Kerro sä, ihan lyhyesti vaan, oma versiosi miten meidän juttu sun mielestä meni. Kun uskon että me ollaan nähty asiat eri tavalla ja se juuri on se syy miksi kaikki on mennyt niinkuin on mennyt.
Yritä auttaa mua näkemään.
Yritä auttaa mua näkemään.
Sanaton rakkaus
neliapilat
221585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sinulle kertomaan mutta...minä vain tykästyin Sinuun....ja kyllä tiedän/huomasin ettei se ollut Sinusta ollenkaan hyvä asia joten....joo, kyllä sä musta jotenkin "tykkäät" mutta et "sillai" kun minä susta.Meikäläisiä lienee maailmassa kuin kärpäsiä. Se vaan että olen itsekkin ymmälläni! Tiedä etten näin tarkoittanut ja yritän olla vastedes vaivaamatta. Tämä on vain ihan hirveää- syyhän ei ole suinkaan Sinun, anteeksi!
ap on mies. Olen huomannut, että niin moni mies ei saa ex-naiseltaan mitään selitystä, kun asiat menevät puihin. Se on se pieni ero. Miehellä on suora selkäranka, naisella kurvikas ja miehellä syy-seuraus putkiaivot, naisella käsittämättömät tippaleipäaivot.
Ratkaisu. Lähdetään Thaimaahan. Siellä naisilla ei ole varaa olla ylimielisiä. Pohjolassa mies on pelkkää paskaa, pelkkä maksaja ja syyllinen kaikkeen pahaan maan ja taivaan välillä ja maan alla ja taivaan päällääkin.
Asia on jollain lailla hieman "arkaluontoinen" ja vaikea ottaa puheeksi. Helpompi on vain olla puhumatta, vaikka tietää että kummatkin varmaan kaipaisi jotain..edes muutamaa sanaa...
Suorselkäistä miestä, joka osaisi puhua, en ole nähnytkään. Aivan rauhassa sinne Thaimaahan. Eiköhän se suusanallinen kommunikointi vähene miehillä entisestään, kun on hankittu pelkkä vuoteenlämmittäjä, jonka kanssa keskustelu kielimuurin takia ontuu.
laitappa viestiä joku päivä niin jutellaan hieman.
koska mua ainakin asia vaivaa. Haluisin oppia näkemään asiat sunkin kannaltasi, koska varmaan vasta sitten ymmärrän kaiken paremmin.
Kun vain olisitkin hän...Mulla on sun numero, tiedät sen varmasti?
olet saanut sen? niin tiedetään että tuskin olen se jota etsit, valitettavasti
joudun vastaamaan, etten muista mistä/miten sen olen saanut. Tuo ehkä kertoisi kaiken tarvittavan "hänelle".
ei tainnut sanoa paljoa mitään, kuin sen että... sanoisit nyt mistä
en saa varmuutta asiaan.
Kaikkea ei vaan voi muistaa, vaikka haluaisikin.
Pitäiskö mulla olla joku tietty vastaus, jota odotat?:)
jännää ettet muista. käytätkö sitä numeroa joskus?
käyttänyt, kyllä. ei nyt ihan jokapäiväisessä käytössä ole, ei jokaviikkoisessakaan...
En vaan muista numeron alkuperää. Tuntuu aika oudolta itsestänikin.
ota yhteys siihen mieheen ja selvittäkää tuo asia, useasti ongelmat ja väärinkäsitykset johtuu juuri puhumattomuudesta, niin surullista kuin se onkin.
kyllä. Se on meidän molempien parhaaksi, sen tiedän.
Ei mitään muuta kuin muidenkaan kanssa. Mä kokelin ja sain soitella lehdellä ihan itsekseni. Sekö oli juttu? Mä tiedän, mitä mä olen tehnyt ja tein, se riittää. Kokeilin, et olitkos kiinnostunut ja et ollut. Ei tästä saa, sen suurempaa..
sehän se sun tyylis on, oot kuin et oliskaan, tuskin edes myönnät, että koskaan ollaan edes nähty tai tunnettu. Sen verran monta kertaa esitit mullekin, ettet tunne, tulee kuule pikkuisen outo käsitys susta kun sä vain katsot kuin jotakin tuntematonta ja sulla on sellainen vähän jäykkä etäinen ilme kasvoilla. Kuvittelet, ettei asioita ole jos on hiljaa. Tähänkään et vastannut, kaikillle muille kyllä.
Ikäänkuin tunne olisi tuttu ennestäänkin. Et sä lopulta välittänyt kuin itsestäsi. Nimittäin, jos jotakin et ymmärrä tai halua tai asiat ei mene sun mielen mukaan sä teet ton vetäytymistempun. Ei siinä mitään. Kun sut tuntee ja tietää, ei yllätä, et niin käy.
kiitos.
ei kun sinulta juuri joku voisi kaivat vastausta? Tuo toinen viesti oli jatkoa tohon ketjuun kun olit vain hiljaa taas. Olisko sulla mitään kommentoimista edelleenkään? Tähän mennessä sä olet aina pistänyt suusi suppuun.
Saisit ihan itse esiintyä itsenäsi, mut sä leikit tyhmää monesti mieluummin. Ethän sä mikään tyhmä ole, melko fiksu oikeasti, mut asioita sä et oikein osaa käsitellä.
koska en kokenut vastaustasi ollenkaan itselleni sopivaksi, enkä muutenkaan mielestäni ansaitse tuollaista hyökkäävää asennetta. En ole koskaan toiminut hänen kohdallaan noin kuin kuvailit. en todellakaan. Ja hänellä ei oo mitään syytä ajatella musta noin pahasti, kuin sinä ajattelet siitä "omastasi".
okei, hienoa, että jotakin irtosis sinustakin. Olisit vain heti sanonut. ei sitten, En mä tarkoituksella ole hyökännyt ketään vastaan. Kunhan laitan vain omia huomioitani esiin. Jos ne ei ole kovin kivoja, tarkotus ei ole hyökätä ketään vastaan, mut noista on vaikea saada mitään kovin positiivista kasaan minun mielestä.
En mä ajattele hänestä pahasti oikeastaan. Hän ei vain jotenkin kykene kohtaamaan, ei pieniäkään asioita tai tunteita tai huomionosoitusta tai joitakin ihmisiä, eikä osaa tai uskalla käsitellä niitä, vaikkei siinä sinänsä olis mitään pahaa.
Vois jäädä ihan okei maku suuhun kysyä joskus asiasta, mut häntä ei voi edes haastaa, kun heti vetäytyy kuin siili kuoreensa ja on vain hiljaa, odottaa, että asiat häviävät sillä. Siksipä annan asian olla. Tiedän, että hän ahdistuisi siitä hirveästi kuitenkin, kokisi, että laitetaan selkä seinää vasten, jos mitään ikinä häneltä haluaisi tietää, ja ei pysty edes normaalihuomioon vastaamaan edes ystävyydellä. Eikä tilanne muutenkaan ole miltään kantilta oikein sopiva.
Mikä sinulla on asia, mikä on vaikea?
Mulla on tuhat teoriaa siitä, miten tää meidän juttu on mennyt ja miksi kävi miten kävi. Sanomattakin selvää, että meillä kummallakin on vähän omat käsityksensä tästä jutusta.
Ehkä ongelmana meidän välillä oli se, että ei oikein uskalleta luottaa vaistoomme. Tiedetään, mutta odotetaan toisen sanovan ensin.
rohkeutemme, saataisiin paljon rohkeutta.:)
Ei taida muu auttaa.