Svenska folkpartiet on suomenkielisten kannalta saanut paljon pahaa aikaan kieliasioissa. Ruotsinkielisten on aika herätä tähän päivään ja huomata, että heidän aikansa päättää kieliasioista enemmistön puolesta on ohi. Tämän kirjoituksen lähetin alla mainituille sfp:n vaikuttajille.
Arvoisat Stefan Wallin, Astrid Thors, Pär Stenbäck, Christoffer Taxell, Jan-Erik Enestam ja Elisabeth Nauclér
Saate: Käytän puolueestanne jäljempänä nimitystä Svenska folkpartiet (Sfp), koska olette ainoa Eduskunnan kahdeksasta (8) puolueesta, joka on rekisteröitynyt yksikieliseksi. Sinänsä se on aika omituista puolueelta, joka kaikessa hokee, että kaksikielisyys on rikkaus.
MIELIPIDEKYSELYT
Viimeisimpien mielipidekyselyiden mukaan 70-80% suomalaisista haluaa muuttaa ruotsin kielen pakollisen kouluopiskelun vapaaehtoiseksi. Samaa on viimeksi vaatinut Lukiolaisten liitto. Tämä on selkeä viesti siitä, että pakkoruotsi on kouluissa pian historiaa.
SUOMENKIELISIÄ ÄRSYTTÄVÄT HANKKEET JA ESITYKSET
Monet - lähinnä Sfp:n ajamat - hankkeet ruotsin opetuksen tehostamiseksi ja vaatimukset ruotsin kielen osaamisesta ärsyttävät suunnattomasti suomenkielistä väestöä, vaikka kaikenlaisesta ruotsin pakollisuudesta halutaan nimenomaan eroon. Esimerkkeinä olkoot Svenska nu-kampanjat ja kielikylvetyshankkeet. Samaa myyräntyötä edustaa Opetushallituksen "Toki-hanke" tavoitteinaan parantaa ruotsin kielen opetuksen tasoa sekä lisätä kiinnostusta Ruotsin kulttuuria ja kirjallisuutta kohtaan. Toki-hankkeeseen liittyy "Kansalliskielihanke", jonka tehtävänä on miettiä pakkoruotsin opetuksen lisäämistä peruskoulussa niin, että se alkaisi jo 5. luokalta 7. luokan sijaan. Kyseisiin Toki-hankkeisiin osallistuvat tahot saavat erillistä valtionavustusta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ahvenanmaan suomenkieliset eivät saa perustaa omia koulujaan eivätkä saa opetukseensa minkäänlaista valtionavustusta. Älyttömyydessään tällaiset Toki-hankkeet tulisi keskeyttää välittömästi turhina menoerinä.
Samaa typeryyttä edustavat Sfp:n suunnalta tulleet vaatimukset vuoden 2004 kielilain ruotsin kielen velvoittavuuden lisäämiseksi. Suomenkielisten on syytä pelätä, että ruotsin taidon velvoittavuutta lisätään, koska Christoffer Taxell on nimetty syksyllä asetetun perustuslakikomitean johtoon. Omahyväisyyttä vähemmistön taholta edustaa myös Henrik Laxin esitys ruotsinkielisen mandaattipaikan saamisesta Eu:n parlamenttiin muodostamalla ruotsinkielinen vaalipiiri.
Suorastaan vahingollista kaikille osapuolille edustaa Pär Stenbäckin ehdotus, että maahanmuuttajille ryhdyttäisiin opettamaan ensimmäisenä kotouttamiskielenä ruotsia suomen sijaan. On todella vastuutonta entisen opetusministerin päästellä suustaan mitään noin järjetöntä. Toteutuessaan ruotsin kielen opettaminen ennen suomen kieltä olisi vahingollista paitsi maahanmuuttajille itselleen,niin myös suomenkieliselle enemmistölle.
Kaikki edellä oleva sekä ylipäätään täysin järjetön kaksikielisyysvaatimus koko väestölle peruskoulusta yliopistoon, virkamiesruotsivaatimukset sekä lukuisat etunne ovat käynnistäneet prosessin, mitä ei pysäytä enää mikään. Nyt on vihdoinkin satoja vuosia jatkuneen viivyttelyn jälkeen aika kypsynyt toteuttaa oikeudenmukaisuus ja kohtuus kieliasiassa ja yhden kielivähemmistön suosimisessa.
KOLMAS MEDIAJÄTTI INTERNET
Perinteisen median eli sanomalehdistön sekä television ja radion rinnalle on nousemassa kolmas mediamahti eli internet. Lähivuosina internetin merkitys erityisesti mielipiteiden ja tietojen välittäjänä sekä myös mielipiteiden muokkaajana tulee kasvamaan. Tämän kolmannen mediajätin vaikutusta kriittisenä tiedonvälittäjänä eivät sensurointiin ja tiedon suodattamiseen syyllistyneet vanhat tiedotusvälineet enää voi estää. Internet on voima, jonka edessä Eduskunta ja muut päättäjätahot joutuvat tässä ikuisessa kielikysymyksessä vielä nöyrtymään. Ruotsin kielen saattamisessa sen oikeaan painoarvoonsa tulee internet yhdessä nuorten tahdonilmaisun kanssa vaikuttamaan enemmän kuin vielä halutaan uskoa.
RUOTSIN KIELI EI KUULU SUOMENKIELISTEN IDENTITEETTIIN
Te ruotsinkieliset painotatte aina jokaisessa mahdollisessa yhteydessä, että ruotsin kieli on osa kulttuuriamme ja historiaamme. Kuitenkin suomenkieliselle ruotsalaisuus ja ruotsin kieli ovat menneinä vuosisatoina merkinneet nöyryytystä ja sortoa. Lukekaa suomen ja ruotsin kielten keskinäisestä asemasta historiamme valossa (Liite: "Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus").
Henrik Laxille voi sanoa suoraan, että ruotsin kieli ei todellakaan kuulu, eikä tule koskaan kuulumaan suomenkielisten identiteettiin. Ruotsin kieli ei ole meille myöskään rikkaus. Oikeammin ilmaistuna ruotsin kieli on meille taakka ja erittäin kallis lisärasite.
Naurettavia ovat myös puheenne ruotsin kielen sivistävästä vaikutuksesta. Ruotsin kieli sinänsä ei tee kenestäkään sen sivistyneempää kuin mikään muukaan kieli voi tehdä. Aikoinaan ruotsinkieliset asettivat suomenkielisille niin paljon esteitä, ettei "opillisen sivistyksen" hankkiminen ollut suomenkielisille helppoa. Sivistystä on kuitenkin montaa eri lajia, joista etenkin "sydämen sivistystä" ruotsinkielinen "sivistyneistö" on Suomessa melko puutteellisesti osoittanut omaavansa.
AHNEUS JA EPÄOIKEUDENMUKAISUUS
Koko autonomian ja itsenäisyytemme aikana eli 200 vuoden ajan ovat ruotsinkielisen väestönosan edunvalvojat osoittaneet itsekeskeistä ja omaa etua tavoittelevaa tapaa toimia.
Esimerkkejä on lukuisia, mutta seuraavat neljä kuvannevat hyvin asennettanne ja todellisia tekojanne. Puheenne ja tekonne ovat olleet ja ovat yhä ristiriidassa keskenään.
1. Vuoden 1862 kielikomitea
Vuoden 1862 kielikomitea - jonka muodosti 12 pelkästään ruotsinkielistä jäsentä - totesi lausunnossaan, että suomi on liian kehittymätön kieli eikä se ansaitse nousta sivistyskieleksi muiden sivistyskielten joukkoon. Lisäperuste oli, että suomi ei voi olla hallintokieli, koska virkamiesten kielitaito on tähän liian heikko.
2. 1920-luvun kielirasismi
1920-luvulla tunnetaan kymmenittäin tapauksia, joissa ruotsinkielisissä kunnissa on kieltäydytty kunnan toimesta antamasta suomenkielisille lapsille suomenkielistä opetusta. Samoissa kunnissa on sitten yksityisin varoin perustettujen koulujen toimintaa yritetty monin tavoin estää. Ruotsinkieliset ovat käyttäneet taloudellista ja henkistä painostusta sekä suoranaista vainoa suomenkielisiä kohtaan.
3. Sotaevakkojen asuttaminen
Sodassa 450000 suomalaista menetti kotinsa lähinnä Karjalan alueelta. Tämän väestön uudelleen asuttamistalkoisiin toivottiin koko Suomen osallistuvan. Kuitenkaan ruotsinkieliset alueet eivät raukkamaisesti sallineet asuinalueilleen siirtolaisia. Karjalaisten asuttaminen jäi vain suomenkielisten kuntien harteille. Tällä teolla ruotsinkieliset osoittivat "todellisen isänmaallisuutensa".
4. Ahvenanmaan kielirasismi
Ahvenanmaalla suomenkieliset ovat toisen luokan kansalaisia. Maakunnassa ei ole ainuttakaan suomenkielistä peruskoulua eivätkä suomenkieliset lapset saa ruotsinkielisissä kouluissa edes kunnollista äidinkielen opetusta, koska samoilla tunneilla vapaaehtoista suomea opiskelevat ruotsinkieliset madaltavat opiskelun tason. Ahvenanmaalla suomenkielisillä ei ole oikeutta saada muitakaan kunnallisia palveluita suomen kielellä.
SUOMEN KOULUTUSPOLITIIKKA
Opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisun "Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006" kertoo karun totuuden. Yliopistoihin on vuosina 2000-2006 päässyt 51-55 % ruotsinkielisistä hakijoista. Vastaavasti suomenkielisiä hakijoita on hyväksytty 34-36 % ja ulkomaalaisista hakijoista noin 25 %.
Suuresti ihmetyttää se tapa, millä kielivähemmistöä suositaan koulutusasioissa. Eduskunnan taholta on käsittämätöntä välinpitämättömyyttä (tai tietämättömyyttä?), että ruotsinkieliselle nuorisolle on varattu ylisuuret kiintiöt yliopistoihin. Suomenkielisiä sortavaan vääryyteen ovat syinä toisaalta ruotsinkielisten yliopistojen eli Åbo Akademin ja Svenska Handelshögskolanin ylisuuret opiskelijapaikkamäärät sekä toisaalta kuuden kaksikielisen yliopiston kiintiöpaikat ruotsin kielelle (ruotsinkielisille). Tämä historiallinen etuoikeus on kiireimmiten poistettava ruotsinkielisiltä.
Ei voi mitenkään olla hyväksyttävää, että 10 vuodessa 5000-5500 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneelle ruotsinkieliselle. Siten tuhannet suomenkieliset nuoret ovat joutuneet Suomen älyttömän kielirasismin uhreiksi menettämällä uransa ja haaveensa näille ruotsinkielisille kiintiöekonomeille ja kiintiölakimiehille.
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää koulutuspolitiikkaa. Suunnitelmassa on ruotsin kielelle (ruotsinkielisille) edelleen varattu täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa. Ruotsinkielisille on varattu 6,7 %:n osuus yliopistopaikoista, kun ruotsinkielisten nuorten (20-22-vuotiaat v. 2006) osuus on vain 4,9 % koko maan vastaavasta väestöryhmästä. Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 %:n ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu ylisuuri osuus ruotsinkielisiä; aivan kuten aina ennenkin historiamme aikana.
Ei ole ihme, että vanhainkoteihin eikä sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä, suorittavaa työtä tekeviä, koska puolestaan ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on varattu vain 4-4,5 %:n osuus ruotsinkielisille. Kuitenkin te yritätte tätä hoitohenkilöstön vajetta paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta vaaditte palvelua ruotsiksi. Suomenkielisten ei tule tällaiseen koulutuspolitiikkaan enää alistua. On turha huutaa palvelua ruotsiksi, kun ruotsinkieliset nuoret hakeutuvat yliopistokoulutukseen eivätkä halua kouluttautua riittävästi palvelualoille.
Ruotsinkielinen yliopistokoulutus näyttää olevan valtiovallan erityissuojelussa. Ovatko Eduskunta, opetusministeri (usein ollut sattumoisin juuri ruotsinkielinen), opetusministeriö ja opetushallitus toimineet lainmukaisesti salliessaan kieleen perustuvan syrjinnän koulutusasioissa. Sfp on tietenkin hiljaa tällaisista asioista, mutta nostaa heti haloon, jos jossain ei osata palvella ruotsiksi.
ETUISUUDET JA RUOTSIN KIELEN AIHEUTTAMAT KUSTANNUKSET
Ruotsin kieli merkitsee sitä äidinkielenään puhuvalle etuisuuksia, jotka saattavat suomenkieliset todellisuudessa edelleen huonompaan asemaan kuin ruotsinkieliset. Näin on siis erityisesti koulutuksessa.
On lukuisia muitakin asioita, jotka eivät ole kieliasioissa kohdallaan. Eräs asia on kustannuskysymys. Ei voi olla niin kuin Ulla-Maj Wideroos väittää, että "ruotsin kieli saa maksaa". Ei voi todellakaan olla niin, että lisäkustannukset jäävät suomenkielisten maksettaviksi. Perin outoa on myös, että kaksikielisyyden kustannuksia ei ole laskettu, vaikka sitä edellytettiin kielilakia hyväksyttäessä.
Ruotsinkielisillä pitää olla omat päiväkodit ja koulut, vaikka yhteiskunnalle tulisi selvästi edullisemmaksi, jos päiväkodit, koulut ym. vastaavat käyttäisivät esimerkiksi yhteisiä erityisluokkahuoneita, ruokailu- ja liikuntatiloja. Sama koskee rinnakkaista hallintoa.
SUOMENKIELISTEN VAATIMUKSET VOIMISTUVAT
Ruotsinkieliset ovat osoittaneet käytännössä, etteivät he noudata oikeudenmukaisuuden eikä tasapuolisuuden periaatetta. Kaikessa huudetaan ensin minä ja minulle, me ja meille.
Samalla kun todellinen tietämys historiastamme sekä suomen kielen ja suomenkielisten syrjinnästä lisääntyy, samalla lisääntyvät suomenkielisen enemmistön vaatimukset. Ei voi olla oikein, että kielivähemmistö sanelee ehtoja kielienemmistölle.
Suomalaisilla on aina ollut pyrkimys rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Vaikka enemmistö vihdoinkin alkaa korottaa ääntään oikeuksiensa puolesta, eivät suomenkieliset tule syyllistymään samanlaisiin virheisiin kuin ruotsinkieliset. Teille kuuluvat ne vähemmistön oikeudet, mitkä yleensä eurooppalaisissa demokratioissa vähemmistöille kuuluvat.
Lopullisena tavoitteena tulee olla se, että suomen kielestä tulee Suomen ainoa virallinen kieli. Välitavoitteina ovat pakollisesta kouluruotsista ja virkamiesruotsivaatimuksista luopuminen. Hyvänä mallina toimii Ruotsin uusi kielilakiesitys, joka vahvistaa ruotsin kielelle ainoan virallisen kielen aseman. Ruotsin kieli voi Suomessa hyvin olla vähemmistökieli vähemmistökielen oikeuksineen.
ANTEEKSIPYYNTÖ
Ruotsin valtiovalta on 15.1.2009 ilmaissut - Suomen sodan muistojuhlallisuuksien yhteydessä - ylimielisen ja vähättelevän asenteensa. Ruotsi ei aio pyytää Suomelta anteeksi historian epäoikeudenmukaisuuksia. Ulkoministeri Carl Bildt ei halua tunnustaa edes sitä, että sama syrjintä suomenkielisiä kohtaan jatkuu Ruotsissa edelleen.
Samoin suomenruotsalaiset ovat syyllistyneet suomen kielen ja suomalaisuuden syrjimiseen ja väheksyntään. Minkäänlaista nöyryyttä ja katumusta Sfp ei toistaiseksi ole osoittanut.
Kysymys: Oletteko Sfp:ssä harkinneet anteeksipyynnön esittämistä suomenkieliselle enemmistölle siitä sorrosta ja syrjinnästä, johon Suomen ruotsinkieliset ovat syyllistyneet suomen kieltä ja suomenkielisiä kohtaan 1800- ja 1900-luvuilla?
MYÖNNYTYKSIÄ KIELIKYSYMYKSESSÄ?
Suomenkielinen enemmistö on siis vihdoinkin alkamassa vaatia itselleen kuuluvia
enemmistön oikeuksia ja samalla ruotsinkielisten etuoikeuksien purkamista.
Kysymys: Onko Sfp valmis oma-aloitteisesti minkäänlaisiin myönnytyksiin kielikysymyksissä oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden löytämiseksi Suomessa?
AHVENANMAA
Manner-Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa on tärkeimmällä kielivähemmistöllä noin 5 %:n suhteellinen osuus kussakin. Vain Suomessa enemmistö joutuu opiskelemaan vähemmistön kieltä peruskoulusta yliopistoon.
Ahvenanmaalla ei tarvitse noudattaa kielilakia. Ruotsinkielisillä ei ole siellä kouluissa pakollista suomea eikä virkamiessuomen velvoitteita. Ahvenanmaalla ei ole myöskään ainoatakaan suomenkielistä peruskoulua, eivätkä suomenkieliset saa muitakaan palveluita suomen kielellä.
Tiedätte varsin hyvin, että Ahvenanmaan itsehallintolakia on kielikysymyksineen mahdollista muuttaa nykypäivää vastaavaksi ja ennen kaikkea oikeudenmukaiseksi Suomen Eduskunnan ja Ahvenanmaan maakuntapäivien yhteisellä päätöksellä.
Tuntuu oudolta, että näitä epäkohtia teidän on mahdotonta tunnustaa?
Kysymys: Aikooko Sfp jatkaa Ahvenanmaan yksipuolista kielirasismia, vaikka Euroopan Yhteisön tuomioistuinkin on Ahvenanmaan tilanteesta huomauttanut?
RUOTSIN KIELILAKIESITYS
Ruotsi on uudistamassa kielilakiaan vuonna 2009. (Ks. liitteenä dosentti Heikki Talan suomentama Ruotsin uusi kielilakiesitys).
Meille suomenkielisille samainen malli Suomen oloihin sovellettuna on varsin käyttökelpoinen. Se noudattaa yleisesti Euroopassa noudatettua kielipoliittista linjausta. Ruotsin kielelle tulee varata kielivähemmistön asema.
Kysymys: Sopiiko esikuvananne pitämän Ruotsin kielilakimalli myös Suomelle?
LOPUKSI
Sfp:lle sopii parhaiten se, että enemmistö ei tunne asioita eikä niiden taustoja. Näin suomenkieliset pysyisivät vaiti ja tottelisivat kyseenalaistamatta asioita. Kuitenkin nykyisillä toimintatavoilla Svenska folkpartiet ajaa itsensä ennen pitkää poliittiseen nurkkaan. Silloin yhden asian liikkeen päätehtävä eli ruotsin kielen aseman vahtiminen ja pönkittäminen on tullut tiensä päähän.
Me suomenkieliset ymmärrämme ja arvostamme ruotsinkielisen kulttuurin parhaita puolia. Kuitenkaan kielipolitiikkaa emme voi enää missään nimessä hyväksyä ja olla hiljaa kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja kohtuuttomuudesta.
Emme kuitenkaan halua sortua samoihin virheisiin, joihin te ruotsinkieliset ja puolueenne ja sen edeltäjä olette sortuneet. Kulttuurinne ja kielenne ansaitsee sen arvon, mikä sille kuuluu. Mutta me vaadimme kielienemmistölle kuuluvan kielienemmistön suvereenisen vallan, mikä taas sille itseoikeutetusti kuuluukin Euroopan toiseksi yksikielisimmässä maassa.
Mikkelissä 18.1.2009
Leo Havukainen
Valtiot. maist.
Arvoisat Stefan Wallin, Astrid Thors, Pär Stenbäck, Christoffer Taxell, Jan-Erik Enestam ja Elisabeth Nauclér
Saate: Käytän puolueestanne jäljempänä nimitystä Svenska folkpartiet (Sfp), koska olette ainoa Eduskunnan kahdeksasta (8) puolueesta, joka on rekisteröitynyt yksikieliseksi. Sinänsä se on aika omituista puolueelta, joka kaikessa hokee, että kaksikielisyys on rikkaus.
MIELIPIDEKYSELYT
Viimeisimpien mielipidekyselyiden mukaan 70-80% suomalaisista haluaa muuttaa ruotsin kielen pakollisen kouluopiskelun vapaaehtoiseksi. Samaa on viimeksi vaatinut Lukiolaisten liitto. Tämä on selkeä viesti siitä, että pakkoruotsi on kouluissa pian historiaa.
SUOMENKIELISIÄ ÄRSYTTÄVÄT HANKKEET JA ESITYKSET
Monet - lähinnä Sfp:n ajamat - hankkeet ruotsin opetuksen tehostamiseksi ja vaatimukset ruotsin kielen osaamisesta ärsyttävät suunnattomasti suomenkielistä väestöä, vaikka kaikenlaisesta ruotsin pakollisuudesta halutaan nimenomaan eroon. Esimerkkeinä olkoot Svenska nu-kampanjat ja kielikylvetyshankkeet. Samaa myyräntyötä edustaa Opetushallituksen "Toki-hanke" tavoitteinaan parantaa ruotsin kielen opetuksen tasoa sekä lisätä kiinnostusta Ruotsin kulttuuria ja kirjallisuutta kohtaan. Toki-hankkeeseen liittyy "Kansalliskielihanke", jonka tehtävänä on miettiä pakkoruotsin opetuksen lisäämistä peruskoulussa niin, että se alkaisi jo 5. luokalta 7. luokan sijaan. Kyseisiin Toki-hankkeisiin osallistuvat tahot saavat erillistä valtionavustusta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ahvenanmaan suomenkieliset eivät saa perustaa omia koulujaan eivätkä saa opetukseensa minkäänlaista valtionavustusta. Älyttömyydessään tällaiset Toki-hankkeet tulisi keskeyttää välittömästi turhina menoerinä.
Samaa typeryyttä edustavat Sfp:n suunnalta tulleet vaatimukset vuoden 2004 kielilain ruotsin kielen velvoittavuuden lisäämiseksi. Suomenkielisten on syytä pelätä, että ruotsin taidon velvoittavuutta lisätään, koska Christoffer Taxell on nimetty syksyllä asetetun perustuslakikomitean johtoon. Omahyväisyyttä vähemmistön taholta edustaa myös Henrik Laxin esitys ruotsinkielisen mandaattipaikan saamisesta Eu:n parlamenttiin muodostamalla ruotsinkielinen vaalipiiri.
Suorastaan vahingollista kaikille osapuolille edustaa Pär Stenbäckin ehdotus, että maahanmuuttajille ryhdyttäisiin opettamaan ensimmäisenä kotouttamiskielenä ruotsia suomen sijaan. On todella vastuutonta entisen opetusministerin päästellä suustaan mitään noin järjetöntä. Toteutuessaan ruotsin kielen opettaminen ennen suomen kieltä olisi vahingollista paitsi maahanmuuttajille itselleen,niin myös suomenkieliselle enemmistölle.
Kaikki edellä oleva sekä ylipäätään täysin järjetön kaksikielisyysvaatimus koko väestölle peruskoulusta yliopistoon, virkamiesruotsivaatimukset sekä lukuisat etunne ovat käynnistäneet prosessin, mitä ei pysäytä enää mikään. Nyt on vihdoinkin satoja vuosia jatkuneen viivyttelyn jälkeen aika kypsynyt toteuttaa oikeudenmukaisuus ja kohtuus kieliasiassa ja yhden kielivähemmistön suosimisessa.
KOLMAS MEDIAJÄTTI INTERNET
Perinteisen median eli sanomalehdistön sekä television ja radion rinnalle on nousemassa kolmas mediamahti eli internet. Lähivuosina internetin merkitys erityisesti mielipiteiden ja tietojen välittäjänä sekä myös mielipiteiden muokkaajana tulee kasvamaan. Tämän kolmannen mediajätin vaikutusta kriittisenä tiedonvälittäjänä eivät sensurointiin ja tiedon suodattamiseen syyllistyneet vanhat tiedotusvälineet enää voi estää. Internet on voima, jonka edessä Eduskunta ja muut päättäjätahot joutuvat tässä ikuisessa kielikysymyksessä vielä nöyrtymään. Ruotsin kielen saattamisessa sen oikeaan painoarvoonsa tulee internet yhdessä nuorten tahdonilmaisun kanssa vaikuttamaan enemmän kuin vielä halutaan uskoa.
RUOTSIN KIELI EI KUULU SUOMENKIELISTEN IDENTITEETTIIN
Te ruotsinkieliset painotatte aina jokaisessa mahdollisessa yhteydessä, että ruotsin kieli on osa kulttuuriamme ja historiaamme. Kuitenkin suomenkieliselle ruotsalaisuus ja ruotsin kieli ovat menneinä vuosisatoina merkinneet nöyryytystä ja sortoa. Lukekaa suomen ja ruotsin kielten keskinäisestä asemasta historiamme valossa (Liite: "Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus").
Henrik Laxille voi sanoa suoraan, että ruotsin kieli ei todellakaan kuulu, eikä tule koskaan kuulumaan suomenkielisten identiteettiin. Ruotsin kieli ei ole meille myöskään rikkaus. Oikeammin ilmaistuna ruotsin kieli on meille taakka ja erittäin kallis lisärasite.
Naurettavia ovat myös puheenne ruotsin kielen sivistävästä vaikutuksesta. Ruotsin kieli sinänsä ei tee kenestäkään sen sivistyneempää kuin mikään muukaan kieli voi tehdä. Aikoinaan ruotsinkieliset asettivat suomenkielisille niin paljon esteitä, ettei "opillisen sivistyksen" hankkiminen ollut suomenkielisille helppoa. Sivistystä on kuitenkin montaa eri lajia, joista etenkin "sydämen sivistystä" ruotsinkielinen "sivistyneistö" on Suomessa melko puutteellisesti osoittanut omaavansa.
AHNEUS JA EPÄOIKEUDENMUKAISUUS
Koko autonomian ja itsenäisyytemme aikana eli 200 vuoden ajan ovat ruotsinkielisen väestönosan edunvalvojat osoittaneet itsekeskeistä ja omaa etua tavoittelevaa tapaa toimia.
Esimerkkejä on lukuisia, mutta seuraavat neljä kuvannevat hyvin asennettanne ja todellisia tekojanne. Puheenne ja tekonne ovat olleet ja ovat yhä ristiriidassa keskenään.
1. Vuoden 1862 kielikomitea
Vuoden 1862 kielikomitea - jonka muodosti 12 pelkästään ruotsinkielistä jäsentä - totesi lausunnossaan, että suomi on liian kehittymätön kieli eikä se ansaitse nousta sivistyskieleksi muiden sivistyskielten joukkoon. Lisäperuste oli, että suomi ei voi olla hallintokieli, koska virkamiesten kielitaito on tähän liian heikko.
2. 1920-luvun kielirasismi
1920-luvulla tunnetaan kymmenittäin tapauksia, joissa ruotsinkielisissä kunnissa on kieltäydytty kunnan toimesta antamasta suomenkielisille lapsille suomenkielistä opetusta. Samoissa kunnissa on sitten yksityisin varoin perustettujen koulujen toimintaa yritetty monin tavoin estää. Ruotsinkieliset ovat käyttäneet taloudellista ja henkistä painostusta sekä suoranaista vainoa suomenkielisiä kohtaan.
3. Sotaevakkojen asuttaminen
Sodassa 450000 suomalaista menetti kotinsa lähinnä Karjalan alueelta. Tämän väestön uudelleen asuttamistalkoisiin toivottiin koko Suomen osallistuvan. Kuitenkaan ruotsinkieliset alueet eivät raukkamaisesti sallineet asuinalueilleen siirtolaisia. Karjalaisten asuttaminen jäi vain suomenkielisten kuntien harteille. Tällä teolla ruotsinkieliset osoittivat "todellisen isänmaallisuutensa".
4. Ahvenanmaan kielirasismi
Ahvenanmaalla suomenkieliset ovat toisen luokan kansalaisia. Maakunnassa ei ole ainuttakaan suomenkielistä peruskoulua eivätkä suomenkieliset lapset saa ruotsinkielisissä kouluissa edes kunnollista äidinkielen opetusta, koska samoilla tunneilla vapaaehtoista suomea opiskelevat ruotsinkieliset madaltavat opiskelun tason. Ahvenanmaalla suomenkielisillä ei ole oikeutta saada muitakaan kunnallisia palveluita suomen kielellä.
SUOMEN KOULUTUSPOLITIIKKA
Opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisun "Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006" kertoo karun totuuden. Yliopistoihin on vuosina 2000-2006 päässyt 51-55 % ruotsinkielisistä hakijoista. Vastaavasti suomenkielisiä hakijoita on hyväksytty 34-36 % ja ulkomaalaisista hakijoista noin 25 %.
Suuresti ihmetyttää se tapa, millä kielivähemmistöä suositaan koulutusasioissa. Eduskunnan taholta on käsittämätöntä välinpitämättömyyttä (tai tietämättömyyttä?), että ruotsinkieliselle nuorisolle on varattu ylisuuret kiintiöt yliopistoihin. Suomenkielisiä sortavaan vääryyteen ovat syinä toisaalta ruotsinkielisten yliopistojen eli Åbo Akademin ja Svenska Handelshögskolanin ylisuuret opiskelijapaikkamäärät sekä toisaalta kuuden kaksikielisen yliopiston kiintiöpaikat ruotsin kielelle (ruotsinkielisille). Tämä historiallinen etuoikeus on kiireimmiten poistettava ruotsinkielisiltä.
Ei voi mitenkään olla hyväksyttävää, että 10 vuodessa 5000-5500 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneelle ruotsinkieliselle. Siten tuhannet suomenkieliset nuoret ovat joutuneet Suomen älyttömän kielirasismin uhreiksi menettämällä uransa ja haaveensa näille ruotsinkielisille kiintiöekonomeille ja kiintiölakimiehille.
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää koulutuspolitiikkaa. Suunnitelmassa on ruotsin kielelle (ruotsinkielisille) edelleen varattu täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa. Ruotsinkielisille on varattu 6,7 %:n osuus yliopistopaikoista, kun ruotsinkielisten nuorten (20-22-vuotiaat v. 2006) osuus on vain 4,9 % koko maan vastaavasta väestöryhmästä. Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 %:n ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu ylisuuri osuus ruotsinkielisiä; aivan kuten aina ennenkin historiamme aikana.
Ei ole ihme, että vanhainkoteihin eikä sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä, suorittavaa työtä tekeviä, koska puolestaan ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on varattu vain 4-4,5 %:n osuus ruotsinkielisille. Kuitenkin te yritätte tätä hoitohenkilöstön vajetta paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta vaaditte palvelua ruotsiksi. Suomenkielisten ei tule tällaiseen koulutuspolitiikkaan enää alistua. On turha huutaa palvelua ruotsiksi, kun ruotsinkieliset nuoret hakeutuvat yliopistokoulutukseen eivätkä halua kouluttautua riittävästi palvelualoille.
Ruotsinkielinen yliopistokoulutus näyttää olevan valtiovallan erityissuojelussa. Ovatko Eduskunta, opetusministeri (usein ollut sattumoisin juuri ruotsinkielinen), opetusministeriö ja opetushallitus toimineet lainmukaisesti salliessaan kieleen perustuvan syrjinnän koulutusasioissa. Sfp on tietenkin hiljaa tällaisista asioista, mutta nostaa heti haloon, jos jossain ei osata palvella ruotsiksi.
ETUISUUDET JA RUOTSIN KIELEN AIHEUTTAMAT KUSTANNUKSET
Ruotsin kieli merkitsee sitä äidinkielenään puhuvalle etuisuuksia, jotka saattavat suomenkieliset todellisuudessa edelleen huonompaan asemaan kuin ruotsinkieliset. Näin on siis erityisesti koulutuksessa.
On lukuisia muitakin asioita, jotka eivät ole kieliasioissa kohdallaan. Eräs asia on kustannuskysymys. Ei voi olla niin kuin Ulla-Maj Wideroos väittää, että "ruotsin kieli saa maksaa". Ei voi todellakaan olla niin, että lisäkustannukset jäävät suomenkielisten maksettaviksi. Perin outoa on myös, että kaksikielisyyden kustannuksia ei ole laskettu, vaikka sitä edellytettiin kielilakia hyväksyttäessä.
Ruotsinkielisillä pitää olla omat päiväkodit ja koulut, vaikka yhteiskunnalle tulisi selvästi edullisemmaksi, jos päiväkodit, koulut ym. vastaavat käyttäisivät esimerkiksi yhteisiä erityisluokkahuoneita, ruokailu- ja liikuntatiloja. Sama koskee rinnakkaista hallintoa.
SUOMENKIELISTEN VAATIMUKSET VOIMISTUVAT
Ruotsinkieliset ovat osoittaneet käytännössä, etteivät he noudata oikeudenmukaisuuden eikä tasapuolisuuden periaatetta. Kaikessa huudetaan ensin minä ja minulle, me ja meille.
Samalla kun todellinen tietämys historiastamme sekä suomen kielen ja suomenkielisten syrjinnästä lisääntyy, samalla lisääntyvät suomenkielisen enemmistön vaatimukset. Ei voi olla oikein, että kielivähemmistö sanelee ehtoja kielienemmistölle.
Suomalaisilla on aina ollut pyrkimys rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Vaikka enemmistö vihdoinkin alkaa korottaa ääntään oikeuksiensa puolesta, eivät suomenkieliset tule syyllistymään samanlaisiin virheisiin kuin ruotsinkieliset. Teille kuuluvat ne vähemmistön oikeudet, mitkä yleensä eurooppalaisissa demokratioissa vähemmistöille kuuluvat.
Lopullisena tavoitteena tulee olla se, että suomen kielestä tulee Suomen ainoa virallinen kieli. Välitavoitteina ovat pakollisesta kouluruotsista ja virkamiesruotsivaatimuksista luopuminen. Hyvänä mallina toimii Ruotsin uusi kielilakiesitys, joka vahvistaa ruotsin kielelle ainoan virallisen kielen aseman. Ruotsin kieli voi Suomessa hyvin olla vähemmistökieli vähemmistökielen oikeuksineen.
ANTEEKSIPYYNTÖ
Ruotsin valtiovalta on 15.1.2009 ilmaissut - Suomen sodan muistojuhlallisuuksien yhteydessä - ylimielisen ja vähättelevän asenteensa. Ruotsi ei aio pyytää Suomelta anteeksi historian epäoikeudenmukaisuuksia. Ulkoministeri Carl Bildt ei halua tunnustaa edes sitä, että sama syrjintä suomenkielisiä kohtaan jatkuu Ruotsissa edelleen.
Samoin suomenruotsalaiset ovat syyllistyneet suomen kielen ja suomalaisuuden syrjimiseen ja väheksyntään. Minkäänlaista nöyryyttä ja katumusta Sfp ei toistaiseksi ole osoittanut.
Kysymys: Oletteko Sfp:ssä harkinneet anteeksipyynnön esittämistä suomenkieliselle enemmistölle siitä sorrosta ja syrjinnästä, johon Suomen ruotsinkieliset ovat syyllistyneet suomen kieltä ja suomenkielisiä kohtaan 1800- ja 1900-luvuilla?
MYÖNNYTYKSIÄ KIELIKYSYMYKSESSÄ?
Suomenkielinen enemmistö on siis vihdoinkin alkamassa vaatia itselleen kuuluvia
enemmistön oikeuksia ja samalla ruotsinkielisten etuoikeuksien purkamista.
Kysymys: Onko Sfp valmis oma-aloitteisesti minkäänlaisiin myönnytyksiin kielikysymyksissä oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden löytämiseksi Suomessa?
AHVENANMAA
Manner-Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa on tärkeimmällä kielivähemmistöllä noin 5 %:n suhteellinen osuus kussakin. Vain Suomessa enemmistö joutuu opiskelemaan vähemmistön kieltä peruskoulusta yliopistoon.
Ahvenanmaalla ei tarvitse noudattaa kielilakia. Ruotsinkielisillä ei ole siellä kouluissa pakollista suomea eikä virkamiessuomen velvoitteita. Ahvenanmaalla ei ole myöskään ainoatakaan suomenkielistä peruskoulua, eivätkä suomenkieliset saa muitakaan palveluita suomen kielellä.
Tiedätte varsin hyvin, että Ahvenanmaan itsehallintolakia on kielikysymyksineen mahdollista muuttaa nykypäivää vastaavaksi ja ennen kaikkea oikeudenmukaiseksi Suomen Eduskunnan ja Ahvenanmaan maakuntapäivien yhteisellä päätöksellä.
Tuntuu oudolta, että näitä epäkohtia teidän on mahdotonta tunnustaa?
Kysymys: Aikooko Sfp jatkaa Ahvenanmaan yksipuolista kielirasismia, vaikka Euroopan Yhteisön tuomioistuinkin on Ahvenanmaan tilanteesta huomauttanut?
RUOTSIN KIELILAKIESITYS
Ruotsi on uudistamassa kielilakiaan vuonna 2009. (Ks. liitteenä dosentti Heikki Talan suomentama Ruotsin uusi kielilakiesitys).
Meille suomenkielisille samainen malli Suomen oloihin sovellettuna on varsin käyttökelpoinen. Se noudattaa yleisesti Euroopassa noudatettua kielipoliittista linjausta. Ruotsin kielelle tulee varata kielivähemmistön asema.
Kysymys: Sopiiko esikuvananne pitämän Ruotsin kielilakimalli myös Suomelle?
LOPUKSI
Sfp:lle sopii parhaiten se, että enemmistö ei tunne asioita eikä niiden taustoja. Näin suomenkieliset pysyisivät vaiti ja tottelisivat kyseenalaistamatta asioita. Kuitenkin nykyisillä toimintatavoilla Svenska folkpartiet ajaa itsensä ennen pitkää poliittiseen nurkkaan. Silloin yhden asian liikkeen päätehtävä eli ruotsin kielen aseman vahtiminen ja pönkittäminen on tullut tiensä päähän.
Me suomenkieliset ymmärrämme ja arvostamme ruotsinkielisen kulttuurin parhaita puolia. Kuitenkaan kielipolitiikkaa emme voi enää missään nimessä hyväksyä ja olla hiljaa kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja kohtuuttomuudesta.
Emme kuitenkaan halua sortua samoihin virheisiin, joihin te ruotsinkieliset ja puolueenne ja sen edeltäjä olette sortuneet. Kulttuurinne ja kielenne ansaitsee sen arvon, mikä sille kuuluu. Mutta me vaadimme kielienemmistölle kuuluvan kielienemmistön suvereenisen vallan, mikä taas sille itseoikeutetusti kuuluukin Euroopan toiseksi yksikielisimmässä maassa.
Mikkelissä 18.1.2009
Leo Havukainen
Valtiot. maist.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sama luikku joka oli joskus suomenpakolaisrahoituksen kymppinä?
Erittäin hyvä kirjoitus! Ottakaa talteen ja viekää maailman toreille ihmisille nähtäväksi ja ihmeteltäväksi.
Onko kenelläkään tiedossa, ovatko nuo arvon henkilöt, joille Leo Havukainen kirjoituksensa lähetti, vastanneet hänelle, kuten hyviin tapoihin kuuluu?
Eipähän nuo korviaan lotkauta, mutta tieto leviää, joka onkin tärkein asia lumipalloefektin liikkeelle lähdössä.
Kun se lähtee, se ei pysähdy ennenkuin asiat ovat päätöksesään.Suomi suomen kielinen ja ruotsi vähemmistökielenä.
Kiitos, Leo erinomaisesta kirjoituksesta!
ehdottomasti lähettää kaikille kansanedustajille!
Ainut vaikeus saattaa tiedoksi on se, että jo avustaja vaiheessa on hyvin monet käskeneet poistaa kaikki tällaiset ruotsin kieltä koskevat kannanotot.
On lähetettävä edustajan omalle sp:lle.
Haloselle, Putinille ja Silvialle.