Olen päättänyt tehdä abortin. Aika on varattu ja se tapahtuu ensi viikolla. Olen silloin viikolla 8. Olisin toivonut pääseväni toimenpiteeseen aiemmin, mutta näin kävi! Toivon lääkkeellistä aborttia. Onko kellään kokemuksia jakaa tuossa ajankohdassa tehdyistä aborteista? Oliko vaikea, kivuliasta, miten meni? Saan lääkkeet ilmeisesti kotiin, eli lopullinen vaihe tehdään kotona. Olen seurannut sikiön kehityksestä kertovia palstoja/kuvia ja pelkään näkeväni vessanpöntössä/siteessä jotain mitä en olisi valmis näkeämään. =(
ja huom.! Aborttiratkaisuani on turha vastustajien kritisoida, päätös on omani. Haluan vain kuulla saman läpikäyneiden kokemuksia.
ja huom.! Aborttiratkaisuani on turha vastustajien kritisoida, päätös on omani. Haluan vain kuulla saman läpikäyneiden kokemuksia.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Abortti"ratkaisuasi" protestoi lapsesi hengetön ruumis, jota et toivoisi huomaavasi ja jota pelkäät näkeväsi.
Katsohan, abortti ei kohdistu meihin palstan pulisijoihin, eikä se kohdistu sinuunkaan joutavia ja ohimeneviä nipistyksiä lukuun ottamatta. Abortti kohdistuu lapseesi, niillä lopullisilla seurauksilla, jota et haluaisi katsoa.
Pointti on juuri siinä, että viranomaisten pestyä kätensä, päätös lapsesi hengestä on sinun - lapsen äidin - vallassa.
Abortissa ei ole lasta sen enempää kuin sen ruumistakaan. Alkio ei ole mikään lapsi alle 12 viikkoisena. Solumötikkä ainoastaan ja voihan se olla, että raskaus olisi mennyt kesken ilman aborttiakin. Jos lasta ei halua, se on aivan sama mikä mörrimäykky sieltä ulos tulee, mutta lapsi se ei ole! Eihän se ole edes lapsennäköinen!
Nyt väitetään jo, että aborttiväen kohdussa kasvaa mörrimäykkyjä? Tai ainakin kasvaa mörrimäykkyjä, jos niin haluaa uskoa. Tai ainakaan se mörrimäykky ei ole lapsen näköinen, eihän? Ja että mörrimäykky olisi voinut kuolla muutenkin, vaikka sitä ei olisi surmautettu abortissa. Ja eihän sillä mörrimäykyllä ole ruumistakaan, eihän?
Miksi siis ollenkaan lähtisi surmauttamaan olematonta abortissa? Riittää kun haluaa olla mielessään sitä mieltä, ettei mitään asiaa ole olemassakaan.
aborttiväki? lapsi? surmauttaminen? ruumis?
ABORTISSA KESKEYTETÄÄN RASKAUS ALKIOVAIHEESSA. SIINÄ EI OLE MITÄÄN SURMAA, LASTA, RUUMISTA EIKÄ SIINÄ PUHUTA MISTÄÄN ABORTIVÄESTÄ. JOKAINEN KESKEYTYKSEN TEHNYT ON OMA YKSILÖNSÄ JA TUSKIN SUOSITTELEE RATKAISUAAN KENELLEKÄÄN, JOTEN ABORTTIVÄESTÄ ON NAURETTAVAA PUHUA!!!
Olehan tarkkana. Se mikä on naurettavaa (ellei traagista ja surkuteltavaa) on aborttiväen puhe siitä,
- ettei abortin kohteena olevaa lasta olisi
- ettei abortti kohdistuisi juuri lapseen
- ettei lasta abortissa surmattaisi
- että lapsi olisi ruumiiton äitinsä kohdussa.
Tuollaiset väitteet ovat yksinkertaisen totuuden vastaisia ts. valhetta.
Aborttiväen verbaalinen akrobatia, joka onkin vain ajatuksen kömpelyyttä ja halpaa itsepetosta, ei valitettvasti muuta lapsen tai abortin olemusta miksikään muuksi.
Joikainen lapsensa mukavuussyistä abortissa surmauttava on yksilö. Kaikkien näiden yksilöiden - aborttiväen - yhteinen ominaisuus on tuo teko.
No miksi sitten aborttiväkeen kuuluu paljon sellaisiakin, jotka eivät tuota tekoa ole tehneet? Miksi aborttiväkeen kuuluu jopa abortin vastustajia? Vai muutitko sinä taas aborttiväen määritelmää? Eipä ihme että asiasta täällä jatkuvasti kysytään, kun ettehän te enää itsekään tiedä mitä ihmisryhmää aborttiväellänne tarkoitatte... Kannattaisiko tuollaisten termien keksiminen jättää kokonaan väliin, kun et selvästikään hallitse hommaa kunnolla?
on semmoinen oikeus kuin abortti, raskauden keskeytys. Luojan kiitos!
Sinä voit kutsua sitä vaikka murhaksi, tapoksi tai vaikka kidutukseksi, mutta se ei muuta sitä, että se on oikeus, joka jokaisella naisella on tehdä ennen 12 raskausviikkoa ja painavin syin sen jälkeenkin. Tuskin se toisen abortti on sinulta pois??
Aborttiväkeen voi tietysti lukea nekin, jotka edistävät abortteja tai levittävät väärää tietoa samassa tarkoituksessa, vaikka eivät olisi sellaista itse tehneet.
Se, että sekoilet jutuissasi on vain oma ongelmasi.
Mitään mainitsemaasi oikeutta ei ole olemassa. Se on nk. kollektiivinen harha.
Laissa lukee, että viranomainen päättää anomuksen perusteella asiasta, jos tietyt ehdot täyttyvät.
Laki on tarkoitettu lapsenkin suojaksi. Valitettavasti siitä lipsutaan, lakia vääristellään ja jopa neuvotaan viranomaisten harhauttamista. Moraalinen vastuu tällaisesta jää tekijöille, ellei leivätön pöytä ja lain koura heitä tavoita.
Olet oikeassa, ei abortti todellakaan ole pois minulta eikä sinulta eikä abortööreiltä. Päinvastoin, viimemainitut uskovat hyötyvänsä ja pyrkivät hyötymään tekosistaan. Kaikki nämä ovat todella vain sivullisia. Abortti kohdistuu lapseen ja häneltä on sitten pois henki ja koko elämä.
Ps. on irvokasta "Kiittää Luojaa" siitä, että saa viattoman lapsen hengiltä.
myös abortin vastustajia aborttiväkeen kuuluvaksi. Miksi?
voit tietää että minun abortoimani alkio olisi halunnut syntyä minun perheeseeni? Oliko hänellä kuitenkin parempi olla syntymättä "huonoille" vanhemmille? Ehkä jossain tapauksisa on todellakin parempi "murha" hyvissä ajoin, kuin kurja elämä edessä.
Aborttiko ei ole oikeus? Puoskareitako ne kaikki lääkärit ovatkin, jotka abortteja ovat tehneet? Älä nyt viitsi aukoa päätäsi asiasta, joka ei sinulle millään muotoa kuulu! Jos lasta ei ole, ei voi olla lakiakaan lapsen suojaksi. Lapsi on lapsi vasta, kun se syntyy ja saa henkilötunnukset ja se reksiteröidään kansalaiseksi. Siihen saakka voi odottaa vatsassaan vaikka mitä.
Ja miksi sotket luojan tähän? Satukirjoista ja -hahmosita voi keskustella vaikka scifihahmo-palstalla.
Aborttiväki on vekkulia. Ensin lasta sanotaan olemomaksi, sitten perustellaan lapsen abortinointia sillä ettei hän vielä tiedä ja tajua mitä tapahtuu, sen jälkeen kysellään, että tahtoiko lapsi nyt varmasti syntyä juuri minulle? Tästä päästään siihen, että parempi kuolla kuin joutua abortöörin perheeseen. Sekoilua kaikki.
Olet oikeassa siinä, ettei noin alkuraskaudessa voi puhua lapsesta/ vauvasta.
Mutta kerronpa oman tarinan, tarkoituksena ei ole ketään käännyttää eikä kritisoida...
3 vuotta taaksepäin tulin raskaaksi, sain tietää olevani viikoilla 8. Tein abortin, koska kuuntelin silloisen äijäni painostusta asiasta.
Lääkkeelinen keskeytys tehtiin, sairaalassa sain alkulääkkeen ja sitten kotiin ottamaan loput ja odottamaan.
Tämä kyseinen"mies" ei vaivautunut edes tulemaan luokseni( asuttiin eri osoitteissa) tukemaan minua, vaan soitti parin tunnin kuluttua joko se tuli ulos...
Se näky mikä sieltä tuli, oli OIKEASTI ihmisen näköinen, selvästi erotti pään, kädet, jalat ja jopa sormia oli kehittymässä...
Eli kamalinta mitä eläissäni olen tehnyt ja äijä muuten sai lähtöpassit mun elämästä samantien!!!!
Ihmisiä on erialisia, minäkin olin yksin kotona. Mies oli töissä, ei abortti sitä miestä siihen vierelle kaipaa.
Jokainen näkee mitä haluaa nähdä. Toisen mielestä Vesa-MAtti Loiri on kaunis mies, toisen mielestä ei. Joku näkee pilvenhattarassa vauvan, toinen taas kerrostalon. Mielikuvitus ohjailee sinun 9 viikkoisen alkion vauvannäköistä ruumista!
joilta on lainsäädännöllä riistetty alkeellisimmatkin ihmisoikeudet. OIkeudettomuus ei katsos ole yhtä kuin olemattomuus/epäihmisyys.
Jos huomasit niin tuota edeltävä alkoi 'kiitellä Luojaa' että saa halutessaan tappaa lapsen kohtuunsa.
Sanohan, jos oikeudet alkavat mielestäsi pyöriä solutasolla, niin eikö olemassa olevalla naisella ole suuremmat oikeudet päättää omasta elämästään ja vartalostaan ja siitä, mitä alkiolleen tekee? Pitääkö naisen alistua kohtaloonsa siinäkin tilanteessa, että raskaus on ei-toivottu, ja lapsi tuo elämään kohtuutonta taakkaa?
hyväksyä ja sallia toisen ihmisen tappaminen vain siksi että haluaa?
On aivan eri tilanne sillon jos nainen on kuolemassa raskauden takia, sillon samanarvonen oikeus on kahden yksilön välillä vastakkain ja sillon on ymmärrettävää että se syntynyt menee edelle.
Mäkin tollasen kauhean näyn jouduin näkeemään joskus. Mulla oli viikko 9 kun abortin tein, ja vaikka siitä on jo monta vuotta aikaa, niin se ulos tullut näky käy vieläkin usein mielessä. Oli tosiaan ihan päätä ja jalkaa ja vaikka mitä sillä jo. Kyllä kadutti ja itketti tosi kauan sen jälkeen. En mä yhtään sillon osannut kuvitella että sieltä jotain niin jo ihmistä tulee ulos. :( Vaikka eihän se mikään "valmis" ihminen ollut, mutta silti oli todella järkyttävä nähdä sellaista.
Toisen ihmisen tappamista ei tule sallia missään muodossa, itsepuolustuksessakin on rajansa.
Mutta jos olemassa oleva nainen ei yksinkertaisesti halua lasta, jota odottaa, hän on paljon arvokkaampi kuin kohdussaan kasvava alkio. Alkio siis kasvaa hänen kohdussaan ja jos hän ei siitä halua lasta kasvatettavaksi, on hän oikeutettu abortoimaan tämän alkion AINA! Ihmistä hän ei tapa, vain alkion, josta mahdollisesti kehittyisi ihminen (ellei keskenmenoa tule). Se on aivan sama uhkaako tämä raskaus hänen terveyttään vai ei. Hän päättää alkiovaiheen mahdollisesta keskeytyksestä!
Nainen vastaan alkio, kyllä siinä nainen voittaa!!!
kirjoissa, netissä, kuvissa. Mikä kumma siinä nyt niin hirveää on? Oiskohan abortti ollu väärä ratkaisu, jos pelkkä muutaman millin kokoinen alkio noin järkytti?
eipä ole kukaan vielä kyenny osoittamaan alkioita joksikin muuksi kuin IHMISEKSI! Joten mitähän muuta se voisi lajiltaan olla kuin ihminen?
Abortissa tapetaan IHMISIÄ tietyssä ikävaiheessaan, tästä ei nyt vaan kiemurteluilla ja silmien sulkemisella mihinkään pääse!!
alkeellisia ja monisoluisen ihmisen ihmisoikeudet menevät aina edelle, jos kyse on hänen kehostaan. Ja niin pitää mennäkin. Jokainen normaali ihminen tajuaa tämän eron yksisoluisen ja monisoluisen välillä.
"Abortissa tapetaan IHMISIÄ tietyssä ikävaiheessaan, tästä ei nyt vaan kiemurteluilla ja silmien sulkemisella mihinkään pääse!! "
.. että ehkäisyssäkin tapetaan ihmisiä tietyssä ikävaiheessaan.
Unohdit piruparka käyttää sana ihmisyksilö ! :häähähähhäää....:D
kyse solujen määrästä tai siitä antaako joku oikeuksia, vaan alkion ihmisyydestä! Eli oliko jotain millä osottaa ne muuks kun ihmisiks? :)
eri juttu kun ihminen? :DDDDD hähhäähhäääää!!!!!
Tietyissä ehkäsyissä niin VOI käydä. Ei läheskään kaikissa.
Tein abortin rv 8 4. Kivut oli kyllä valtavat ja jälikvuoto pitkään runsasta. Ei kuitenkaan mitään komplikaatiota tullut missään vaiheessa. Luultavasti tulet näkemään sen mitä et halua nähdä. Minä ainakin säikähdin kun näin sitten päällä semmosen pienen limasen ihmisalun kaiken mössön seassa, ei ollut yhtään kivää kateltavaa. Se sen näkeminen oli minun kohdallani vaikein osuus koko abortista. Ja kun itse sen joutuu vessanpöntöstä vetämään alas.
Yksilöllisiä kaikki abortitkin on, mitä kipuhin ja vuotoihin yms. tulee.
.. olemaan vaikea pala mullekin. Jos joudun sen näkemään. Harmittaa, kun meni näin pitkälle keskeytys. Jotenkin ajattelen, että ne (fyysiset) kivut pitää sitten kestää, mitäs möhläilin ehkäisyn kanssa.. Mutta just toi alkion kehitys ja sen näkeminen, mitä sieltä tosiaan sitten ulos tulee... huh, pelottaa, mutta ei auta... =(
kannattaa pyytää joku perheenjäsen se vetämään tai sitten naapurin mummo. mikä ihme siinä on jos parin millin pussukassa nyt pienen vaaelanpunaisen hahmon havaitsee? kuollut se on. näkeehän niitä nettisivuillakin. minua ainakaan moinen häiritse millään muotoa.
pakko ookaan nähdä.. eiköhän kannattas kattella sitä sit vasta useemman kuukauden päästä..?!
Tein myös kotona. Kivut eivät olleet juurikaan pahoja, koska olin henkisesti valmistunut niihin. Tunnin verran kivuliasta oloa, jonka jälkeen raskauskudos tuli ulos. Itse olisin kovastikin halunnut nähdä sen, mikä ulos tuli, mutta en nähnyt mitään lasta, en ruumista, enkä toukkia, vain verta ja verilimaa. Ihan vaan vastustajille tiedoksi!
Itse koin että kotona se on parempi tehdä noin varhaisessa vaiheessa, enkä halunnut ketään päätä silittelemään. Kun päätös oli varma, itse toimenpide meni helposti ja tapahtuneen jälkeen olo hyvä.
Nämä ilkkuvat vastustajat eivät tiedä henkilökohtaisita tilanteistä yhtää mitään, heille kun on tärkeämpää saada haukkua murhaajaksi ja pelastaa "lapset" maailmaan. Sen jälkeen, kun nämä alkiot ovat yli 12 viikkoisia, ei äidilllä, eikä tulevilla lapsilla ole mitään sijaa heidän ajatuksissaan. He pilkkaavat pilkkaamisen riemusta sillä hetkellä vaikeassa tilanteessa olevia. Nainen on herkillä vakavan päätöksen edessä ja raskaushormonit tekevät asioista vielä vaikeampia, kun abortti teilataan täällä, mutta jos siitä avoimesti ystäville puhuu, kukaan ei teilaa ja kaikki sen hyväksyy, koska sehän on sinun oma päätös. Täällä sen sijaan on helppo nimimerkin takana huudella ja haukkua herkässä tilassa olevaa ihmistä.
Tsemppiä ja kyllä se siitä, älä välitä näistä haukkujista!
Toi helpotti. Osaan itsekin odottaa sitä kipua, kaiken lukemani perusteella, mutta hienoa kuulla, että sä et nähnyt mitään lapsen näköistä siellä. Itsekin haluan sen nimenomaan kotona tehdä, saan kipuilla (ja itkeä?) rauhassa...
Miten pitkään sulla muuten kivut kesti? Mä teen sen homman torstaina ja sunnuntaina pitäis olla pirteenä syntymäpäivillä...vähän pelottaa...
Kiitos vielä tsempistä ja asiallisuudesta. Täällä on tosiaan vaikeaa, kun saat joka toisessa viestissä haukkuja, vaikka päätös on ollut vaikea ja taatusti tulee surua jälkeenpäin.
Joo, just kotona sen takia, että saa olla rauhassa, ettei tartte polilla maata 5 muun samassa tilanteessa olevan kanssa. Ja jakaa vessaa.
Mun kivut oli ohi heti, kun raskauskudos tuli ulos. Pytyltä nousun jälkeen pyörrytti ja makasin lattialla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen kaikki oli ohi. Ei raskausoireita, ei mitään kipuja. Ainoastaan vuotoa, joka kesti viikon verran. Kivut ja vuodot on tosiaan kovin yksilöllisiä, mutta uskon kyllä että olet jo sunnutaina synttärikunnossa.
Itsekin aikanaan etsin täältä asiallisia kokemuksia, mutta huonolla menestyksellä. Siksi yritän asiallisiin kysymyksiini vastata, jos siitä on jollekulle apua.
Jälkihoidosta vielä sen verran, että jälkitarkastuksen yhteydessä vielä kysytään että haluaako asiasta keskustella ammattilaisen kanssa ja jos vähääkään siltä tuntuu, kannattaa apu ottaa vastaan. Toivottavasti sulla on joko mies/poikaystävä tai joku muu läheinen, kenen kanssa voit asiasta puhua! Toki abortti surettaa ja varsinkin jos itse on toheloinut ehkäisyn kanssa (kuten minäkin, oma syyni!) ja ainahan se seuraa mukana, tuskin sen yli pääsee, mutta sen kanssa oppii elämään.
Kiitos taas asiallisesta ja myös rauhoittavasta viestistä. Vaikka ne kivut ja tunteet on aina yksilöllisiä niin hyvä vähän kuulla miten toisilla on mennyt. Mulla ei oikeestaan oo ketään, kelle tästä asiasta puhuisin. Mies ei juurikaan ole tukena, hän käy tätä asiaa omalla tavallaan läpi. Toivottavasti tarjoavat sitä keskusteluapua, voi olla että olisikin hyvä puhua jonkun kanssa asia läpi.
viikolla 8 ja alkio"pussukka" pienine sisältöineen plumpsahti yhtäkkiä siteeseen, se oli tosiaankin koko jutun kamalin hetki. En edes osannut odottaa sitä kun oli niin varhaisilla viikoilla. Lääkäri kyllä sanoi, että useimmiten ei näillä viikoilla tuu mitään tunnistettavaa kappaletta ulos vaan pelkkää verta&kudosriekaleita.
Itse sain viikolla 7 keskenmenon ja WC-pytyssä näin alkion,
joka oli etanan kotilon muotoinen ja
siinä,noin 3 cm mittainen ,kuin nuora mukana.
Että,kyllä sieltä muutakin tulee,kuin verinen
möykky.
mitään normaalia runsaampi vuoto vain eikä kovin kivulias ainakaan minulla siis lääkkeellinen oli myös ja kotona..jaksamisia rankkaan elämänvaiheeseesi. Ja kuten sanoitkin ole varovainen täällä palstalla moni haluaa tietoisesti pahoittaa mielesi ratkaisusi vuoksi joten täällä oloa kannattaa miettiä sillä provoilua on paljon..
Olen itse tehnyt abortin viikolla 7. Sain ensimmäiset pillerit sairaalassa ja samantien kotiin. Vuorokauden päästä tulee vasta varsinaiset keskeytyspillerit. Makasin sairaalasängylla puolituntia (hoitaja laittaa emättimeen pillerin). Sitten kävin vessassa. Sain särkylääkettä. Lähdin kotiin bussilla. Bussissa tuntui pientä alavatsakipua. Vasta kotona tuli varsinainen kipu, jota kesti pari tuntia. Alkoi tulla todella runsasta verenvuotoa ja siteessä ei todellakaan näkynyt mitään alkiota. Sehän on viikoilla 7 ja 8 niin pienikin että aika vaikeaa sitä nyt on erottaa silmällä. Uskoisin että nuo kirjoitukset joissa muuta väitetään ovat provoja.
No vuotoa kesti sitten parisen viikkoa ja otin normaalia buranaa ensimmäisen viikon ajan. Ja päivisinkin joutui olemaan yösiteissä. Lähinnä minusta tuntui että on pari viikkoa kestävät todella runsaat kuukautiset. Paitsi tosissaan siinä alussa tuli se n.kaksi tuntia kestävä kipu ja sen ajan makasin vain sängyssä, mutta illalla oli jo ihan ok.
Kuulemma ihmiset joilla ei ole rajuja kuukautiskipuja kokevat aborttikivut paljon pahempina.
Järjetöntä kuvitella että alkio, joka on alle sentin niin näkyisi raajoineen ja sitäpaitsi sentin kokoisia veripaakkuja tuli ainakin minulla muutenkin niin paljon että eihän sitä voi tietää missä se alkio menee.....
onkin niin pieni, vain pari senttiä kai, ettei sitä ehkä yksinään näkyisi. Mutta sillä on ruskuaispussi ja kalvoja jne ympärillä, ja sillä tavalla se voi hyvinkin tulla havaittavasti ulos yhtenä kappaleena jos ei kalvot oo repeytyny. Eihän sieltä todellakaan mitään "pientä ihmistä" raajoineen tuu. Mutta tunnistettava möykky voi ihan todellakin tulla.
Itselle on tehty lääkkeellinen abortti ja viikot oli silloin vajaa 8.
Tosiaan ensimmäisen pillerin jälkeen olo oli aika pahoinvoiva keskeytykseen asti. Tosin olin sitä ollut jo koko raskausajan, mutta jotenkin se tuntui vielä pahenneen. Vuotoa ei juuri ehtinyt alkaa ennen keskeytystä, vaikka monille niin käykin.
Itse keskeytyspäivänä menin sairaalaan aamulla (eihän tosiaan eroa mitenkään, tehdäänkö sairaalassa vai kotona), ja silloin laitettiin viimeiset tabletit kohdunsuulle ja annettiin samalla suun kautta nieltäviä kipulääkkeitä. Tämän jälkeen tuli levätä sängyllä noin tunnin verran, jotta kohdunsuulla olevat lääkkeet ehtisivät vaikuttaa. Tämän jälkeen kehoitettiin kävelemään ja jaloittelemaan mahdollisimman paljon, jotta raskausmateriaali pääsisi helpommin ulos.
Kipujen määrä tuntuu vaihtelevan todella paljon ihmisestä riippuen. Itsellä kivut olivat kuukautiskipujen kaltaiset, mutta vain TODELLA PALJON kivuliaammat, eivätkä lääkkeet niitä lähellekään poistaneet. Kivut tulivat supistuksenomaisina, jolloin siis suht tasaisin välein kouristi todella pahasti. Kuitenkin, vaikka itselläkin kivut olivat suht kovat, olivat ne minusta täysin kestettävissä, koska niillehän oli selkeä syy ja tehtävä. (Paljon kestää kaikenlaista, jos tietää, mikä on syy.)
Muistan miettineeni, mistä sen tietää, koska kohtu on riittävästi tyhjentynyt, mutta ei ainakaan itsellä olisi voinut erehtyä. Veren määrä oli kohtuullisen suuri, mutta itsekin näin pelkästään suuren verimassaklöntin ja verta sekä hyytyneenä että hyytymättömänä.
Itse halusin ehdottomasti lääkkeellisen, koska halusin olla tietoinen tapahtumankulusta. Ja tuli pakolla käsiteltyä juttu viimeistään silloin. Vaikeinta oli varmaan se, ettei todellakaan tiennyt, mitä odottaa. Vaikka etukäteen saaduissa papereissa lukikin, että raskauskudos synnytetään ulos, eihän se kertonut mitään, koska en ollut koskaan synnyttänyt. En siis tiennyt myöskään, miltä supistukset tuntuvat. Nyt tiedän.
...kokemuksesi jakamisesta. Mulla on ollut myös pahoinvointia ja väsymystä koko tämän ajan, joten voin siis varautua siihen, että saattaa hetkellisesti pahentua. Olen ollut väsymyksen takia sairaslomalla, mutta ensi viikolla menen töihin, eli joudun sen ekan pillerin oton jälkeen (mikä on aamulla) töihin koko päiväksi. Eivät kuulemma sille päivälle kirjoita sairaslomaa, joten aika kurjaa, jos joutuu pahoinvoivana olemaan töissä... =(
Mäkin olen kokenut supistukset, tosin en kovin pahoina, kun poika sitten tulikin hätäkeisarinleikkauksella, mutta eiköhän sen kivun kestä, kuten sanoit, kun tietää, mistä se johtuu ja että se on vaan kestettävä.
Ehkä pelkään kuitenkin enempi sitä henkistä kuin fyysistä kokemusta tossa asiassa. =(
perusteella vinkkaisin, että jos kovasti pahoin voit, älä lähde töissä syömään "ulos".
Toki tuo pahoinvointikin on yksilöllistä, mutta itse ekan pillerin jälkeisenä päivänä jouduin lounaalla kesken pizzan syönnin lähtemään pöydästä oksentamaan, joten kannattaa ottaa ehkä omat eväät mukaan...
Minulla henkisenä kokemuksena itse keskeytystilanne ei oikeastaan enää ollut paha, koska ratkaisun oli jo tehnyt ja sen tiesi oikean olevan. Enemmän siinä tilanteessa tuli kroppansa reaktioita mietittyä. Tietenkin minulla lapsettomana nuo kaikki reaktiot kehossa olivat uusia.
en tuntenut muuta kuin samoja raskausoireita kuten siihenkin asti. Ei vuotoja, ei kipuja, Töissäkin olin 2 päivää ihan normaalisti, kunnes otin loput 2 pilleriä emättimeeni, sen jälkeen kivut alkoivat 3 tunnin päästä ja kestivät noin tunnin ja koko keskeytys olikin jo ohi.
en mee pitsalle... =) Mulle tää päätös on kyllä kans ollut aivan selvä, kun sen tein, en ole mieltäni muuttanut vaikka kaikenlaista on mielessä käynyt. Olen vaan aika herkkä ja tunteellinen ihminen, siks pelkään sitä tunnemylläkkää mitä se hetki saattaa tuoda tullessaan. Vaikka tietäis että näin piti käydä ja päätös on oikea.
Olet muuten satuapa fiksu ja asiallinen ihminen, olen lukenut sun muitakin vastauksia tällä palstalla. =)
tätä henkistä kipua mitenkään pakko ois ottaa ja kestää!!
Niin, sitä piti vielä kysyä, että helpottiko sulla se väsymys ja pahoinvointi abortin jälkeen miten pian? Mä olen ollut tosi väsynyt ja pahoinvoiva koko tän ajan (ja jo ennen ku tajusin koko raskautta).
Yritän olla asiallinen etenkin näissä keskusteluissa, joissa joku kysyy neuvoa.
Muissa keskusteluissa tuleekin aina välillä päädyttyä ylilyönteihin, mutta jokaisen viestini takana pystyn kyllä seisomaan. Tämä yksi takiainen, joka tähänkin jo vastasi tekee asiallisen keskustelun erittäin vaikeaksi, minkä näkyy huomaavan kaikki muutkin palstalla. Onhan se ilo huomata, että kun itse on viime aikoina pidättäytynyt hänen kanssaan väittelemisestä mahdollisimman paljon, päätyy aina joku muu täsmälleen samoihin kommentteihin kuin minäkin. Miljoonaan kertaan rautalankaa väännettyään.
"Toinen Kysymys
Kirjoittanut: apkirjoittaja 5.3.2009 klo 10.45
Niin, sitä piti vielä kysyä, että helpottiko sulla se väsymys ja pahoinvointi abortin jälkeen miten pian? Mä olen ollut tosi väsynyt ja pahoinvoiva koko tän ajan (ja jo ennen ku tajusin koko raskautta)."
Kyllä muistaakseni pahin pahanolon tunne loppui jo aborttiin, eli sen jälkeen pystyi taas jo syömään ja pysyi ruoat sisällä (Vikat illat ennen keskeytystä elin jäisillä mustikoilla --> on muuten kamalan näköistä oksennettuna sekin).
tein reilu 2 vuotta sitten lääkkeellisen abortin ja nyt on ihana 1,5 vuotias poika, eli jos et todella halua lasta niin kirurginen toimenpide suositeltavissa.
lääkkeellinen abortti muka keskeyttänyt raskautta? Miten se on mahdollista? Mitä lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa kun kohtu ei ollutkaan tyhjentynyt? Etkö itse yhtään ihmetellyt kun ei kohtu tyhjene?
ovat aiheuttaneet lapsellesi? Jos ei nyt niin myöhemin?
tarkoitti jälkiehkäisyä eikä lääkkeellistä aborttia...
Eihän tuo muuten voi pitää paikkaansa koko juttu. Lääkkeellinen keskeytys voi kyllä epäonnistua siten, että kohtu ei tyhjene kunnolla ja voidaan joutua suorittamaan vielä kaavinta kaiken raskausmateriaalin saamiseksi ulos. Mutta ei siinä silloin enää elävästä sikiöstä kyse ole todellakaan.
Mulle on tehty lääkkeellinen keskeytys,ei se tavallaan kivuliasta ole,mut ei todellakaan mukavalta tunnu.....yläkautta yks nappi ja alakautta kaks,sit ootteleen supistuksia ja kohta kaikki onki sit ohitte.....tottakai sieltä verta tulee ja mönttejä mut en suosittele ett niitä sen kummemmin jää ihmetteleen,vessanpöntölle vaan ja ne menee sinne...verta tulee jonku aikaa toimenpiteen jälkee.Mulla taas sama edessä mut teen sen mieluummin nukutuksessa.....voimia sulle!!!!!