talo ja tontti, eri omistajia

Vuokrasopimuksen teon lisäksi tämä kiinteistön jakaminenkin on vaihtoehto, mikäli kaavoitustilanne sen sallii. Asemakaava-alueellahan ei uusia kiinteistöjä voi muodostaa muuten kuin vahvistetun tonttijaon mukaan.

Jos jako onnistuu ja kysyjän osaomistama rakennus jää miehen kiinteistön alueelle, niin edelleen rakennus on irtainta omaisuutta. Kiinteistön omistaa mies, ja rakennuksen omistavat kysyjä ja mies yhdessä.

Eli tällä kuviolla sisko saadaan toki erilleen, mutta se ei silti liitä rakennusta kiinteistöön.

Jakamiseen ei ole mitään pakkoa, se on täysin omistajista kiinni. Yksikin omistaja voi halutessaan hakea oman osuutensa erottamista joko jakamalla tai jos se ei onnistu, niin myymällä kiinteistö ja laittamalla rahat jakoon.

Kysyjän tilanteessa kiinteistö ja rakennus ovat erillisiä, joten niillä ei ole yhteistä arvoa (tai arvonnousua). Kiinteistö voidaan myydä rakennuksen alta tai rakennus kiinteistön päältä puuttumatta mitenkään toisen omistukseen. Toki kummankin käypä arvo on pienempi kuin sellaisessa tilanteessa, jossa on olemassa selkeä vuokrasuhde.

Kysyjän kannattaa vilkaista kohtaa 7.4 esimerkkeineen julkaisusta 'Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuimen laatuhankkeen työryhmäraportteja' (sivut 111-115):
http://www.oikeus.fi/uploads/doxi3j10g.pdf

csi049 kirjoitti:

Kysyjän tilanteessa kiinteistö ja rakennus ovat erillisiä, joten niillä ei ole yhteistä arvoa (tai arvonnousua). Kiinteistö voidaan myydä rakennuksen alta tai rakennus kiinteistön päältä puuttumatta mitenkään toisen omistukseen. Toki kummankin käypä arvo on pienempi kuin sellaisessa tilanteessa, jossa on olemassa selkeä vuokrasuhde.

Kysyjän kannattaa vilkaista kohtaa 7.4 esimerkkeineen julkaisusta 'Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuimen laatuhankkeen työryhmäraportteja' (sivut 111-115):
http://www.oikeus.fi/uploads/doxi3j10g.pdf

Lue lisää

talon ja joku jakaa kauppasumman tontin ja talon kesken. Ehkä jo kauppakirjatasolla. Siinä se keinottelun paikka.

klimpissä tontin ja kirjoitti:

talon ja joku jakaa kauppasumman tontin ja talon kesken. Ehkä jo kauppakirjatasolla. Siinä se keinottelun paikka.

Jos kiinteistö ja rakennus myydään samanaikaisesti, niin kysyjähän on silloin yksi myyjäosapuoli. Jos hänen mielestään kaupan kohteet arvotetaan kauppakirjassa väärin, niin sitten jättää myymättä. Kauppa jää ainakin rakennuksen osalta syntymättä.

Kauppakirjassa omaisuusosien arvot on määritettävä, koska kiinteistön varainsiirtovero ostajalla ja luovutusvoiton vero myyjillä täytyy pystyä määräämään oikealla summalla oikeille tahoille.

csi049 kirjoitti:

Jos kiinteistö ja rakennus myydään samanaikaisesti, niin kysyjähän on silloin yksi myyjäosapuoli. Jos hänen mielestään kaupan kohteet arvotetaan kauppakirjassa väärin, niin sitten jättää myymättä. Kauppa jää ainakin rakennuksen osalta syntymättä.

Kauppakirjassa omaisuusosien arvot on määritettävä, koska kiinteistön varainsiirtovero ostajalla ja luovutusvoiton vero myyjillä täytyy pystyä määräämään oikealla summalla oikeille tahoille.

Lue lisää

Kiinteistö muodostuu nimenomaan maapohjasta, sekä maapohjalla sijaitsevista rakennuksista. Eli sekä kysyjän mies että siko omistavat yhtäläisen osan kaikista kiinteistöllä sijaitsevista rakennuksista.

Rakennuksen voi toki myydä ilman maapohjaa, mutta silloin se täytyy kuljettaa pois alkuperäiseltä rakennuspaikalta.

Ainut poikkeus on rakennusvaheessa myytävä rakennus, josta kauppa tehdään ennen käyttöönottotarkastusta. Silloin rakennus voidaan myydä erikseen tekemällä RYS-sopimus ja ostaja säästä varainsiirtoveron rakennuksen osalta.

Yhteisomistuksen purussa ei myöskään käytetä jakamista, vaan halkomista. Halkomisessa jokainen saa omistuosuutensa mukaisessa suhteessa osuuden, joka on taloudelliselta arvoltaan samassa suhteessa muiden imistajien osuuksien kanssa. Esimerkiksi iso kiinteistö jossa on tuottavaa metsää ja iso suo-alue, niin suo-alueen saaja saa pinta-alaltaan isomman osan kiinteistöstä kun metsän saaja.

Alkuperäisen kysyjän kannattaa lohkoa se alue jolla hänen ja hänen miehensä koti sijaitsee. Ja mikäli lohkominen ein onnistu, niin hallinnanjakosopimus on järkevä vaihtoehto.

Välittäjä_LKV kirjoitti:

Kiinteistö muodostuu nimenomaan maapohjasta, sekä maapohjalla sijaitsevista rakennuksista. Eli sekä kysyjän mies että siko omistavat yhtäläisen osan kaikista kiinteistöllä sijaitsevista rakennuksista.

Rakennuksen voi toki myydä ilman maapohjaa, mutta silloin se täytyy kuljettaa pois alkuperäiseltä rakennuspaikalta.

Ainut poikkeus on rakennusvaheessa myytävä rakennus, josta kauppa tehdään ennen käyttöönottotarkastusta. Silloin rakennus voidaan myydä erikseen tekemällä RYS-sopimus ja ostaja säästä varainsiirtoveron rakennuksen osalta.

Yhteisomistuksen purussa ei myöskään käytetä jakamista, vaan halkomista. Halkomisessa jokainen saa omistuosuutensa mukaisessa suhteessa osuuden, joka on taloudelliselta arvoltaan samassa suhteessa muiden imistajien osuuksien kanssa. Esimerkiksi iso kiinteistö jossa on tuottavaa metsää ja iso suo-alue, niin suo-alueen saaja saa pinta-alaltaan isomman osan kiinteistöstä kun metsän saaja.

Alkuperäisen kysyjän kannattaa lohkoa se alue jolla hänen ja hänen miehensä koti sijaitsee. Ja mikäli lohkominen ein onnistu, niin hallinnanjakosopimus on järkevä vaihtoehto.

Lue lisää

Tämä tapaus on nimenomaan esimerkki siitä, kuinka rakennus EI aina kuulu kiinteistöön. Toisen maalla oleva rakennus on irtainta - vaikkakin hankalasti siirrettävää - omaisuutta. Tämä asia selviää vaikkapa kauppalain (355/1987) ensimmäisestä pykälästä tai lunastuslain (603/1977) toisesta pykälästä.

Tästä johtuen kiinteistön voi myydä rakennuksen alta, ja rakennuksen kiinteistön päältä.

Halkominen on yksi jakotoimituksista. Käyttämällä sanaa jako en ottanut kantaa mitä kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaista toimitusta kussakin vaihtoehdossa sovelletaan. Yhtä hyvin kiinteistön osaomistajat voivat jakaa kiinteistön lohkomalla, mikäli saavuttavat yhteisymmärryksen ja muodostettavat lohkokiinteistöt ovat suunnilleen aiemman omistusosuuden arvoisia.

Mainitsemasi vaihtoehdot ovat myöskin mahdollisia, joten toimenpidepaletissa on nyt seuraavat keinot:
-ei tehdä mitään
-tehdään maanvuokrasopimus rakennuksen omistajien ja kiinteistönomistajien välille
-kiinteistönomistajat jakavat kiinteistön sovussa (lohkominen)
-kiinteistönomistaja(t) hake(e/vat) yhteisomistuksen purkua (halkominen tai huutokauppa tilanteesta riippuen)
-tehdään hallinnanjakosopimus kiinteistönomistajien kesken

Mikään näistä ei tietysti puutu rakennuksen omistusoikeuteen, joten rakennus ei näiden jälkeenkään kuulu kiinteistöön, koska kiinteistön ja rakennuksen omistus ei ole yhtenevä. Kysyjä omistaa osan rakennuksesta, mutta missään vaihtoehdossa ei tippaakaan maapohjasta.

Kysyjän tapauksessa miehen ja siskonsa on nyt käytävä läpi mitä haluavat taikka mihin suostuvat.

Välittäjä_LKV kirjoitti:

Kiinteistö muodostuu nimenomaan maapohjasta, sekä maapohjalla sijaitsevista rakennuksista. Eli sekä kysyjän mies että siko omistavat yhtäläisen osan kaikista kiinteistöllä sijaitsevista rakennuksista.

Rakennuksen voi toki myydä ilman maapohjaa, mutta silloin se täytyy kuljettaa pois alkuperäiseltä rakennuspaikalta.

Ainut poikkeus on rakennusvaheessa myytävä rakennus, josta kauppa tehdään ennen käyttöönottotarkastusta. Silloin rakennus voidaan myydä erikseen tekemällä RYS-sopimus ja ostaja säästä varainsiirtoveron rakennuksen osalta.

Yhteisomistuksen purussa ei myöskään käytetä jakamista, vaan halkomista. Halkomisessa jokainen saa omistuosuutensa mukaisessa suhteessa osuuden, joka on taloudelliselta arvoltaan samassa suhteessa muiden imistajien osuuksien kanssa. Esimerkiksi iso kiinteistö jossa on tuottavaa metsää ja iso suo-alue, niin suo-alueen saaja saa pinta-alaltaan isomman osan kiinteistöstä kun metsän saaja.

Alkuperäisen kysyjän kannattaa lohkoa se alue jolla hänen ja hänen miehensä koti sijaitsee. Ja mikäli lohkominen ein onnistu, niin hallinnanjakosopimus on järkevä vaihtoehto.

Lue lisää

välittäjän väite ei pidä paikkaansa. Ei esim vuokratontin omistaja omista sillä olevaa taloa vaikka on iloinen kiinteistöveron maksaja tontin osalta. Ja voi myydä tontin kenelle haluaa ja milloin haluaa, talo on ja pysyy sillä ketä sen on tehnyt.

csi049 kirjoitti:

Tämä tapaus on nimenomaan esimerkki siitä, kuinka rakennus EI aina kuulu kiinteistöön. Toisen maalla oleva rakennus on irtainta - vaikkakin hankalasti siirrettävää - omaisuutta. Tämä asia selviää vaikkapa kauppalain (355/1987) ensimmäisestä pykälästä tai lunastuslain (603/1977) toisesta pykälästä.

Tästä johtuen kiinteistön voi myydä rakennuksen alta, ja rakennuksen kiinteistön päältä.

Halkominen on yksi jakotoimituksista. Käyttämällä sanaa jako en ottanut kantaa mitä kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaista toimitusta kussakin vaihtoehdossa sovelletaan. Yhtä hyvin kiinteistön osaomistajat voivat jakaa kiinteistön lohkomalla, mikäli saavuttavat yhteisymmärryksen ja muodostettavat lohkokiinteistöt ovat suunnilleen aiemman omistusosuuden arvoisia.

Mainitsemasi vaihtoehdot ovat myöskin mahdollisia, joten toimenpidepaletissa on nyt seuraavat keinot:
-ei tehdä mitään
-tehdään maanvuokrasopimus rakennuksen omistajien ja kiinteistönomistajien välille
-kiinteistönomistajat jakavat kiinteistön sovussa (lohkominen)
-kiinteistönomistaja(t) hake(e/vat) yhteisomistuksen purkua (halkominen tai huutokauppa tilanteesta riippuen)
-tehdään hallinnanjakosopimus kiinteistönomistajien kesken

Mikään näistä ei tietysti puutu rakennuksen omistusoikeuteen, joten rakennus ei näiden jälkeenkään kuulu kiinteistöön, koska kiinteistön ja rakennuksen omistus ei ole yhtenevä. Kysyjä omistaa osan rakennuksesta, mutta missään vaihtoehdossa ei tippaakaan maapohjasta.

Kysyjän tapauksessa miehen ja siskonsa on nyt käytävä läpi mitä haluavat taikka mihin suostuvat.

Lue lisää

Olen seurannut muita kirjoituksiasi suurella mielenkiinnolla, mutta "tieto lisää tuskaa"..

Alkuperäisen kysyjän mies on perinyt osan kiinteistöstä. Miehen äiti on osituksen kautta saanut omistukseensa puolet vainajan ja miehen äidin omaisuudesta. Avioehtoa ei näytä olleen, ja em. kysyjän äiti ei ole käyttänyt tasinkoprivilegiotaan. Kaikki edellä mainittu perustuu avioliittolakiin ja perintökaareen.

Kysyjä on miehensä kanssa ostanut vanhan, kiinteistöllä sijatseen rakennuksen yhdessä. Koska leski on vainajan ollut pesän osakas, ja siten omistanut määräosan ko kiinteistöstä (kyseinen rakennus on lisäksi tod. näk. ollut AL tarkoittama aviopuolisoiden yhteinen koti), niin miten tämä rakennus voidaan erottaa kiinteistöstä?

Nähdäkseni sekä leski että perilliset omistavat perinnönjaossa määritellyt osuudet kiinteistöstä, sekä kaikista rakennuksista jotka sillä sijatsevat..

välistä eli kirjoitti:

välittäjän väite ei pidä paikkaansa. Ei esim vuokratontin omistaja omista sillä olevaa taloa vaikka on iloinen kiinteistöveron maksaja tontin osalta. Ja voi myydä tontin kenelle haluaa ja milloin haluaa, talo on ja pysyy sillä ketä sen on tehnyt.

Lue lisää

Vuokratontilla sijatsevan talon omistaja on hankkinut siirrettävän vuokraoikeuden. Silloin vuokrasopimus sitoo myös maapohjan uutta omistajaa.

Liäksi maanvuokralaki asettaa maapohjan omistajalle velvollisuuden lunastaa vuokralaisen rakennukset käypään hintaan, mikäli ei jatka vuokrasopimusta vuokra-ajan umpeutuessa.

Välittäjä_LKV kirjoitti:

Olen seurannut muita kirjoituksiasi suurella mielenkiinnolla, mutta "tieto lisää tuskaa"..

Alkuperäisen kysyjän mies on perinyt osan kiinteistöstä. Miehen äiti on osituksen kautta saanut omistukseensa puolet vainajan ja miehen äidin omaisuudesta. Avioehtoa ei näytä olleen, ja em. kysyjän äiti ei ole käyttänyt tasinkoprivilegiotaan. Kaikki edellä mainittu perustuu avioliittolakiin ja perintökaareen.

Kysyjä on miehensä kanssa ostanut vanhan, kiinteistöllä sijatseen rakennuksen yhdessä. Koska leski on vainajan ollut pesän osakas, ja siten omistanut määräosan ko kiinteistöstä (kyseinen rakennus on lisäksi tod. näk. ollut AL tarkoittama aviopuolisoiden yhteinen koti), niin miten tämä rakennus voidaan erottaa kiinteistöstä?

Nähdäkseni sekä leski että perilliset omistavat perinnönjaossa määritellyt osuudet kiinteistöstä, sekä kaikista rakennuksista jotka sillä sijatsevat..

Lue lisää

En erityisen tarkkaan tuota rakennuksen historiaa tässä tapauksessa tarkastellut, vaan luotin kysyjän tulkintaan omistusoikeudestaan. Jossain vaiheessa jopa muistelin, että rakentaminen olisi rahoitettu puolisoiden yhteisellä pankkilainalla. Tarkemmin luettuna kyse olikin ostosta.

Se seikka, että rakennus mitä ilmeisimmin on aiemmin ollut kiinteistön ainesosa eikä irrallisena rakennettu, horjuttaa tulkintaani tapauksesta. Ainesosan voi toki myydä erikseen, mutta se periaatteessa luetaan kiinteistöön kunnes se on fyysisesti irrotettu siitä, mitä tässä ei liene tapahtunut.

Jos miehen äiti on oikeasti omistanut rakennuksen (eikä vain hallinnut sitä), niin nähdäkseni hän on voinut saada sen omistukseensa kolmella tavalla. Joko avio-oikeuden nojalla tai yleistestamentilla tai avioehtotilanteessa erityistestamentilla. Se seikka, että kysyjän miehellä ja kälyllä on (kysyjän mukaan) lainhuuto puolikasosuuksiin kiinteistöstä puoltaisi oikeastaan jälkimmäistä tapausta - eli rakennuksen omistus on erkaantunut kiinteistön omistuksesta. Muussa tapauksessa äiti olisi ollut kiinteistön osaomistaja ja myynyt sitten osansa pojalleen ja miniälleen.

Tasinkoprivilegi liittynee tilanteeseen, jossa leski oli puolisoista varakkaampi. Sillä ei ilmeisesti ole tekimistä tämän tapauksen kanssa.

Paljon tätä pykälien halkomista(sic!) tärkeämpi kysymys onkin nyt se, että omistaako kysyjä yhtään mitään, vaikka onkin maksanut miehensä kanssa anopilleen. Jos hän omistaa rakennusta, mutta ei kiinteistöä, niin kannattaisi tehdä se vuokrasopimus tai kuskata rakennus muualle.

csi049 kirjoitti:

En erityisen tarkkaan tuota rakennuksen historiaa tässä tapauksessa tarkastellut, vaan luotin kysyjän tulkintaan omistusoikeudestaan. Jossain vaiheessa jopa muistelin, että rakentaminen olisi rahoitettu puolisoiden yhteisellä pankkilainalla. Tarkemmin luettuna kyse olikin ostosta.

Se seikka, että rakennus mitä ilmeisimmin on aiemmin ollut kiinteistön ainesosa eikä irrallisena rakennettu, horjuttaa tulkintaani tapauksesta. Ainesosan voi toki myydä erikseen, mutta se periaatteessa luetaan kiinteistöön kunnes se on fyysisesti irrotettu siitä, mitä tässä ei liene tapahtunut.

Jos miehen äiti on oikeasti omistanut rakennuksen (eikä vain hallinnut sitä), niin nähdäkseni hän on voinut saada sen omistukseensa kolmella tavalla. Joko avio-oikeuden nojalla tai yleistestamentilla tai avioehtotilanteessa erityistestamentilla. Se seikka, että kysyjän miehellä ja kälyllä on (kysyjän mukaan) lainhuuto puolikasosuuksiin kiinteistöstä puoltaisi oikeastaan jälkimmäistä tapausta - eli rakennuksen omistus on erkaantunut kiinteistön omistuksesta. Muussa tapauksessa äiti olisi ollut kiinteistön osaomistaja ja myynyt sitten osansa pojalleen ja miniälleen.

Tasinkoprivilegi liittynee tilanteeseen, jossa leski oli puolisoista varakkaampi. Sillä ei ilmeisesti ole tekimistä tämän tapauksen kanssa.

Paljon tätä pykälien halkomista(sic!) tärkeämpi kysymys onkin nyt se, että omistaako kysyjä yhtään mitään, vaikka onkin maksanut miehensä kanssa anopilleen. Jos hän omistaa rakennusta, mutta ei kiinteistöä, niin kannattaisi tehdä se vuokrasopimus tai kuskata rakennus muualle.

Lue lisää

Tuossa alkuperäisessä viestissä sanotaan, että perinnönjaossa (ja samalla tehdyssä osituksessa ilmeisestikin) äiti on saanut päärakennuksen ja kaksi lasta (kysyjän mies ja tämän sisko) maapohjan puoliksi. Sitten äiti on myynyt kysyjän miehelle ja kysyjälle päärakennuksen puoliksi.

Tilanne on vähintäänkin omalaatuinen. Ihmettelen, miksi pankin lakimies on tällaista ehdottanut? Ja ositus/perinnönjako on tehty jo alunperin "hassusti", kun rakennusta ja maapohjaa on lähdetty erottelemaan.

Alkuperäiselle kysyjälle, huonoja puolia on ainakin se, että (asuin)rakennuksen erillistä omistusta ei voi kirjata kiinteistötietojärjestelmään. Maapohja kannattaisi lohkoa ja sinun ostaa puolikas lohkotusta maapohjasta niin lopputuloksena maapohjalla ja tontilla eli koko kiinteistöllä olisi samat omistajat.

... kirjoitti:

Tuossa alkuperäisessä viestissä sanotaan, että perinnönjaossa (ja samalla tehdyssä osituksessa ilmeisestikin) äiti on saanut päärakennuksen ja kaksi lasta (kysyjän mies ja tämän sisko) maapohjan puoliksi. Sitten äiti on myynyt kysyjän miehelle ja kysyjälle päärakennuksen puoliksi.

Tilanne on vähintäänkin omalaatuinen. Ihmettelen, miksi pankin lakimies on tällaista ehdottanut? Ja ositus/perinnönjako on tehty jo alunperin "hassusti", kun rakennusta ja maapohjaa on lähdetty erottelemaan.

Alkuperäiselle kysyjälle, huonoja puolia on ainakin se, että (asuin)rakennuksen erillistä omistusta ei voi kirjata kiinteistötietojärjestelmään. Maapohja kannattaisi lohkoa ja sinun ostaa puolikas lohkotusta maapohjasta niin lopputuloksena maapohjalla ja tontilla eli koko kiinteistöllä olisi samat omistajat.

Lue lisää

jos rahat riittäisi, ja mielestäni juristin olisi pitänyt sen edes ehdottaa. Kysessä on niin suuri ja arvokas kiinteistö että ei sellaisia summia voida lainata.

yhteinentalo kirjoitti:

jos rahat riittäisi, ja mielestäni juristin olisi pitänyt sen edes ehdottaa. Kysessä on niin suuri ja arvokas kiinteistö että ei sellaisia summia voida lainata.

Tilannettanne auttaisi, jos rakennuksen omistajina sinä ja miehesi joko vuokraatte tai ostatte edes sellaisen määräalan miehesi ja siskonsa kiinteistöstä, joka on rakennuksen alla - ja ehkä pihapiiriä lisäksi.

Jos ostatte, niin siitä sitten lohkotaan ihan oma kiinteistö. Sen jälkeen maapohja ja rakennus ovat samoissa käsissä (samalla omistusosuudella toivottavasti), jolloin rakennukset ovat kyseisen kiinteistön ainesosia.

Jos vuokraatte, niin oikeutesi rakennukseen voidaan kirjata lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jolloin rakennus ei lähde käsistäsi esimerkiksi miehesi siskon velkojen vuoksi.

eli kauppakirja missä olelle ostanut rakennuksen ei merkitse mitään!? tuskin joku lakimies menee sellaista ehdottamaan! Ja tuskin pankki olisi myöntänyt lainan jos asia aina olisi niin. Kiinteisöverolapussa rakennukset ja maapohjalla on aina eritelty.
Leski ei omistanut mitään ennen miehen isän kuolemaa, hän sai osan talosta tasinkona ja sitten muutta omaisuutta.

yhteinentalo kirjoitti:

eli kauppakirja missä olelle ostanut rakennuksen ei merkitse mitään!? tuskin joku lakimies menee sellaista ehdottamaan! Ja tuskin pankki olisi myöntänyt lainan jos asia aina olisi niin. Kiinteisöverolapussa rakennukset ja maapohjalla on aina eritelty.
Leski ei omistanut mitään ennen miehen isän kuolemaa, hän sai osan talosta tasinkona ja sitten muutta omaisuutta.

Lue lisää

muta mennäämpä nyt käytäntöön.

Asia juuri noin kuin olet selittänyt, omistat osan talosta mutta et yhtään maata. Omistuksesi ilmenee kauppakirjasta ja verottajan tiedoista eli kiinteistöveroistakin sen näkee.

Mutta kiinteistörekisterissä näkyy vain se joka maapohjan omistaa ja sekin asia on hoidossa jos olette avioliitossa. Puoliso voi myydä yksin koko maapalan rakennuksineen mutta kaupalle ei saa lainhuutoa (jos kauppa menee läpi kaupanvahvistajalta) koska yhteisen asunnon myyntiin tarvitaan aina puolison lupa ja sitähän sinä et anna jos samassa kaupassa et saa omia rahojasi (ja lainojasi) pois.

Eli asia on tällä hetkellä hyvin ja kunnossa mutta miten jatkossa menee on arvoitus. Siskon osuus pitäisi selvittää jossain vaiheessa.

Tämä oli täysin lakia tuntemattomman maallikon tulkintaa tilanteesta.

yhteinentalo kirjoitti:

eli kauppakirja missä olelle ostanut rakennuksen ei merkitse mitään!? tuskin joku lakimies menee sellaista ehdottamaan! Ja tuskin pankki olisi myöntänyt lainan jos asia aina olisi niin. Kiinteisöverolapussa rakennukset ja maapohjalla on aina eritelty.
Leski ei omistanut mitään ennen miehen isän kuolemaa, hän sai osan talosta tasinkona ja sitten muutta omaisuutta.

Lue lisää

Veropapereissa se erittely johtuu erisuuruisesta veroprosentista maapohjalle ja rakennuksille. Erittely on siis mukana, vaikka omistaja olisi sama taho.

Sinun ja miehesi ja toisaalta lesken välinen kauppakirja on varmasti totta, mutta tässä onkin enemmän kysymys siitä, mitä leski myi ja oliko hänellä oikeus myydä se.

Eli mitä leski sai omistukseensa tasinkona, osuuden kiinteistöön vai rakennuksen irtaimena omaisuutena.

Tässä tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä kiinteistörekisteriote, lainhuuto- ja kiinnitystodistukset sekä osituskirja.

csi049 kirjoitti:

Veropapereissa se erittely johtuu erisuuruisesta veroprosentista maapohjalle ja rakennuksille. Erittely on siis mukana, vaikka omistaja olisi sama taho.

Sinun ja miehesi ja toisaalta lesken välinen kauppakirja on varmasti totta, mutta tässä onkin enemmän kysymys siitä, mitä leski myi ja oliko hänellä oikeus myydä se.

Eli mitä leski sai omistukseensa tasinkona, osuuden kiinteistöön vai rakennuksen irtaimena omaisuutena.

Tässä tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä kiinteistörekisteriote, lainhuuto- ja kiinnitystodistukset sekä osituskirja.

Lue lisää

leski ei saanut yhtään mitään kiinteistöstä (tai maapohjasta). Osituksessa hän sai xxx nimisen kiinteistöllä olevan pienen talon sekä 61,5% isosta talosta. Samana päivänä hän myi sen 61,5%;n meille.
Laainhuuto tuli pari viikkoa sen jälkeen, siinä lukee miehen ja siskon nimet, omistaa puolet ja puolet.
pieni talo on edelleen lesken omistuksessa.
(mies ja hänen siskonsa sai molemmat osituksessa 19,25% isosta talosta sekä 1/2 kiinteistöstä (osituksessa lukee että asuinrakennukset ei kuulu siihen)

yhteinentalo kirjoitti:

leski ei saanut yhtään mitään kiinteistöstä (tai maapohjasta). Osituksessa hän sai xxx nimisen kiinteistöllä olevan pienen talon sekä 61,5% isosta talosta. Samana päivänä hän myi sen 61,5%;n meille.
Laainhuuto tuli pari viikkoa sen jälkeen, siinä lukee miehen ja siskon nimet, omistaa puolet ja puolet.
pieni talo on edelleen lesken omistuksessa.
(mies ja hänen siskonsa sai molemmat osituksessa 19,25% isosta talosta sekä 1/2 kiinteistöstä (osituksessa lukee että asuinrakennukset ei kuulu siihen)

Lue lisää

Mielestäni alkuperäinen ositus ja perinnönjako on tehty hassusti:
- kiinteistön maapohjasta 50% ja päärakennuksesta 19,25% miehellesi
- kiinteistön maapohjasta 50% ja päärakennuksesta 19,25% miehese siskolle
- päärakennuksesta 61,5% ja pienestä talosta 100% miehesi äidille

Parempi olisi ollut tehdä esim. näin (ja tässä siis kiinteistö on sekä maapohja että tontti):
- kiinteistöstä 25% miehellesi
- kiinteistöstä 25% miehen siskollesi
- kiinteistöstä 50% miehen äidillesi

Sitten äitisi olisi myynyt 45% osuutensa sinulle ja miehellesi ja äidille olisi jäänyt 5% pientä rakennusta varten esimerkiksi. Tämän jälkeen kiinteistön omistusosuudet olisivat olleet
- 47,5% miehesi
- 22,5% sinä
- 25% miehesi sisko
- 5% äiti

Tämän jälkeen se kiinteistö olisi sitten lohkottu 3 eri tilaan, joista teille tulisi se, määräala, jossa päärakennus, äidille se määräala, jossa sivurakennus ja siskolle loput. Jos lohkominen ei ole kaavamääräysten takia mahdollista niin olisi tehty hallinnanjakosopimus.


Mielestäni teidän kannattaa nyt myydä ja ostaa noita rakennuksien ja maapohjien osuuksia niin, että kaikki osalliset omistavat oman osuutensa verran sekä maapohjasta että rakennuksista. Rahaa ei tarvitse nettomääräisesti liikkua, vaan nykyisten osuuksien arvo ja tulevien osuuksien arvo viritetään vastaamaan nykyisten omistusten arvoa. Eli esim. niin, että 50% osuutesi päärakennuksesta muutetaan 22,5% osuudeksi päärakennuksesta, 22,5% osuudeksi sivurakennuksesta ja 22,5% osuudeksi tontista (luvut vain esimerkkejä, riippuu maapohjan ja rakennusten suhteellisesta arvosta). Valitettavasti näistä vaihtosummista menee kuitenkin varainsiirtovero 4%. Sitten sen jälkeen teette lohkomisen tai hallinnanjakosopimuksen. Toinen mahdollisuus on selvittää asia, kun tulee seuraava perinnönjako ajankohtaiseksi, jos näiden omistusosuuksien läträäminen on liian hankalaa nyt.

Mitä muuten on lainanne vakuutena pankissa? Pankkihan ei pysty ottamaan vakuudeksi sitä päärakennusta erikseen, kun se ei kiinteistötietojärjestelmässä erikseen kiinnitettävissä. Onko siellä kiinteistön (eli miehesi ja hänen siskonsa) nimissä olevat panttikirjat?

... kirjoitti:

Mielestäni alkuperäinen ositus ja perinnönjako on tehty hassusti:
- kiinteistön maapohjasta 50% ja päärakennuksesta 19,25% miehellesi
- kiinteistön maapohjasta 50% ja päärakennuksesta 19,25% miehese siskolle
- päärakennuksesta 61,5% ja pienestä talosta 100% miehesi äidille

Parempi olisi ollut tehdä esim. näin (ja tässä siis kiinteistö on sekä maapohja että tontti):
- kiinteistöstä 25% miehellesi
- kiinteistöstä 25% miehen siskollesi
- kiinteistöstä 50% miehen äidillesi

Sitten äitisi olisi myynyt 45% osuutensa sinulle ja miehellesi ja äidille olisi jäänyt 5% pientä rakennusta varten esimerkiksi. Tämän jälkeen kiinteistön omistusosuudet olisivat olleet
- 47,5% miehesi
- 22,5% sinä
- 25% miehesi sisko
- 5% äiti

Tämän jälkeen se kiinteistö olisi sitten lohkottu 3 eri tilaan, joista teille tulisi se, määräala, jossa päärakennus, äidille se määräala, jossa sivurakennus ja siskolle loput. Jos lohkominen ei ole kaavamääräysten takia mahdollista niin olisi tehty hallinnanjakosopimus.


Mielestäni teidän kannattaa nyt myydä ja ostaa noita rakennuksien ja maapohjien osuuksia niin, että kaikki osalliset omistavat oman osuutensa verran sekä maapohjasta että rakennuksista. Rahaa ei tarvitse nettomääräisesti liikkua, vaan nykyisten osuuksien arvo ja tulevien osuuksien arvo viritetään vastaamaan nykyisten omistusten arvoa. Eli esim. niin, että 50% osuutesi päärakennuksesta muutetaan 22,5% osuudeksi päärakennuksesta, 22,5% osuudeksi sivurakennuksesta ja 22,5% osuudeksi tontista (luvut vain esimerkkejä, riippuu maapohjan ja rakennusten suhteellisesta arvosta). Valitettavasti näistä vaihtosummista menee kuitenkin varainsiirtovero 4%. Sitten sen jälkeen teette lohkomisen tai hallinnanjakosopimuksen. Toinen mahdollisuus on selvittää asia, kun tulee seuraava perinnönjako ajankohtaiseksi, jos näiden omistusosuuksien läträäminen on liian hankalaa nyt.

Mitä muuten on lainanne vakuutena pankissa? Pankkihan ei pysty ottamaan vakuudeksi sitä päärakennusta erikseen, kun se ei kiinteistötietojärjestelmässä erikseen kiinnitettävissä. Onko siellä kiinteistön (eli miehesi ja hänen siskonsa) nimissä olevat panttikirjat?

Lue lisää

laina on yhteinen ja jos miehellä on maata talon alla niin kyllä siihen saa panttikirjat vaikka se maa onkin vain toisen nimissä.

yhteinentalo kirjoitti:

leski ei saanut yhtään mitään kiinteistöstä (tai maapohjasta). Osituksessa hän sai xxx nimisen kiinteistöllä olevan pienen talon sekä 61,5% isosta talosta. Samana päivänä hän myi sen 61,5%;n meille.
Laainhuuto tuli pari viikkoa sen jälkeen, siinä lukee miehen ja siskon nimet, omistaa puolet ja puolet.
pieni talo on edelleen lesken omistuksessa.
(mies ja hänen siskonsa sai molemmat osituksessa 19,25% isosta talosta sekä 1/2 kiinteistöstä (osituksessa lukee että asuinrakennukset ei kuulu siihen)

Lue lisää

No tämä valaisi asiaa hyvin.

Toisin sanoen omistussuhteet ovat teidän neljän kesken selvät ja lailliset - te ette periaatteessa voi joutua keskinäisiin riitoihin niistä.

Se mahdollinen ongelma on siinä, että ulkopuolinen ei millään voi tietää rakennusten omistuksen olevan eri henkilöillä kuin kiinteistön omistus. Miehesi tai hänen sisarensa voi ottaa velkaa käyttäen kiinteistöä panttina, jolloin velanantaja luulee myös rakennusten kuuluvan siihen ja antaa huomattavasti enemmän lainaa. Mikäli miehesi tai hänen sisarensa ei pysty maksamaan lainaa, niin velanantaja voi vaatia kiinteistöä myytäväksi.

Tässä tapauksessa rakennukset ovat vaarassa mennä mukana, koska velanantaja on voinut vilpittömästi uskoa (julkisten rekistereiden perusteella), että ne kuuluvat kiinteistöön. Eihän velanantajalla ole mitään syytä olettaa, etteivät ne kuuluisi. Tottakai lähtisit asiasta käräjöimään, mutta voisi jäädä luu käteen ja omat velat päälle.

Jos kiinteistöä koskisi maanvuokrasopimus tai hallinnanjakosopimus, niin se ilmenisi rekistereistä, jolloin velanantaja ei voisi vedota vilpittömään mieleen. Sama koskee tietysti sitä tilannetta, että muodostettaisiin erilliset kiinteistöt.

... kirjoitti:

Mielestäni alkuperäinen ositus ja perinnönjako on tehty hassusti:
- kiinteistön maapohjasta 50% ja päärakennuksesta 19,25% miehellesi
- kiinteistön maapohjasta 50% ja päärakennuksesta 19,25% miehese siskolle
- päärakennuksesta 61,5% ja pienestä talosta 100% miehesi äidille

Parempi olisi ollut tehdä esim. näin (ja tässä siis kiinteistö on sekä maapohja että tontti):
- kiinteistöstä 25% miehellesi
- kiinteistöstä 25% miehen siskollesi
- kiinteistöstä 50% miehen äidillesi

Sitten äitisi olisi myynyt 45% osuutensa sinulle ja miehellesi ja äidille olisi jäänyt 5% pientä rakennusta varten esimerkiksi. Tämän jälkeen kiinteistön omistusosuudet olisivat olleet
- 47,5% miehesi
- 22,5% sinä
- 25% miehesi sisko
- 5% äiti

Tämän jälkeen se kiinteistö olisi sitten lohkottu 3 eri tilaan, joista teille tulisi se, määräala, jossa päärakennus, äidille se määräala, jossa sivurakennus ja siskolle loput. Jos lohkominen ei ole kaavamääräysten takia mahdollista niin olisi tehty hallinnanjakosopimus.


Mielestäni teidän kannattaa nyt myydä ja ostaa noita rakennuksien ja maapohjien osuuksia niin, että kaikki osalliset omistavat oman osuutensa verran sekä maapohjasta että rakennuksista. Rahaa ei tarvitse nettomääräisesti liikkua, vaan nykyisten osuuksien arvo ja tulevien osuuksien arvo viritetään vastaamaan nykyisten omistusten arvoa. Eli esim. niin, että 50% osuutesi päärakennuksesta muutetaan 22,5% osuudeksi päärakennuksesta, 22,5% osuudeksi sivurakennuksesta ja 22,5% osuudeksi tontista (luvut vain esimerkkejä, riippuu maapohjan ja rakennusten suhteellisesta arvosta). Valitettavasti näistä vaihtosummista menee kuitenkin varainsiirtovero 4%. Sitten sen jälkeen teette lohkomisen tai hallinnanjakosopimuksen. Toinen mahdollisuus on selvittää asia, kun tulee seuraava perinnönjako ajankohtaiseksi, jos näiden omistusosuuksien läträäminen on liian hankalaa nyt.

Mitä muuten on lainanne vakuutena pankissa? Pankkihan ei pysty ottamaan vakuudeksi sitä päärakennusta erikseen, kun se ei kiinteistötietojärjestelmässä erikseen kiinnitettävissä. Onko siellä kiinteistön (eli miehesi ja hänen siskonsa) nimissä olevat panttikirjat?

Lue lisää

kiinteistön nimessä, panttauslomakkeeseen tuli myös minun allerkirjoitus.
Mutta jos olisi tehnyt sinun ehdottamalla tavalla, en tiedä miten olisi käynyt meidän talon remontin kanssa. Tavallaan sen kulut kuuluisi kaikille. Talo on 100 vuotta vanha, 400neliötä ja remointoitu viimeksi 60-luvulla sisääntulokerros, muut kaksi kerrosta 40-luvulla. Eli remontiin uppoo reilusti yli 100 000. Jopa 150 000.

yhteinentalo kirjoitti:

kiinteistön nimessä, panttauslomakkeeseen tuli myös minun allerkirjoitus.
Mutta jos olisi tehnyt sinun ehdottamalla tavalla, en tiedä miten olisi käynyt meidän talon remontin kanssa. Tavallaan sen kulut kuuluisi kaikille. Talo on 100 vuotta vanha, 400neliötä ja remointoitu viimeksi 60-luvulla sisääntulokerros, muut kaksi kerrosta 40-luvulla. Eli remontiin uppoo reilusti yli 100 000. Jopa 150 000.

Lue lisää

Tässä ehdotetussa tavassa olisi pitänyt hallinnajakosopimuksella sopia, että sinulla ja miehelläsi on päärakennuksen ja siihen kuuluvan alueen hallintaoikeus, ja silloin te vastaisitte yksin myös ko. rakennuksen remonttikuluista.

Ymmärrän, että omistusosuuksien muuttaminen jälkikäteen voidaan kokea epämiellyttäväksi ratkaisuksi. Jos teille 4:llä säilyy välit keskenään, niin ongelmat koskevat lähinnä sitä, miltä julkisista rekistereistä katsottuna kiinteistön omistus näyttää.

Hyvä, että käytte asian läpi asiantuntijan kanssa. Toivottavasti hän on kiinteistölainsäädäntöön erikoistunut, muuten osaaminen saattaa olla jopa tätä palstaa heikommalla.

Lienee selvää, että rakennukset on tarkoitettu erotettavan kiinteistöstä, mutta onko lain edessä näin tapahtunut - se on toinen seikka. Ja seikalla on merkitystä, jos osapuolet alkavat riidellä tai joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin.

csi049 kirjoitti:

Hyvä, että käytte asian läpi asiantuntijan kanssa. Toivottavasti hän on kiinteistölainsäädäntöön erikoistunut, muuten osaaminen saattaa olla jopa tätä palstaa heikommalla.

Lienee selvää, että rakennukset on tarkoitettu erotettavan kiinteistöstä, mutta onko lain edessä näin tapahtunut - se on toinen seikka. Ja seikalla on merkitystä, jos osapuolet alkavat riidellä tai joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin.

Lue lisää

että on tapahtunut lain edessä? voiko koko juttu olla laiton vai?

yhteinentalo kirjoitti:

että on tapahtunut lain edessä? voiko koko juttu olla laiton vai?

mutta ei sitä lain mukaan voi kiinnittää eikä pantata. Mutta verottajan kannalta omistus voi olla rakennuksesta 50 / 50 % tai joku muu osuus. Ja maat voi omistaa joku muu. Mutta verottaja ei tule apuun kun kun omaisuutta joskus jaetaan ja katsotaan kenellä on lainhuudot kiinteistöön. Siloin pitää iste huolehtia että saa omansa pois rakennuksesta.

yhteinentalo kirjoitti:

että on tapahtunut lain edessä? voiko koko juttu olla laiton vai?

Mahdollisessa sinun ja kiinteistön velkojan välisessä tilanteessa saatat vetää lyhyemmän korren. Katso äskeinen viestini "Selvää tekstiä".

Tilanne kiinnostaa ihan kokonaisuutena, ja uskoisin että ainakin CSI on samaa mieltä..

Välittäjä_LKV kirjoitti:

Tilanne kiinnostaa ihan kokonaisuutena, ja uskoisin että ainakin CSI on samaa mieltä..

Juuri näin, kuulisin mielelläni valitsemanne lakimiehen neuvot ja kommentit. Osuimmeko samoille linjoille hänen kanssaan, vai luemmeko lakia eri tavoin?

csi049 kirjoitti:

Juuri näin, kuulisin mielelläni valitsemanne lakimiehen neuvot ja kommentit. Osuimmeko samoille linjoille hänen kanssaan, vai luemmeko lakia eri tavoin?

jatkotoimia koska ne työllistää häntä.

Välittäjä_LKV kirjoitti:

Tilanne kiinnostaa ihan kokonaisuutena, ja uskoisin että ainakin CSI on samaa mieltä..

, koska koko perhe flunsassa meillä. Ensi viikon tistaina uusi yritys!