Kertokaapa saappimiehet vähän noista ysitonnisista. Ovat aika edullisia ja aika hyvin varusteltuja. Ja vielä aika tehokkaitakin. Mutta millaista on omistaa vanha ysitonninen? Eikös Saabeissa ole ongelmia pakokaasupäästöjen kanssa? Mitäs se käytännössä tarkoittaa noin niin kuin lompakon kannalta? Onko 80-luvun lopun cc ihan toivoton peli? Halpa ostohinta ei kovin paljon lohduta, jos vikalista on viikoittain metrin mittainen. Entäs nämä vähän uudemmat 90-luvun mallit? Ihan vaan kaipaisin kaikenlaisia kokemuksia ja mielipiteitä (mielellään ei pelkkiä mutu-juttuja) ysitonnisista.
Kannattaako 9000:n osto?
MaunoAhonen
61405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin löydät tarinaa vaikka kuinka. ruostetta ja kaikkea maan ja taivaan väliltä niissä on niinkuin kaikissa muissakin autoissa.
Ehkä kysyjä haluaa keskustella, eikä pelkästään lukea vanhoja viestejä. Minua ainakaan ei haittaa, jos samoja aiheita käsitellään uudestaan. Ei palstalle liikaa viestejä tule. Itse en kuitenkaan kysyjälle voi kommentoida, sillä en ole koskaan kyseistä autoa omistanut.
Ostin -91 ysitonnisen(ei turbo) aj 293 vuosi sitten ja nyt on mittarissa 334. Ei syö öljyä, kulutus minun pääasiallisessa maantieajossani 7-7,5 ltr/100.
Ovissa ei ruostetta vain takavalon alapuolella pieni kukka. Aina lähtee ja on mukava, hiljainen ajettava ja tilaakin on mukavasti. Tekniikka on täysin kunnossa. Remontit: alapallonivelen vaihto ja parit polttimot eteen.
Ja nyt täytyy koputtaa puuta...
Kyllä kannattaa harkita ko. autoa.
Muutamia kohtia, joide kanssa pitää olla tarkkana: Onko vedetty tientukkoa, silloin yleensä ongelmia tiedossa voimansiirrossa ja pyöränlaakereissa ja tuennoissa. Yleensä turbot tässä ikäluokassa on semmosia, että ne on ainakin pariin kertaan lastutettu ja sitten myyntiin alkuperäisvirityksillä.
Pellit ruostuu alle 90-malleissa, pahoja paikkoja ovien alareunat, takalokarien sisäosat ja reunat. Hyvin pidetty yksilö voi kuitenkin olla täysin ruosteeton.
Yleisesti puolen miljoonan kilometrin ajaminen ilman isoa puuhastelua täysin realistinen tavoite.
Älä hyvä mies tee autokauppiaalle palavelusta ja osta häneltä käsistä pois 9k 80-luvulta, eivät ota enään edes vaihdossa, paitsi jobbarit.
Jos 9k ostat niin kato että on kohtuullisesti ajettu (n. 200tkm)90-l puolivälistä niin silloin on vielä runsaasti kilometrejä edessä. Niin suapilla kuin volovollakin ajaa rapiat 500tkm kunhan vaihtaa kunnon ölöjyt tasaasin välein.
Omistan ite vm -91 ysitonnarin perus 2-litran tekniikalla. Teholukemat on n 130 hv ja automaattilaatikon kanssa lähdöt ei ole päätä huimaavia, mutta mieluinen ja lämmin auto se on. Kulutuslukemat maantiellä 7,5-8,5 litraa sadalle ja kaupungissa 10,5 litraa. Hiljaista ja jämäkkää kyytiä on tarjolla jos tällaisen löydät hyvän.
Itelläni on lähes ruosteeton, 230 tuhatta ajettu peli. Vikaa on ollu jonkin verran, mutta eihän ongelmatonta autoa ole vielä keksittykään. Omassani on ollu seuraavia ongelmia: vetonivelet, alatukivarren puslat, lämppärin kenno, etupyörän laakeri. Nämä muuten on sellaisia vikoja kaikki, joita kannattaa tutkailla ostaessa. Viat on helposti korjattavissa ja osat ei älyttömän hintaisia ole. Pyöränlaakeri on aika kallis ku koko napa pitää vaihtaa, mutta muutenpa osat on aivan kohtuullisissa hinnoissa. Sitte tietenki kannattaa tutkailla sitä ruostetta! Näissä -90 ja uudemmissa sitä ei pitäs enää ongelmaksi asti olla jos autosta on huolta pidetty.