Olen yhden yo-tutkinnon suorittanut heti lukion jälkeen. Nyt ala ei enää kovasti kiinnosta ja työttömyyskin tuli, niin olen harkinnut hakea opiskelemaan toista alaa.
Minkälaisia kokemuksia teillä on opinnoista yli kolmekymppisenä? Jos suurin osa aloittavista on kaksikymppisiä, niin miten olette sopeutuneet joukkoon mukaan? Itsellä ei ole perhettä ja yliopisto olisi toisella paikkakunnalla, jossa ei ole ennestään tuttuja, joten siksi vähän huolestuttaa, miten sosiaalinen elämä sujuisi. Tarkoitan, että kun ei mikään kostea opiskelijaörvellys enään kiinnosta.
Minkälaisia kokemuksia teillä on opinnoista yli kolmekymppisenä? Jos suurin osa aloittavista on kaksikymppisiä, niin miten olette sopeutuneet joukkoon mukaan? Itsellä ei ole perhettä ja yliopisto olisi toisella paikkakunnalla, jossa ei ole ennestään tuttuja, joten siksi vähän huolestuttaa, miten sosiaalinen elämä sujuisi. Tarkoitan, että kun ei mikään kostea opiskelijaörvellys enään kiinnosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Jos sinua oikeasti kiinnostaa opiskelu, luulisin kaiken menevän ok. Itse täytän kesällä 35 vuotta ja aloitin viime syksynä uudet opinnot. En tee numeroa iästäni, vaikka kaikki varmasti huomaavat minun olevan kokeneempi tyyppi. En leiki nuorta vaan olen oma itseni, minkä uskon olevan ihan järkevää. Olen tutustunut itseäni 15 vuotta nuorempiin, mutta myös saman verran vanhempiin opiskelijoihin. (En siis todellakaan ole kampuksen vanhin!) Tutustuminen ei ole iästä vaan asenteesta kiinni. Opettajien suhtautuminen on muuten ollut mielestäni nyt tasavertaisempaa, mikä ei ole huono juttu sekään.
Pahimmaksi uhaksi itselleni näen sen, että oma motivaatio loppuisikin! Tämä siitä huolimatta, että opinnot sujuvat paremmilla arvosanoilla kuin nuorempana.
Tuossa fuksi '08:n viestissä se olennainen tulikin: kyllä kannattaa, et varmasti ole vanhin, eikä ikä ole muutenkaan iso asia yliopistolla. Suurin osa opiskelukavereista toki tulee olemaan paljon nuorempia, mutta ainakin itse olen kolmikymppisenä yliopisto-opiskelijana törmännyt vain fiksuihin ihmisiin ja samankaltaisiin ajatusmaailmoihin kymmenen vuotta nuorempienkin keskuudessa.
Yleensäkin tuntuu siltä, että vähän vanhemmat opiskelijat pohtivat ikäänsä ja sen asettamia "esteitä" paljon enemmän kuin nuoremmat, jotka tuskin noteeraavat vanhemman opiskelijan ikää, jos siitä ei itse tee numeroa. Nuorissakin opiskelijoissa on paljon erilaisia ryhmiä, aina bilettäjistä niihin, joita kostea meno ei syystä tai toisesta jaksa innostaa -- omanlaista seuraa siis varmasti kyllä löytyy, oli minkälainen ja/tai -ikäinen tahansa. :)
Terv. fuksi 2007, ikää 31
Jos tiedekuntaan on vaikea päästä, opiskelijat ovat enimmäkseen fiksua porukkaa ikäeroista huolimatta.
Laita rima korkealle ja tee töitä että pääset arvostettuun paikkaan. Suosittelen omakohtaisesta kokemuksesta.