Kun syömishäiriönne paljastui vanhemmillenne, miten he suhtautuivat? Kerrottiinko asiasta myös muille lähisukulaisille (isovanhemmat ym), vai pidettiinkö sairaus vain perheen asiana? Oliko vanhemmat vihaisia.. ymmärtäväisiä?
Kerroitko itse asiasta, ilmoittiko terveydenhoitaja? Vai huomasiko lähimmäiset itse vain laihtumisesi?
Itse olen reilun painon putoamisen seurauksena paljastumassa vanhemmilleni, ovat kiinnittäneet huomiota jo nyt syömisiini ja kommentoineet laihtumisesta. Myös terveydenhoitaja on ottanut minut painonseurantaan ja lääkäriltä on lähete tulossa nuorten psykiatrian polille jos paino vielä putoaa. Pelottaa vanhempien suhtautuminen, välit kun heihin eivät muutenkaan ole niin hyvät. Asun siis vielä kotona.
Olisi mukava tietää miten teidän lähimmäiset suhtautuivat asiaan.
Kerroitko itse asiasta, ilmoittiko terveydenhoitaja? Vai huomasiko lähimmäiset itse vain laihtumisesi?
Itse olen reilun painon putoamisen seurauksena paljastumassa vanhemmilleni, ovat kiinnittäneet huomiota jo nyt syömisiini ja kommentoineet laihtumisesta. Myös terveydenhoitaja on ottanut minut painonseurantaan ja lääkäriltä on lähete tulossa nuorten psykiatrian polille jos paino vielä putoaa. Pelottaa vanhempien suhtautuminen, välit kun heihin eivät muutenkaan ole niin hyvät. Asun siis vielä kotona.
Olisi mukava tietää miten teidän lähimmäiset suhtautuivat asiaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äiti vaan jossain vaiheessa arvas ja sano suoraan mitä epäilee. En siinä kauheesti osannut valehdella, joten myönsin ainakin osan. Aluks äiti oli tosi ymmärtäväinen, mut parin viikon päästä siltä loppu kärsivällisyys ja ymmärrys. Lopuks oli sellasta, että halusin tappaa itseni aina kun sen näin, joten päätin etttä on parempi pistää välit poikki siks aikaa kun olen sairas. Asun jo yksin, mikä toisaalta on hyvä kun ei tarvi nähdä äitiä, mut toisaalta huono kun voin vaan jatkaa tätä ruoalla leikkimistä... Mulla kaikki lähimmäiset tietää ongelmasta nykyään, se on helpottanut tosi paljon. Ei tarvi valehdella ja vältellä ja voi puhua avoimesti. Kaikki muut myös koittaa tukea ja auttaa, paitsi äiti.
Hei. Minulla ei ole vastausta mutta, kuinka paljon ja missä ajassa painosi putosi niin paljon että muut huomasivat. sairastan vieläkin bulimia ja anoreksiaa josta jäin kiinni äidilleni . Kielsin tietysti kaiken sen kun mulla on tällänen JOJO kierre meneillää ettei laihdutuksesta tuu mitää .. mutta pärjäilemisiä :)
Olen kyllä itse sairastanut tai
Kun aloin laihduttamaan, olin normaalipainon alarajoilla. Parissa kuukaudessa painoa lähti reilu 10 kg ja ihmiset alkoivat huomautella painon putoamisesta.
miten ihmiset suhtautuivat siihen esimerkiksi koulukaverit ? millaisia kommentteja yleensä sait ja miten vastasit . valehtelitko vai kerroitko avoimesti ? (: kiitos jos jaksat vielä vastata !
miten laihdutit ? asutko vanhempien kanssa ? miten kielsit ruoan?
No neuvomaan en ala yksityiskohtaisemmin sitä, miten laihduin, mutta jokainenha sen nyt periaatteessa tietää, vähentää syömisiä reilusti. Kotona asun siis edelleenkin.
Asiasta ei kukaan periaatteessa tiedä, mutta vanhemmat ja terveydenhoitaja ovat arvelleet syömishäiriötä. Olen kieltänyt kaikki väitteet. Jos paino vielä laskee, joudun silti ilmeisesti psykiatrille.
Mun paino tippui 5kk 10kg. Äiti oli huomannut ruokakätköjä, ja epäillyt syömishäiriötä jo melko kauan. Itse myönsin sen lopulta. Vanhempani ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja tukeneet TODELLA paljon, vaikka itsestäni se ei aina hyvältä tunnukkaan. (ruokailut valvottuja) mutta terve puoli ymmärtää et se on hyvä asia että ruokailua vahditaan, sillä jos niin ei olisi niin en tiedä söisinkö lähes mitään. Nyt käyn viikottain psykiatrilla. Oma olo on helpottunut tosi paljon kun vanhemmat tietää, ei tarvitse salailla ja saa tukea. :)