täältä, tää ei ole monellakaan tapaa hyväksi. Kaipaan sua välillä, sun ääntäsi ja kasvojasi, mutta enpä tiedä enää mitä mä tunnen jos nähään. Ei siitä saa enää hyvää jos sä et mitään oo koskaan valmis tekemään. Mä vihastun yksinäni väliin joskus sulle tosi paljon, en mä voi sille mitään. Mut en mä halua alkaa elämäntapakatkeraksi sulle. Jos mä sanon sulle jotain hyvää tarkotan sitä mutta samaan aikaan jos mä sanon että mä oon tosi väsynyt ja vihanen mä tarkotan sitäkin. Onko se sitte mikään ihme enää...
on yritettävä
pysyä pois
0260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.