Onko ihmiset katsoneet elokuvan Kielletty hedelmä. Antaa ajattelemisen aihetta, kyllä nuori on tiukilla jos elämä on sellaista mitä elokuva kertoo.
Näinhän se on , että kielletty hedelmä tekee uteliaaksi kokeilla kaikkea uutta
Näinhän se on , että kielletty hedelmä tekee uteliaaksi kokeilla kaikkea uutta
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun jokin on kielletty, niin mikä siitä tekee mielenkiintoisen?
Pelkkä uteliaisuus ei sitä tee, mutta uteliaisuuteen liitetty ikävyyden etsiminen.
Ihmisellähän on sellainen kummallinen ilmiö, että kun asiat ovat hyvin, niin ne ovat liian hyvin ja tarvitaan ongelmia. Jos niitä ei ole niin usein ihminen niitä itselleen hankkii.
Jos niitä on, niin niistä pyritään pääsemään eroon.
Jotenkin tuntuu välillä, että ihminen on erikoisen höhlä olento.
Jokin pakottaa tuohon höhlyyteen, mutta mikä?
Liittyykö se siihen, että Jumala on määrännyt meidän elämämme olevan vaikeaa, kun paratiisin helppo elämä ei maistunut ja sieltä jouduttiin lähtemään pois juuri kielletyn hedelmän takia.
En ole nähnyt elokuvaa, mutta olen pohtinut usein sitä Evan ja käärmeen välistä keskustelua ja merkitystä.
Eiköpä vain se johdu yksinkertaisesti siitä, että liha on aina henkeä vastaan! Lihallinen puoli kristityissäkin nostaa päätään tyytymättömyytenä vallitseviin olosuhteisiin vaikka Paavali kehoittakin :Kiittäkää joka tilassa! ;)
ole kysymys - vaikeuksien etsimisestä siis, vaikka se siltä voi vaikuttaa!
Jos nuori kokee elämänsä olevan vain kieltoja ja käskyjä ymmärtämättä siitä mitään, kai hän haluaa rimpuilla pois semmoisesta pakkovallasta! Miksi hän automaattisesti uskoisi vanhempiaan?
Eikö ole aivan luonnollista, että nuori haluaa kokeilla elämää ja kaikkea mitä siinä näkee?
En muista itse kaivanneeni mitään kokeiluja, koska perheessämme oli niitä vallan tarpeeksi ilmankin. Näin monien kokeilujen seurauksia ja vältyin itse niiden tuomilta harmeilta ja vaikeuksilta.
Mutta semmoinen tie voi johtaa vanhemman veljen syndroomaan - on pitkä tie isän sanojen ymmärtämiseen:"Kaikki, mikä on minun, on myös sinun!"
Helppo tie ei ole välttämättä sekään!
Niiden sanojen maallisen tarkoitukset, koska nuorempi veli oli saanut kaikesta aikanaan puolet. Oli oikeus ja kohtuus että loput oli vanhemman veljen .
Se miten hän siihen suhtautui oli outoa isästäkin, kun hän kuuli, että vanhempi veli luimisteli nurkissa hän meni katsomaan häntä. Olen vieläkin sitä mieltä, Että siitä suoraan ei vanhempi veli ollut taivas kelpoinen .
Kiitollisuus puuttuu. Jumala antaa ihmiselle paljon, mutta se ei riitä. Kielletty hedelmä on tärkeä , koska se on kielletty.
Itse koen juuri noin kun kirjoitin.
Minusta kaikki olisi hyvin jos vaan tyytyisimme ja olisimme onnellisia siitä kaikesta mitä meillä on.
On terveys, on ruokaakin ja mieli joka voisi olla kiitollinen.
Luottaisimme vaan Jumalaan, sillä kaiken hän on antanut ja kaiken hän antaa, mitä tarvitsemme oikeasti.
Tietenkin ihmisen on tehtävä virheitä, sillä muutenhan perkele joutuisi työttömäksi.
Kun se ei kuuluu sosiaaliturvan piiriin, niin se kuolisi nälkään koko renttu.
Oleellista siis on, että ihmisen heikkous , sekä lihallinen että henkinen, on otollista maaperää perkeleen työskentelyyn.
Melkein kaikki sairaudet ja ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan synnistä.
Hyvin on perkele hoitanut hommiaan.
Huonosti on ihminen tajunnut luottamuksensa Jumalaan.
Jos nuori kokee vain kieltoja ja käskyjä, niin jossakin on vikaa. Onko nuoressa?
Ei taida olla, vaan vanhemmissa ja niissä joiden pitäisi selittää asiat, jotta ne eivät olisi vaan käskyjä ja kieltoja.
Ei ole luonnollista se, että nuori haluaa kokeilla elämää ja kaikkea mitä siinä näkee.
Se on enemmän luonnotonta, mutta se heikko lenkki tuossa kehityksessä on ohjauksessa, myös siinä, että nuori ei tajua , kuka häntä ajaa takaa.
Nuori on usein radikaalinen ja suorakin ajatuksissaan. Yksi tärkeä asia on myös se, että muiden rakentama maailma on selvitettävä, kyseenalaistettava ja varmistettava, jotta voi siinä itse löytää paikkansa( varmistaa tukevan seisonnan, ettei tarvitse horjua heikkona ja tietämättömänä).
Monet nuoret valittavat juuri sitä, että vanhemmat eivät aseta rajoja, eivät välitä heistä ja juuri ehkä toivoisivat keskusteluja oikeista asioista.
Nuori haluaa siis elämässään rehellisyyttä, onnistumista, ajateltavaa ja pyrkimyksiä.
Minusta tuntuu, että nykyajan ihminen on hukannut otteensa sekä itsestään, että jälkeläisistään.
Nykyihminen on hukassa itsensä kanssa.
Avoimia keskusteluja nuori kaipaa.
Kaikesta tietotaidosta huolimatta jokainen ihminen tekee virheitä ja ne on anteeksi saatavissa, kun on joutunut perkeleen virittämään ansaan. Niin paljon Jumala rakastaa luotujaan, että vain kääntyä hänen puoleensa , saa armosta anteeksi.Oikeammin siis Jeesuksen puoleen, sillä hänen kauttaan me kuljemme.
samalla tavoin - samassa perheessä voi olla hyvin erilaisia nuoria!
Jos nuori vain yksinkertaisesti tuntee kaiken uskoon liittyvän vieraaksi itselleen, onko sinun mielestäsi syy vanhempien? Jos nuori jo hyvin varhain valitsee täysin toisenlaisen tien avoimista keskusteluista huolimatta, onko mielestäsi kysymys vanhemman epäonnistumisesta?
Meillä lapset kokevat hyvin loukkaavana sellaisen ajattelun - ikään kuin he olisivat jotain ihme hylkiöitä ja vanhempien pitäisi heidän takiaan hävetä! He haluavat vain olla sitä mitä tuntevat olevansa eivätkä muuta.
Usko on asia, jota emme voi heille antaa, vaikka kuinka haluaisimmekin.
Kyllä minun mielestäni sitä paitsi nuoruuteen kuuluvat myös ylilyönnit - eivät ne tietenkään mikään sääntö ole, mutta en siinä mitään luonnotontakaan näe!
Luulen että SS. on huntsinut samaa, ainakin luulen että häneltä voisi vapaasti kysyä.
Vanhemmat ovat nuorille esikuvia monessa. On nuorissa yksilöitä, joilla on kovempi pää ja haluavat kokea asioita ongelmien kautta.
On kuitenkin todettu, että jos asioita esittää oikeassa valossa, niin nuori, kuten vanhempikin, ymmärryksensä kautta pystyy hahmottamaan todellsuuden.
Todellisuushan on hyvin kylmä ja kova.
Vanhemmat tekevät parhaansa tai ainakin niin pitäisi olla.
Kun on tehnyt kaikkensa , niin enempää ei ole.
Ei vanhemmuus ole täydellistä tai täydellisyyttä ja sekin on nuorelle hyvä huomio tehtäväksi.
Uskon antaminen lapselle?
Lapselle voi kertoa Jumalasta ja Jeesuksesta.
Lapselle jää mieleen ne asiat ja se tärkeä asia, että vaikka maailmassa kaikki muu romahtaisi, vanhemmat kuolisivat ja olisi kurjaa, niin Jeesus on se, joka on turvana silloinkin.
Kulkee ihminen missä tahansa maailmassa , niin Jeesukseen ihminen voi luottaa.
En halua syyttää vanhempia mistään, mutta haluan muistuttaa, että vanhemmilla on vastuu Jumalan edessä siitä, että on yrittänyt parhaansa.
Lapset eivät tykkää kaikesta ja se kuuluu lapsen ja nuoren elämään. Sitä ei tarvitse aina kuunnella tai ottaa vakavasti.
Lapset eivät ole hylkiöitä, mutta he eivät ole vanhempia. Vanhemmilla on vankka paikka perheessä ja siihen ei lapsista koskaan olisi.
lapset joutuvat tyytymään siihen mitä vanhemmat sanovat ja vaativat.
Jossain vaiheessa lapset alkavat itsenäistymään ja silloin tulee kohtaamisia.
Rukoilla voi Jumalalta , että saa voimia siihen.
Nuoret kuitenkin ymmärtävät, kun kerrot heille, että heidän kuuluukin itsenäistyä ja olisi kummallista jos niin ei olisi.
Vanhempien tehtävä on kuitenkin siihen asti, kun lapset kotona asuvat, tarjota ruokaa, pitää huolta ( määräillä) lapsia sen mukaan, mikä oikein on.
Sitten kun nuori on kasvanut niin pitkälle, että on valmis omaan elämäänsä, niin silloin hän tekee mitä haluaa ja vastaa myös itse siitä.
Silloin vanhemman vastuu lakkaa ja tilalle tulee rakkaus.
Rakkaudella voi kohdata jälkeläisiään ja kuulostella, että mitä heille kuuluu.
Tärkeää on siis vastuun kantaminen.
Jos nuori haluaa tehdä hölmöjä, niin se ei kuvasta vastuun kantamisesta ja hän ei ole valmis silloin ko. asiaan. Tämän voi kertoa nuorelle suoraan. Se on rakkautta ja välittämistä.
Käskyissäkin on :
5. Moos. 5:16
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Vielä tuosta luonnottomuudesta/luonnollisuudesta.
Lähinnä ajan takaa sitä ajatusta, että mikä on luonnolisesti tervettä, luonnon kannalta jatkuvaa ja elämää.
( Samat asiat myös uskonnollisesti löytyvät).
Kaikki ihmiselämää tuhoava käytös on luonnotonta ( ja Luojan tarkoittaman vastaista).
Kun ihmiselle kertoo, että jäihin pudotessa ihminen menee hypotermiaan ( paleltuu siten, että ei voi liikkua), niin ihminen luonnollisesti varoo sitä. Ihminen ei halua sitä, koska se on elämän vastaista ja seuraukset ovat kohtalokkaat.
Samalla tavalla kaikki asiat ovat selitettävissä.
Tietotaidolla tarkoitan, että sukupolvemme tietää paljon asioita ja sen tiedon välittäminen seuraaville sukupolville on heidän edukseen.
Normaali terve huori ymmärtää, kun oikein kertoo asioita. He kuuntelevat vanhempiaan ( viisaampiaan/kokeneempia).
Oikea tapa on vain löydettävä kullekin ihmistyypille.
Jeesuksen tapa on usein oikea, sillä se on rakastava ja kuitenkin kertoo aina senkin, että huonostikin voi käydä.
jääväni kovin puutteelliseksi, tarkoitan siis vanhemmuudessa!
Enkä tiedä esikuvastakaan sanoa - en siis mistään. Ja "tehdä parhaansa" - olenko siis tehnyt parhaan ymmärrykseni mukaan - ehkä olen, ehkä en, jälkeenpäin olen kyllä tullut tietoiseksi monista virheistäni.
Lapset ovat jo maailmalla kaikki, aikuisia siis, ja hyviä ovat minulle olleet, ei siinä mitään valittamista - mutta kulkevat omia teitään.
Ja kipeistä asioista voi aina jälkeenpäinkin keskustella ja pahoitella omia tyhmyyksiään.
Joskus voi olla rakkautta sekin, että vaikka näkee lapsen tekevän tyhmästi, ei yritä sitä väkivalloin estää - en siis puhu nyt mistään pikkulapsista! Joskus vain on oman yrityksen ja erehdyksen kautta löydettävä tiensä. Sitä tarkoitin.
Mutta tämmöisellä palstalla on mahdoton toisia tuntematta ehkä sittenkään ymmärtää täysin, mitä toinen kirjoittaja tarkoittaa!
Kaikki se mitä on jo tapahtunut, on varmasti ollut parasta sillä hetkellä. Jos olisi ollut parempaa se olisi tapahtunut.
Jälkeenpäin on turha murehtia, että mitä olisi voinut muuta tehdä.
Vanhemmuus ei ole helppoa eikä sitä tule tuomita jälkeenpäin.
Virheellisenä saa uskoa syntinsä anteeksi ja virheensä hoidetuksi.
Onneksi meillä on ymmärtävä ja anteeksi antava Isä taivaassa.
"myönnän" Sinut ja sinun kirjoitukset, olen samaa
mieltä lähes kaikesta. olet fikusu .
Tuosta avauksesta, "kielletty hedelmä" Mista he
tietävät mikä se voi olla, kun sitä ei sanota missään kohtaa mika se on ? Vai oliko kyse jostain
muusta "namiskuukkelista"?
En ole nähnyt elokuvaa, mutta aion mennä katsomaan sen kun traileri vaikutti ihan samalta mitä minun elämä nuoruudessani.
Tottakai on nuorelle tosi vaikeaa kun on erilainen. Itse en saanut koskaan ala-aste iässä osallistua koulun diskoon. Ei kuulemma ollut sopivaa minulle. Eikä vanhemmat pitänyt siitä että koulukaverit oli ei uskovaisia ja vietin heidän kanssa aikaa.
Yläasteella tuli ensin musiikki, jota aloin kuuntelemaan. Vanhemmat suhtautuivat siihen tosi negatiivisesti. Sitten aloin meikata kasiluokalla ja vanhemmat ei sitäkään ensin hyväksyneet, mutta eivät voineet asialle mitään. Yhdeksännellä kaverit vietti vkonloppuja yhdessä, kävi walkers kahviloissa, diskoissa ym. En saanut koskaan mennä mukaan. Kukaan ei edes kuljettanut minua jumpissa, aerobickissä ym. harrastuksissa.
Ammattikouluun siirtyessä elin samanlaisita elämään. Viikonloput kotona yksin jne.. Kun täytin 18-vuotta aloin liikkumaan enemmän kavereiden kanssa, tapasin kivan pojan ja liikuttiin yhdessä mm. pubeissa ja kerran mentiin baariin = yökerhoon joka oli unelmien täyttymys. Suhde loppui ja oli taas syksy ja koulu. Koulu kaverin kanssa lähdettiin baariin ja tapasin siellä taas kivan miehen ja tapailin sitä liikuin paljon kavereiden kanssa ja sen miehen kanssa. n. 3 viikossa käytin viihteellä. Ei aina edes käytetty alkoholia.. istuttiin baarissa selvinpäin ja juotiin vettä. Vanhemmat huomasi jutun vaikka kuinka yritin salata sitä "muuta pois kotoa jos käytät alkoholia" ja "me emme sinun kaltaistasi huoli tänne, muuta pois" oli vanhempien kanta. Joudun mielyttämään vanhempia rahan takia. Jätin poikaystävän ja kaverit ja olin taas ihan yksin ja jouduin käymään seuroissa jonne en tuntenut kuuluvani.
Siirtyminen ammattikorkeakouluun ja oma kämppä. Taas tunsin olevani vapaa. Oli koulun bileitä. Koulu sujui hyvin. Oli kavereita ja poikaystäväkin.. mutta taas en tuntenut kuuluvani mihinkään. En niihin ihmisiin jotka kävi baareissa enkä niihin jotka kävi seuroissa. Vanhemmilta saan taas kuulla "huoraat vain siellä asunnossasi" jne.. vaikka asia ei niin ollut. Taas kaveripiiri hajosi ja olin yksin.
Työelämä ja oma asunto. Olen edelleen sinkku koska en tiedä millaisen ihmisen kanssa minun pitäisi seurustella. Olen elänyt kaksoiselämää. Välillä baarissa lähinnä työkavereiden kanssa ja sitten taas seuroissa. Kaikki pitää salata se että käyn seuroissa salaan työkavereilta ja se että käyn baareissa salaan vanhemmilta ja lestoilta. Tiedän että monet lestadiolaiset elää ns. normaalia elämään käyvät seuroissa ja baareissa. Mutta minusta taas tuntuu etten kuulu mihinkään. Ja kun menen baariin taas saan kuulla miten pirut lentävät seinillä ja miten joudun ikuiseen kadotukseen.