Just ehtoolisen aikaan jotenkin tunnelma käsinkosketeltava, varsinkin jos on lämmintä eikä sada. Suvikset on silloin puolivälissä ja maalliset asiat ei enää ole joka hetki mielessä. Silloin tuntuu siltä, ettei halua enää ikinä sieltä pois, haluaa vain taivaaseen.
Kannattaa käydä suviksissa, vaikka ei uskoisikaan samalla tavalla. Lämpimän hengen siellä aistii ulkopuolinenkin. Sitä henkeä voi melkein koskettaa, jos noin voisi ajatella tai kuvailla...
Kannattaa käydä suviksissa, vaikka ei uskoisikaan samalla tavalla. Lämpimän hengen siellä aistii ulkopuolinenkin. Sitä henkeä voi melkein koskettaa, jos noin voisi ajatella tai kuvailla...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Uskominen ei ole mitään tunnelmaa.
Jeesuksen kuulijoissa ei ollut tunnelmoitsijoita, vaan puhe oli niin vakuuttavaa ja opettavaa, että OLIVAT IHMEISSÄÄN. Kuinka teillä?
Halusin tuoda esille sen tunnelman siellä, sen ihanan tunnelman kun ei tarvitse pieneen hetkeen ns. kuunnella maailmaa.
Usko ei todellakaan ole tunnelmaa, vaikka hyvä tunne siitäkin tulee, mutta erilainen.
Onhan se nyt aivan varma ja jos mikä on varma niin se on aivan varma (jotain ex mäkimiestä siteeratakseni)että jos uskoon hurahdat niin jotain muutakin tunteita saattaa pyöriä päässä kuin pelkkä ihmettely. Entisenä vl-matkalaisena yhdyn ketjun aloittajaan koska myös kohdallani ehtoollisen aikana (vaikka en siellä käynytkään)tuli fiboja mitä muualla harvemmin saa. Itsellä musiikki ja sanat mm. Jeesus luona armopöydän, nosti tunteet pintaan aivan samoin kuin metallikonserteissa tai missä paikassa tahansa kun joukkohurmos on parhaimmillaan...
synny "hurmosta", siis kentällä, teltassa tai missään. Vaan "hurmos syntyy sisällä sydämessä", hyvänolon tunteena siitä, että saa ylipäänsä kuulua siihen valittujen joukkoon. Tavallaan suviksissa korostuu se olotila ettei tarvitse pelätä kuolemaa. Sinällään se paikkana ei ole sen kummempi kuin olisi vaikka kotona, sama sydän se on kotonakin, asiat korostuu tuollaisissa paikoissa joissa kohtaa samoin kokevia... Kuvittelen et festareilla musiikki kuitenkin on se joka luo tunnelman...
Jos tunnelma on käsin kosketeltava ja syntyy mainitsemistasi asioista. Toisiin uskovaisiin siioninlaulut ja virret puraisee (siis koskettaa/puhuttelee) paremmin ja toisiin saarnat. Festareilla puuttuvat saarnat ja isäntä on teitin mukaan (ja voipi ollakkin) eri, mutta aivot ovat ihmisillä yleensä samanlaiset ja hormonit, eli tunteet samat mutta täysin eri asioista. Seuroissa ja suvisellaisissa olen kulkenut 20-30 kertaa ja satoja keikkoja katsonut ja tämän perusteella asioita vertailin.
koe sitä musiikin (s-laulujenkaan)aikaansaannoksena vaan pelkkänä yhtenkuuluvaisuuden tunteena ja pelastusvarmuutena.
tajunnut, kuinka "sairasta" (en halua kuitenkaan loukata sinua, sillä sinä koet sen positiivisena asiana) on tuollainen taivaskaipuu. Sehän on kuoleman odotusta. Sitä vl:ssa on paljon, aina tavallaan kaikuu ympärillä sellainen ilmapiiri että onneksi kohta täältä pääsee pois. Kuolemanodotusta siis. Lapselle ei ole tervettä kuulla äidin suusta koko ajan, että kuinka hän odottaa että pääsisi pois täältä kun tää elämä on pelkkää kärsimystä. Sitten sitä kuulee seuroissa, vielä vähän aikaa koitetaan jaksaa, sitten tulee loppu, ja päästään pois täältä pilkan ja ivan keskeltä (minulle se pilkka ja iva tuli ry:ltä, olin siellä silmätikkuna ja mulle naurettiin. Siksi usein ajattelin etten halua taivaaseen näiden pilkkaajien kanssa, eikö taivas ole hyvä paikka).
Jokainenhan ymmärrämme, että ihmisen elonaika on lyhyt. En voisi kuvitella että haaveilisin itselleni jotain maallista esim tuhannen vuoden tai edes sadan vuoden päästä... eihän sellainen ole mahdollista. Mutta sen sijaan uskomalla haaveet ovat "todellisia" sen vuoksi, ettei niitä kukaan voi myöskään kiistää. Tuon perusteella se on todennäköisempää kuin maallinen haave, joka todistettavasti raukeaa kaikilla tyhjään...
>Kannattaa käydä suviksissa, vaikka ei uskoisikaan samalla tavalla.
Uskomaton ja perustelematon väite. Pois jääminen on jo ekoteko.
>>>Pois jääminen on jo ekoteko.>>>
Totta, mutta vain puoliksi.
Minun mielestä ehtoollisella käyminen oli ahdistavaa. Ehtoollisella käymättömyyshän on syntiä vl-opin mukaan.
...ehtoollisella. Minusta se ehtoollistapahtuma on liian liukuhihnamainen siellä. Mut jotenkin koen et sekin kuuluu siihen lauantai-iltaan. Paljon puuttuisi jos sitä ei olisi siinä lauantai-illassa.
Minusta tuntuu ihan samalta Helsingin Tuska-festivaaleilla. Siellä tapaa todella erilaisia ihmisiä, mutta kaikki ovat kuin suurta perhettä. Siellä ei näy tappeluja ja kaikki rakastavat toisiaan erilaisuudesta huolimatta. Jos taivas on olemassa, niin kuvittelen sen olevan samanlainen paikka.
Onko oikeesti sellainen festari olemassa? Tai voinhan googlettaa itsekin, mut voithan kertoa lisää, sopiiko?
http://kuvat.huumakuva.net/thumbnails.php?album=321
että tuollakin tulee hyvä fiilis. Syy siihen miksi en itse ikinä noihin osallistuisi on se, ettei se anna jatkumoa elämälle, niin minä vaan lapsellisesti uskon =)
Oli sekin aikaa, kun ehtoollisella tuhannet ihmiset liottivat huuliaan saman maljan reunassa.
Minua iletti aina, kun ehtoolisella pappi vain näön vuoksi kuivalla liinalla muka pyyhki maljan reunoja. Aarno Haho toi amerikan tuliaisinaan mallin omista pikareista. En kyllä pidä siitäkään nykysuuntauksesta, jossa pappi kastaa öylätin ehtoollisviinaan ja työntää sen sitten suu ammollaan oleville ehtoolliskävijöille.
Pitäis ainakin ehtoollisvieraan huomata itse ottaa se syötävä papin kädestä, eikä odottaa papin sen työntävän suuhun kuin linnunpojalle.
Mutta kyllä minua ahdistaa se ehtoollisen tunnelma yhä edelleenkin. Se on niin mollivoittoinen, samoin kuin pääsiäisen pitkäperjantain kirkko.
Tunnelman apeus on aivan käsin kosketeltavissa.
Olen iloinen ja huumoriluonteinen ja en pidä yhtään surullisista uskonnollisista tilaisuuksista.
Hautajaisia nyt ei saa iloiseksi sitten tekemälläkään, mutta kyllä nämä ehtoollisen vietot voisi tehdä jotenkin iloisemmiksi.
Käsin kosketeltavaa apeuden tunnelmaa lisää nuorison vakiintunut tapa kyynelehtiä aivan samalla tavalla kuin herkät mummut ennen vanhaan suviseurateltassa huutaessaan: voi rakas jeesus ole kiitetty, voi rakas jeesus ole kiitetty!!!
Miksei nuoriso voi pitää tunteitaan sisällään, vaan on ottanut tavakseen esiintyä ehtoollislavan edessä. Minulla ei kyllä ole koskaan tullut herkkää mieltä ehtoollisen aikana.
Nuoriso kyllä osaa olla rempseää ennen ja jälkeen ehtoollisen, mutta ehtoollisen aikana jokin saa heidät pois tolaltaan.
Viime kesän suviseuroissa seurasin tympääntyneenä erästä rempseää nuorisoryhmää edessäni ehtoollisjonossa. Siinä heiteltiin huulta ja vitsiä ja mikä "parasta", vedeltiin röökiä oikein nopeassa tempossa, jotta ehtisi polttaa loppuun asti ennen teltan sisälle menoa.
Ei vaikuttanut oikein fiksulta käytökseltä.
Sitten mitä' lähemmäs entoollispöytää päästiin, sitä murheellisimmiksi näiden ilmeet muuttuivat.
Siinä ne kaulailivat kaikkia tuttujaan ja oikein piti penkeissä istuvia tuttuja käydä halaamassa, kun oltiin näin tärkeään tilaisuuteen menemässä.
Minä olin sopinut kumppanini kanssa synnit jo asuntovaunulla, ettei tarvitse alkaa kaikkien nähden temppuilemaan ikäänkuin se kuuluisi asiaan.
Kaikki eivät todellakaan käy ehtoollisella suviseuroissa ja minustakaan se ei ole mikään uskon merkki, että olis pakko käydä.
Mieluummin olisin siis käymättä, sillä en pidä surullisista tilaisuuksista.
kiitos omasta kertomuksestasi =).
EI ASIAT OLE KUNNOSSA ELI SYNNIT ANTEEKSI. VAI OLETKO ERIMIELTÄ?
että oliko ne anteeksi =)
Nykyään kun minua eivät enää synnit ahdista, ei varmaan ehtoollisella käyntikään ahdistaisi. Silloin kun olin uskovainen, eivät asiani siis tainneet olla kunnossa. En silti aio käydä ehtoollisella. Minulla on nykyään paljon parempaakin tekemistä.
eikö siellä ollakaan Jumalan sanan kuulossa. Taitaa olla silmä vikkelänä katsomassa vastakkaista sukupuolta?