Miten teillä jaetaan

tilanne: avoliitto, minulla 2 lasta. Jaamme asumisen kulut puoliksi, minä hoidan lapsieni kulut (vaatteet, hoitomaksut yms.). Huolehdin myös että makselen vähän enemmän ruokakuluja kun saan kuitenkin nuo tuet lapsista (elatus ja lapsilisä).

Silloin kun naimisissa oli lasteni isän kanssa niin meillä oli yhteinen tili johon aina tietty summa laitettiin, kumpikin. Sitten oli vielä omat tilit kummallakinm joiden rahat sai käyttää mihin halusi (omaa rahaa). Äitiysloman aikana mies joutui makselemaan kyllä enemmän kun omat tuloni olivat aika pienet.

kodin kulut jaetaan meillä (äiti, isä ja 3 yhteistä lasta) näin:

ASUMINEN: miehen tulot(vakio kk palkka)ja minun tulot(kodinhoitotuki) plussataan yhteen. Sitten katsotaan kuinka paljon minun tuloni on prosentteina tästä summasta. Sitten vuokrasumma jaetaan prosenteiksi ja minä maksan oman prosenttini verran vuokrasta.
(esim. jos tulot yht. 1000€, josta minun tuloja olisi 200€ eli 20%, vuokra olisi 500€, jolloin minä maksaisin 20% vuokrasta eli 100€)
Olikohan vaikeesti selitetty? Meillä tämä toimii ja on molempien mielestä oikein että se joka tienaa enemmän, maksaa myös enemmän. :)

AUTO: mies maksaa kaikki autokulut (verot, vakuutukset, huollot, varaosat ym.)

LAPSET + LASTENTARVIKKEET: Minä maksan ja myös lapsilisät käytetään lastentarpeisiin.

RUOKA: yhdessä maksetaan tai vuorotellen ostetaan.

SÄHKÖ, LEHDET, NETTI, TV-LUPA: puoliksi.

:)

Yhteiset rahat & yhteiset menot.

Meillä ollaan aina oltu sitä mieltä että kun yhdessä asutaan, talousmenot on yhteiset niin myös tulot on. Jos minä vaikka maksan tililtäni vuokran ja laskut niin ukko ostaa sitten ruuat. Mitä ne sellaset "omat rahat" on josta joku täällä puhui? Jos meistä jompikumpi jotain omaa tahtoo niin kyllä sen saa, jos ei omalla tilillä rahaa ole niin pyytää sitten toiselta. Ei oo meidän taloudessa tarvinnu koskaan marista että toinen kuluttaisi omiin menoihinsa liikaa rahaa, kun ottaa huomioon molempien menot.

taas kun on täällä lueskellut näitä tarinoita niin ehkä vähän ironisesti voisi sanoa että kun elän epäperheessä ja sitoutumatta puolisooni avoliitossa niin meillä on yhteinen talous. On ollut siitä asti kun on alettu seukkaamaan. Eli se jolla oli rahaa kustansi kaikki menot; mies siis pääsääntöisesti koska oli töissä ja meikä opiskeli. Sitten kun virallisesti asuttiin samaa huushollia niin se maksoi jolla oli rahaa. Meillä ei ole jotenkin koskaan osattu vauhkota sun ja mun rahoista saati laskea mitä kumpikin maksaa tai ei.

Meillä on myös tulot vaihdelleet kautta aikojen juuri opiskelujen ja lasten kotona hoitamisen myötä niin että välillä toinen tienaa enemmän ja sitten taas toinen. Minä hoidan laskut ja lasten menot joten tavallaan pitelen kukkaroa ja mies kysyy isompien hankintojen suhteen onko niihin varaa tai milloin on. Toisen tarpeita ostaa jotakin ei kyseenalaisteta vaan tarvittava hankitaan nyt tai ensi kuussa. Kun oli tiukempaa niin raha puhutti mutta ei riidelty ja nyt kun sitä on väljemmin niin siitä puhutaan vähemmän.

Asuntolaina on yhteinen kuten asuntokin. Mun nimissä on melkein uusi auto ja miehellä on sitten puolet halvempi menopeli omissaan. Siitä nyt voisi saada hyvän sopan jos kiinnostaisi..

Jos olisin sun tilanteessa niin meillä edelleen maksettaisiin kaikki samana tyyliin. Kun kerran yhdessä ollaan niin ollaan niin hyvässä kuin pahassa ja köyhyydessä ja rikkaudessa jne. Eli vaikka se tyttö on miehen niin sen miehen mukanahan se tulee, kuuluu pakettiin.

Mua aina mietityttää että jos ei ole valmis jakamaan eurojaan niin onko valmis muihinkaan uhrauksiin siinä suhteessaan? Jotkut näyttää olevan ja jotkut ei.

Kiteytettynä meillä on siis meidän perhe niin lapsineen lainoineen kuin rahoineen. Kaikki on meidän..

raha-asioista tehty mitään haloota. Tosin olemmekin naimisissa eli yhteistähän tuo omaisuus on muutenkin =)

Arki menee siis niin, että molemmat maksamme talolainaa (mies enempi kun tienaakin enempi (ja talo on muuten minun imissä =) ja sit ruokaa/bensaa maksetaan aina se kumpi sattuu olemaan paikalla. Täytyy sanoa, että kaupassa on joskus oikein tunku maksamaan, kun se joka ei maksa, joutuu pakkaamaan ostokset.

Meillä se maksaa jolla on rahaa. Tosin minä yleensä pidän laskut järjestyksessä ja organisoin mitä maksetaan milloinkin. Tietyssä kansiossa säilytän laskut ja pidän kirjaa tulevista maksuista n. puoli vuotta eteenpäin. Laitan laskut nippuihin, joihin tulee merkintä, mistä tuloista mikäkin nippu milloinkin maksetaan. Pysyy asiat järjestyksessä. Huomioin aina sen että kummankin tuloista jää aina kummallekkin omaa rahaa. Eipä ole mies koskaan tätä järjestelmää moittinut, päinvastoin. Kun rahat ovat yhteiset, on helpompi aina järjestellä raha-asioita ja pystyy tietyistä asioista joustamaan.

Olemme kaksilapsinen, hyvin pienituloinen perhe. Itseasiassa taidamme joidenkin määritelmien mukaan olla jopa köyhiä.

Minulla ja miehelläni on omat tilit, mutta rahat ovat yhteisiä. Maksetaan siltä tililtä millä sattuu rahaa olemaan se mitä tarvitsee maksaa. Yleensä ollaan perillä toistemme tilien rahatilanteesta, ja sit pyytämättäkin annetaan toiselle käteistä tarvittaessa.

Ja vähän asian vierestä, tullaan ihan hyvin toimeen näin pienillä tuloilla. Voidaan ostaa jopa juustoa. :D

Meillä tehdään näin, mieheni saa kaksi kertaa kuussa palkan omalle tililleen, minä saan kerran kuussa palkkaa lapsilisän omalle tililleni. Kummallakin on verkkopankissa käyttöoikeudet toisen tiliin. Miehen toinen tili menee kokonaan asuntolainaan ja toisesta hän maksaa omalla nimellään tulleet laskut. Minä maksan yhtiövastikkeen, lasten hoitomaksut sekä omat laskuni. Yleensä minä maksan ruuat, vaipat ja muut tykötarpeet, mieheni toisesta tilistä sitten ostetaan bensaa autoon ja maksetaan mahdolliset varaosat/korjaukset, autolaina on maksettu jo ajat sitten. Kumpikin "lainailee" toisiltaan tarvittaessa rahaa. Tämä toiminut meillä, eikä nyt ole suunnitelmissa tätä systeemiä muuttaakaan, vaikka rahaa ei mihinkään ylimääräiseen olekaan. Säästöönkään rahaa ei ole varaa laittaa, mutta kaiken tarpeellisen pystymme ostamaan, eikä ole tarvinnut kavereilta/vanhemmilta lainailla... :)

On ollut aikoja jolloin toinen on ollut pääasiallinen elättäjä, välillä minä ja välillä mieheni. Ei rahoja ole sen kummemmin koskaan laskettu, muuta kuin, että riittävät.

Autot on vuorotellen hankittu, eli molemmilla omat, ja asuntolainat on laitettu puoliksi. Niitä kuitenkin on maksettu sekaisin, eikä laskujakaan varten ole mitään kaavaa. asuntolainan lyhennykset yleensä maksetaan puolison tilistä kokonaan, ja minun tililtäni kaikki muut laskut, mutta sekin on käytännön syistä. On helpompi jälkikäteen etsiä jotakin tiettyä suoritusta noin.

Kaupassa käy se, kuka ehtii. Isommista hankinnoista neuvotellaan, ja periaate on se, että käteisellä ostetaan, eli lainoilla ja luottokorteilla ei pelailla, vaan sääästetään jatkuvasti, jotta ei tarvitse sitten vaikka auton vaihtoa hoitaa lainarahalla. Asuntolaina on ainoa.

No, hankinnoista keskustellaan, että milloin mikäkin on tarpeen, ja esimerkiksi lasten polkupyörät ym hankinnat on periaatetasolla suunniteltuja budjetoitu hyvinkin hyvissä ajoin. Jos tuntuu tulevan tiukempi aika, niin teen enemmän töitä itse.

Ei ole tarvinnut rahasta tapella. Ei meillä ole avioehtoakaan. Joskus sitä on ollut vähemmän ja joskus väljemmin, mutta aina on ruoissa oltu ja vaatteissa. Näin on ollut jo aika suhteen alusta asti, mutta viimeistään siitä se muuttui tällaiseksi, kun esikoinen syntyi. Molemmilla on omat tilit, mutta käytännössä verkkopankissa hallinnoin minä kaikkea, eli huolehdin talousasioistamme.