Tällä palstalla kysellään usein miten pääsisi masennuksesta eroon, miten hoitaa itseään, ja sellaisiin kysymyksiin on vaikeaa vastata koska ihmiset ovat erilaisia, on niin monenlaisia elämäntilanteita ja monenlaisia masennuksia.
Ensimmäiseksi tulee kysymys tarvitsenko lääkkeitä vai en. Monilla on kielteinen käsitys masennuslääkkeistä, pelätään sivuvaikutuksia ja riippuvuutta. Nämäkin asiat ovat yksilöllisiä mutta itselleni yleisen masennuslääkkeen Cipralexin käyttö ei ole aiheuttanut haittavaikutuksia eikä käytön lopettaminenkaan ole tuntunut vaikealta. Käytön alussa olen kokenut olon selvästi parantuneen, jatkuvassa käytössä lääkkeen tehoa on ollut vaikea arvioida. Sanoisin, että kannattaa kuitenkin kokeilla. Ei se mitään ota, ellei annakaan.
Liikunnan merkityksestä mielialaan puhutaan paljon, ehkä niinkin paljon, että se jo kyllästyttää. Puheet ovat kuitenkin tosia. Masennuksen ollessa pahimmillaan ei ehkä ulos jaksa lähteä mutta heti kun se tuntuu mahdolliselta kannattaa aloittaa säännöllinen liikunta. Liikunnan suhteen ei kuitenkaan kannata ottaa mitään paineita, tärkeintä on, että ulkoilee joka päivä, lenkki voi olla yhden kilometrin tai kymmenen kilometrin pituinen jaksamisesta riippuen.
Omaa elämäänsä ajatellessa on hyvä ajatella muitakin asioita, jos ruumiilla täytyy olla liikuntaa täytyy mielelläkin olla tekemistä. Kannattaa etsiä mielenkiintoisia kirjoja ja paneutua niihin. Itseäni kiinnostaa historia, historian tutkiminen antaa laajempaa näkökulmaa nykyaikaan ja omaankin elämään. Voi tietysti olla hyvä lukea kirjoja masennuksestakin mutta toisaalta on myös tärkeää välillä unohtaa omat ongelmat ja keskittyä aivan muihin asioihin.
Sitten on tietysti aina kaikenlaisia arkisia puuhia ja iloja. Kannattaa heittäytyä tekemään asioita sen sijaan, että vain istuisi nojatuolissa miettimässä ongelmiaan. Huolella valmistettu hyvä ruoka, ehkä jotain uutta kotiin, uusi taulu, uusi veistos, koriste-esine joka miellyttää silmää. Aikaa omalle itselle ja omalle kodille.
Musiikissakin voi olla parantavaa voimaa, oli se sitten klassista tai rockia, maun mukaan. Kannattaa etsiä hyvää musiikkia ja istua alas kuuntelemaan sitä, syventyä musiikkiin eikä kuunnella sitä vain taustamusiikkina. Ja jos musiikkia kuunnellessa maistuu vaikkapa rommi ja sikari, miksei. Alkoholikin voi tasaannuttaa ahdistunutta mieltä - joillekin alkoholi on ongelma, joillekin ei, ja jos alkoholi ei ole ongelma voi sitäkin käyttää hyödykseen.
Pitäisi vain yrittää rentoutua ja nousta huonon olon yläpuolelle, kerätä voimavaroja pystyäkseen taas elämään päivästä päivään ilman henkisiä aallonpohjia.
No, tuossa nyt vain muutamia omia ajatuksiani, jokaisella tietysti omanlaisensa ongelmat ja omat hoitokeinonsa.
Miten siis te muut hoidatte masennustanne?
Ensimmäiseksi tulee kysymys tarvitsenko lääkkeitä vai en. Monilla on kielteinen käsitys masennuslääkkeistä, pelätään sivuvaikutuksia ja riippuvuutta. Nämäkin asiat ovat yksilöllisiä mutta itselleni yleisen masennuslääkkeen Cipralexin käyttö ei ole aiheuttanut haittavaikutuksia eikä käytön lopettaminenkaan ole tuntunut vaikealta. Käytön alussa olen kokenut olon selvästi parantuneen, jatkuvassa käytössä lääkkeen tehoa on ollut vaikea arvioida. Sanoisin, että kannattaa kuitenkin kokeilla. Ei se mitään ota, ellei annakaan.
Liikunnan merkityksestä mielialaan puhutaan paljon, ehkä niinkin paljon, että se jo kyllästyttää. Puheet ovat kuitenkin tosia. Masennuksen ollessa pahimmillaan ei ehkä ulos jaksa lähteä mutta heti kun se tuntuu mahdolliselta kannattaa aloittaa säännöllinen liikunta. Liikunnan suhteen ei kuitenkaan kannata ottaa mitään paineita, tärkeintä on, että ulkoilee joka päivä, lenkki voi olla yhden kilometrin tai kymmenen kilometrin pituinen jaksamisesta riippuen.
Omaa elämäänsä ajatellessa on hyvä ajatella muitakin asioita, jos ruumiilla täytyy olla liikuntaa täytyy mielelläkin olla tekemistä. Kannattaa etsiä mielenkiintoisia kirjoja ja paneutua niihin. Itseäni kiinnostaa historia, historian tutkiminen antaa laajempaa näkökulmaa nykyaikaan ja omaankin elämään. Voi tietysti olla hyvä lukea kirjoja masennuksestakin mutta toisaalta on myös tärkeää välillä unohtaa omat ongelmat ja keskittyä aivan muihin asioihin.
Sitten on tietysti aina kaikenlaisia arkisia puuhia ja iloja. Kannattaa heittäytyä tekemään asioita sen sijaan, että vain istuisi nojatuolissa miettimässä ongelmiaan. Huolella valmistettu hyvä ruoka, ehkä jotain uutta kotiin, uusi taulu, uusi veistos, koriste-esine joka miellyttää silmää. Aikaa omalle itselle ja omalle kodille.
Musiikissakin voi olla parantavaa voimaa, oli se sitten klassista tai rockia, maun mukaan. Kannattaa etsiä hyvää musiikkia ja istua alas kuuntelemaan sitä, syventyä musiikkiin eikä kuunnella sitä vain taustamusiikkina. Ja jos musiikkia kuunnellessa maistuu vaikkapa rommi ja sikari, miksei. Alkoholikin voi tasaannuttaa ahdistunutta mieltä - joillekin alkoholi on ongelma, joillekin ei, ja jos alkoholi ei ole ongelma voi sitäkin käyttää hyödykseen.
Pitäisi vain yrittää rentoutua ja nousta huonon olon yläpuolelle, kerätä voimavaroja pystyäkseen taas elämään päivästä päivään ilman henkisiä aallonpohjia.
No, tuossa nyt vain muutamia omia ajatuksiani, jokaisella tietysti omanlaisensa ongelmat ja omat hoitokeinonsa.
Miten siis te muut hoidatte masennustanne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
voi tulla ongelma,kun huomaa,että siinäpä hyvä ja nopeavaikutteinen lääke moneen vaivaan.Antaa hyvän olon,mutta siinä kohtuukäyttö punnitaan,alkaako välittömästi tehdä mieli lisää tätä oivaa lääkettä ja jälkimainingeissa sen teho vasta huomataan,mikä se on.Sitä paitsi ei pitäisi käyttää alkoholia,jos on lääkitys päällä.
Kysyin tuota asiaa lääkäriltä ja hän sanoi, että Cipralexia käyttäessä voi käyttää myös alkoholia.
Alkoholia käyttää koko maailma mutta ongelmaksi se muodostuu vain harvoille, aivan kuten ruokaa syö koko maailma mutta syömishäiriöitä on vain harvoilla.
Toisin sanoen absolutistin ja alkoholistin välissä on kokonainen maailma joka käyttää alkoholia kohtuudella.
vittuako neitelet sen viinan kanssa kyllä mies juo pullon kerrala. hei vedetään kännnit!!
No mikä ettei!
Itse olen masennukseni kanssa vielä melko "pohjalla", mutta haaveilen ajasta jolloin jaksan lähteä säännöllisesti ulkoilemaan. Tällä hetkellä en koe saavani vielä nautintoa mistään, mutta oikein odotan sitä aikaa, kun kävelylenkin / salilla käynnin jälkeen saa nauttia psyykkisestä ja fyysisestä hyvä olon tunteesta.
Lukeminen on ollut aina rakas harrastukseni,luen sekä "hömppää" että asiakirjallisuutta. Olen aina ollut varsinainen kirjaston suurkuluttaja. Pohdimmekin terapeuttini kanssa, että miksi haluan lukea edelleen ja olen lukenut koko masennukseni ajan, vaikka seuraavana päivänä en muista enää, mitä olen lukenut. Masennus on vienyt muistini lähelle "nollatasoa". Tulimme terapeutin kanssa siihen tulokseen, että luen edelleen, koska se antaa minulle hetken ilman suurta ahdistusta / masennusta. Lisäksi voin muilta rauhassa istua ja keskittyä rauhassa johonkin asiaan eli lukemiseen.
Tunnen kyllä olevani tällä hetkellä melko zombi, mutta tiedän, että on tärkeätä pitää kiinni niistä asioista, jotka ovat aiemminkin tuottaneet mielihyvää.
Ja joskus vielä saan nauttia em. asioista mielihyvällä ja muistikin on ennallaan, että muistan vielä illalla mitä olen päivän mittaan tehnyt :-)
Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!
Aivan, masennuksen aikana tulisi yrittää pitää kiinni kaikista niistä asioista jotka yleensä antavat sisältöä elämään. Eihän se helppoa ole eikä aina onnistu ollenkaan mutta ainakin kaikki nuo myönteiset asiat on hyvä pitää mielessä ja miettiä milloin taas jaksaa palata niiden pariin.
Masennuksessa on vaiheensa, se pätee varmasti kaikkiin ihmisiin. Itse olin koko tammikuun niin uupunut, etten paljoa jaksanut edes ajatella, saati sitten tehdä. Väsymys oli henkistä, ruumiillista ja totaalista. Sitten tuuli vain kääntyi, lepäämisen jälkeen, ja nyt tuntuu siltä, että kadotettu energia on hyvää vauhtia tulossa takaisin. Jaksan taas tehdä asioita entiseen malliin.
Liikuntaa ei tosiaan jaksakaan kun masennus on voimakkaimmillaan mutta heti kun se alkaa hellittää nauttii taas liikkumisestakin. Ulkoilma, tutut maisemat, uudet maisemat, kaikki se vetää takaisin aktiivisempaan elämään.
Lukemista harrastan itsekin mielialasta riippumatta ja olen huomannut, että masentuneena kannattaa oikein tarttua lukemiseen ja lukea kuin työkseen ellei jaksa muuta tehdä. Minäkin luen monenlaista historiasta rikosromaaneihin ja yleensä useampaa kirjaa samanaikaisesti, jos alkaa välillä historia pitkästyttää voi siirtyä helppolukuisempaan romaaniin.
Kaikkein tärkein asia ovat kuitenkin ystävät. Ystäville ei välttämättä tarvitse puhua ongelmistaan, ei välttämättä tarvitse puhua mistään vakavista asioista, yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, niistä saa ammennettua paljon myönteistä energiaa.
Varmasti sinunkin olosi helpottaa ajan kanssa, ennemmin tai myöhemmin, ja sitten maailma näyttää taas erilaiselta, valoisammalta paikalta.
Jaksamista, ja mukavaa sunnuntaita sinullekin!
Kuinkas tota omaa tahtoaan saisi komemmettua niin että sen kautta saisin hyvää tekevää toimintta aikaiseksi. Masis ja 'mikkaan ei ole mittään' vie TAHDON ihan kaikkeen. Huh.
Tahto on nyt karannut mutta kyllä se sieltä vielä takaisin tulee!
Oletko perheellinen? Minun mieheni sairastaa myös masennusta, jo 10. vuosi menossa ja lääkitys on enemmän tai vähemmän kokoajan päällä. Meillä ei ole siis minkäänlaista perhe-elämää ei parisuhdettakaan, koska mieheni kaikki vapaa-aika työpäivän päätteeksi kuluu juuri noissa sinunkin mainitsemissasi omissa "hoidoissa". Elikkä hän harrastaa liikuntaa päivittäin (2-3 h/vrk), lukee kirjoja ja kuuntelee musiikkia. Alkoholia hän ei käytä juuri ollenkaan.
Kun olen ottanut asian puheeksi hänen kanssaan. Ainoa vastaus on ollut, että hänen hyvä olonsa on kaikkein tärkeintä. Hänen ainoa projektinsa on hän itse. Erittäin paljon hän tarkkailee painoaan, syömisiään ja kunnon kehitystä. Hän ei osallistu ruuanlaittoon, mutta valikoi oman diettinsä mukaiset annokset minun valmistamastani ruuasta. Hän ei viikolla useinkaan syö muun perheen kanssa, sillä tuo urheilusuoritus on tehtävä ennen ruokailua.
Kai tämäkin jotain elämää on, mutta ei ainakaan sellaista millä voi juurikaan kehuskella tai olla onnellinen.
Ei, en ole perheellinen. Se ei tunnu sopivan minun elämääni, olen tottunut elämään omalla tavallani ja tekemään kaikki asiat omalla tavallani ja siksi asuminen yksin sopii minulle parhaiten. Onnekseni olen päässyt parisuhteeseen jossa tämä ei aiheuta ongelmia koska molemmilla on oma elämänsä ja mielin määrin omaa aikaa.
Avioliittoneuvojaksi minusta ei siis ole, eikä lastenkasvatusasiantuntijaksi, mutta tilanteesi kuulostaa aika erikoiselta. Toisaalta miehesi huolehtii itsestään mikä on hyvä asia, toisaalta hänelle ei sitten enää jää aikaa sinulle. Jos sinusta on vahingossa tullut miehellesi pelkkä taloudenhoitaja, kannattaa ehkä miettiä onko liitto enää tarkoituksenmukainen. Miehesi kuitenkin toimii kuten toimii koska hänen täytyy tehdä niin, tuskin hän sitä sinua kiusatakseen tekee. Kuulostaa siltä, että hänen kaikki energiansa vain yksinkertaisesti menee työhön ja itsensä pitämiseen kunnossa.