loppuuko kaipaus ja ikävä koskaan

Mieheni jätti minut yllättäen vuosien yhdessä olojen jälkeen,tämä pahinta kun en saa häntä mielestäni pois millään miten pitkään joudun kiduttamaan itseäni vielä.ajattelen myös että olenko minä vielä hänen ajatuksissaan.tuntuu tyhmältä kiduttaa itseään jatkuvasti mutta en voi kaipuulle ja ikävälle mitään!!!
Ilmianna
Jaa

25 Vastausta



En usko että loppuu koskaan tällainen kaipuu. Omalla kohdallani jätetyksi tulemisen koin samalla tavalla. Siitä on jo vuosia mutten vieläkään voi unohtaa. Kaipuu on, ja kova. En opi elämään enää niinkuin ennen, en tahdo löytää iloa mistään ilman häntä...
Ilmianna
Jaa
aika parantaa haavat toivottavasti mie eilen itkin tuos alemmassa. epätoivo ja suru ja viha ja kaik tunteett myllertää sisuksissa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Aika parantaa haavat, mulla meni 3v ja sitten kaipuu ja ikävä alko pikkuhiljaa unohtuun ja 8v meni ennenku uskalsin ihastua kehenkään, nyt uskalsin rakastua ja saatana toinen osapuoli haluaa olla VAIN kaveri ja nyt olen niiiin rikki!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ghrtyrty kirjoitti:
Aika parantaa haavat, mulla meni 3v ja sitten kaipuu ja ikävä alko pikkuhiljaa unohtuun ja 8v meni ennenku uskalsin ihastua kehenkään, nyt uskalsin rakastua ja saatana toinen osapuoli haluaa olla VAIN kaveri ja nyt olen niiiin rikki!!!
Joopa joo, miks ei vois olla kavereit.
Lähteä ensin siltä pohjalta.
Vaik sä jo nyt rakastaisit ja toinen ei vielä.
Saattaa kaveruuden ja ystävyyden kautta
syntyä vaikka mitä, pikku hiljaa. Varsinkin
siinä tapauksessa, jos toinen on ollu
vasta vähän aikaa vapaa. Käsittelee vielä
omaa eroaan, silloin hyvä kuuntelija, ystävä,
kaveri olisi tarpeen. Ja sitä kautta voi todella syntyä vaikka mitä...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
ikävä ensin muuttaa muotoaan ja jokseenkin loppuu. Mutta saatat miettiä eron syitä ja "mitä tein väärin" & "mitä olisin voinut tehdä toisin" ajatuksia pyörii vielä vuosia eron jälkeen mielessä. Mutta ne kuuluvat elämään, ja ehkä siksi olet parempi, ehjä ihminen. Jos olisit vain tyhjä kuori, eikä elämä olisi koskettanut sinua, olisit kai toisenlainen ihminen.
Ilmianna
Jaa
Mies lähti kävelemään myöskin suht pitkän yhteiselon jälkeen isommin selittelemättä - mikä lie vapauden kaipuu, ehkä toinen nainenkin. Olinhan minä vähän aikaa siipi maassa - mutta sitten heräsin ajattelemaan, että miksi?! Mies lähti ja se siitä. Paskamainen temppu, joten ei ole mies minun kaipailujeni arvoinen! Onneksi tiemme risteävät vain aniharvoin. Tsemppiä kevääseenne!!!
Ilmianna
Jaa
Kyllä se ajan kanssa helpottaa. Itse kaipasin entistä avomiestäni noin puolen vuoden ajan ihan hirvittävästi kunnes se alkoi hiipumaan. Tällä hetkellä siitä on melkein kaksi vuotta kun olen hänet viimeksi nähnyt ja puolisentoista vuotta, kun viimeksi edes missään yhteyksissä ollut, koko ihminen on vähän niinkuin unohtunut, joku asia saattaa tuoda hänet mieleen mutta häipyen saman tien.
Ilmianna
Jaa
...puhun nyt naisesta jonka menetin vuoden vaihteessa, vaikka en ole varma milloin nämä täpähtumat saivat alkunsa. Yksi asia on varma, hänen persoonalliset häiriönsä, lienee sanonut olevansa bipolaaarinen...se tuli ilmi pikkuhiljaa vaikka luulin rakkautemme jatkuvan...Mutta oli eroon johtaneet syyt mitkä tahansa, mielialat, alkoholi, pettäminen, niin aina jätetty osapuoli jää tyhjänpäälle tunteineen ja kaipauksineen...
Itselläni jätettynä miehenä tunteet menee yhtä vuoristorataa, yhtenä päivänä kaipaan , toisena tunnen inhoa, kolmantena ehkä voin olla ajattelematta koko asiaa vaikka kuinka sattuis...

Aamulla päässäni soi eräs kappale, laulu josta en ollut ennen häntä ollut kuullutkaan, mutta opin sen hänen seurassaan tuntemaan, se oli hänen lempikappaleensa jonka sanoilla hän toivoi saavansa minut vierelleen iäksi...laulussa kerrotaan päivästä, viikosta ja koko elämästä jonka haluaisi tämän tunteen kestävän, näin jälkeenpäin ajatellen ei mikään tunnu kestävän koko elämää niin kauan kun on joku toinen joka ajattelee asioista tavallaan...ja se tapa voi olla ihan jotain muuta kuin mitä itse elämältään toivoo...
Eli vastauksena ketjun aloittajan kysymykseen...On hienoa elää muistoissa, jos osaa päästä irti niistä satuttamatta enempää itseään.
On hienoa kaivata, vaikkei se tuokkaan mennyttä takaisin.

Ja niin kauan kuin on jäljellä vaan se oma elämä ilman sitä toista joka on sinut hyljännyt niin toivon että kaipaus ja ikävä päättyy aikanaan.

Kuka jaksaa odottaa sen päättymistä pidempään ja kuka ei mutta kuitenkin se on elämää joka on mennyt eikä koskaan palaa, ei vaikka itkisi...Eikä suremalla kai saa muuta kuin vaan hallaa itselleen...
Voimia, ja usko tulevaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kirjotit tosi koskettavasti. Mä löysin puolitoista vuotta sitten Suomi24:n treffisivujen kautta elämäni ihanimman naisen. Kaikki kävi nopeesti. Tavattiin parin viikon kirjottelun jälkeen. Menimme kihloihin siitä 10 päivää eteenpäin. Ja muutimme saman kuun aikana kotiini. Olimme onnellisia ja halusimme olla ikuisesti yhessä. Rakastimme toisiamme äärettömästi.
Hänen aikuiset lapsensa eivät hyväksyneet meidän liittoamme. Joten nyt olen menettänyt elämäni rakkauden. Olen tosi surullinen ja pettyny. Haaveemme särkyivät ja maailmani mureni. Sydämeni itkee ikävästä kullannuppuani...Maijaani!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Aika tekee tehtävänsä. Välillä jo pääsee jaloilleen, taas tulee kaipuu ja ikävä. Taas pääsee jaloilleen ja lopulta kaipuu katoaa. On vain muisto. Voi tulla jopa turhautumis/vihakausi toisen toimintaa kohtaan. Sitten se toinen muuttuu kuin keneksi tahansa ihmiseksi. On muistot, mutta tunne katoaa.

Prosessi etenee hiljakseen, kuin askel askeleelta. Prosessin läpikäymiseen menee naisilta keskimäärin 2½-5 vuotta, miehillä 4-7 vuotta. Helpottaa toki jo aiemmin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
silläkin merkitystä tuohon shokkiin ja koko ssuremisaikaan, että miten ajoissa asioista on lähdetty keskustelemaan? Jotenkin voisin kuvitella että jos toinen antaa "varoitusmerkkejä" ajoissa voi alkaa jo valmistautumaan ja katselemaan (ainakin yrittämään katselemaan) maailmaa uudelta kantilta ja ehkä muita miehiäkin pikkuhiljaa. Mutta jos tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta niin meneehän siinä psyyke ihan sumeeksi ja itsetunto kans. Mitä olette mieltä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kokematonviela kirjoitti:
silläkin merkitystä tuohon shokkiin ja koko ssuremisaikaan, että miten ajoissa asioista on lähdetty keskustelemaan? Jotenkin voisin kuvitella että jos toinen antaa "varoitusmerkkejä" ajoissa voi alkaa jo valmistautumaan ja katselemaan (ainakin yrittämään katselemaan) maailmaa uudelta kantilta ja ehkä muita miehiäkin pikkuhiljaa. Mutta jos tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta niin meneehän siinä psyyke ihan sumeeksi ja itsetunto kans. Mitä olette mieltä?
että jos tulee nurkan takaa se pakko eroamiseen niin onhan siitä vaikeampi päästä yli kuin jos suhde olis hiipunut pois hitaasti ja tasaiseen...Aika paskamaista pistää elämä uusiksi ja alkaa kaikki alusta siinä vaiheessa kun eilen on luullut olevansa rakastettu ja huomenna itkun kanssa tuhertaa kuultuaan olevansa vain se entinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kulunut ja edelleenkin ex tulee mieleen aina kun tapahtuu jotain tosi mielenkiintoista tai kuulen tai näen jonkun hyvän jutun.
Silloin ajattelen heti, että tästä jutusta XXXXX pitäisi.
Uuden suhteen aloittaminen ei eron jälkeen ole kiinnostanut ja tuntuu oikeastaan miltei vastenmieliseltä ajatukselta.
Taitaa olla, että kuulun niihin naisiin, jotka rakastuvat vain kerran elämässään.
Liittomme kesti 24 vuotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vuotta on kirjoitti:
kulunut ja edelleenkin ex tulee mieleen aina kun tapahtuu jotain tosi mielenkiintoista tai kuulen tai näen jonkun hyvän jutun.
Silloin ajattelen heti, että tästä jutusta XXXXX pitäisi.
Uuden suhteen aloittaminen ei eron jälkeen ole kiinnostanut ja tuntuu oikeastaan miltei vastenmieliseltä ajatukselta.
Taitaa olla, että kuulun niihin naisiin, jotka rakastuvat vain kerran elämässään.
Liittomme kesti 24 vuotta.
Minäkin olen sellainen "yhden rakkauden nainen".
Miksi rakastaa?
Siksi, koska tuo ihminen on korvaamaton - hänen kaltaistaan ei muita ole.
Sitten koittaa päivä, jolloin kaikki muuttuu: Et olekaan korvaamaton. Paikallesi voikin astua kuka tahansa toinen ihminen!
Realiteettia, kyllä! Rakkautta? Ei.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
pakenemalla vieraiden syliin,mutta aika on ainoa todellinen armahtaja. Hänelle sinun rakkautesi ei sitten ollut tärkeä ja hän ei siten ollut rakkautesi arvoinen!
Itse luulin ettei tätä päivää koskaan tulisi- että voin hyvin ilman Häntä - suruni oli niin suuri ettei omaisenikaan meinanneet jaksaa katsoa minun ikävääni, osa ystävistä käänsi selkänsä. Toisten on helppo käskeä unohtamaan!
Elämä menetti merkityksensä hetkeksi, nyt tajuan, ettei ko. mies edes rakastanut minua niinkuin luulin.Melkein kymmenen vuotta hän kykeni mitätöimään 15 minuutissa. Voimia :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Pystyn samaistumaan täysin. Osa ystävistä ovat kääntäneet selän ja vanhemmat voimattomia. Tuska on välillä järjetön. Unohtamaan käskeminen antaa sitä samaa kylmää kyytiä, jota on saanut aiemmin. Jotenkin hävettää se oma takertuneisuus ja ettei pääse eteenpäin.

Pitää vaan antaa itselleen aikaa, eikä pakottaa mihinkään. Aikaa voi mennä useita vuosia ja omalla kohdalla mietinkin, että rakastin niin lujaa ja kovaa, etten pääse varmasti ikinä tuosta ihmisestä yli. Se ihmetyttääkin, kuinka toinen voi mitätöidä kaiken täysin ja siirtyä seuraavaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
binnu kirjoitti:
Pystyn samaistumaan täysin. Osa ystävistä ovat kääntäneet selän ja vanhemmat voimattomia. Tuska on välillä järjetön. Unohtamaan käskeminen antaa sitä samaa kylmää kyytiä, jota on saanut aiemmin. Jotenkin hävettää se oma takertuneisuus ja ettei pääse eteenpäin.

Pitää vaan antaa itselleen aikaa, eikä pakottaa mihinkään. Aikaa voi mennä useita vuosia ja omalla kohdalla mietinkin, että rakastin niin lujaa ja kovaa, etten pääse varmasti ikinä tuosta ihmisestä yli. Se ihmetyttääkin, kuinka toinen voi mitätöidä kaiken täysin ja siirtyä seuraavaan.
kokonaisuudessaan loppujen lopuksi menivät!
Kun pystyy ajan saattelemana saamaan itsensä irti suurimmasta tuskasta, sokista ja surusta - tosin ensin "käänneettyä kaikki maailman kivet omassa päässä ja vatkattua kaikki mahdolliset käänteet suhteessa" - tulee päivä jolloin voi ymmärtää kuinka eri raiteita kaksi ihmistä pystyy yhdessä kulkemaan ja kuinka kevyesti toinen voi vain yhdessä risteyksessä vaihtaa toisille kiskoille selkäänsä kääntämättä!
Älä sure tai itke anna elämän viedä eteenpäin sinua.
Tuskani oli järjetön ja selvisin!!!! Voi hyvin!!!
Sillä olet rakkauden UUDEN SELLAISEN arvoinen joku kaunis päivä!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Aika monet vastaa sulle että aika parantaa mutta en usko että se on se aika joka parantaa vaan mitä teet sinä aikana. Jos jäät ikävöimään mennyttä ja miestäsi ja tuhlaat aikaasi siihen niin ei se kaipaus ja ikävä lopu. Hyväksy mitä on tapahtunut ja tee mitä on tarvis että pääset eteenpäin elämässäsi, sinä olet se ainoa joka voit lopettaa sen kidutuksen, ei kukaan muu.
Ilmianna
Jaa
Mutkin jätettiin. Erosta on nyt vähän yli pari kuukautta. Kokoajan on mies mielessä ja ikävä suunnaton. Voi kun pääsis jo yli.
Ilmianna
Jaa
Mä ole ntässä riutuntu ja kiduttanut itseäni, enkä pääse ajatuksistani irti kuin hetkeksi. Töissä viikolla on helpompaa, mutta nämä viikonloput on yhtä helvettiä.
katsoin tänään kunnolla peiliin ja minusta näytti siltä, että olen vanhentunut viikossa kymmenen vuotta.
Tää on mulla toinen ero ja taas kärsin henkisten oireiden lisäksi fyysisistä oireista. Järki kertoo että tämä hellittää aikaa myöten, mutta ei se nyt lohduta. Eile nillalal kaljoittelin yksinäni kun katsoin telkkaria - en paljoa, mutta sen verran, että ajatukset turtui. Ensimmäisen eroni aikana kallistelin puolloa joka päviä melkein vuoden ajan, ja nyt on alkanut pelottaa, että se toistuu.
Mites muilla meni viikonloput?
Ilmianna
Jaa
en pysty irrotamaan entisestä,kaverita ollaan mutta huomaan että toinen valehtelee uusista naisistaan läpinäkyvästi,miksi?siihen en ole vastausta saanut. tuntuu pahalta ja en osaa alkaa elämään omaa elämää, en sitoutumaan kun tulee mieleen että mitä ex siihen sanoo ja tuskin sanoisi mitään,en vaan halua "loukata" toista.mutta yli olisi päästävä ja miten??meillä on 2 yhteistä lasta ja senkin takia olisi hyvä aloittaa uusi elämä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Pohdin pitkään yksikseni kun oli oikein vaikeaa, että minkä takia kaipaa ja vatvoo sellaisen ihmisen elämää, joka on satuttanut ja loukannut eniten koko maailmassa. Mitä minä sillä kaipaamisella ja itkemisellä itselleni saan? Eikö nyt ole hyvä, kun ei kukaan ole arvostelemassa ja moittimassa? Jos tämänkin jälkeen vielä emmin, niin palautan mieleeni vimeisten kuukausien jurottamisen ja sen, etten saanut vastausta, vaikka kysyin, että mikä vaivaa. Muistelen myös sitä, että jos hän katsoikin minua kohden, niin katse oli vihainen, eikä enää voitu edes saman pöydän ääressä syödä.
Kaiken muistelun jälkeen tulen aina siihen tulokseen, että ei ole mitään, mitä minun pitäisi kaivata. Jos haluan itselleni kipua ja tuskaan, niin voin yhtä hyvin tökkiä itseäni vaikka sukkapuikolla. Minä olen aikuinen ja pärjään omillani, en kaipaa välttämättä miestä rinnalleni, sillä mies ei edusta minulle edes yhteiskunnallista statusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kaipaus ja ikävä voivat hellitä myös sillä, että voi parantaa elämän olosuhteita, mutta menee aikaa siihen ennen kuin pystyy ymmärtämään sen, mitä todella kaipaa ja sen,onko se, mitä kaipaa korvaamatonta. Toinen ihminen on tietysti aina ainutlaatuinen, mutta sitä on myös oma itse ei vain hän , jota kaipaan. Kaipaamalla toista sanoo ikään kuin itselleen, että itsestä puuttuu jotain. Tarpeet ovat eri asia kuin kaipaus.
Ilmianna
Jaa
kiitos kirjoittajille, on ollut lohduttavaa lukea pitkältäkin ajalta kommenttejanne. unohdin entisen vasta kun seuraava ihastus kietoi ajatukset ympärilleen . yhtäkkiä tajusin että tämä oli se lääke vaikka tästä ei mitään todellista suhdetta (vain työtoveruus) ole syntynytkään
Ilmianna
Jaa
Kun pidempi suhde päättyy niin pitää köytää irtonumeroita riittävän kaunan niin helpottaa eikä mitään vakavampaa 6-12 kk niin helpottaa. Nuorempana kun suhde meni poikki niin kunnon sinkkuaika ja miehenä oli kiva naisia iseka ja aikansa kutakin ja sitien kun ne yhden tai kahden yön naiset alakavat tympiä niin voi hakea jotain vakavampaa.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

loppuuko kaipaus ja ikävä koskaan

Mieheni jätti minut yllättäen vuosien yhdessä olojen jälkeen,tämä pahinta kun en saa häntä mielestäni pois millään miten pitkään joudun kiduttamaan itseäni vielä.ajattelen myös että olenko minä vielä hänen ajatuksissaan.tuntuu tyhmältä kiduttaa itseään jatkuvasti mutta en voi kaipuulle ja ikävälle mitään!!!

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta