Kuka osaisi neuvoa mua?
En osaa enää itkeä.. en edes muista mitä se on! En itke hautajaisissa..en hyvästellessä kavereita..en vaa osaa enää!
Aina katson muita heidän itkiessään ja olen ihmeissäni että mitä tämä on!?
Muutenki tunteeni on kuin lukittu jäisien porttien taakse. Joskus harvoin kuitenki hyvää ja iloista leffaa katsoessani saattaa pala nousta kurkkuu ja tippa nousta silmäkulmaan jos jotai erittäin hyvää tapahtuu..esim päänäyttelijä löytää tyttönsä elossa jostai yms.. eli tavallaa vielä tunteita löytyy vähän ilon puolelta, mutta surua en vain jotenki osaa käsitellä..
Joskus kauan sitten seurustelin erään tytön kans ja sitä kestikin parisen vuotta, mutta sain tietää, että hänellä oli joku toinen ihastus ja sillonkin sanoin, että en voi häntä omistaa, ja sanoin antavani mahdollisuuden hänen uuteen suhteeseen?! Jotenkin vain heti luovutin suoralta kädeltä.. En tiedä onko se normaalia mutta silloin se jotenkin tuli vain suustani.. kuitenki kuukausien päästä palasimme yhtee ja taas viikon pari eteenpäin oli kolmas ihminen mukana kuvioissa. Luulen että sinä päivänä tunteiden ovet meni kiinni ja avain katosi johonki mielen sokkeloihin.. Luottamus naisiin katosi samalla taivaan tuuliin. Silloin päätin että naiset eivät kuulu minun elämääni ainakaa viiteen vuoteen. Ja seuraavaan seurustelusuhteeseen kuluikin vajaat 5 vuotta. Tuntui että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nyt..puoli vuotta myöhemmin, tunteeni on jälleen kadonnut! En jotenkin välitä hänestä..en osaa kaivata enkä ikävöidä..en osaa sanoa rakastan sinua! Kerroin tämän tytölle ja hän ymmärsi tilanteen ja oli jo jotain tämmöistä huomannutkin. Erosimme muutama viikko sitten... Olen niin pettynyt itseeni etten oikeasti tiedä mitä tehdä! Toivoisin että joku kertoisi minulle mistä lähden tilannetta purkamaan. Haluan että seuraavaa suhdetta aloittaessani osaa itkeä.. =)
En osaa enää itkeä.. en edes muista mitä se on! En itke hautajaisissa..en hyvästellessä kavereita..en vaa osaa enää!
Aina katson muita heidän itkiessään ja olen ihmeissäni että mitä tämä on!?
Muutenki tunteeni on kuin lukittu jäisien porttien taakse. Joskus harvoin kuitenki hyvää ja iloista leffaa katsoessani saattaa pala nousta kurkkuu ja tippa nousta silmäkulmaan jos jotai erittäin hyvää tapahtuu..esim päänäyttelijä löytää tyttönsä elossa jostai yms.. eli tavallaa vielä tunteita löytyy vähän ilon puolelta, mutta surua en vain jotenki osaa käsitellä..
Joskus kauan sitten seurustelin erään tytön kans ja sitä kestikin parisen vuotta, mutta sain tietää, että hänellä oli joku toinen ihastus ja sillonkin sanoin, että en voi häntä omistaa, ja sanoin antavani mahdollisuuden hänen uuteen suhteeseen?! Jotenkin vain heti luovutin suoralta kädeltä.. En tiedä onko se normaalia mutta silloin se jotenkin tuli vain suustani.. kuitenki kuukausien päästä palasimme yhtee ja taas viikon pari eteenpäin oli kolmas ihminen mukana kuvioissa. Luulen että sinä päivänä tunteiden ovet meni kiinni ja avain katosi johonki mielen sokkeloihin.. Luottamus naisiin katosi samalla taivaan tuuliin. Silloin päätin että naiset eivät kuulu minun elämääni ainakaa viiteen vuoteen. Ja seuraavaan seurustelusuhteeseen kuluikin vajaat 5 vuotta. Tuntui että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nyt..puoli vuotta myöhemmin, tunteeni on jälleen kadonnut! En jotenkin välitä hänestä..en osaa kaivata enkä ikävöidä..en osaa sanoa rakastan sinua! Kerroin tämän tytölle ja hän ymmärsi tilanteen ja oli jo jotain tämmöistä huomannutkin. Erosimme muutama viikko sitten... Olen niin pettynyt itseeni etten oikeasti tiedä mitä tehdä! Toivoisin että joku kertoisi minulle mistä lähden tilannetta purkamaan. Haluan että seuraavaa suhdetta aloittaessani osaa itkeä.. =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisin kuin yleisesti luullaan masennusta on vaikea tunnistaa. Hyvin iloisetkin ja seuralliset ihmiset voivat sairastaa masennusta. Masentuneena on tottunut näkemään asiat tietyllä tavalla, kehäpäätelminä. Masentunut tajuaa tunteet mutta ne eivät välttämättä kosketa itseä. Tuntee auringon lämmön ihollaan mutta se ei tuota iloa. Jonkinlaista apatiaa voisiko olla?
Ehkä jotai sellaista, jotkut asiat eivät kiinnosta. Esim en voi sietää ihmisiä jotka juoruavat asioita jokaisesta asiasta. Sitten on asoita joista välitän kovastikin. Alkuperäiseen lisäyksenä että ajattelen asioita hyvin paljon järjellä. Luulen että korvaan puuttuvan tunteen järjellä.. ja siitähän ei hyvä seuraa! Monesti teen kaiken niin ettei kenelläkään vain missään tapauksessa ole mitää pahaa sanottavaa. Olin nuorena myös hyvin ujo. En paljoa puhunut vaa olin se porukan hiljaisin. Nykyään olen jo ujoudesta jotenkin päässyt yli mutta edelleen tulee vastaan tilanteita etten osaa olla se oma itseni. :/
runosuoni tuntuu sykkivän.
Mene elävien ihmisten kanssa vaikka ulos.
töllöttelet liikaa sitä näyttöäsi, sehän kuivattaa silmiä.
www.kuivatsilmat.net
Onko juoruilu sulle kynnyskysymys? Juoruillessa usein nimittäin käsitellään omia tunteita suhteessa asiaan, haetaan sitä omaa suhtautumista, tarkoitus välttämättä ei ole aina pelkästään siis juoruilla, vaan se on yksi psyykkisistä keinoista tiedonvälityksen lisäksi.
Sekö siinä ärsyttää, että et tee tiedolla mitään, eikä mikään asia hetkauta sua tai tunteitasi? Tai pystytkö asettumaan toisen tunteisiin, tuntea myötätuntoa tai antipatiaa?
ei tän elämän tarvi olla niin järkevää aina. Ei se oikeastaan tee mistään sen parempaa, jos asiat pitää aina järkeillä ja olla järkevä. Vaaditko helposti muiltakin silkkaa järkevyyttä asioissa?
On asioita, missä on hyvä olla järkevä, mutta asioita, missä järjellä ei lopulta ole paljon merkitystä. Joskus kun ratkoo elämää tunteillaan, se ei järjen kannalta ole aina järkevää, mutta mitä sitten?
Miksi sun pitää miellyttää muita, mitä merkitystä kenenkään mielipiteillä on sun elämästä? Ei se ole sen arvoista, että pitäisi alkaa nöyristelemään toisia. Ja jos joskus joku sanois sun tekemisistä pahaa, niin entä sitten? Ei todellakaan mitään siitä seuraa. Sä elät omaa elämää ja muut omaa. Ehkä joskus sulle tekis "kylmä kylpy"- hoito hyvää. Eli joku suoraan olis jotain eri mieltä asioista sulle, niin huomaisit, että mitä siitä. Ihmisillä on ja saa olla erilaisia mielipiteitä ja se on ihan ok, eikä muuta välttämättä mitään. Nyt sä annat ton pelon pompotella itseäsi vain ihan turhaan. Ei sua kukaan tule siitä kiittämään.
Nämä asiat itestäni jo oikeastaan tiesin ku tullu nii paljoa mietittyä.
Mut en voi vaan sietää jos kysellää kaikkea asioita ja tiedän että ne jatkuu suusta suuhun,ja yleesä se on täyttä paskaa. Mutta kiitän kuitenki muistuttamisesta!
Tuo erimieltä asioista juttu tuli koettua tuossa edellisessä suhteessa, kun kaikki melkein jokainen asia ei mennyt yksiin. Aina saatii väitellä yms. Mutta kieltämättä toi mielipide juttu on minussa sellainen etten kovin helposti anna periksi asioissa.