ja vaihtaa maisemia. Olenhan jo tehnyt niin muutaman kerran, muistat varmaankin? Välillä pieni maisemien vaihto virkistää.. eikä meidän tarvitse törmäillä, vaikka asummekin kadun päässä toisistamme..
Tämä tilanne on suorastaan liian vaikea, parempi varmasti näin, kun minäkin päästän lopulta irti sinusta. En haluaisi tehdä sitä, mutta et anna muuta vaihtoehtoa enää.
Kaikkea hyvää toivon elämääsi ja varmasti löydät mukavan ja herttaisen naisen rinnallesi. Meidän suhde olisi ollut liian hyvää ollakseen totta. Olisin ollut valmis yrittämään kaikista esteistä huolimatta, mutta sinä et ollut valmis. Ei tämä sinun syy tietenkään ole, mutta meille ei vain suotu mahdollisuutta yrittää. Ehkä tiemme kohtaavat vielä myöhemmin, tiedän etten pysty sinua unohtamaan.. se on jo aika selvää ollut siitä lähtien, kun tapasimme.
Muistan vielä katseesi ja tiedän sinulla olleen tunteita minua kohtaan, mutta et halunnut kertoa niistä. Tiedän myös sinun olevan täällä, koska jäit kiinni minulle perjantaina ja tajusin sinun olleen täällä myös. Taisit huomata saman?
Meillä oli paljon mukavia ja mielenkiintoisia hetkiä, vaikka ne olivatkin pieniä ja lyhyitä, mutta sitäkin tunteikkaimpia. Tyäpaikallasihan aina näimme ja emme varsinaisesti olleet koskaan kahden. Muutaman kerran taisin keksiä tikusta asiaa ja tulin juttelemaan, mutta ne hetket jäivät siihen.
Niin aivan, kolmas kerta toden sanoo ja rukkasethan ne tuli taas. Olet kyllä aikamoisen haastava tapaus, välillä en tiennyt pitäisikö hymyillä vai irvistää.. taisinhan tehdä molempia joskus? Mutta silti jaksoin aina vain yrittää uudestaan, en tiedä miksi.. ehkäpä siksi, kun löysin kuun taivaalta, niin miksi sitä päästämään karkuun? Minun kuuni taisi karata lopullisesti, eikä voimani riitä enää hakemaan sitä.
Lähden vuodeksi tai kahdeksi eri ilmansuunnille reissailemaan ja tuulettamaan ajatuksiani.
Aamulla ei nähdä, eikä myöskään pitkiin aikoihin. Etkä sinäkään varmaan haluaisi enää niitä tukalia tilanteita, kun molemmat vaistoavat toisen tunteet. En tiedä haluatko vain leikkiä tunteillani, vai mitä tämä kaikki on ollut? Olet kuitenkin sydämeltäsi kultainen ihminen, etkä varmasti tarkoituksella halua leikkiä, mutta välillä annat ymmärtää jotain muuta kuin tarkoitat.
En ole itsekkään mikään pyhimys, mutta en ole kertaakaan leikkinyt tunteillasi ja kaikki mitä olen antanut sinun ymmärtää ovat tulleet suoraan sydämestäni.
Kauniita unia ja jos vielä joskus törmäämme niin moikkaillaan :)
http://www.youtube.com/watch?v=PtS45bh_INY&feature=related
Tämä tilanne on suorastaan liian vaikea, parempi varmasti näin, kun minäkin päästän lopulta irti sinusta. En haluaisi tehdä sitä, mutta et anna muuta vaihtoehtoa enää.
Kaikkea hyvää toivon elämääsi ja varmasti löydät mukavan ja herttaisen naisen rinnallesi. Meidän suhde olisi ollut liian hyvää ollakseen totta. Olisin ollut valmis yrittämään kaikista esteistä huolimatta, mutta sinä et ollut valmis. Ei tämä sinun syy tietenkään ole, mutta meille ei vain suotu mahdollisuutta yrittää. Ehkä tiemme kohtaavat vielä myöhemmin, tiedän etten pysty sinua unohtamaan.. se on jo aika selvää ollut siitä lähtien, kun tapasimme.
Muistan vielä katseesi ja tiedän sinulla olleen tunteita minua kohtaan, mutta et halunnut kertoa niistä. Tiedän myös sinun olevan täällä, koska jäit kiinni minulle perjantaina ja tajusin sinun olleen täällä myös. Taisit huomata saman?
Meillä oli paljon mukavia ja mielenkiintoisia hetkiä, vaikka ne olivatkin pieniä ja lyhyitä, mutta sitäkin tunteikkaimpia. Tyäpaikallasihan aina näimme ja emme varsinaisesti olleet koskaan kahden. Muutaman kerran taisin keksiä tikusta asiaa ja tulin juttelemaan, mutta ne hetket jäivät siihen.
Niin aivan, kolmas kerta toden sanoo ja rukkasethan ne tuli taas. Olet kyllä aikamoisen haastava tapaus, välillä en tiennyt pitäisikö hymyillä vai irvistää.. taisinhan tehdä molempia joskus? Mutta silti jaksoin aina vain yrittää uudestaan, en tiedä miksi.. ehkäpä siksi, kun löysin kuun taivaalta, niin miksi sitä päästämään karkuun? Minun kuuni taisi karata lopullisesti, eikä voimani riitä enää hakemaan sitä.
Lähden vuodeksi tai kahdeksi eri ilmansuunnille reissailemaan ja tuulettamaan ajatuksiani.
Aamulla ei nähdä, eikä myöskään pitkiin aikoihin. Etkä sinäkään varmaan haluaisi enää niitä tukalia tilanteita, kun molemmat vaistoavat toisen tunteet. En tiedä haluatko vain leikkiä tunteillani, vai mitä tämä kaikki on ollut? Olet kuitenkin sydämeltäsi kultainen ihminen, etkä varmasti tarkoituksella halua leikkiä, mutta välillä annat ymmärtää jotain muuta kuin tarkoitat.
En ole itsekkään mikään pyhimys, mutta en ole kertaakaan leikkinyt tunteillasi ja kaikki mitä olen antanut sinun ymmärtää ovat tulleet suoraan sydämestäni.
Kauniita unia ja jos vielä joskus törmäämme niin moikkaillaan :)
http://www.youtube.com/watch?v=PtS45bh_INY&feature=related
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi sinä haluaisit miehen, joka ei kykene tunteiden ilmaisuun? Siitäkö sinä olet pikkutytöstä jo haaveillut?
Ja eikö muka suotu mahdollisuuksia yrittää? Kuule suotiin ja suodaan, joka kerta se on ollut toisella valinnan paikka, haluaako hän vai ei. Ei se ole mitään tekemistä jonkun kosmisen onnen kanssa, vaan jos toinen haluaa, hänkin yrittää, jos ei halua, ei yritä, se ei ole sen filosofisempaa.
Ei tietty huonoja juttuja pysty unohtaan, mut miksi niitä aktiivisestikaan pitäis muistaa? Kerroppa se. ja kerro samalla, miksi sun pitäis ruikuttaa kenenkään perään, sillä ihminen joka sua arvostaa ja sut haluaa, ei häneläl tulis mieleenkään pitää sua missään epätietoisuudessa tai torjua sua toistamiseen. Mitä sairasta nautintoa sä muka tuosta saat? ARvosta itseäsi enemmän.
Ja ne tukalat tilanteet ei ole tukalia siks, että olis hyviä tunteita, vaan tasan siks, että on niitä mätiä juttuja siellä seassa. Ei tarvi olla niin kieroutunut, että rakkaudesta ja välittämisestä kokis tukaluutta.
Varmasti toinen löytää uuden ja uusia, sehän ei sua halua, mutta miksi sä nyt olisit mikään pyhimyskään. Ei sun tarvi polvillasi anella toiselle jotain hyvää elämää ,kun häneltäkään ei sulle välittämistä riitä, vaikka niin haluat itsellesi uskotella. Luulet tietäväsi rakkaudesta kaiken ja olet saanut itsellesi kaikkea muuta paitsi sitä, sitäkö sinä haluat? Siitäkö aina haaveilit? Sekö on se unelmien täyttymys, kun asia meni munille ja pilalle ja toinen oli mitä oli, pitääkö vielä jälkeenpäinkin kullata ajatukset ja toisen muisto, kun ei tosiasiassa kehtaa edes itselleen myöntää, että paska mikä paska ja siihen sotkeuduit taas. Sekö oli se sun kuus taivaalta, että toinen ei pysty puhumaan, antaa rukkasia, jättää sut ihmettelemään ja kuolaamaan ja säkö todella tunsit, että siinä oli sitä jotakin elämää suurempaa. Salli mun nauraa.
kyllähän tuosta ei ole mikään temppu päästää irti, kun missään ole ikinä kiinni ollutkaan, paitsi omissa kuvitelmissa.
Nyt sä muka häivyt itsekin, varmaan nolottaa itsekin, että noin typeränä antaa vieläkin pettää itseään ja syöttää itselleenkin toisesta noita valheita. Et usko, vaikka kuulet ja näet ja asiat on aivan selviä. Kyllä minäkin häviäisin häpeämään jonnekkin kauas, jos antaisin miehen noin vedättää.
tekstiä tuutin täydeltä :D Taidat puhua ihan omista kärsimyksistä ja kokemuksistasi? Joo, onhan tuossa paljon asiaakin, mutta en halua silti toivoa toiselle huonoa elämää tai muutakaan. Mitä minä siitä hyötyisin jos toiselle pahaa toivosin? En mitään,
Omani oli myös virheeni, kun "roikuin" hänessä mutta asioita ei saa tekemättömiksi ja kaikkiin tapahtuneisiin ei saa vastauksia. Ei se elämä aina noin yksinkertaista ole, että "Minäpäs kiroan sinut helvettiin ja sinun vikasi oli kun et rakastanut minua.." Joo, eiköhän meissä jokaisessa ole vikaa ja joskus peiliinkatsominen tekisi hyvää.
Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit viestilläsi, mutta aina asiat ei ole niin yksinkertaisia miltä ne kuulostavat. Myönnetään myös se, että itselleni on helpotus ns. paeta ja piiloutua.. Mutta tiettyjä asioita ei pakoon pääse, ehkä vähäksi aikaa piiloon, mutta sieltä on joskus tultava pois ja kohdattava karu totuus. :)
Hyviä öitä sinullekin ja taidan myös paeta näiltä keskustelupalstoilta kokonaan pois, joten en vastaile enää tänne. Kirjoitin sen vain jos joku fiksu ja filmaattinen päättää ottaa ap:na puikot käteen ja tarinoida omiansa.
on kenelläkään mitään jatkoa. Saat pitää sen itselläsi varmasti jokaisen mielestä.
Nuohan on ihan yleismaailmallisia juttuja. Ei sillä, et kellekkään pitäis mitään pahaa toivoa, mut ei se kenenkään sädekehää kirkasta, et toivoo jollekin epämääräselle häntäheikille sitä unelmien onnea, sen enempää kuin kelle hyvänsä, mitä järkeä siinäkään lopulta on? Mitä se sekään hyödyttäisi, että leikkisi jaloa uhrautujaa ja teeskentelisi pyhimystä joka toivoo toiselle kaiken hyvän ja itse huomaa, että voisi itse katsoa näiden tyyppien kanssa paremmin eteensä. Turhaakos noissa roikkuu. Voihan elämänsä pilata helpomminkin.
Eihän tossa ole mitään epäselvää. Jos se olis ollut selvä juttu noin positiivisessa mielessä, sitä ei tarvis arpoa ja kun se ei sitä ollut, miks pitäis muusta edes tietää tai olla kiinnostunut? Mitä väliä sillä lopulla on? Miks se olis minkään asian kannalta merkityksellistä? Ei tasan minkään asian vuoksi.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia tai yksinkertasia kuin ne kuulostavat, itse asiassa tossa asiassa vielä mustavalkoisempia ja vielä yksinkertasempia, se on joko tai, ja kaikki muu on sit jotain muuta. Selityksiä riittää, mut mitä merkitystä niillä lopulta on mihinkään? Ei tasan mitään, mikään ei muuta mitään. Se joko toimii tai sitten millään muulla ei ole väliä. Musta on tärkeämpää tunnistaa se, että jos joku välittää ja tietää se, ei sillä niinkään ole merkitystä, vaikka tietäisi maailman kaikki asiat, millä osoittaa sitä, ettei välitä pätkääkään.
Ja miksi pitäisi piilouta tai hävitä mihinkään? Mitä silläkään on lopulta merkitystä? Ja se karu totuus nyt ei ole mikään karu totuus, senhän näkee aikanaan kaikesta pienestä, millä mallilla se homma on. Ei se ole mikään uusi ja ihmeellinen yllätys jos jollain ei kiinnosta. Jos antaa uskotella itselleen muuta, voi kyllä katsoa peiliin. Sen tietäisi jos kiinnostaisi, ei sitäkään tarvitse arvailla.
"Sen tietäisi jos kiinnostaisi, ei sitäkään tarvitse arvailla. "
Takuuvarmasti minustakaan ei kiinnostustani huomaa ellen suoraan sitä sano. Samaten en ole huomannut miestenkään kiinnostumista minuun, tilanteissa joissa sitä on ollut.
Ei ole olemassa mitään varmoja merkkejä joista sen huomaisi. Paitsi suora puhe mutta jollei sitä lasketa.
Mitä merkitystä kellekkään on, jos vaikka kaikki maailman ihmiset olis siitä hiljaa vaan kiinnostuneita toisistaan? Eika kukaan sanois mitään? Ei mitään koskaan kellekkään. Mitä merkitystä sunkaan kiinnostumisella on millekkään, jos olet hiljaa, ei toiselle ainakaan yhtään mitään.
Et sä ole silloin sen toisen kannalta sen kummempi ihminen kuin sekään, joka hiljaa sitä vaikka vihaisi.
Ja kelle lopulta riittää se epätietoisuus? Se on ei mitään- tyhjää niin kauan, kuin toisin todistetaan.
Ja mitä merkitystä sillä on, jos ei huomaa toisen kiinnostumista, lopulta on merkitystä sillä mikä on totta, minkä huomaa, mitä tapahtuu. Ja kun senkin tietää, että jos toisesta välittää, miksi haluaisi pantata sitä, tai jos tietäisi toisen välittävän, miksi haluaisi olla niin kylmä, että päättäisi, että olkoon epätietoinen asiasta. Sehän vain todistaa, ettei toisen tunteet merkitse, ja toisen ajatukset on yhdentekeviä, ettei välitä toisen tunteista.
Miksi jossitteluilla olisi merkitystä, kun merkitystä on sillä, että silloin huomaa, kun on aihetta huomata jotain todellista, ei sillä mitään voita, että tietää ne kaikki miljoonat torjumisen keinot ja tunnistaa hylkäämiset, vaan sillä, että kerrankin tietäisi, milloin olis tunteita.
"... vaan sillä, että kerrankin tietäisi, milloin olis tunteita. "
Kun sitä juuri ei tiedä ellei toinen sitä todellakin sano selvillä suomenkielen kirjaimilla. Ihmiset on ystävällisiä toisilleen milloin mistäkin syistä, sellaisesta on siksi vaikea lukea kiinnostusta. Seksikään ei aina kerro mitään, paitsi nyt sen että on seksuaalista kiinnostusta. Mutta vain sanomalla toinen voi sen tietää.
Olen itse osan tilaisuuksista menettänyt, jolloin olisi ollut mahdollisuus sanoa mitä olen halunnut sanoa. Osan taas olen osannut hoitaa "kunnialla". Kuitenkin mielestäni noinkin suuria asioita kuuluu käsitellä vain kasvotusten. Ei tekstiviesteillä tai sähköpostin avulla.
No siinä mielessä sitä ei tarvitse edes tietää. Nimittäin kun sä huomaat ja tiedät aina sen, milloin toinen ei ole kiinnostunut, milloin se ei huomaa, ei halua, ei sano, ei ehdi, ei muista, ei innostu, onhan näitä syitä... Ei se ole välittämistä. Ei sun silloin tarvi itseasiassa tietää enempää.
Se onkin vähän nurinkurista. Vain sanomalla voi tietää onko toinen aidosti kiinostunut. Mutta.
Sen voi tietää miljoonalla ja yhdella tavalla jos toinen ei ole kiinnostunut. Ja sen jos tietää, sehän riittää. Mitä siitä enempää. Aina ei ole kyse siitä, että menettäisi mahdollisuudet käyttää tai tuoda ne positiiviset tunteet esiin.
Useimmiten on kyse siitä, että niitä tilanteita tuoda ne vastakkaiset tunteet esiin, niitä kyllä riittää ja näkee tarpeeksi paljon, jolloin ei enää ole olennaista saiko siihen toiseen kysymykseen vastausta. Ei sitä enää tarvitse mihinkään. Ja asiahan on sillä selvä. Kun tajuaa, ettei toinen välitä, ei enää muuta kiinnosta edes tietää.
Niitä tilanteita ilmaista niitä positiivisia jokatapauksessa tulee aina uusia eteen, jos tosiaan ei mene sit jotenkin toisella tapaa ilmaiseen, ettei kiinnosta.
Se on jokaisen oma asia, miten päättää mitäkin käsitellä ja mitä kanavaa käyttää. Se ei tee asiasta sen arvokkaampaa, jos pistää mailin tai tekstarin, se tuskin asiaa himmentää jos se ylipäätään on positiivinen, mut negatiivisissa asioissahan ylipäätään tekstari tai mailikin olis joskus enemmän kuin sata jänistä.
Noinhan juuri olen kaiken mokannut, kun olen niistä "miljoonasta ja yhdestä" muka ei-kiinnostuksen merkistä bongannut yhden tai kaksi ja sen perusteella tehnyt virheellisen johtopäätöksen,että toinen ei ole kiinnostunut - vaikka se onkin ollut joka on selvinnyt vasta myöhemmin.
Joten ei kannata itse todellakaan alkaa lukemaan mitään kiinnostamattomuuden merkkejä. Sekin on selvitettävä toiselta suoraan. Muuten tulee väärinkäsityksiä ja voi mennä "elämän rakkaus" sivu suun.
En mä puhuis, et olisit kovin mokaillu tai tehnyt vääriä johtopäätöksiä. Kukahan siinä antaa ymmrätää väärin jos toinen ei osaa sulle itse sanoa mitään tai roikottaa sua löysässä silmukassa. Jos hän todella välittäis, tuo olis viimeinen juttu, mitä hän haluis sulle ja itselleen, ettet sä vain luulis jotain väärää, mut hän halua niinkään.
Kyl ykskin joskus riittää, jos on vaan tarpees merkittävä´, vaikkei nimenomaisesti olis mikään tunteiden ilmaisu. Kyllähän tollaset tietää, jos ei ehdi, ei puhu, ei halua koskaan mitään tai ehtii ja haluaa jotain muuta sitten senkin edestä, sun on turha itseesi huijata.
Se on sit oma asias, jos et luota omaan arvostelukykykyysi. Ei pidä lähtä mistä tahansa tekeen mitään päätöksiä, mut silloin kun siihen on syytä, on typerää olla tekemättä.
Kaikki ne kyl se musta välittää MUTTA- selitykset on tosiasiassa se ei välitä musta- juttuja. Miks sunkaan pitäis todella tyytyä vähempään, kuin mikä on aitoa? Mitä sä sillä saat, että uskottelet sen olevan muka jotain kyllä tämä tästä vielä kukoistaa- juttua, jos toinen ei viitsi sulle edes puhua? Tai ei ole itse yhtään mitään asian eteen tekemässä? Tosi onnelliselta kuulostaa joo mustakin hei..
roikottanut. Itse tein väärät tulkinnat ja kuvittelin ettei toista kiinnosta. Samoin teki hän, koska en minäkään osannut sitä kiinnostustani sanoa suoraan. Tai en uskaltanut koska olin epävarma toisen tunteista. Samalla lailla oli hän. Kiinnostus on tai ainakin oli molemminpuolista. Asiasta on puhuttu jälkeenpäin.
Olen edelleen sitä mieltä että jos itse lähtee tulkitsemaan ominpäin toisen käytöstä, menee metsään
Huonoitsetuntoiset ajattelee automaattisesti ettei toinen ole kiinnostunut, vaikka olisikin. Liian itsevarmat taas kuvittelee kaikkien olevan itsestään kiinnostuneita, vaikkei kukaan oikeasti olisikaan.
Siksi aina tarvii puhua tunteista sen toisen kanssa, ei etsiä mitään "merkkejä".
Ei tosielämässä kukaan koskaan ketään roikotakaan, joko välittää tai ei. Jos välittää, ei halua toiselle pahaa eikä pahaa mieltä, jos ei välitä, se on sitten sitä muuta. Sehän on susta kiinni, suostutko kääntämään kaiken tylyttämisen ja välinpitämättömyyden joksikin muuksi.
Sulleko olis ihan okei kohdella toista tosi välinpitämättömästi, niin ettei toisella tai toisen tunteilla ole mitään väliä ja myöhemmin sit tokasta et joo oli se tosi rakkautta. näinkö?
Jos toinen käyttäytyy sua kohtaan, niin, ettei todellakaan kiinnosta, niin uskotko sä sit jos se tulee sulle livertelemään jälkeenpäin, että kyllä sä olet mun rakkain? Häh? Oletko sä sellainen, että sulle saa tehdä mitä vain, kunhan sit joskus aina totee, et joo kyl mä susta pidän? Lueppa tuo aloitukses uudestaan, ei siinä oo yhtään ainutta asiaa, miks toinen olis pitänyt susta. Sulla ei ole kuin sun omat kuvitelmat.
Ei sun tarvi tyytyä sellaiseen, ettei toinen tiedä, ettei puhu, ettei tunne. Mitä se jälkeenpäin ketään lämmittää, jos joku saattaa valehdella sulle myöhemmin mitä vain, sekö sen paikkaa, ettei sua tarvitse huomioida tai sua kohtaan tosielämässä tuntea mitään? Miksi sä et etsi sellaista ihmistä, jolla on varaa tuntea ja myös näyttää se tunteilu? Miksi juuri sun pitää alkaa "tulkitsemaan", kestämään puhumattomuutta, sitä ettei uskalleta mitään?
Itse puhut, että tulkitseminen on huono, mutta sulla itsellähän ei ole mitään muuta kuin kuvitelmaa. Mitä todellista sä olet koskaan mistään saanut, paitsi jälkeenpäin jotain selittelyjä ja tunteiluja, siihen saakka välinpitämätöntä, eikö susta todellakaan ole melko röyhkeää tulla jälkeepäin sulle väittämään, että sä tässä oletkin tosi tärkeä? Mitä kaikkea sä olet valmis nielemään? Varmaan kaiken.
Itse asiassa vaatii vähän itsetuntoa myöntää, ettei toinen ole kiinnostunut ja että itsekin saa haluta ja tarvita vähän jotain muuta kuin välinpitämättömyyttä tai puhumattomuutta tai tunteettomuutta, jälkipuheet ei sitä paranna. Tai vaatii itsetuntoa sekin, että tunnistaa sen, milloin toinen ei aidosti välitä, vaikka myöhemmin selittelis tai valehtelis mitä. Se ei tee sitä asiaa yhtään paremmaksi, että laiminlyö toista ja jälkeenpäin selittelee. Sua varmaan sais vaikka pettääkin, ja myöhemmin selitellä. Sä ajattelisit, että sähän se tässä olet kovaitsetuntoinen kun myöntelet että hyvä niin vai?
ITsekin sanot, että tarvii puhua, ja aloituksessa sanot, ettei toinen viitsinyt vaivautua edes puhumaan? Miten olet noin sokea, ja miten annat kohdella itseäsi noin?
Ei aloittaja ole tainnut vastata kuin yhteen viestiin. Minä en ole aloittaja, ei ollut tarkoitus sotkea toisen viestiketjua. Oletin että aloittajalta tulee omat vastaukset jossain vaiheessa, joten huomaa etten ole sama henkilö. Olisi tarvinnut mainita se heti alussa, mutta en huomannut.
Pahoitteluni siitä.
Me ollaan puhuttu sen miehen kanssa, tosin vasta vuosien jälkeen. Minä olen kirjoittanut tähän nämä 3 vai 4 edellistä vastausta sinulle. Unohda siis aloitus, koska se ei ole minulta. Meillä tilanne meni vain niin että kumpikaan ei uskonut että toinen on kiinnostunut, mikä oli harmi, koska olen varma että olisimme olleet onnellinen pari yhdessä. Välinpitämätön hän ei ole koskaan ollut, päinvastoin. On kohdellut mua hyvin ja kunnioittavasti kaikista sotkuista huolimatta. Me annettiin vain ajan tulle väliin. Niin ei saisi antaa käydä, koska sitten on vaikeampaa palata siihen lähtöruutuun.
Sama se on aloittajan ja sunkin kannalta, ei teistä kummastakaan sit ole todella välitetty. Molempia kusetettu. Kurjaahan se on, mut vielä hirveempää jos ette ota asiasta edes opiksi. En usko silti, selityksiähän riittää aina. Jos todella välittää ja pitää asiaa tärkeänä ei siihen minkään anna tulla väliin. Jos ei ole tärkeä, sehän käy vaikka "aika" syyksi, ettei tunteita riitä.
Siihen nyt on turha ottaa jälkeenpäin kantaa, jos ei uskalla. Ei se silloin kiinnosta tarpeeksi, eikä asia ole niin tärkeä.
Ei niissä jutuissa, missä on tunteita ja molemminpuolista välittämistä, ei niissä tarvi välttämättä olla mitään epäselvää. Ja miksi pitäis.
Ja ylipäätään ei selvissä jutuissa tarvi olla sotkuja, kaikki sotkut ja sopat on vaan merkki siitä, ettei oo puhtaat jauhot pussissa. JA lopulta vaan sitä, ettei välitä tarpeeksi.
Mä oon kuullut monia juttuja jossa on vähän rankempiakin asioita olla hankalana kuin joku "aika". Ei ole oikeestaan mitään, mikä estää, jos välittää. Jos ei välitä, sehän voi olla sit ihan vaikka pelkkä "aika" tai "ei uskalla". Jos tosissaan välittäis ja pitäis sitä tärkeenä, ei nimenomaan uskaltais jättää asiaa silleen.
kusetettu. Samoinhan tämä mies sitten voisi ajatella minusta, että minä olen kusettanut häntä. Vaikka todellakaan siitä ei ole ollut kyse. Asiat nyt harvoin vain ovat niin mustavalkoisia, että joko tai ei. Se, että vuosia sitten on tunteita, ei tarkoita että niitä on vuosien jälkeenkin. Ja vaikka niitä olisikin, saattaa jo olla kolmansia osapuolia kuvioissa mukana, joten yhdessäolo olisi siksi melkein mahdotonta. Se on kuitenkin varmaa, että millään tavoin ei ole kummalaakaan ollut tarkoitusta toista loukata. Ne ovat sitten ihan muita ihmisiä, jotka niitä loukkauksia ovat osakseen saaneet meidänkin tapauksessamme, jos ovat saaneet hekään.
tahdonalainen asia. Sitä joko rakastaa tai ei.
Aina ei ole mahdollista sitä näyttää ja olla avoimesti rakastunut. Joskus sellainen satuttaa monia ihmisiä, esimerkiksi jos toinen tai molemmat osapuolet ovat naimisissa.
Olen tietoinen ylläolevasta mielen toiminnasta, ja kyllä, rakastaminen on joskus erittäin tuskallista. Toisen toiminta on hänen valintansa, jokainen voi päättää vain omasta toiminnastaan. Jos tulee torjutuksi, niin kyllähän se on tuskallista, mutta rakkaus kuolee hitaasti.
Jos toinen kuitenkin jatkuvasti tarkoituksellisesti loukkaa häntä rakastavaa ihmistä, niin tuleehan siinä jossakin kohtaa raja vastaan. Sen jälkeen tehtävät valinnat ovat kaikki tuskallisia, mutta ajan kanssa niistä pääsee voitolle.
Onnellisen rakkaussuhteen edellytys on varmasti kommunikointi tavalla tai toisella.