Yritän vähentää tai jopa lopettaa alkoholinkäyttöäni, mutta se ei käy ihan tuosta vaan, ja nyt olen joutunut kiusalliseen noidankehään.
Joka puolelta saan läheisiltä sääliviä katseita ja toisinaan kaikenlaisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi, mutta itseasiassa nämä pahentavat tilannetta entisestään!
Koko ajan on huono omatunto, ja itsetunto on niin alhaalla kun voi olla, koska minusta tuntuu siltä, että edustan läheisilleni pelkkää ongelmaa, jota kukaan ei säälistä viitsi potkaista katuojaan.
Puheitani ei uskota, ihan sama mitä sanon.
Mitäkö tämä sitten aiheuttaa minun psyykselleni?
No ei ainakaan auta halua raitistua. Pikemminkin haluaisin pistää välit poikki joka suuntaan, tai sitten toinen vaihtoehto, että poistan itseni elävien kirjoista, niin enpä sitten ole kenellekään enää murheena.
Joka puolelta saan läheisiltä sääliviä katseita ja toisinaan kaikenlaisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi, mutta itseasiassa nämä pahentavat tilannetta entisestään!
Koko ajan on huono omatunto, ja itsetunto on niin alhaalla kun voi olla, koska minusta tuntuu siltä, että edustan läheisilleni pelkkää ongelmaa, jota kukaan ei säälistä viitsi potkaista katuojaan.
Puheitani ei uskota, ihan sama mitä sanon.
Mitäkö tämä sitten aiheuttaa minun psyykselleni?
No ei ainakaan auta halua raitistua. Pikemminkin haluaisin pistää välit poikki joka suuntaan, tai sitten toinen vaihtoehto, että poistan itseni elävien kirjoista, niin enpä sitten ole kenellekään enää murheena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen käynyt läpi samantapaisia fiiliksiä. Asiaa auttoi, kun hyväksyin sen, että todennäköisesti olen ollutkin läheisilleni pelkkä ongelma ties kuinka pitkään, joten heillä on oikeus suhtautua minuun ja toipumisyritykseeni epäillen ja "paapoen". He ovat nähneet minun käytöstäni kännissä ja krapulassa, joten melkoisen säälittävä olen heidän silmissään ollutkin.
Monille olen kyllä sanonutkin suoraan, että sääliminen ja erilaisista parannuskeinoista puhuminen vain suututtaa, jos niitä tyrkyttää puoliväkisin joku, joka ei itse ole ollut samassa tilanteessa. Hyväähän kaikki kuitenkin tarkoittavat, mutta itsekkäänä juoppona en halua sitäkään nähdä.
Kyllä sinunkin puheisiisi aletaan uskoa, kunhan olet näyttänyt, että olet tosissasi toipumisen tiellä. Ja muista myös, ettei retkahduskaan vie sinulta tätä pois, tekee vain pienen kolhun.
Itsensä poistaminen elävien kirjoista on juopon itsekkyyttä äärimmillään. Mieti, minkälaiseen kierteeseen syöksisit silloin läheisesi, joiden pitäisi toipua tekosi aiheuttamista traumoista ja itsesyytöksen tunteista vuosien, kenties koko elämänsä ajan!
Raitistuminen on tasan tarkkaan oma asiasi, ja on aivan turha tärvätä henkistä kapasiteettiaan toisten sääliviin katseisiin ja ratkaisuehdotuksiin.
Sinä et näe itseäsi, mutta he näkevät, ja useimmat tarkoittavat hyvää. Siitä huolimatta sinun on tehtävä ratkaisusi.
Keskityt liikaa ympäristöösi ja sen reaktioihin.
Parempi keskittyä itseesi ja viinanjuontisi hallintaan tai sen lopettamiseen tässä vaiheessa, ja toiset saavat ajatella mitä haluavat.
Olet itse rakentanut noidankehäsi vaivaamalla päätäsi sillä, mitä toiset mahtavat ajetella?
Olen itse ollut samanlainen, mutta nykyään viittaan kintaalla toisten ajatuksille, kun elän toisia häiritsemättä ja vahingoittamatta. Sitä tein aiemmin, mutta vain itselleni viinaa juomalla.
Elä omaa elämääsi, äläkä toisten kautta.
nyt ymmärrän kun kukaan ei minua uskonut. miten olisikaan kun olin niin taitava valehtelemaan itsellenikin. vaikeaa varmasti on, mutta ainakin minulla toimii rehellisyys itselle. ja ikinä asiat ei voi olla niin huonosti, ettei niitä voi juomalla pahentaa. älä muista välitä haje nöyrästi ja avoimesti hoitoa, itellä toimi katko hienosti siel ei säälitä eikä myöskään haukuta.
just tulin aa-kerhosta ja viinaa tekee mieli, en sitä kiellä mut päivä kerrallaan. varmasti onnistut kunhan teet sen itsesi takia, apua kannattaa hakea sitä kyllä saa