Lapsi on suurin ja rakkain aarre maailmassa mikä meille annetaa, emmekös me kaikki haluta pienokaiselle parasta! Mielestäni parasta
pienelle on tukeva koti jossa on KUMMATKIN VANHEMMAT rakastamassa, vanhemmat jotka ovat TOIVONEET lasta (tai ainakin nauttivat hänestä yhdessä täysin rinnoin). En väitä etteikö lapsi selviäisi ilman isää, mutta omasta kokemuksestani elämä ei olisi näin ihanaa ilman rakstavaa ihanaa puolisoani joka auttaa minua ja poikaamme kaikessa ja rakastaa meitä niinkuin me rakastamme häntä, vauvallamme on myös rakastava mummo, mummon mies ja ihana eno jotka kaikki tukevat pienokaistamme kasvamaan aikuiseksi. Hän ei elä yksin korson kerrostalo yksiössä stressaantuneen äidin kanssa jonka mies on joko vankilassa, hakemassa kamaa tai bilettämässä muiden tyttöjen kanssa ja unohtaa äidin ja lapsen kokonaan omien seikkaluidensa lomassa.
Miettikää mitä haluatte lapselle tarjota:
-Miltä sinusta tuntuisi jos äitisi oli 12-15v.? Varsinkin sen ikäisenä.
-Useat sanovat olevansa paras äiti lapselle, ehkä niin, mutta mieti viellä kerran:.
Asutko missä?,
Olisiko isä mukana lapsen elämässä?,
Saisitko tukea lähimmäisiltäsi vai vain pelkää p....tä niskaan? Pystytkö OIKEASTI tarjoamaan parasta lapselle? (ei nimittäin ole aina lapsen edunmukaista olla oikeitten vanhempiensa luona)
Jos olet fiksu vastaat näihin kysymyksiin rehellisesti ja harkiten,
Jokainen lapsi ansaitsee rakastavan ja välittävän kodin joka on turvapaikka. Jos et pysty sellaista antaa älä hanki lapsia älä edes vahingossa!
Onnea onnelisille vanhemmille ja lapsille keillä on rakastava koti!
ps. En puhu vain teini äideille =)
pienelle on tukeva koti jossa on KUMMATKIN VANHEMMAT rakastamassa, vanhemmat jotka ovat TOIVONEET lasta (tai ainakin nauttivat hänestä yhdessä täysin rinnoin). En väitä etteikö lapsi selviäisi ilman isää, mutta omasta kokemuksestani elämä ei olisi näin ihanaa ilman rakstavaa ihanaa puolisoani joka auttaa minua ja poikaamme kaikessa ja rakastaa meitä niinkuin me rakastamme häntä, vauvallamme on myös rakastava mummo, mummon mies ja ihana eno jotka kaikki tukevat pienokaistamme kasvamaan aikuiseksi. Hän ei elä yksin korson kerrostalo yksiössä stressaantuneen äidin kanssa jonka mies on joko vankilassa, hakemassa kamaa tai bilettämässä muiden tyttöjen kanssa ja unohtaa äidin ja lapsen kokonaan omien seikkaluidensa lomassa.
Miettikää mitä haluatte lapselle tarjota:
-Miltä sinusta tuntuisi jos äitisi oli 12-15v.? Varsinkin sen ikäisenä.
-Useat sanovat olevansa paras äiti lapselle, ehkä niin, mutta mieti viellä kerran:.
Asutko missä?,
Olisiko isä mukana lapsen elämässä?,
Saisitko tukea lähimmäisiltäsi vai vain pelkää p....tä niskaan? Pystytkö OIKEASTI tarjoamaan parasta lapselle? (ei nimittäin ole aina lapsen edunmukaista olla oikeitten vanhempiensa luona)
Jos olet fiksu vastaat näihin kysymyksiin rehellisesti ja harkiten,
Jokainen lapsi ansaitsee rakastavan ja välittävän kodin joka on turvapaikka. Jos et pysty sellaista antaa älä hanki lapsia älä edes vahingossa!
Onnea onnelisille vanhemmille ja lapsille keillä on rakastava koti!
ps. En puhu vain teini äideille =)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos perustees sille, ettei ole hyvä äiti tai isä on se, ettei ole omaa rivitalopätkää, autoa ja vakituista työpaikkaa niin huh huh. Itse uskon siihen, että jokainen äiti on paras oamlle lapselleen niin kauan, kuin rakastaa tätä ja tekee kaikkensa lapsen parhaaksi ja lapsi on aina ykkönen. Vitut siitä rivitalopätkästä, 3 tonnin palkasta ja autosta, ei materia tee onnelliseksi. Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio, eikä kukaan jää heitteille.
Et taida olla edes sitä kuuttatoista vielä täyttänyt. Luetunymmärtäminen ja ajatus muutenkin on sinulla ala-arvoista.
Itse en tuosta ensimmäisestä kirjoituksesta löytänyt muuta, kuin arvostusta ja ihailua niitä jo kadonneita tärkeitä perhearvoja kohtaan, mistä sinun sukupolvesi teiniäipät ei osaa edes uneksia, saati sitten jakaa eteenpäin.
*Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio, eikä kukaan jää heitteille.*
Oletkohan aivan perillä kaikesta mitä maailmassa tapahtuu? Osaatko edes arvata paljonko työtön YH-äiti ja yksi lapsi maksaa valtiolle/vuosi? Tiedätkö kuinka monen nälkäisen ja rahattoman suomalaisen elämää voisi helpottaa sinunkin tarkoituksellisesti ja systemaattisesti kuittaamillasi tuilla? Etpä tietenkään, pääasia on että sinut, lapsesi ja kaikki lisääntymishaluiset teinit elätetään toisten rahoilla, muulle voi sulkea silmänsä.
Toivottavasti et tuota logiikkaasi enää omille lapsillesi opeta.
VITUN LAPSELLINEN LOINEN YHTEISKUNNASSA OLET.
Surullista.
pj
vielä paljon kasvuvaraa.
Mutta saahan toki keskenkasvuisetkin täällä kälkättää kaikkea tyhmää.
Täällä kun riittää meriitiksi se että on löytänyt näppiksen.
Mutta siperia opettaa tätäkin lapsi-äitiä. Ei se Suomi nimittäin ole mikään hyvinvointivaltio. Yllätys yllätys. Jo parin vuoden päästä tämäkin kersa on jo paljon viisaampi.
Lama vuosina ei tulla paapomaan, ja jo on nähty kuinka lapsista säästetään.
Kovat ajat koittaa idealisteille. Sääli lasta. Siis molempia.
Oma käytöksesi vaikuttaa aika idioottimaiselta. Luetko edes tekstejäsi ennen kuin lähetät ne?
"Et taida olla vielä edes sitä kuuttatoista täyttänyt"
Ollaanpas sitä taas niin kovin asiallisia. Itseasiassa täytän tänä vuonna seitsemäntoista. En ymmärrä mikä ongelma sulla on?
"pääasia on että sinut, lapsesi ja kaikki lisääntymishaluiset teinit elätetään toisten rahoilla, muulle voi sulkea silmänsä."
En ole missään vaiheessa sanonut että kannatan sitä, että minun iässäni aletaan lapsia tekemällä tekemään, mutta jos se lapsi on tullakseen ja vahinko jo tapahtunut niin minkäs teet. (Ja nyt olet tietenkin fiksu ja sanot, että :"abortin")
"VITUN LAPSELLINEN LOINEN YHTEISKUNNASSA OLET. "
Ja taas ollaan niin asiallisia. Paljonkos ikää sinulla on? 12v? No huh huh.
Terv. 16-v. teiniäiti ja ylpeä äitiydestään!
*En ymmärrä mikä ongelma sulla on?*
No vastasin sinulle jo toisessa ketjussa, jossa tekstini otsikko on: Olen, myönnän sen
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000041711349&view_mode=flat_threaded
*En ole missään vaiheessa sanonut että kannatan sitä, että minun iässäni aletaan lapsia tekemällä tekemään, mutta jos se lapsi on tullakseen ja vahinko jo tapahtunut niin minkäs teet. (Ja nyt olet tietenkin fiksu ja sanot, että :"abortin")*
En sano, vaan kummastelen, että miksi esimerkiksi sinun ikäisille yleensäkään tapahtuu näitä virheitä ja vahinkoja ja miten voi olla alaikäisen lapsen mieli niin vankkumaton ja ainoa oikea(?), että se lapsi täytyy välttämättä synnyttää sen ikäisenä siihen elämäntilanteeseen.
Ei ole koulutusta, ei varmuutta parisuhteen kestämisestä, ei työtä nyt eikä välttämättä tulevaisuudessakaan, ei elämänkokemusta (älä tartu tuohon) yhteiskunnassa itsenäisesti selviämiseen jne.
Mitä siinä vaiheessa äidillä sitten on, kun se lapsi syntyy.
No vauva ja vastuuta. Mitä muuta? Ehkä poikaystävä(toivottavasti), ehkä vanhemmat antavat asua kotona(toivottavasti), mahdollisella poikaystävällä töitä(toivottavasti).
*Ja taas ollaan niin asiallisia. Paljonkos ikää sinulla on? 12v? No huh huh.*
Kylläpä sinä olet niin kaikkitietäväinen.
Meidän yhteinen elämä lasteni äidin kanssa on nyt jo kestänyt pidempään, kuin mitä sinä olet edes ollut olemassa.
Toivon sinulle yhtä rikasta elämää, kuin minkä minä olen saanut. Ja salaisuus siihen onneen on ainoastaan SE OIKEA kumppani, lapset hänen kanssaan (jos mahdollista ja halua) ja terveet elämäntavat.
pj
"En sano, vaan kummastelen, että miksi esimerkiksi sinun ikäisille yleensäkään tapahtuu näitä virheitä ja vahinkoja ja miten voi olla alaikäisen lapsen mieli niin vankkumaton ja ainoa oikea(?), että se lapsi täytyy välttämättä synnyttää sen ikäisenä siihen elämäntilanteeseen"
Kyllä näitä yllätysvauvoja tulee vanhemmillekin äideille, älä yritä väittää vastaan. Enkä ole väittänyt, että minun ratkaisuni on ainoa oikea,se vaan sattui olemaan minulle ja miehelleni oikea vaihtoehto.
"ei varmuutta parisuhteen kestämisestä, ei työtä nyt eikä välttämättä tulevaisuudessakaan"
Ja turha tulla lässyttämään jotain, ettei ole varmuutta parisuhteen kestämisestä, sama riski tässä on päätyä eroon, kuin nelikymppisilläkin pariskunnilla. Ja miksikäs luulet, ettei minulla (tai yleisesti ottaen teinivanhemmilla) ole välttämättä tulevaisuudessa työtä? Yhtä suuri riski minun on jäädä työttömäksi, kuin sen "tavallisen" kaksikymppisenkin.
"No vauva ja vastuuta. Mitä muuta? Ehkä poikaystävä(toivottavasti), ehkä vanhemmat antavat asua kotona(toivottavasti), mahdollisella poikaystävällä töitä(toivottavasti). "
Miten niin "ehkä poikaystävä (toivottavasti)"? Miksi minulla olisi suurempi riski jäädä yksin, kuin sillä täysikäisellä äidillä? Ja miksi pitäisi asua kotona vanhempien luona? Me (minä, tyttäreni ja suureksi järkytykseksesi MIEHENI, joka on myös lapseni isä) asumme omillamme. Olemme asuneet yhdessä minun ollessa 15-vuotias ja raskaana. Ja vaikka asia ei sinulle kuulu pätkän vertaa, niin mieheni tekee paljon töitä, jotta meillä olisi rahaa elää, eikä pitäisi ostaa vaatteita kirppareilta ja syödä joka ilta pastaa ja ketsuppia. Ja järkytykseksi sinulle voin sanoa, että meillä menee sekä taloudellisesti että perheenäkin loistavasti.
Minä rakastan miestäni ja tytärtämme valtavasti ja hän rakastaa myös meitä.
"Oletkohan aivan perillä kaikesta mitä maailmassa tapahtuu? Osaatko edes arvata paljonko työtön YH-äiti ja yksi lapsi maksaa valtiolle/vuosi? Tiedätkö kuinka monen nälkäisen ja rahattoman suomalaisen elämää voisi helpottaa sinunkin tarkoituksellisesti ja systemaattisesti kuittaamillasi tuilla? Etpä tietenkään, pääasia on että sinut, lapsesi ja kaikki lisääntymishaluiset teinit elätetään toisten rahoilla, muulle voi sulkea silmänsä."
Niinpä hei, se nelikymppinen spurgu tarviikin niitä tukia enemmän. Milläs rahalla se muuten vetää pään täyteen ja ostaa huumeita?
Voi anteeksi kovasti, että olen äiti ja jumalattoman ylpeä äitiydestäni!
Missä olen väittänyt niin?
Terv. 16-v äippä joka ei muuten suureksi pettymykseksesi olekaan yh-äiti.
mielipiteeni, sain lapsen hieman ennen 18v päiviäni sitä ennen elämäni oli täysin haaksirikolla. lapsen synnyttyä olin oikeasti ensikertaa elämässäni onnellinen ja niin oli lapsen isäkin, noh lapsen oltua 7kk ikäinen erosimme ja isä ei ole lastaan sen jälkeen tavannut (poika nyt 5v) lapseni ollessa 1v ja vähän päälle tapasin ihanan miehen jonka kanssa muutettiin aika nopeaan yhteen, lapseni on nyt tämän miehen nimillä eikä edes tiedä ettei ole hänen biologinen lapsensa, ovat aivan hulluna toisiinsa ja tämä nyk mieheni ei suostuisi lupumaan lapsestani vaikka me joskus eroaisimmekin.
rakastan lastani,hänellä on säänöllinen hyvä turvallinen elämä ja minä pidän huolen että se myös pysyy sellaisena! kouluttauduin perhepäivähoitajaksi joten töissäkin olen, en siis elä sosiaaliavuilla.
mutta ei pidä sen varaan laskea että kaikki menisi aina näin hyvin, jos en olisi löytänyt nykyistä miestäni olisin varmastikkin todella huonossa jamassa niin kuin myös lapseni..
mutta olen myös sitä mieltä että tämä asia ei ole kytköksissä ikään nykypäivänä kun ei enää kukaan ei tunnu jaksavan taistella niitä parisuhteen ylä ja alamäkiä..
jos teillä on vatsa ensimmäinen vauva? en liiaksiin lähtisi hehkuttamaan pärjäämistäsi sillä sinäkään et tiedä mitä elämässäsi on edessä ei ole taikeita sille että miehesi pysyy aina rinnallasi.
Olisiko isä mukana lapsen elämässä? kuten sanoin takeita millekkään ei ole, ei edes sinun kohdallasi, kukaan ei voi ennustajaksi noin vain ryhtyä ja jos voisikin niin veikkaisin että muutama parisuhde jäisi solmimatta
Saisitko tukea lähimmäisiltäsi vai vain pelkää p....tä niskaan? en mielestäni ole tarvinnut "tukea" mutta kyllä lapsellani on kahdet rakastavat isovanhemmat jotka ovat lapsen elämässä mukana, toiset asuvat 100m päässä.
Pystytkö OIKEASTI tarjoamaan parasta lapselle? kyllä pystyn ja pystyisi.. omassa lapsuudessani olen kokenut niin paljon pahaa että tiedän miten en missään nimessä kasvata lastani, minulle tärkeintä on kasvattaa lapsestani omillaan pärjäävä,henkisesti terve ja onnellinen aikuinen.
silti nuorille tytöille ikähaarukalla 13-20 suosittelen lapsentekoa vasta sitten kun opinnot on päättynyt ja pieni työkokemuskaan takataskussa ei olisi pahitteeksi, omaisuus,koulutus ja sen sellaiset eivät tee kenestäkään parempaa vanhempaa mutta helpottavat vanhemmuuttakin huomattavasti.
..kertakaikkiaan ymmärrä,edelleenkään,että mitä urpoja "aikuisia" täällä käy KOKO AJAN haukkumassa teini-äitejä.pitäskö teini-äitien vallata joku vanhempien äitien palsta ja kirjotella sinne "Siis ei vanhana voi hankkia lasta,on ite niin ryppynen ja luut katkeilee kun vauvaa pitää nostella" TODELLA LAPSELLISTA KÄYTÖSTÄ.menkää jo muualle.
urpoksi aikuiseksi, sillä minähän vasta 23v joten en järin aikuinen ja totesinkin että ikä ei merkitse yhtään mitään, vaki tulot ynnä muut helpottavat arkea mutta aivät ole kytköksissä mitenkään vanhemmuuden kanssa
tarkoittanut sinua.vaan noita muita.painoin vaan vahingossa niin että vastasin sun viestiin..
*siis en ..
..kertakaikkiaan ymmärrä,edelleenkään,että mitä urpoja "aikuisia" täällä käy KOKO AJAN haukkumassa teini-äitejä.pitäskö teini-äitien vallata joku vanhempien äitien palsta ja kirjotella sinne "Siis ei vanhana voi hankkia lasta,on ite niin ryppynen ja luut katkeilee kun vauvaa pitää nostella" TODELLA LAPSELLISTA KÄYTÖSTÄ.menkää jo muualle.*
Kuule luna, se kritiikki kohdistuu toimintamalliin, joka on yhteiskunnallisesti ja moraalisesti hyvinkin tuomittava, eli pyrkimykseen päästä lapsena vanhemmaksi. Aivan sama sitten onko kyseessä äiti vai isä.
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että teiniraskaudet, lapsivanhemmat ja yh-lapsivanhemmat aiheuttavat yhteiskunnalle huomattavia kuluja jo pelkästään Suomessa, mutta myös euroopan muissa valtioissa.
Lapsivanhemmat on aina ollut yksi indikaattori länsimaisten hyvinvointivaltioiden ja vähemmän kehittyneiden valtioiden välillä.
Ja ehkä olisi hyvä mennä kokeilemaan niitä palstojen miehityksiä. Et kauaa keksisi vastaväitteitä ja narinaa lapsivanhemmuuden puolesta, kun vastassa olisi aikuisia ja todelliseen kokemukseen kirjoituksensa perustavia kirjoittajia.
Lasten palstalla on nämä teidän jututkin vähän lapsellisempia, eikä kyetä keskustelemaan kriittisten kirjoittajien kanssa. Aina pitää olla niin kivaa ja ihq, jotta keskustelu olisi mielekästä, niinkö??
pj
eiks sulla ole muuta elämää kun pyöriä täällä "lasten" palstalla lässyttämässä ja saarnaamassa. ei näköjään..varmaan aika köyhä elämä.
Luin näitä viestejä niin oli pakko vastailla.. Ihan alkuun sanon että ei se teiniäitiys ole niin helppoa.. Jotenkin kumminkin siitäkin selviää ja jaksaa yrittää. Löytyy poikkeuksia.. Eivät todellakaan kaikki teiniäidit kykene hoitamaan lastaan. Mutta eivät kaikki ''vanhemmat'' äiditkään ole mitään täydellisyyksiä.. Meitä löytyy moneksi. Ja kyllä teiniäitienkin puolesta saa hävetä välillä..
Itse olin 16 kun sain tietää olevani raskaana. Pitkään pohdittiin poikaystäväni (silloin 19v)kanssa että mitä tekisimme ja päätimme sitten että pidämme lapsen. Muutin raskauden loppuvaiheilla poikaystäväni kanssa omaan asuntoon (mieheni osti)Poikaystäväni kävi töissä ja itsekkin olin töissä raskauden ajan siihen asti kunnes jäin äitiyslomalle. Synnytin ihanan pojan :) Toki välillä oli raskasta. Unenpuute ja pojan koliikkihuudot eivät olleet ruusuilla tanssimista.
Noin 2 vuotta myöhemmin meille syntyi toinen pienokainen ja menimme naimisiin.
Nyt meille kolmas pienokainen tulossa. Mieheni käy töissä ja minä olen lasten kanssa kotona. Suhteemme on tasapainoinen ja olemme onnellisia. Toki meilläkin välillä riitoja kuten kaikissa parisuhteissa yleensä on. Lapsia rakastan yli kaiken :) Ei ehkä maailman helpointa saada nuorena lapsia mutta en kadu enkä vaihtaisi heitä mihinkään.
Tosiasia on se että valitettavasti kaikki teiniäidit eivät kumminkaan kykene samaan. Osasyy voi olla että elämänkokemusta ja vastuuntuntoa ei vielä kauheasti ole. Ja juomiset ja bilettämiset kiinnostavat siinä vaiheessa. En siis väitä että minä olisin täydellinen. Kukaan meistä ei ole.
Lapsen pitäminen on kaikkien oma päätös mutta sitä kannattaa miettiä tarkkaan. Lapsen saaminen tarkoittaa vastuuntuntoa, uhrauksia ja omistautumista. Jos ei näihin kykene, ei pärjää äitinä/isänä. Ja tämän sanoin nyt kaikenikäisille äideille/iseille jotka täällä lueskelee.
Erittäin mukavaa kevään odotusta kaikille :)