenteisiin asia pitoisuuteen / tai asenne kirjoittajaa kohtaan. Tunnettu / uusi.
Suurin syy palstalta poistumisiin taitaa sittenkin olla huomiotta jättäminen! Joku ei vaan jaksa vastata keskusteluun ja jäädä aina odottamaan vastausta jota ei sitten kukaan katso aiheelliseksi. Se kateus, mikäli kirjoittaja on sen *nimensä* ylle kehäksi saanut, sepä se.
Kateutta ei voi kitkeä, ei, mutta mistä se syntyy? Miksi se saa aina enemmän voimaa esim. yhteisöissä, joissa kaikkien pitäisi olla saman arvoisia?
Kannustetaan toisaalta, vähätellään toisaalta.
Uusia kannustetaan, hyvä niin, mutta vanhoissakin on voimaa. Pitäkää huoli toisistanne, ihanjokinen on arvokas omana itsenään, heikompikin.
Joku huutaa, joku kuiskaa. Kuulkaa heikompaakin.
Ennakkoasenteet syntyvät usein kielteisessä muodossa, uusi ei kiinnosta, tai sitä pitää ainakin epäillä.
Katsottuaan täällä uusien sopeutumista joukkoon, huomaa kuinka uusi toivotetaan tervetulleeksi, kiva kun uusia tulee, rohkeasti vain aloituksia tekemään!
Muutama kirjoitus ja mikä sinäkin luulet olevasi kysymys putkahtaa esiin. Kateuttako?
Pitkään mukana ollut tuttu kirjoittaja ohitetaan vastaamatta, tai huomautetaan, kaunko vielä meinaat täällä olla? Kateuttako?
Mukana ollut kirjoittaja tekee aloituksen, jos se on asiaa, se joko poistuu tai jää vastauksia vaille. Kateuttako, vai kiinnostavuuden puutetta?
Väärä aihe?
Seksi kiinnostaa sitä enemmän mitä kysyvämmäsääs muodossa aihe esitetään. Kiinnostavaa / kielteistä palautettakin. Inhottavaa, mukavaa kun joku puhuu, noin minäkin ajattelen.
Uskonto / politiikka, riidan aihe.
Elämä itsessään, terveys ja hyvinvointi. Asiallisuutta, kiinnostavaa, asenteellisuutta, kehuttavaa, kun joku sentään.
Joitakin kirjoittajia ei vain *huomata* asiasta ja aiheesta riippumatta. Rekisteröity kirjoittaja on täällä harvinaisuus, vähemmistönä esillä, piilossa kirjoittavia. LKateusko on vienyt piiloon?
Tekisi mieli vastata, ei uskalla, joku mitätöi ajatukset! Tee avaus ja katsotaan mihin pystyt!
Kukaan ei ota kantaa asiallisesti, tai, ainakin ani harva. Kateuttako? Näyttikö *hän* heti leijonankyntensä asiantuntevuudellaan aiheesta?
Sanoiko hän liian selkeästi mitä tarkoitti?
Kuoleeko asiallisuus ja keskustelu kateuteen?
Kuoleeko keskustelijoiden kiinnostus ennakkoasenteisiin asia pitoisuuteen / tai asenne kirjoittajaa kohtaan. Tunnettu / uusi.
Suurin syy palstalta poistumisiin taitaa sittenkin olla huomiotta jättäminen! Joku ei vaan jaksa vastata keskusteluun ja jäädä aina odottamaan vastausta jota ei sitten kukaan katso aiheelliseksi. Se kateus, mikäli kirjoittaja on sen *nimensä* ylle kehäksi saanut, sepä se.
Kateutta ei voi kitkeä, ei, mutta mistä se syntyy? Miksi se saa aina enemmän voimaa esim. yhteisöissä, joissa kaikkien pitäisi olla saman arvoisia?
Kannustetaan toisaalta, vähätellään toisaalta.
Uusia kannustetaan, hyvä niin, mutta vanhoissakin on voimaa. Pitäkää huoli toisistanne, ihanjokinen on arvokas omana itsenään, heikompikin.
Joku huutaa, joku kuiskaa. Kuulkaa heikompaakin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan täällä ollut muutosta ainakin niinä 3 vuotena mitä täällä olen ollut, en vakituiseen vaan silloin tättöin, onhan normaali elämä paljon mielenkiintoisempaa vielä ja toivottavasti niin on kauan.
Etkö ole huomannut täällä valitetaan esim 'turhista' poistoista, yksi tässä hiljattain osui minunkin silmiini, olin jo vastannut kysyjälle ja piti mennä kurkkimaan onko vastaukseni ollut avuksi...koko ketju poissa!
Kyllä ilkeät huomautukset on omiaan hankaloittamaan keskustelua ja samoin asiattomat vastaukset kuin poistotkin.
Ja, asiallisia keskustelupalstoja löytyy todella vaikka kuinka paljon, ei täällä niistä ole pulaa suomi24 ei toki ole ainoa.
Ei kai niin vakavaa täällä voisi olla ettei jotain pikku poikkeusta sulateta, täällä vaan tuntuu olevan henkilökohtaisia hankauksia, niistä ei niin helpolla päästä eroon.
Enkä pidä pahana sitä joka huomauttaa jostain asiallisesti vaan se joka siihen vastaa asiattomasti, huomautukset on vain jätettävä kommentoimatta mutta otettava opiksi.
Eikä kaikkia voi varmaan huomioida tai olla myötämielinen jonkin mielipiteelle, jokainen on omaa mieltää, jollekin toisen hyvä on aivan varmasti ilkeämielinen, se kateus ei katoa, eikä sitä voi karkottaakaan.
Keskustelua ei synny ellei ole erilaisia mielipiteitä joita tuodaan esille, paha on yksin (vaikka niitäkin löytyy) keskustella, silloinhan sopu säilyisi.
hankauksia syntyä kun anonyyminä kirjoitellaan, kerrohan se?
Tämä ei koske aloitusta!
Juuri noin minäkin sen koen. Tällä varttuneiden palstalla on paljon ikäviä kannanottoja, onko se sitten kateutta tai mitä? Missä on elämänilo ja suvaitsevaisuus? En todellakaan ymmärrä mitä saatte toisten haukkumisesta. Onko meillä tarve purkaa pahaa oloamme tänne?
Mitä jos ulkona paistava aurinko saisi sijaa myös meidän pimeissä sieluissamme.
Kun olen joutunut erinäisten kommenttien kohteeksi ja joku minulle joskus sanoikin, että kateellisia on, kysyn aloittajalta, mistä täällä voi olla oikeasti kateellinen?
Tilanne netissä kateuden näkökulmasta on absurdi jo sellaisenaan: kenenkään taustaa ei kukaan tiedä, ei liioin sitä, onko kerrottu totta vai fiktiota, ulkonäköä emme näe, emme muutakaan kuntoa, omaisuudesta tai muusta mammonasta kerrotut asiat ovat vain juttuja. Mistä voi kahdehtia anonyymisti kirjoittava kuusikymppinen toista anonyymisti kirjoittavaa kuusikymppistä? Koska asiasta kirjoitat, onhan sinulla jotakin tuntumaa tähän, luulisin.
suuresti, miten tunnepitoisesti jotkut tuntuvat tämän palstan kirjoituksineen ottavan.
Sattumalta toisilleen kirjoittavat vieraan sanat, miten niitä kannattaa kovin syvällisesti miettiä?
ja olen ihmetellyt itsekseni ennenkin. Vastaus tosiaan kiinnostaisi.
Miksi ja mistä me tosiaan olisimme kateellisia ventovieraille ikätovereillemme?
Olemme erilaisia ja meillä on erilaiset elämäntavat ja arvomaailmat.
Joku saattaa kirjoittaa asioista, joiden otaksuu aiheuttavan kateutta muissa.
Muut voivat ajatellakin nämä asiat ihan toisella tavalla, ja suhtautua kirjoittajaan täysin neutraalisti.
Niin teen ainakin itse, ja niin uskon suurimman osan tekevän.
Joskus tunnen säälinsekaista huvittuneisuutta, se myönnettäköön. En kuitenkaan ylhäältä alaspäin katsellen, koska tiedän mainiosti antavani aihetta vastaavaan myös itse.
Koskaan en kuitenkaan kuvittele kenenkään olevan kateellinen, enkä ole itse.
Epäsopuun lähimmän ympäristöni kanssa,menneiden haavojen hellimiseen,tulevien vaikeuksien ennakolta elämiseen,oman kohtaloni valittamiseen..Jos voimieni mukaan pyrin poistamaan nämä häiritsevät tekiät ajatusmaailmastani,syntyy voimieni taloudessa huomattava säästö sen myönteisen ja rakentavan työn hyväksi,joka on annettu osalleni elämässä..Näin kauniisti Kotiliesi lehti kirjoitti meidän syntymän aikoihin..Tämänpäivän lehtiä ei viitsis säilyttää.