Kesk 2/09 rv21 6.
"Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa enkelien. Enkeli sinut uneen tuudittaa, enkelit meitäkin lohduttaa. Me tiedämme, et ole siellä yksin. Kuljet sielläkin kulta, käsityksin."
Sanoja ei ole, olo on epätodellinen. Hän oli niin kaunis ja täydellinen.
Ehkä joskus palaan vielä tälle palstalle uusin toivein, nyt se tuntuu vaan niin turhalta ja mahdottomalta ajatukselta.
"Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa enkelien. Enkeli sinut uneen tuudittaa, enkelit meitäkin lohduttaa. Me tiedämme, et ole siellä yksin. Kuljet sielläkin kulta, käsityksin."
Sanoja ei ole, olo on epätodellinen. Hän oli niin kaunis ja täydellinen.
Ehkä joskus palaan vielä tälle palstalle uusin toivein, nyt se tuntuu vaan niin turhalta ja mahdottomalta ajatukselta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
osaa suruunne!
ymmärrän että olet surusta palasina, mä en varmaan kestäis ollenkaan jos sama tapahtuisi minulle.
Suomi24:llä on myös palsta joka on tarkoitettu läheisen kuolemalle. siellä voi olla vertaistukea.
olen todella pahoillani. paljon voimia.
-ISO HALI- aivan hirveää,kukaan ei voi tietää tuskaanne ainoastaan ne jotka ovat saman kokeneet=(
pikkuisen pojan on nyt hyvä olla,enkelin siipien suojassa,josta hän teitä aina katselee ja toivottaa jaksamisia,hänen voimansa eivät kauvas jaksaneet,mutta sydämmissänne pieni enkeli kulkee mukananne mihin ikinä meettekään,hän sanoo äiti ja isi älkää itkekö,minun nyt hyvä täällä on.OTAN OSAA SURUUNNE!!!
kaikki tuntuu nyt turhalta ja vaikealta, mutta aika parantaa arvet. Arvet kyllä jää, mutta kaunista muistoa voi kantaa aina sydämessään. Toivon kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
-siskonsa menettänyt-
Suru on varmasti valtava ja raskas kantaa. Voimia teille, halauksin, *viv*
Hei!
Voimia sinulle. Meidän vauvamme menehtyi rv23 viime vuonna, oli aika rankkaa haudata oma lapsi. Nyt olen raskaana, kohta viikkoja jo 31.Kaikki on mennyt ihan hyvin.
Lämmin osanottoni ja halaus teille!
Olen niin kovin pahoillani menetyksenne johdosta! Ei ole sanoja kuvaamaan lapsen menetyksen tuskaa eikä ole sanoja lohduttamaan. Haluan vain kertoa, että poikasi ei ole siellä yksin, hänellä on seuraa meidän pienestä enkelipojasta joka meni taivaaseen pari vuotta sitten raskausviikolla 21.
Uusien toiveiden aika tulee vielä, usko pois, mutta tällä hetkellä ne ajatukset on teillä varmasti turhia ja hyvin merkityksettömiä. Antakaa surulle aikaa ja muistelkaa lastanne kaikessa rauhassa.
Voimia ja halauksia, toivoo lapsensa menettänyt, ja nyt rv40 2.
Itse asiassa sain esikoiseni, kun sinulla oli pojastasi laskettuaika. Meillä taisi olla vain muutaman päivä lasketuissa ajoissa silloin eroa. Muistan kuinka itkin, kun tulit tapahtumastasi ilmoittamaan, kun jo monta viikkoa oli kirjoiteltu kuulumisia. Nyt vasta ymmärrän miltä sinusta on mahtanut tuntua.
Onnea sinulle uudesta raskaudestasi!
Jos itse olisin joutunut kokemaan saman kuin sinä niin en täällä olisi vielä tässä vaiheessa kirjoittelemassa asiasta. Olisin niin sekaisin, että tuskin koneeseen koskisin. Lisäksi en olisi heti "rynnännyt" tänne asiasta kirjoittamaan.
Anteeksi että olen tökerö, mutta vähn laittaa mietityttämään että voiko tämä olla todella julma provo? Tai onko sinulla asiat ihan kunnossa pääkopassa...
Ja kyseinen ihminehän ilmoitti jo ennen keskeytystä että se tulee tapahtumaan... aika nopeasti toipuu jos pystyy nettiin kirjoittaa asiasta. No, ihmisiä on erilaisia.
Ihmiset purkaa suruaan eritavalla, toiset käpertyy sisäänpäin eikä pysty puhumaan tai kirjoittamaan asiasta, toiset taas reagoivat juuri päinvastoin, eikä se tee kenenkään surusta isompaa tai pienenpää.
Tehkää palvelus ja jättäkää tälläiset arvostelut omaan tietoon , älkää pahentako ap mieltä entisestään.