Olen nyt viimeisenä kolmena aamuna heräillessäni havainnut, että vasemman käden keskisormeni on todella jäykkä ja sitä koskee, etenkin nivelen kohdalta. En saa taivutettua sitä nyrkkiin. Kipu ja jäykkyys on hävinnyt noustuani sängystä. Myös muissa saman käden sormissa on tuntunut lievempää jäykkyyttä aamulla.
Eilen huomasin myös vasemman nilkkani olevan kipeä, aivan kun nyrjähdyksen jäljiltä.
Olen 26-vuotias mies ja aina ollut terve ja liikunnallinen. Nyt vähän pelottaa. Onko kyseessä ilmiselvä reuma? Ja mikäli on, jatkuuko elämäni suht. normaalina vai vaikuttaako tämä mm. työelämässä pärjäämiseen ja normaalin arkeeni miten dramaattisesti?
Eilen huomasin myös vasemman nilkkani olevan kipeä, aivan kun nyrjähdyksen jäljiltä.
Olen 26-vuotias mies ja aina ollut terve ja liikunnallinen. Nyt vähän pelottaa. Onko kyseessä ilmiselvä reuma? Ja mikäli on, jatkuuko elämäni suht. normaalina vai vaikuttaako tämä mm. työelämässä pärjäämiseen ja normaalin arkeeni miten dramaattisesti?
Vastaukset 1
Vanhimmat
NO vaikeaahan tuota on tietää. Reuma kun alkaa mitä erikoisimmilla tavoilla yksilöistä poiketen.
Esim. minun ranteeni tuhoutuminen alkoi että aamuisin ensi kertaa liikuttaessa ranteessa tuntui kuin nuppineulalla olisi tökännyt, ja sen ensitaivutuksen jälkeen ei sitten mitään.
Neljän vuoden kuluttua nivel oli jo niin tukossa, eli synoviittia täynnä, ettei kädellä ollut mitään käyttöarvoa, ja se oli tuhonnut koko rannenivelen.
8 vuoden kuluttua tuosta aamuisesta pienoisesta pistosta eteenpäin koko ranne jouduttiin luuduttamaan, eli jäykistysleikkaamaan.
Kun sitten taas sormien osalta on kestänyt 50 vuotta, eikä sorminivelet ole minnekkään tuhoutuneet. Toimivat edelleen, eivätkä ole edes vääntyneet siitäkään huolimatta että viimeisen 10 vuotta ovat olleet taukoamatta tulehtuneet ja kipeet, ja kortisoonia on pistelty mielettömät määrät.
Liikunnallisuus ei pelasta sairastumiselta, jos se on kohdalle sattuakseen. Hidastaa toki, mutta ei estä. Sen huomasin omalta osaltani nuoruudessani.
No jos tuo oireilu johtaa jossain vaiheessa nivelreuman tai jonkun muun reuman diaknosointiin, niin aikalailla suhteellisen hyvää elämää nykypäivänä voi viettää. Lääkitykset ovat kyllä kovat, mutta sen tähden kovat, että taudin niska taittuisi.
Kun huolehdit, ettet tupakoi, ja juo kahvia, ne pahentavat, ja herkistävät taudille. Olet varmaan käynty reuman sivuillakin:
http://www.reumaliitto.fi/sivut/etusivu/
http://www.reuma.fi/