Puolustaudun ilman väkivaltaa. Tähän mennessä olen pystynyt puolustautumaan kaikkia hyökkäyksiä vastaan ilman väkivaltaa.
Jos sota tulee niin en edelleenkään käytä väkivaltaa, vaan yritän tehdä kaikkeni etten kuole tai joudu tappamaan. KAIKKENI. Jos silti kuolen, niin olenpahan tehnyt kaikkeni sen eteen etten väkivaltaa käytä ja kuolen siksi tyytyväisenä.
Jos sota tulee niin en edelleenkään käytä väkivaltaa, vaan yritän tehdä kaikkeni etten kuole tai joudu tappamaan. KAIKKENI. Jos silti kuolen, niin olenpahan tehnyt kaikkeni sen eteen etten väkivaltaa käytä ja kuolen siksi tyytyväisenä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Trolli
onneksi kaikki eivät ole tuollaisia paskahousuja!
Sitten sun pitää hakeutua politiikkaan. Ni voit sovitella siellä mahdollisen hyökkääjän kanssa kiistoja ensin aseettomasti..
... melko hyvä pointti! Olet rohkea. Mutta, mutta... sammutatko tulipalonkin ilman vettä tai sammutuspeitettä yms. välinettä. Jos siis kävisi niin köpelösti, että vihollisarmeija vyöryisi Suomeen tarkoituksenaan tappaa ja tuhota niin saisimmeko lähettää Sinut puhumaan viholliselle jä kääntämään sen paluumarssille?
Kysyy: kersantti Vesa.
Sinulle kaikkein läheisimmän ihmisen kimppuun hyökätään. Hän on välittömässä hengenvaarassa ja huutaa apua. Olet ainut auttaja lähimailla. Sinulla on fyysiset edellytykset estää tapahtuma. Mitä teet?
Yrität sanoa kuin se olisi MINUN vikani jos läheiseni kuolee noin. Sehän ei ole millään tavalla minun vikani.
Minä en käytä väkivaltaa. Piste.
En minä mitään syyllistä, todistan väitteesi mahdottomaksi.
"Minä en käytä väkivaltaa. Piste."
Et usko tuota itsekään. Helppohan se on netissä väittää jääräpäisesti vaikka mitä ilman järkeviä perusteita, mutta todellisuus on aivan jotain muuta. Kukaan vähääkään täysijärkinen ei jättäisi käyttämättä väkivaltaa tuntematonta hyökkääjää kohtaan, jos hän hyökkäisi avuttoman lapsesi kimppuun, jos siihen vain vähääkään olisi mahdollisuuksia.
Sinulla on mielipiteeseesi oikeus, mutta ymmärrät jos mietit tunteella.
Jos sinulla on oma lapsi, tiedät mistä puhun.
"Minä en voisi ikinä tappaa", olen ajatellut myös. Silti minä puolustaisin henkeen ja vereen. Olisi minun syyni, jos viaton kuolisi sellaisessa valintatilanteessa takiani, eikä muiden olisi varmasti helppoa antaa minulle anteeksi. Kaikkein vähiten voisin antaa anteeksi itselleni. Mieluummin uhraisin oman vähäpätöisen maailmankuvani ja vaikka oman elämäni kuin rakkaan ihmisen hengen. Toivon että pystyn toimimaan niin jos sellainen tilanne joskus tulee, että puolustan. Aina parempi jos hyökkääjänkään ei tarvitse kuolla, tietysti.
Niin viisas en ole, että välttämättä puolustaisin ketä tahansa avuntarvitsijaa, mutta olisin parempi ihminen js tekisin niin.
Mielestäni tällaisen tilanteen kuvitteleminen on paras tapa kun miettii omaa suhtautumistaan esimerkiksi mahdollisen sotatilanteen varalta.
En tarkoittanut viestiäni vastaukseksi ressulle, vaan tietenkin sivarille!
Sinusta on viimein kasvanut aikuinen. Sinulla on vaimo ja kaksi lasta, seitsemän vuotias Ville ja neljä vuotias Jaana. Olet kävelyllä perheesi kanssa. Yllättäen aineissa oleva mies hyökkää nuorimman lapsen, Jaanan kaulalle puhuen sekavia. Mies kuristaa syytöntä pientä lasta ja näet kun lapsi alkaa muuttumaan sinertäväksi. Lähistöllä ei ole ketään jota voisit huutaa apuun.
Mieti...mitä teet? Hetkinen...SINUNHAN ei tarvitse tehdä MITÄÄN koska se ei ole SINUN syy että mies hyökkäsi perheesi kimppuun. Seuraat siis toimintaa tyytyväisenä myhäillen vierestä miettien, että onneksi tämä ei ole MINUN syytäni ja onneksi MINULLA on näin hienoja ja jaloja periaatteita kuin kieltäytyminen kaikesta väkivallasta...enhän MINÄ muuten voisi kuolla tyytyväisenä.
No näinhän ei tule koskaan käymään, sillä vielä sinunkin silmät avautuvat ja sinustakin kasvaa aikuinen.
Mutta en mä sitä tappaisi. Irrottaisin lapseni sen otteesta ja sanoisin perheelleni että juoskaa ja pidättelisin narkkaria. Ehkä kaataisin sen maahan ja lähtisin sitten itsekin juoksemaan. Ei se kamapäissään perässä pysyisi.
Aina löytyy joku keino olla käyttämättä väkivaltaa. Yritän mieluumin miettiä järkeviä ratkaisuja tuollaisiin "pakko hakata toinen kuoliaaksi" kauhuskenaarioihin. Joku muukin ratkaisu niihinkin aina käytännössä löytyy.
MUTTA... sitä ei tiedä mitä ihminen tekee kun on kyse elämästä ja kuolemasta, ehkä minä tapan, ehkä en, ehkä jähmetyn paikalleni, ehkä pakenen, ehkä olen rohkea, ehkä en. Mutta normaalissa mielentilassa en tee mitään väkivallankäyttöä edesauttavaa, esim opettele käyttämään aseita.
Muutamia otteita kirjoituksistasi:
"Minä en käytä väkivaltaa. Piste."
"Irrottaisin lapseni sen otteesta ja sanoisin perheelleni että juoskaa ja pidättelisin narkkaria. Ehkä kaataisin sen maahan..."
Eikös tuo ole mielestäsi väkivaltaa? Minusta tuntuu, että sinulla on tainnut mennä hivenen sekaisin sanan "väkivalta" merkitys. Väkivaltana voidaan karkeasti pitää kaikenlaisia voimakeinoja, joissa toiseen joudutaan puuttumaan fyysisesti.
"Yritän mieluumin miettiä järkeviä ratkaisuja tuollaisiin "pakko hakata toinen kuoliaaksi" kauhuskenaarioihin."
Niin, eihän täällä kukaan ole puhunutkaan mistään järjettömistä kauhuskenaarioista, saatika kuoliaaksi hakkaamisista. Itsekin kuulun tähän kuppikuntaan, joka mielummin välttää ns. tiukat tilanteet pienimmän mahdollisen voimankäytön kaavalla.
Lue ihmeessä "ressun" kirjoitus. Niinkuin siinä todetaan, sinä puhut aivan ristiin. Loppujenlopuksi olet siis kuitenkin valmis käyttämään (pakon edessä) VÄKIVALTAA, aivan niinkuin jokaikinen ihminen mitä maa päällään kantaa.
Sinun katsonta kantasi on vain vielä niin putkimaista ja lapsellista, ettet ehkä ole sitä vielä ymmärtänyt. Jos olet siviilipalvelusmies (viittaan nimimerkkiisi) ja olet perustellut sen itsellesi sillä "en käytä väkivaltaa, piste" niin nyt on syytä tarkastella arvojasi uudestaan, sen verran pahasti olet itsesi pussiin puhunut.
olisikin tuo noin helppoa... ne narkit ovat yllättävän vahvoja ja täysin mielipuolisia. ellet jaksaisikaan pidellä sitä idioottia aloillaan tai se onnistuisi esim. kaatamaan sinut maahan tai sillä olisi kättä pitempää..? miten pitkään olisit käyttämättä väkivaltaa? kuolisitko itse tälläisen hyökkäyksen takia vai puolustaisitko itseäsi (tarpeen vaatiessa kaikkia keinoja käyttäen)?
No, oli käsitykseni väkivallasta mikä tahansa, niin tehdään tämä nyt selväksi:
Olenko valmis tönäisemään tai pitämään kiinni jos perheeni henkeä uhataan (kuvailemallasi tavalla eli lastani kuristetaan ja muuttumassa siniseksi)? Olen.
Olenko valmis hakkaamaan toisen ihmisen? En.
Olenko valmis tarttumaan aseisiin ja tappamaan toisen tai oman maan kansalaisia oli kriisitilanne mikä tahansa (vaikka perhettäni uhattaisiin)? En.
En todellakaan ole puhunut itseäni "pahasti pussiin". Tönäiseminen ja kiinnipitäminen on täysin eri asia kuin aseiden käytön opettelu ja niiden käyttäminen ihmisen tappamiseen.
Tönäiseminen ja kiinnipitäminen eroaa jo paljon lyömisestä ja potkimisestakin.
Jos mikään ei auttaisi enkä pääsisi pakoon niin kuolisin sitten itse.
Tuohon esimerkkiin vielä palaisin,jossa tuntematon mies kuristaa lastasi.Huomaa kyllä ettet ole joutunut väkivaltaa käyttämään,sillä tönimällä ja kiinnipitämällä sä et sitä kaverii todennäkösesti sais irti lapses pillistä.Se ois hyvin äkkiä entinen lapsi.Kyllä mä luulen että se vaatis vähän enemmän voimaa.Joutuisit ehkä jopa lyömään.Ja monta kertaa ja kovaa.