"TAHDON", ja enkeli muuttui piruksi!!!

tulet huomaamaan vielä... se mitä olet kokenut on
vielä "pientä" mutta siitä se alkaa ja kohta
istut nurkassa ja odotat vuoroasi kun pitää
suvulle näyttää onnellista nuorta paria tms se
että kuukautiset tulee useammin kuin sinä on
ollut itseasiassa "hyvää aikaa" pääsihän
edesjoskus pukille mutta vain silloin kun
kultasesi armahti sinua.
Nosta ihmeessä kytkintä,miksi olet lehmän
hankkinut kun joka korttelissa on maitokauppa????
Onneavaan jos kuiten haluat katsoa loppuun
asti,sääli hyvää miestä kuitenkin

asiasta kumppanisi kanssa ja jos se ei tuota
tulosta niin lähde kävelemään.

juu... vaikka en ole naimisissa olen sen verran
jo elänyt ja takonut päätä seinään että ymmärrän
sua täysin. Suhteessa jo kaksi vuotta, asunto,
auto, lemmikit jne... Aina sama jankutus kotiin
tullessa... "miksi et käynyt kaupassa", "miksi et
maksanut sitä ja sitä laskua", "miksi et hakenut
mua sieltä", "miksi et jaksa lähteä mun kanssa
ulos" jne... Helppoa on sanoa kun itse raataa
päivät pitkät ja sitten vielä pitäisi lähteä
johonkin pe iltana kun on ihan kuitti... Aivan
sama... pitää kait käydä naapurin muijan
kanssa "näppipyykillä" niin antaisi se vähän
valoa elämään. Ja jos sanot/väität vastaan, tulos
on aina sama : mykkäleikki! Mitä muuta voi tehdä
kun erota? Kait se on kyllästyminen tullut
molemmille.

Totesit, että et koskaan ole ollut väkivaltainen.
Siinähän se vika juuri onkin. Suomalaisen naisen
geenit ovat sillätavalla kierossa, että kiltinkin
miehen on piestävä eukkonsa vähintää kerran
kahdessa viikossa. Näin ne eukot pysyvät
tyytyväisenä ja huomaavat, että heistä välitetään
ja heitä huomioidaan. Tällä tavalla alkaa
seksielämäkin luistaa kun sovinto seksiä
harrastetaan vähintään se viikko. Jos tämä nyt ei
mene jakeluun, niin sitten kannattaa hommata
thaimaalainen eukko. Ne ovat kilttejä ja
huomaavaisia vaimoja, kun niitä käsitellään
oikein ja kunnioituksella. Thaimaalaista eukkoa
ei tarvitse hakata, joten se sopii kiltillekin
suomalaiselle miehelle, jonka luonto ei kestä
pieksemistä.

koko totuus vai vain sinun versio asiasta .
Mieti miten itse olet sen jälkeen käyttäytynyt kun
teidän häät oli ja tahdon lausuttu ja pari
onnenhetken huumaavaa ruusunpunaista alkuvuotta
meni unelmissa ja onnessa ja kun tulikin arki
niin muuttuiko vain toinen en usko ollenkaan.
Kysyttäiskös mielipidettä vaimoltasi ,mitä
mahtais olla vastaus. Ajattele nyt ja mene
itseesi ja toiseksi ota toisenlainen asenne ja
niin kaiku vastaa kun siihen huudetaan. Yritä
keskustella asiasta rauhassa mutta älä yleistä ja
moiti täälläpalstoilla ensin selvitä oma itsesi
miten onkin käynyt näin .

mutta halusin kuitenki kommentoida.. itselläni on
kokemusta avioliitosta n.2 vuotta ja erosta on
kulunut nyt 5 vuotta.me menimme naimisiin
onnellisina ja kaksi viikkoa sitä onnea kestiki.
sitten tuli riita,mitättömästä asiasta (oltiin
menossa miehen vanhempien luo syömään) ja sain
turpaani niin että paukkui..ja kuukausi sen
jälkeen miehellä oli jo ensimmäinen toinen
nainen. Mä yritin parhaani,vilpittömästi ja
tosissani,ja houkuttelin miehen jopa
pariterapiaan,että oltais selvitty siitä
kaikesta. hän ei sitä kuitenkaan halunnut joten
erosimme.mutta mulle jäi hyvä mieli siitä,että
olin ainaki yrittänyt selvittää ongelmat enkä
vaan jättänyt miestä vaikka syytä olis
ollu.tietysti meidän tapauksessa ero oli paras
vaihtoehto,mutta jos sä olet löytänyt noin pitkän
yksinäisyyden jälkeen elämäsi naisen,eikö
kannattaisi yrittää selvittää ongelmat ennenku
lähtee lätkimään?ja ensimmäinen avioliittovuosi
on tilastojenki mukaan kaikkein vaikein,ku
molemmilla kuitenki on omat odotuksensa
avioliitosta,vaikka aina väitetään ettei se muuta
suhdetta mitenkään.mielestäni se kuitenki
muuttaa,se on syvempi sitoutuminen kuin avoliitto
ja siksi saattaa tullaki ristiriitoja alkuun. älä
vielä lannistu,vaan puhu,niin ne asiat aina
selviää,suuntaan tai toiseen..äläkä unohda
sinäkään niitä romanttisia ja ihania asioita
joita teitte seurustellessanne,vaan vaali
suhdetta edelleen ja osoita huomaavaisuutta
vaimollesi.kyllä se kuitenkin kannattaa..
sisua ja tsemppiä,niin siitä se lähtee =)

"Asuttuamme n.pari vuotta yhdessä elämämme oli
kuin oikeasti jostain elokuvasta...kaikki natsasi
ja elämä hymyili!
Olimme luotuja toisillemme. Ja sitten ei kun
naimisiin ja perhettä kasvattamaan..."
Tämä teksti on kuin omasta elämästäni, onneksi
tajusin ajoissa ennen kirkon varaamista että nyt
tuli tehtyä iso virhe eli olin pariutumassa
keskenkasvuisen henkisesti sairaan ihmisen
kanssa. Yhteiselämä oli menossa kovaa vauhtia
päin h...vettiä ja ainoa oikea ratkaisu oli
nostaa kytkintä.

Ajattelinpa kommentoida hieman, kun aihe
koskettaa itseäni tarpeeksi läheltä.

Olen huomannut pienen elämäni aikana, että vaikka
kuinka naiset (mikseivät miehetkin) sanovat
haluavansa turvallista parisuhdetta, suhde
läsähtää kuin pannukakku:

a) yhteenmuuttamisen jälkeen
b) naimisiinmenon jälkeen
c) molempien edellisten jälkeen

Puolisosta tulee arkinen tapaus, jonka eteen ei
niin viitsi vaivaa nähdä. Villinä ja vapaana
juoksevan miehen eteen täytyy tehdä työtä.

Edellisen naiseni kanssa harrastimme villiä
seksiä aina nähdessämme. Televisiota ehdin katsoa
noin kaksi minuuttia ennen kuin minut kaadettiin
sänkyyn/lattialle/pöydälle. Kaikki muuttui
kutakuinkin siinä vaiheessa kun muutimme yhteen
eikä tämä ole ensimmäinen kerta.

Olen luvannut itselleni useammin kuin kerran sen,
että pidän itseäni maailman tärkeimpänä ihmisenä -
mikäli asiat eivät miellytä, on aika äänestää
jaloillaan.

Jokaisella tulee kuitenkin hetkiä jolloin
tarvitsee läheisyyttä, mutta sitä varten
sinkkunaiset ovat. Ja sitä varten minulla on aina
useampia rautoja tulessa.

Kuitenkin yksi universaaleja lainalaisuuksia on
se, että mikäli luovut useammista suhteista yhden
naisen takia, sinulle ei usein jää sitäkään.
Ikävää mutta totta. Näin monesta hyvästä miehestä
(minä) tulee tunteeton (ei totta)
sydäntensärkijä. En vain halua pettyä taas, ja
niinhän sitä on käynyt useamman kerran - ja aina
silloin kun olen päättänyt heittäytyä tunteideni
mukaan.

Kaikki miehet - teille on valehdeltu. Kiltit
miehet eivät pitkässä juoksussa pärjää. Monestiko
olette ihmetellet kuinka "hän on tuollaisen
paskiaisen kanssa"? Ja mietittekö miksi? Hän ei
ole aina saatavilla. Hän ei ole helppo tapaus.
Kotoiselle tallukalle voi kiukutella ilman
seurauksia ja kun nainen saa sen yliotteen, hän
lakkaa arvostamasta sinua. Jos pystytte elämään
siten, että jätätte sohvalla makoilemiset, sekä
pehmeämmät tunteenne ja heikkouden hetkenne
jollekin muulle kuin naisellenne, suhteenne pysyy
varmasti laadukkaampana. En tarkoita kaikkia
inhimillisiä tunteita, joten käyttäkää
maalaisjärkeänne tässä :)

Kun ajattelette minkälaisia teidän tulee olla,
ajatelkaa Will Smithiä Independence Dayssa.
Ajatelkaa Al Pachinoa paholaisen asianajajassa.
Mikäli ette ole nähneet kyseisiä elokuvia,
jatelkaa Victor Newmania tunteissa ja tuoksussa,
ja lisätkää mukaan... a little charm :)

Ai niin, unohdin sanoa:

Ole mies. Ota itseäsi niskasta kiinni. Nosta
kissa pöydälle. Sano naisellesi, että ellei hän
lopetä jäkätystä, sinä lopetat suhteen. Toimi
ennenkuin erehdyt hankkimaan lapsia.

Ole _mies_!

Ja vielä ilmoitusluontoisena asiana - näin juuri
10 sekuntia sitten mielenkiintoisen naisen ja
kävin kysymässä hänen puhelinnumeroaan ja häntä
ulos. Taas yhdet treffit :)

Kun yksi ovi sulkeutuu, kymmenen aukeaa.
Rohkeutta kaikille miehille ja onnea yritykseen!

on munkin vaimoni vasemman jalan kenkä
vittuilee
kun rahaa tulee "kymppi" tai pari ylimääräistä
se vittuilee, kunnes luen setelit
sen kouraan
sitten alkaa taas vittuilu
kerran tyttö alkoi vittuilla
ja uhkasi särkeä videon
kun estin sen, vaimo vei perheen
sukulaisille yöksi ja sanoi,
että olen väkivaltainen
kun nainen kutsuu vaikka poliisin,
sinut viedään vaikka sängystä työpäivän jälkeen,
poliisit uskoo aina naista
olen kuullut miesten ketovan
tällaisista naisten suorittamista
vääristä hälytyksistä
ne tekevät sen vittuillessaan
ja putkassahan olet, kunnes asia selviää
ja naisella on tukku valheita
varastossa sitä varten

Joo tuttu juttu, paitsi mulla meni kyllä paljo
kauheemmax, ei viitti alkaa kertoon...
Se on vaan niin että älä vie naista vihille,
n75% niistä on juuri kuvailemiasi, eikä totuutta
voi millään tietää kuka niistä muuttuu piruksi
tai kuka ei.
Neuvon vaan ottaan äkkiä eron ,ennenkuin menet
ihan pilalle itsekin.